Viisukuppila

Moona81 kirjoitti: Kyllä hörhö hörhön tunnistaa, niinhän ne sanoo.

Näin on 
Mukavasti kirjoootettu.

Pikkupoikana, vuonna 1971 äitienpäivän aikaan Séverinen voittaessa viisut.
Siitä se alkoi...... ja jatkuu!

http://www.erkkisamuel.suntuubi.com

Ensimmäiset viisut, jotka muistan katsoneeni on 1994, tosin taisin nukahtaa kesken kaiken. Sen jälkeen olen viisut ja esikatselut aina katsonut, mutta suurempi hurahtaminen tapahtui 2002, kun nauhoitin viisut, jotta äitini voisi ne katsoa myöhemmin. Ja  2002 on kyllä miulle aikalailla se "ainoa oikea" viisuvuosi, valitettavasti nauha on niin kulunut, etten sitä uskalla enää katsoa. Ja siitä lähtien on hurahtamisen aste aina vaan kasvanut, 2003 nauhoitin jo esikatselutkin. Miulle ei ole koskaan ollut tärkeää, miten Suomelle käy vaan viisut yleensä, se kaikki glamour ja show. Nyt Helsingissä kävin katsomassa 1.semin ennakon ja 3.finaalin ennakon ja pakko kyllä päästä viisuilemaan vielä ulkomaille, oli tuo niin uskomatonta.

toivottavasti ei tule toistoa... (Ei tule toista kertaa)  ...  v.-71/-72 on joitain muistikuvia...heikkoja, olin aika nuori kun yritin kahtella v.-72 finaalia, New Seekers jäi jotenki mieleen (NO TIETYSTI!) , kahtelin sitä sohvatuolin takaa.... sitte nukkumaan... (tollo!) v.- 73 kahteltiin jo äitin kanssa noi finaaleita, oltiin tyytyväisiä (tietty) voittajaan...  v. -74 se sitten räjähti... noihin aikoihin (ennenkin jo) leikittiin kaverini kanssa ev-leikkiä, itse kilpailuja...  minä olin Nicole & Hugo (suosikkejani) ja kaverini oli Cliff Richard, ja kuivaamolla esiinnyttiin ja piirrettiin hiilellä lautaseinään maitten nimiä ja pisteitä... kurkkupurkit olivat kovasa käytössä, muutoinkin kuin Carpentersin "Only yesterday" laulussa...  ja öljytynnöri, joka antoi sopivaa mahtipontista kumua sähköurkujen taustalle...! 
v. 1975 äänitin eka kertaa laulut, veljeni kanssa meinattiin jättää 3-4 laulua pois nauhalta,jotta ne muut olisivat mahtuneet (mm. Saksa,Portugali..HUHHHH parhaat justiin meinattiin jättää pois!!!!!) (pöhkö!) kaikki mahtui hyvin c-60:lle ja ovat olleet sittemmin rakkaimpia kuunneltavia, suosikki vuosikertani...!  

no v.-76 äänitys tietysti jatkui, siskon nauhurilla, aina kun stopmerkkiä painoi,kuului varsin kova pamaus pakastearkun kantta vasten...mikä herätti hilpeyttä muissa...  v. -77 veikkasin Monican voittoa, muut olivat Horttokaalojen puolella... sähkölakko sinä keväänä kuumensi tunteita, ja osui TIETYSTI juuri kun piti alkaa eka esikatselu, voi sitä murkkuikäisen SYVIMMÄLTÄ kumpunutta itkua ja ovenpauketta...!    että jos jollakin on nekin esikatselut tallella.....?)
V. -78 löysin ensimmäisen kirjefrendin Suosikin julisteen takana olleen ilmoituksen johosta, terkkuja Erculle eli Kujakissalle Ouluun. Ihanat karsinnat -78 jäivät lähtemättömästi mieleen, en edes kuunnellut interviisuja kun olin niin innoissani ev-kipaleista ja varsinkin Mirumarusta... (pöhölö!) v.-79 tuli sitten lisää kirjekamuja ev:n kautta, mm. Ari Mäki (juu, löytyy Facebookista hänkin!) (ja Antero ...muinaisen Jokamiehen sävelradio-toivelistojen kautta. Antsa kun sisälsi omalle listalleen ainakin 5 euroviisua, Arin lista koostui pelkästään esc-lauluista!, oih, mm. Esp.-71 ja Fin-67.

