daa kirjoitti:
2002 lähtien kaikki nahoitettu ja fanittaminen noussut uudelle asteelle, kun siskokin innostui nauhoituksiani katseltuaan viisuista ja olemme huumaantuneet niistä yhdessä
Siis aloitin vasta 2002, koska olen hyvin hyvin nuori. Olin vuonna 2002 8-vuotias ja muistan ihan elävästi sen illan.
No, ensinnäkin olimme aina joka automatkalla minne hyvänsä kuulleet Lauran ATY:n ja minä jammailin siellä takapenkillä sitä biisiä (pidin sitä tosi VOITTAJANA) ja kysyin sitten isosiskoltain, että mitenkä tätä oikeen soitetaan radiossa, kun eihän tätä oo saanu julkasta..
Ja sit sisko-suloinen selitti tälle penskalle, että mitä se julkaseminen oikeen tarkottaa.
Sitten muistankin sen euroviisuillan... Olin ihan täpinöissäni odottanut euroviisuja koko päivän, kun siskoni oli kertonut siitä tosi mukavia juttuja ja soittanut minulle aivan ihania kappaleita viisuista. Ja olin aivan rakastunut viisuihin.
Siis limppalasit kädessä me seisoskeltiin keittiössä ja laskettiin minuutteja show:n alkamiseen ja tää vouhotti siinä ihan koko ajan että miten Suomella on niin mahtava biisi ja miten meidän voitto on jo ihan saletti. Ja sitten isosisko rauhoitteli siinä että miten se ei todellakaan ole mitenkään yksinkertaista ja varmaa ja sitten minä aloin kuunnella sitä esitelmää, että kuinka kaikki maat jakavat pisteitä ja eniten pisteitä saanut voittaa ja että Suomella on vain se Ruotsi josta saa varmasti jotain ja muut on sitten ihan esityksestä kiinni.
Sitten se alkoi. Ja oli jo myöhä sen ikäiselle, mutta katselin iloissani siinä niitä juontajia kun ne höpötti ja höpötti ja en ymmärtänyt mistään mitään ja kysyin siskolta että mitä tarkoittaa gyd iivning??
Ja sitten alkoi ne esitykset ja sisko jammaili siinä sen Gimmen tahdissa (tykkäsi todella paljon kaikenlaisista poikabändeistä silloin) Ja me naurettiin ihan kippurassa Sagapolle kun ne polki sitä lattiaa niillä hikisillä panssaripuvuillaan ja ne oli aivan hulvattomia. Nukahdin varmaan siinä ´´say a word and I´ll be there´´ itävalta-kohdassa, koska seuraava muistikuvani on se kun Ruotsin hopeanaiset näyttelee ylisuuria kaula-aukkojaan siinä kuvaruudussa ja sitten sisko kiljuu että NYT SE SUOMI TULEE! Ja me katsotaan miten kolme pientä saunaporsasta ajelee pienellä saunabussillaan ja nauretaan kun se mies menee sinne bussiin alasti. Ja sitten minä muistan miten järkyttynyt siskoni oli: ´´ Mikä ihmeen stylisti tolla oikeen on ollu??´´ ja ´´Mikä ihmeen kampaus tolla oikeen on??´´ Ja äiti voivottelee vieressä, että miten ei riitä nyt Lauralla ääni ei sitten millään.. Mutta minä hymyilin. Oli aivan pakko. Siis melkein itkin kun olin niin onnellinen Laurasta ja ne kaikki hehkutukset siinä kappaleen jälkeen ja se kaikki jota olin odottanut siinä yhdessä pläjäyksessä. Minusta Laura oli aivan mahtava. Ja sitten taisin simahtaa lopullisesti.
Aamulla liimauduin aikaisin TV:n ääreen katsomaan näitä karkeloita uudestaan ja uudestaan ja minusta ne olivat mahtavin ohjelma ikinä. Yhden silloisen kaverini kanssa sitten tanssittiin ihan koregrafioineen kaikkineen Gimmeä seuraavana päivänä ja jankattiin yhä uudestaan´´ Anna anna, anna mulle rakkautes´´ niinkuin tekstityksissä luki. Nykyään se kappale ja kaikki on ihan karmeaa kuultavaa.
