Viisukuppila

Sanalliset arviot Slovakia 2009 -käännöksistä ovat tervetulleita.

Edellyttäen, että olet jo äänestänyt.

Muuten mars äänestämään!

L

e

t

'

t

m

o

u

Selvä?

Selvä.

Tämä kisa osoittautui hyvin vaikeaksi arvosteltavaksi, eikä edes pelkästään siksi, että kappale on sietämätön kuunnella. Kärki tosin löytyi poikkeuksellisenkin helposti.

- - -

1. Pelko sodasta ja rauhasta
Yksittäiset hyvät oivallukset kohottavat tätä muuten päämäärätöntä kokonaisuutta. Erilaiset vastakkainasettelut ovat suorastaan mehukkaita, eritoten otsikko, sillä on hyvin tavanomaista pelätä sotaa muttei ollenkaan tavanomaista pelätä rauhaa, saati molempia samaan aikaan. Tästä lähtökohdasta olisi varmasti tehtävissä myös todellinen poliittis-kriittinen mestariteos

2. Pelottaa
Taidokkaasti laadittu käännös, joka olisi varmastikin paras valinta, jos kappale levytettäisiin suomeksi (mitä ei toivottavasti koskaan tapahdu ). Kuvaileva kieli onnistuu pysymään kasassa olemaan kuitenkaan latteaa.

3. Matkalla
Tätä sen sijaan en ihan heti voisi kuvitella levytettävän, mutta ketä kiinnostaa, kun kyseessä on kauden toinen käännös, joka saa leukani loksahtamaan auki ihastuksesta Kuka onkaan luonut näin loistokkaan sanailun, joka kaiken lisäksi istuu erinomaisesti kappaleeseen, on nero. Yhäkin hekottelen tässä kirjoittaessani. Kaikkein pahiten putosin kohdassa "Norsut edelleen lähestyy..." sekä tietenkin viimeisessä kertosäkeessä. Tällaisten tekstien takia käännöskisoihin kannattaa osallistua.

4. Murenen
Käännöksen #3 jälkeen mikään ei tunnu enää miltään, mutta syytä saattaa olla siinäkin, että loppujoukko on enemmän tai vähemmän pliisua. Tämä on tässä joukossa paremmasta päästä, äärimmäistä keskitasoa edustava tuotos, jossa ei varsinaisesti ole mitään vikaa.

5. Soutuyö
Vanhahtavat sanat ja muodot sopivat vanhanaikaiseen kappaleeseen. Lopputulos tuo mieleen vanhat suomifilmit, mutta sisältöä saisi kernaasti olla rutkemmin.

6. Kuin häivähdys yön
Ensisilmäyksellä huomioni kiinnittivät "varho" ja "luinen tahto", joista edellinen oli minulle uusi sana (kiitos tästä opista) ja jälkimmäinen vaikutti lupaavalta kielikuvalta. Molemmat jäivät kuitenkin lopulta roikkumaan irrallisiksi ja itse teksti epämääräiseksi haahuiluksi.

7. Kärsimysten tie
Lisää parodiahenkeä juuri kaipasinkin kaiken haikailun keskelle. Yllätysvauva & co. ovat hauskoja, mutta loppua kohti värit haalistuvat. Sääli.

8. Unta vain
Tällä kertaa unohdin koko kisan ja väliin meinasi jäädä, sillä havahduin vasta alkuperäisen kalmolinjan jo mentyä. Maailma olisi mahdollisesti ollut parempi paikka, jollei lisäaikaa olisikaan sillä välin ilmaantunut, mutta tulipahan tehtyä. Lainasin juonta vanhasta omasta kappaleestani Mansion of Visions, jossa tosin mennään vielä pidemmälle päähenkilön vanhuuteen, jossa ennustus on käynyt toteen ja hän palaa kartanoon saadakseen selville nähneensä väärän enneunen.