Turussa kävin kahdesti katsomassa ev-karsinnat eli 1991 ja 1992, jännät mutta yksinäiset reissut. Vuodet seurasivat toisiaan ja fanitustilanteet pysyivät suht samantapaisina, aktiivisimpina vuosina kirjekamuja oli toistakymmentä suomesta ja ulkomailtakin, mm. Benzi Israelista ja Glenn Englannista, yksi jopa Seattlesta, USA:sta! kauheen kansainvälistä siis...
V. 2004 pääsin sitten maakuntaraatiin, kävin Vaasan YLE:n toimituksessa jossa pienen äänestäjäjoukon kanssa kuuntelimme sen vuoden finalistilaulujamme, oikeen videotykiltä, siis ihan uusi kokemus sekin... olin niin onnellinen Jarin voitosta. Siirryin sieltä sitten nopsasti kaksihenkiseen kisakatsomoon läheiselle Kirkkokadulle ystäväni luo, terkut J Kiviniemelle!

V. 2006 oli sitten tietysti munakarvoja myöten järisyttävä kokemus, varsinkin seuraava talvi kun pääsin kunnolla syventymään äänityksiin ja Lordi-hehkutteluihin. Kaikkien aikojen rakkaimman koirani sairastuminen sinä keväänä vei aika paljon pois kisahuumaa, en täysin oikein hahmottanut enkä käsittänyt koko viisuvoittoamme ja sen jälkeisiä aikoja, kesästäkin tuli harvinaisen kuuma... (no tietysti Hell...!)
seuraavana keväänä pääsy Helsingin loppukilpailuihin oli erikoinen kokemus. Olla paikan päällä fanikatsomossa, hyvällä paikalla... sain siis peruutuspaikan ja siellä mie olin varmaan yksi sen katsomo-osan eniten liikehtineistä hurmahenkisistä uskonveljistä.... nettimaailma avasi aivan uudenlaiset nopeat mahollisuudet osallistua muiden kanssa viisuhäslinkiin ja monet eri maiden karsinnat tulivat suorana pieneen huoneeseeni... OI ONNEA JA MITÄ MUISTOJA!

Tarkkaa aikaa viisufaniutumilliseni en osaa sanoo, mutta vuodelta 1994 on muistikuvia kun neljävuotiaina päiväkotikavereiden kanssa lauletaan Bye bye babya hyppynarut ja harjat mikrofoneina.

Vuodesta 2000 aloin seuraamaan viisuja, koska silloin Suomen karsinnoissa oli silloinen suuuuri suosikkini Nylon Beat Itkuhan siinä sitten meinasi tulla, kun Nylon Beatia ei lähetetty viisuihin 2000 oli ekat viisut, jotka katsoin kokonaan, enkä nukahtanut sohvalle puolessa välissä.

Tämä on nyt toinen vuosi kun seuraan muidenkin maiden kuin Suomen ja Ruotsin karsintoja. Ikinä ei ole haitannut vaikka kaverit naureskeleekin mun viisuintoilulle. Nyt mää olen tosin jo osan niistäkin saanut viisufaniutumaan, kun olen tarpeeksi niille vanhoja viisuja kuunteluttanut

1970-luvulla tykkäsin jo isän c-kasetille nauhoittamista lauluista, joita en tosin euroviisuiksi vielä silloin tiennyt. Varmaan 70- ja 80-luvun taitteessa aloin jo aktiivisemmin seurata viisuja ja nehän nauhoitettiin aina c-kasetille (tarkkaa hommaa viisujen jälkeisenä sunnuntaina radiosta) ja kirjoitettiin ylös kaikki esiintyjät ja kappaleiden nimet, jos ei jostain lehdestä onnistuttu leikkaamaan valmiina. Viime vuonna viisufanius sai aikaan jo uupumustakin kaiken lastenhoidon ja töissäkäynnin lomassa. Piti jättäytyä heti kisojen jälkeen pois Viisukuppilastakin ja järjestää itselleen kunnon viisutauko ennen tämän vuoden rutistusta. Eilen illalla kyllä fanius iski taas kuin tuhat volttia ja näillä mennään taas toukokuun loppuun...