No, siitäpä se sitten lähti. Seuraavana vuonna seurailimme jo rakkaan siskoni kanssa eri maiden edustajia ja uutisia aivan innolla. Pidin Itävallan edustajasta, koska hän oli hauska. Mutta oli se kyllä aikamoista 9- vuotiaalle nähdä sen kreikan edustajan asu..
Me vaan oltiin jotta voi kamala! (ja kisojen jälkeen tietysti jankattiin yhdessä sitä miten se oli vääntänyt sen lopun ja kuiskannut sanoja ja kaikkea..)
Viisuiltana minulla oli suomenliput poskissa ja olin tehnyt tikuista ja paperista niiden maiden lippuja joita kannatin. Tunnelma oli aivan huikaiseva. Ja muistan miten siskoni ja hänen kaverinsa kutsuivat Iso-britannian edustajaa ´´sammakkomieheksi´´ ja kiljuivat jotta miten ihanat ovat Josteinin hampaat. Ja tottahan toki meikäläisestäkin tuli siltä istumalta Jostein-fani, ja ihmettelin hirveästi että miten se oli kolahtanut niin eri tavalla tässä suorassa lähetyksessä kuin ennakkolähetyksessä. Ja sitten me mietittiin miten ihanaa oli kun se oli lastentarhanopettaja ja kaikkea..
No, olin tyytyväinen Sertabin voittoon, ja muistan miten kauhuissaan siskoni kaverit olivat siitä, että miten väärin tämäkin nyt taas meni. Ja tietysti se oli minustakin aika epävireisesti laulettu ja Sertab näytti pelottavalle, mutta kappale kolahti.
Jaa pitäisiköhän kirjoittaa tästä joku WandA:n euroviisuelämä osa 2...
No, näin seuraavista vuosista lyhyesti kertoen olin varsin pettynyt 2004 kun Ruslana voitti. Minusta hän oli hullu.
Ja olimme siskoni kanssa ihan samaa mieltä. Sinä vuonna taisimme tehdä jo listatkin... vai teimmeköhän jo 2003..?? No, kuitenkin, viisuhuuma alkoi jo aikaisin ja olimme hirmuisen innoissamme mukana. Muistan, kuinka ällösin Sakisia ennen kuin näin semifinaaliesityksen, mutta sitten, hups vaan, se nousi heti yksiksi suosikeistani. Pidin myös monista kauniista kappaleista sinä ihanana vuonna..
2005... taisinpa tuolloin liittyä yle:n keskustelupalstoihin ja se vain lisäsi intoani entisestään. Tapasin muitakin faneja ja se oli mukavaa. Ja muistan kun sinä vuonna näin myös Aikujen ohjelman. Sisko huusi, että tuleppa katsomaan että täällä on tämmösistä huippuhuippufaneista ohjelma. Ja voijjettä tää ihaili Muzamazaa, kun se puhui euroviisuista kuin lämmin ja euroviisuja rakastava tietokone joka muisti kaiken tarkkaan. Ihailinihailinihailin!! Ja sitten olin ihan täpinöissään kun tajusin, että AHAA näähän tyypit on myös kirjoitelleet TÄNNE yle:n keskustelupalstalle!
Vuosi 2006 oli aivan hullua pyöritystä. Olin euroviisuhaukka, kuten nytkin ja seurasin kaikkien maiden tilanteita melko tarkkaankin. Ja oli aivan upeaa huumaa ilmassa koko kevään. Ja kun Lordi voitti--------------- ihmettelen miten tuo sohva on vielä tuossa..
Se oli ehdottomasti yksi upeimmissa hetkistäni elämässäni.
Tänne kuppilaan eksyin siis todella myöhään, mutta on mahtavaa saada kirjoitella täällä tällaisten mukavien fanien kanssa. Mahtavaa!!
Olette kaikki ihania.
(eikä tää ollut kaikki tässä, mutta tuskimpa tätä kukaan enää jaksaisikaan...
)
Tällöin Fly On The Wings Of Love vei sydämeni. 
Tosin meillä ei tainnut olla silloin edes nettiä koneessa, joten se oli sitten vähän erilaista `fanittamista` kuin nyt.
että ihminen osaa olla tyhmä vielä 14-vuotiaana..
Niitähän leikittiin paitsi viisuilla - myöskin misseillä! 