9. Juurettomat
Loppuun (kävin tekstit läpi poikkeuksellisessa järjestyksessä) saadaan vielä toinen hyvä perusteos. Tässäkin kyllä haahuillaan aika rankasti, mutta jotenkin lopputulos on toimivampi.

- - -

Tekniikasta yleisesti -osio ei tällä kertaa suostu kuuntelemaan kappaletta enää yhtään kertaa ja pitää näin ollen taukoa.

Pienet kommentit kehiin. Yleisesti kappale oli yllättävän haastava käännettävä ja olenkin positiivisen yllättynyt käännösten määrän suhteen. Kaikille suuret

1. Pelko sodasta ja rauhasta
Sanoitus tuo mieleen käännöksen, joka kuulostaa äänteiltään hyvältä, mutta idea ei kuitenkaan kanna koko tekstin voimalla.

2. Pelottaa
Tyylikäs, hillitty ja asiallinen!

3. Matkalla
-
4. Murenen
Kokonainen ja erittäin harkittua sanailua sisältävä käännös.

5. Soutuyö
Pieni huomautus, verkot joko nostetaan tai ne koetaan.

6. Kuin häivähdys yön
Tuotos johon olen jopa melko tyytyväinen.

7. Kärsimysten tie
Tarina ei kohdannut sitä tunnetilaa, mitä sanoitukselta odotin.

8. Unta vain
Erottui massasta tarinamuotoisena kerrontana, sijoitus täysin muiden sanoitusten ansiota.

9. Juurettomat
Kokonaisuudesta pilkisti esiin muutama sana, joiden yli en päässyt esim. kerrostalo ja kynä.

UFOPOLI kirjoitti:Tämä kisa osoittautui hyvin vaikeaksi arvosteltavaksi, eikä edes pelkästään siksi, että kappale on sietämätön kuunnella.

Minustakin kilpailu oli harvinaisen vaikea arvosteltava, siitä huolimatta että kappale on mitä mainioin ja sitä voisi kuunnella loputtomiin. Äänestysaika on loppumassa eikä pisteitä tarvitse enää salata, joten kerron miten päädyin siihen järjestykseen johon päädyin.

Käännökset jakautuivat helpohkosti neljään parhaaseen ja neljään seuraavaksi parhaaseen (yhdeksäs oli omani). Aloitan seuraavaksi parhaista. Pelko sodasta ja rauhasta oli hyvin vaikeatajuinen otsikosta lähtien, mutta sehän ei ole välttämättä pahasta. Kappaleen vaatimaa energiaa löytyi. Siitä häiriinnyin, että sanapainot tuntuivat osuvan useasti kakkostavuille ja lopusta puuttui jokunen tavukin. Muissa ongelmia oli aika vähän, ehkä eniten käännöksessä Kuin häivähdys yön. Pidin otsikosta ja sanasta varho, muuten kokonaisuus jäi hajanaiseksi, ja muut ajoivat ohi.

Soutuyö oli teknisesti näitä siistimpi mutta sisällöltään todella kaukana siitä miten itse koin laulun. Mikä tahansa hempeily ei riitä, pitäisi olla myös draamaa, epätoivoa, paatosta. Jos tätä taas yritti lukea huumorina, käännös nro 3 vei voiton. Lopun käännettä pidin epäuskottavana: on muka soudeltu yhdessä lapsesta asti ja nyt yhtäkkiä tajutaan jotain järisyttävää. Kärsimysten tien alias Via dolorosan aiheesta pidin enemmän. Kieli on välillä arkista ja tyyli horjuilevaa. Tavunpituuksissa tällä tekijällä on ollut usein hiomista, niin nytkin. Tästä nelikosta käännös miellytti silti eniten.