Tässä ketjussa kerätään siis varmasti ihan mielenkiintoisiakin tarinoita siitä, miten päädyit viisufaniksi. Malliksi oma viisufaniksi tulemiseni:

Viisufaniksi tulemiseni alkoi Helsingin euroviisuista. Sitä ennen en edes katsonut viisuja, en siis edes Lordin voittoa tai Helsingin euroviisujen semifinaalia. Kuitenkin finaalipäivänä kummini tuli meille, koska tarkoitus oli katsoa kotoiksojen finaali yhdessä, ne oli hienot bileet, katsottiin viisuja, syötiin ja juotiin hyvin. Illalla ennen viisulähetystä hieman esikatselimme finalisteja YLE:n euroviisusivuilla. Seuraavana päivänä sunnuntaina menin YLE:n euroviisusivuille kuunnellakseni myös semifinaaliin jääneet kappaleet enkä olisi silloin vielä uskonut, että kuuntelisin Helsingin euroviisuja vielä parin viikon päästä. Kuitenkin jäin sitten kuuntelemaan viisuja vielä sen jälkeenkin ja vähitellen kesällä 2007 aloin muutenkin tutustua euroviisuihin ja minusta tuli viisufani. Kuuntelin euroviisuja aluksi mieltämättä itseäni viisufaniksi, vasta syyskuussa 2007 tajusin tulleeni viisufaniksi. Siitä kesti kuitenkin vielä 1,5 vuotta, ennen kuin tajusin helmikuussa 2009 rekisteröityä tänne viisufanisivuille.

EDIT: Yhdistetty vastaavaan jo olemassa olleeseen viestiketjuun. / mode

Vuonna 2002 tulin omaan huoneeseeni, jossa äitini katsoi Suomen euroviisukarsintoja 2002 Kysyin häneltä mitä hän katsoo ja hän sanoi, että Suomen euroviisukarsintoja, tai ei ehkä ihan noilla sanoilla, tai en tiedä Sitten päätin, että haluaisin katsoa 2002 kansainvälisen finaalin... Vuonna 2003 sain ensimmäisen viisu-cd:ni veljeltäni, joka oli polttanut sen tietokoneelta Se oli siis jo vuonna 2003 suuri fanituksen kohde, mutten ole ihan varma äänestinkö vasta vuonna 2004 2004 ääneni kansainvälisessä finaalissa sai Kypros ja 2005 sen sai Israel... Semeistä en muista, olisinko antanut samoille kuin finaalissakin Nyt siis ensivuonna yksi unelma taas täyttyy kun pääsee paikanpäälle seuraamaan viisuja

Viisut ovat elämäni Ihanaa kun ne ovat olemassa

Minun viisuhistoriikki menee jotakuinkin tätä rataa:

Ensimmäiset lapsuusvuodet seurasin ohjelmaa vanhempieni kanssa, jotka tosin eivät mitään hardcore-viisuilijoita olleet. Marionin "Tom tom tom" on napannut tuolloin 3-vuotiasta Kollegaa oikein täysteholla, näin minulle on kerrottu. Omaa muistikuvaa ei ole. En myöskään tiedä tai muista, olenko seurannut ohjelman alusta loppuunsa saakka.

V.1981 Bucks Fizzin koreografinen sessio oli tuolloin 10-vuotiaalle Kollegalle jotakin älyttömän . Vuotta myöhemmin muistan nauhoittaneeni viisumusiikkia MC-soittimellani, joko esikarsintaohjelman tai LIVE-lähetyksen yhteydessä, en muista.

V. 1983 olisin käynyt ruotsalaisesta, sillä siihen malliin Carola iski ytimiin ja hänen viisumenestymisensä oli se, joka sinä vuonna ensisijaisesti kiinnosti. Vuotta myöhemmin Herrey`s tanssahti siihen tahtiin, että oksat pois. Tässä kohtaa myöskin sinetöityi traditioni seurata suurella mielenkiinnolla ruotsin edustajuusvalintojaan. V. 1983 jälkeen ei ole vuottakaan, ettenkö olisi seurannut suoraa lähetystä, vähintään sivusilmällä.

Parin kympin hujakoilla viisukiinnostuneisuus hiipui liki olemattomaan tai ei ainakaan ollut ollenkaan aiempien volyymilla. V. 1991 ovat muistaakseni viimeiset MC-kasetilleni päätyneet viisut.

Seuraava plumpsahdus kiinnostuneisuudessani taisi tulla v. 2006, Carolan comebackin yhteydessä.

Sitten olikin vuorossa 2007 Helsingin kisa ja kyllähän se on sanottava, ettei viisuiluni ole ollut enää entisellään. Olla paikan päällä Eurovision laulukilpailussa, olla paikan päällä Melodifestivalen-kilpailussa... ei, ei Euroviisut todellakaan ole enää " vain" se jokavuotinen TV-ohjelmien kohokohta, vaan jotakin paljon paljon enemmän. Nähtäväksi jää, toteutuuko unelmani kokea viisut paikan päällä vieraassa maassa. Oslo 2010?

Olen ollut varmasti viisufani melkein aina, josta kertoo sekin, että kun sain käsiini 80-luvun alun viisuvideomateriaalia (kiitos nimiTyyppi MuzaMaza!), niin muistin pelottavasti jopa vuoden 1983viisubiisejä, vaikken ole niitä voinut oikeastaan missään sen jälkeen kuulla. Joitakin flashbackeja tulee myös 80-luvun muilta vuosilta. Tuolloin perheessäni katseltiin viisuja säännöllisesti vuosittain.

1990 Katsoin ensimmäiset euroviisuni alusta loppuun. Suosikkini oli Jugoslavia ja itku tuli, kun Tajci ei voittanut.
1991 Tallensin radiosta laulut c-kasetille, joka kulutettiin puhki muutaman seuraavan vuoden aikana.
1995 Tallensin ensimmäiset viisuni videokasetille. Voisi sanoa "vasta", sillä olin yrittänyt sitä jo parina aiempana vuonna, mutta vuonna 1993 isäpuoleni unohti ostaa minulle videokasetin ja vuonna 1994 oli vappu, jonka olemassaolon taas minä unohdin. Taisi tulla itku ainakin vuonna 1993.
1997 Olin lukiossa ja löysin ATK-tunnilla tietoa OGAE-nimisestä järjestöstä, johon liityin saman vuoden syksynä.
1999 Tässä välissä ehdin tulla jo täysi-ikäiseksikin. Olin v.1999 ensimmäisessä viisutapaamisessani Helsingissä ja tutustuin muutamiin ihaniin ihmisiin, joiden kanssa on pidetty yhteyttä aina tuolta lähtien.
2000 Oli ensimmäinen viisumatkani Tukholmaan. Lisää uusia ihania tuttavuuksia.
2002, 2007, 2008 ja 2009 Reissasin ahkerasti viisureissuille ja välissä myös Suomen karsintoihin.
2010 Osloon!

Minä tutustuin viisuihin vuonna 2002, jolloin katsoin Suomen karsinnat + kansainvälisen finaalin ensimmäistä kertaa. Suosikkini taisi olla Slovenia ( ). Muistan hyvin, kun istuimme äiskän ja siskonpojan kanssa olohuoneessa finaalia seuraamassa ja siskonpoika nukahti kesken kaiken (oli silloin vasta 8-vuotias, joten annettakoon hänelle anteeksi). Jostain syystä meiltä löytyy vieläkin jemmasta seuraavan maanantain jompikumpi iltapäivälehti, jossa valitellaan Lauran kehnoa menestystä - miksi lie säilytetty, kun ei meillä tuolloin vielä asustellut ketään viisufaniakaan.

Seuraavanakin vuonna, siis 2003, tuli katsottua kisat. Suosikkini oli Itävalta.

Vuonna 2004 ostin ensimmäisen viisu-cd:ni, joka onkin siitä lähtien hankittu joka vuosi. Esikatseluita tv:stä katsoessani listasin samalla paperille suosikkimaani, joita olivat ainakin Albania ja Valko-Venäjä. Muistiinpanot ovat sittemmin onneksi kadonneet... Ai niin, ja nauhoitin parhaita biisejä myös livenä radiosta kasetille kilpailuiltoina! Ne ovat tallessa edelleenkin.

Vuonna 2005 nauhoitin radion esikuunteluista kasetille kaikki Suomen ehdokaskappaleet. Ykkössuosikkini oli Wäinötär, josta pidän edelleen eniten tuon vuoden karsintaveisuista. Muiden maiden viritelmistä tykästyin eniten Ukrainaan.