Sitten kärkinelikko. Pelottaa oli tyyliltään kappaleeseen sopiva ja rakenteeltaan ehjä. Miinukset: riimitystä oli helpotettu ja tarinaa viety liiaksi parisuhdetekstin suuntaan, kun alkutekstin luoja oli poissa mutta rakkaus säilytetty. Sijoituksen täytyi olla väliltä 1-3. Murenen oli myös parisuhdejuttu, mutta pidin sen ideasta. Heikkous: heti alussa on liikaa puhkikuluneita riimejä (multa/sulta, lähden/tähden). Myös tuo "molempien yllä sama taivas" -aihe on jo melkoisen tuttu. Siksi en halunnut sijoittaa tätä ykköseksi.

Matkalla oli erittäin viihdyttävä ja lisäksi ainoa, jossa riimittely toimi. "Nuku tässä (Että missä?) lämpimässä (Helvetissä?) / Se on patja! (Sulaa laavaa!) Vitun akka! (Älä paasaa!)" - loistavaa! Toisaalta toistojen käyttö dialogin osana on kuulijan kannalta ongelmallista, koska päällekkäin lauletuista kohdista olisi vaikea saada selvää. Aistin myös alkuteokseen kohdistuvaa vinoilua, jolle hieman murisin. Mahdollisia sijoituksia olivat 2 ja 3, vaikka 12 pojoakaan ei olisi ollut liikaa. Linnareissusta kertova Unta vain oli myös oikein mukava, viittaus kappaleen videoon hauska. Lopussa unen tulkinta tulee vähän puun takaa. Kepeys aiheutti kuitenkin sen, että tämän jättäminen neljänneksi ei tuntunut niin suurelta vääryydeltä kuin kolmen muun.

sziget kirjoitti:Linnareissusta kertova

sziget kirjoitti:Lopussa unen tulkinta tulee vähän puun takaa.

Vasta loppu, pylvässängyssä vietetty yö, on "unta", kaikki sitä ennen tapahtuu "oikeasti". Tai jos haluaa, voihan tekstissä nähdä kaksi sisäkkäistäkin unta

^ Minä ainakin näin siinä kaksi sisäkkäistä unta. Pakkokin oli, koska muuten tarina pienestä lapsesta (1. säe), joka uskaltautuu autioon linnaan torkkumaan ja näkee unen rakkaan menettämisestä pimeälle, ei vaikuttanut todennäköiseltä. Tietysti lapsikin voi pelätä rakkaidensa menettämistä mutta duettobiisi ohjaa tulkintaa "rakkaasta" vahvasti romanttisen rakkaan suuntaan.

Kisa oli vaikea äänestettävä kaiken kaikkiaan. Kärkikolmikon olisi voinut järjestää melkein miten hyvänsä ja sen ulkopuolelle jäi vielä Pelko sodasta ja rauhasta, joka pääsi lähimmäksi biisin draamatasoa. Olen kuitenkin allerginen toisen tavun painoille ja PSJR:ssä niitä oli liikaa.

Jumbokolmikon kanssa oli sama ongelma kuin kärkikolmikon kanssa. Tekniset ansiot ja vastaavuus biisin tunnelman kanssa sijoittivat jumbokolmikon päinvastaisiin järjestyksiin. Ratkaisin jumbokolmikon järjestyksen Soutuyön hyväksi lähinnä siksi, että Soutuyöstä saisi vähimmällä vaivalla hyvän. Sanoituksesta puuttuu tarvittava draama tyystin mutta sanoituksen alku on hyvä ja tunnelmallinen ja luo edellytykset draamalle. Tarvittava huippukohta, yllätys, käänne, jää puuttumaan mutta sanoituksen lopun uudelleen kirjoittamalla sellaisen pystyisi varmasti luomaan.

sziget kirjoitti:Aistin myös alkuteokseen kohdistuvaa vinoilua, jolle hieman murisin.

Jo alkuteos ampui yli. Teatraalinen biisi vaati teatraalisen käännöksen. Käännöskisoissa pääsee harvoin kirjoittamaan mininäytelmiä, joten tilaisuus oli hyödynnettävä.

Arvostellaanpa taas.