2006 olikin Lordin vuosi, jolloin tuli seurattua Viisuja ihan uudella innolla. Jos asuisimme kerrostalossa, olisi saattanut tulla naapureilta huomautuksia finaaliyön kiljumisestani... Ensimmäinen viisu-dvd ostettiin 2006.

Helsingin kisaa olin seuraamassa paikan päällä finaalin harjoitusten verran. Kehtaankohan edes tunnustaa, että kuvasin Lordia, Verka Serduchkaa ja Les Fatals Picardsia digikameralla esitysten aikana... Ei niissä videoissa paljon mitään näy, eikä ole käynyt koskaan mielessä laittaa niitä nettiin näkyville, mutta hyi minua siitä huolimatta!

Viime vuoden Viisuista löysinkin sitten Elämäni Euroviisun, josta ei enää sen enempää. Seuraan kyseisen maan viisuisia edesottamuksia nykyään vähintään yhtä tarkasti kuin Suomen. Syksyllä 2008 löysin myös tieni tänne Viisukuppilaan. Taisin vasta viime vuonna tulla kunnolla viisufaniksi.

Tämän vuoden Viisuja seurasin ihan eri tavalla kuin aiempien vuosien, kiitos Kuppilan! Olen tutustunut paljon perusteellisemmin eri maiden karsintoihin ja muuhun sellaiseen. Olen myös tajunnut rakastavani kreikkalais-turkkilais-kaukasialaista etnoa. Kesän kohokohta oli nähdä Alexander Rybak ilmielävänä Särkänniemessä.

Siinäpä sitä meikäläisen viisuharrastuksen ja -faniuden historiaa. Vaikka tuskin kukaan jaksaa lukea näin pitkää sepustusta... Mutta ei se mitään! Olkaa hyvät siitä huolimatta.

Miettikää muuten, mitä kaikkea ihanaa musiikkia hölmöt tavikset menettävät vain siitä syystä, etteivät seuraa Euroviisuja!

Tossa vuonna 2007 seikkailin YLEn sivuilla, ja satuin painamaan siellä jotain euroviisulinkkiä, joka meni YLEn viisusivuille. Sitten rupesin seikkailemaan siellä ja eteeni tulikin Marija Serifovicin Molitva-video. Siinä sitten katsoin sen. Huomenna tulin uudestaan, ja katsoin 2 kertaa. Seuraavina päivinä katsoin sitä vain enemmän ja enemmän kunnes sitten löysin YLEn sivulta Viisukuppilan ja sitten tutustuin tänne. Siitä se fanitus taisi lähteä.

Viisut olen katsonut 2006 vuodesta lähtien, semit vuodesta 2008.

Kuulin ekan kerran Euroviisuista vuonna 2002. Olin sukulaisilla perheeni kanssa ja katottiin finaalia. En kuitenkaan jaksanut katsoa kisaa loppuun asti
Seuraavana vuonna otin jo nauhalle biisejä, oma suosikki (Turkki) voitti silloin. Ennen vuoden 2004 viisuja, kuuntelin biisejä etukäteen netistä, oma suosikki oli silloin Ruotsi. Olin kuitenkin tyytyväinen Ukrainan voitosta.
Joka vuosi faniuteni on kasvanut. Toivon, että pääsen tulevaisuudessa vielä monelle viisu-matkalle.

Minun viisufaniuteni alkoi oikeastaan vuonna 1991, kun katsoin viisuja ystäväni kanssa. Kesälomalla kuuntelimme viisut läpi vaikka kuinka monta kertaa! Siitä se sitten lähti. VHS-rivi on täynnä viisuja, Lordin voitto on dvd:nä, muutamia cd-levyjä löytyy, viisuiltana on pakko pisteyttää biisit...

Minun viisuilut alkoi v. 1983, jolloin katsoin isäni kanssa Münchenin viisuja. Ihastuin Carolaan, ja Carola olikin pikkutyttönä suuri idolini. Katsoin viisuja aktiivisesti aina vuoteen 2002 saakka, jonka jälkeen mielenkiinto meni jostain syystä muutamaksi vuodeksi. En oikeastaan tiedä v. 2003-2005 viisuista juuri mitään, jotain olen Youtubesta katsonut, etenkin näitä Balkanin maiden viisuja. Lordin tullessa kuvioihin innostuin taas uudestaan ja sillä tiellä ollaan. Kansallisista karsinnoista katson ainoastaan Melodifestivalenin ja Suomen karsinnat, muiden maiden karsintoja en juurikaan seuraa.

Ekat viisut joita katoin edes joten kuten, oli vuosi 2003 kun T.a.t.u oli mukana. En silleen paljon kattonut sitä tveestä. 2004 katoin esikatselut YLEltä ja ihastuin heti Ruslanan Wild Dances videoon ja katsoin semifinaalin ja finaalin kokonaan vuonna 2004, Maltakin oli ihan järkyttävän hauskan hyvä . Siitä lähtien olen kattonut joka vuosi euroviisuja vuosittain. 2005 ihastuin Israelin biisiin,jonka vuoksi oli pakko kattoa kokonaan ne kaikki esitykset,tais olla tää se vuosi kun Sveitsi pärjäsi viimeksi Top 10. 2006-2009 euroviisuista on löytynyt monet suosikit ja unhokit.

Taidan olla porukan vanhin kun omat mielikuvani ovat jo vuodelta -69. Olin silloin 5v. Olen maalta kotoisin (Ruovesi) ja siihen aikaan oli tapana kasvattaa omat joulukinkut. Niinpä meillä oli possut nimiltään Jarkko ja Laura. Nimet oli antanut 10 vuotta vanhempi veljeni, josta tuli sittemmin muusikko (kitaristi mm. Juicen bändeissä ja Kontrassa). Hän myös osallistui kaksi kertaa Suomen karsintoihin 70-luvun lopulla. Eka kerta oli Juicen kanssa (se pilalaulu "Ilomantsi" ja sijoitus 3.) ja toka kerta Seija Simolan kanssa (ennen kuin Seija sitten edustikin Suomea -78, sijoitus 2.).

Tarkemmat mielikuvani alkavat vuodesta -73 Marionista sekä Abba -vuodesta -74, jolloin Suomea edusti Carita Holmström (viimeinen ja zero points muistaakseni). Sittemmin em. veljeni seurusteli Caritan kanssa. Tuosta alkaen muistan myös, kuinka jännityksellä odotin, kuka laulaa suomeksi kunkin vuoden menestysbiisit. Kaikkein elävin ja tarkin mielikuvani on vuodelta, jolloin meitä edusti Pihasoittajat "viulu-ukolla" (-75/76?). Olin vanhempieni kanssa vanhimman jo perheellisen veljeni luona kylässä ja seurasimme porukalla finaalin. Kukaan ei uskonut moiseen vingutukseen, mutta toisin kävi ja tuli hyvä sijoitus. Vuodesta -73 lähtien muistan seuranneeni kaikki Suomen karsinnat, finaalit sekä kansainväliset finaalit televisiosta lukuunottamatta vuosia -95---01, jolloin en asunut Suomessa. Asuin noina vuosina Tshekissä, jossa ei paljon viisuja seurailtu. Toki ne tulivat televisiosta, mutta olin aina töissä. Paljon en menettänyt Suomen osalta, sillä olivathan ne melkoisen huonoja vuosia (joka toinen).

Vuoden -89 (Anneli Saaristo) kisan seurasin silloisessa Tshekkoslovakiassa televisiosta ollessani opiskelemassa Prahassa. Kisaa seurattiin ko. maan hiihtoliiton puheenjohtajan perheen luona. Olin tutustunut häneen Lahden MM-hiihdoissa sitä ennen. Olin siellä töissä. Ai niin, vuoden -90 kisaa en seurannut, koska olin opiskelemassa silloin Leningradissa (NL-aikaan) ja totisesti sellainen "länsimainen hapatus" oli kielletty. Taaskaan en menettänyt paljon, sillä olihan Suomi jumbo nollillaan.

Palattuani Suomeen välillä jatkoin Tallinnaan opiskelemaan -02. Siellä seurasin Suomen ja Viron finaalia, jotka olivat yhtä aikaa, yhdessä baarissa kahdesta eri televisiosta. Kansainvälistä finaalia seurasin Räekojaplatsilla (vanhankaupungin aukio) isoilta screeneilta omat eväät mukana. Lippuja olisi ollut saatavilla, mutta ei ollut rahaa. En koskaan unohda hetkeä kun Latvia voitti. Vieressäni kisaa seurasi latvialainen poika, joka hyppäsi syliini onnesta itkien. Ja minä lensin selälleni maahan.

Varsinainen fani minusta tuli, kuten varmasti monesta muustakin, -06 Lordin myötä. En uskonut pätkääkään Lordiin ja harmitti, ettei Annika Eklund edustanut Suomea. Kantakippolassani (heavydiggareita paljon) Lordiin uskottiin kuin vuoreen. Itse lupasin, että "ennen hyppään likakaivoon ja kipitän sen jälkeen portaita pitkin Näsinneulaan" kuin Lordi voittaa. En sitten koskaan lunastanut lupaustani ja siitä jaksetaan ilkkua vieläkin... Paras ystäväni Tomi lähti hyvän ystävänsä Helin kanssa Ateenaan. Heli oli jo pikään ollut tosi viisufani ja Tomi höyrähti tuolloin mukaan joukkoon. Samoin sitten kävi minullekin. Olisin lähtenyt mukaan Ateenaan ja rahaakin olisi ehkä jostain löytynyt, mutta lääkärin töppäilyn (teki minusta liikuntarajoitteisen) takia asia oli mahdoton. Finaalia seurasin sittemmin muutaman työkaverini kanssa Pispalassa. Kukaan ei ymmärtänyt, mitä oikeesti tapahtui. Yhdessä itkettiin onnesta ja lähdettiin jatkoille Teerenpeliin. Kännykkäni soi koko ajan ja tekstareita pukkasi kymmeniä useammastakin euroopan maasta. Nukuin kotona sittemmin pari tuntia ja katsoin nauhalta uudestaan koko kisan. Teen sitä vieläkin toisinaan, jos oikein on paha päivä. Mikään ei ole suloisempaa kuin kuulla "12 points to Finland".

Seuraavat vuodet sitten olemme olleet porukalla, joka kasvaa koko ajan, kaikissa Tohlopin karsinnoissa ja Suomen finaaleissa mukana. Hesaan sain ostetuksi kalleimman lippupaketin (viimeisenä Stockalta su 10.12.07 klo 12.04.58) neljän tunnin jonotuksen jälkeen. Siellä sitten näin kaiken mahdollisen ja mahdottomankin.

Vasta vuodesta -06 alkaen olen seurannut netistä Suomen artistien juttuja ja sen myötä sitten myös muiden maiden asioita. Ja jatkuvasti enenevässä määrin. Viisukuppilaan löysin tieni vasta -08 keväällä Helin vinkistä. Ja nyt seuraan tätä lähes päivittäin ja tahti tiheenee sekä kirjoitteluni lisääntyy kun viisut taas lähestyy. Viisut on tärkein harrastukseni ja tämän kautta olen oppinut tuntemaan paljon uusia hienoja ihmisiä. Siitä kiitos teille kaikille:-))) Ja nyt sitten odottelen ens keskiviikkoa kuin nousevaa aurinkoa... Nähdään Tampereella OGAEn pikkujouluissa tai sitten tammikuussa Tohlopissa ja Pirkkahallissa!

"Näin minusta tuli viisufani lyhyt oppimäärä"

Ihastuttavia tarinoita

Archieboy kirjoitti:Niinpä meillä oli possut nimiltään Jarkko ja Laura.

Mä en edes tiiä että miten musta tuli viisufani... kaiketi vuonna 2000-2001 alko tämä viisuilija heräämään mussa. Kun katsoin pienenä viisuja ihailin hirveästi kaikkia ihania lippuja ja hankin Suomen lippu ja paras hetki heilutella sitä oli viisujen ääressä Ja vuosi vuodelta tämä vain paheni ja 2005 se oli jo huippulukemissa Ainaki kun Sakis ja Elena olivat esittäytyneet

Itse viisufaniuduin 12-vuotiaana 6. ja 7. luokan välisellä kesälomalla vuonna 2007.

Alku talvella 2002

Muistaakseni keväällä 2002.

akuankka13 kirjoitti:Keväällä 2006.

Mistä toi nolostus tulee?

Keväällä 2004

Kevät 2006. Tai oikeastaan syksy! Kun ostettiin kyseisen vuoden dvd. Kuuntelin muitaki biisejä kuin Lordin ja I just fell in love taisin olla silloin muute 9 tai 10

Katsoin ensimmäiset Euroviisuni vuonna 2006 sattuneesta syystä ja onneksi katsoinkin. Sen seuraavan kesän minä ja hyvä ystävämme olimme aivan sekaisin viisuista. Ystäväni osti sen vuoden DVD:n ja katsoimme sen varmaan kymmenen kertaa. Minulla oli taas CD ja kuuntelimme sitä jatkuvasti. Syksyllä palattuani kouluun minut vieroitettiin viisuista, kun kukaan luokkakavereistani ei jaksanut kuunnella jauhamistani.

Seurasin seuraavana vuonna kuitenkin aktiivisesti Suomen karsintoja, koska en halunnut inhokkini Lovexin pääsevän edustamaan Suomea. Näin ei onneksi päässytkään käymään. Helsingin viisuista en sitten sen kummemmin innostunutkaan enää, vaikka sainkin DVD:n myöhemmin syntymäpäivälahjaksi. Puhuimme aina tämän ystäväni kanssa siitä kuinka kisat oli todella hienosti järjestetty, mutta laulut eivät olleet yhtä hyviä. Katsoin nyt loppukesästä kisat uudestaan eivätkä ne laulut enää niin huonoilta vaikuttaneet.

Vuonna 2008 en sitten seurannut Suomenkaan karsintoja kovin ahkerasti, katsoin vain välillä kun telkkari sattuu yleensä meillä olemaan Ylen kohdalta päällä perjantai-iltaisin. En muista Teräsbetonin lisäksi muita esiintyjiä tuolta vuodelta kuin Cristal Snown ja hänetkin vain koska hän on tämän ystäväni "sukulainen" (joku mummon serkun lapsenlapsi tai jotain ). Karsinnan finaalissa en voinut edes vaikuttaa, koska olin Lontoossa lomailemassa silloin. Lähetin kuitenkin ystävälleni tekstarin, jossa tiedustelin tulosta heti seuraavana päivänä. Itse viisut innostivatkin sitten taas paljon enemmän kuin edellisenä vuonna. Täytyy kyllä myöntää, että itku pääsi Suomen huonon menestyksen johdosta, (ja tästä on tullut paha tapa!) mutta ei siinä mitään. Heti viisujen jälkeisenä maanantaina lähdimme luokkaretkelle ja kuuntelin salaa bussissa euroviisubiisejä. En ymmärrä, miksi tuntui niin tärkeältä salata se, mutta pikku salamyhkäisyys on vain jännittävää.

Tänä vuonna sitten koko homma räjähti käsistä. En kummemmin seurannut Suomen karsintaa muuten kuin finaalin, mutta itse Euroviisuihin olin jo paremmin valmistautunut. Aloin sattuman kautta katsomaan FST5:lta sitä ruotsalaista Euroviisuohjelmaa ja jäin koukkuun. Moni kaverinikin tunnusti katsoneensa ohjelmaa. Valitsin suosikit hyvissä ajoin ennen kisaa ja vaikka Suomen menestys jäikin pettymykseksi jäi 2009 kisoista hyvä maku suuhun. Kuuntelin kappaleita jatkuvasti. Erään ruokatunninkin vietimme viisuilla aivopesemäni kaverin kanssa kuunnellen vuorotellen valitsemiamme kappaleita. Olin tullut Euroviisufaniksi! Kesällä kävin katsastamassa Alexander Rybakin Särkänniemessä ja Fairytale sattuu olemaan iPodini ylivoimaisesti eniten soitettu biisi. Nyt syksyllä olen löytänyt kuppilan. Olen täällä pyörinyt jo pari viikkoa vakoilemassa kirjoituksianne, mutta vasta nyt uskaltauduin rekisteröitymään (tämä on itseasiassa ensimmäinen viestini! ). Ajattelin, että on parempi tulla tänne kaltaiseni seuraan ennen kuin taas kyllästytän kaikki läheiseni jatkuvalla papatuksellani. Nyt lopetan tämän tarinan sen paisuttua jo hieman turhankin pitkäksi.

Tervetuloa Piggybank Kuppilaan!

Tervetuloa kuppilaan! Loistava aloitusviesti. Ja nyt muihin ketjuihin eiks vaan?