1. PELKO SODASTA JA RAUHASTA. Mielikuvituksellinen, mutta sekava juoni, ehkä liiankin monikäänteinen 3 minuutin kappaleeseen? Lopun pusukohtaus aika yhtäkkinen. Parhaita säkeitä: ”Sulkeuduin kotiini, asun kanssa viinin”.

2. PELOTTAA. Kaunis ja looginen tarina, jossa eräs alkuperäiselementtikin oli mukana (”yksin jäin”). Ekan säkeistön viimeisen säkeessä olisin vaihtanut jotenkin sanan ”säästää” loppusointua tukevaan sanaan ”viiltää”, uskon että tekijä olisi keksinyt tähän sopivan juonen. Paras teksti minunkin mielestäni.

3. MATKALLA. Nerokas tarina itse asiassa, kirosanat sopivat juoneen, vaikkei tällainen deekupariskunnan tarina oikein sovi tyylikkääseen alkuperäistunnelmaan. Hauska lause tuo ”me päätettiin niin, että aineet pois jää” Ja aivan varma olin, että tekijä oli Nkorppi, mutta ei…

4. MURENEN. Aikamoisen kuluneita riimejä lakkaamatta, mutta olipahan riimejä ylipäänsä hyvin yritteliäästi, siitä kuitenkin plussaa. Juonesta en ymmärtänyt sitä, että alussahan ”minä lähden”, mutta sitten tilanne muuttui niin, että ”sinä tänään lähdet”, jota jäätiin seurailemaan… Olikohan syynä vain se, että molempia ”lähteä”-verbin muotoja piti saada käytettyä, muuten olisi ollut toistoa?

5. SOUTUYÖ. Otsikosta tuli aika erikoinen, mutten keksinyt parempaa, ja onhan siinäkin tunnelmaa. Mietin, mikä aihe olisi sopinut duettolauluksi, ja päätin että yhteinen kalastusreissu. Mies ja nainen ovat tosiaan naapureita ja ovat lapsesta asti kalastaneet yhdessä, mutta vasta nyt heille herää outo himokas tunne… syytä en tiedä, miksi juuri tuona yönä

TOMItu kirjoitti:Pieni huomautus, verkot joko nostetaan tai ne koetaan..

Kiitos tiedosta, eihän tällainen kaupunkilaispoika tuota muistanut Eli olisi pitänyt laittaa vaikka ”koettelemaan”, jotta 4 tavua täyttyisivät.

Timoteus kirjoitti: Sanoituksesta puuttuu tarvittava draama tyystin mutta sanoituksen alku on hyvä ja tunnelmallinen ja luo edellytykset draamalle. Tarvittava huippukohta, yllätys, käänne, jää puuttumaan mutta sanoituksen lopun uudelleen kirjoittamalla sellaisen pystyisi varmasti luomaan.

Joo, loppuun en keksinyt oikein mitään uutta konkreettista juonta. Kuulosti vain teknisesti paremmalta ja helpoimmalta pitäytyä näissä "turvallisissa" sanoissa. Lisäksi kohtaan "hetken enää" ei mikä tahansa ilmaisu olisi kelvannut.

6. KUIN HÄIVÄHDYS YÖN. Kaunis otsikko, mutta muuten hiukan heppoinen teksti. Lopun kertosäkeessähän oli jopa 2 tavua liikaa (harvinaista sinänsä TOMItulta, monesti on pikemminkin liian vähän tavuja). Hyvä kuitenkin saada tietää tuo ammattialaanikin liittyvä uusi sana "varho" jota en ollut koskaan kuullut (pienan ura, "piena" liittynee pientareeseen?). Mutta "tahto" ei sointunut tarpeeksi sen kanssa.

7. KÄRSIMYSTEN TIE. Sana "tyttöfrendin" ei oikein sopinut kappaleen tyyliin, mutta muuten koko teksti oli kuitenkin hyvin tehty, vaikka "lohdutan ahdinkoon" oli aika outo ilmaisu. "Ilon saan mollista - kärsimys!" lienee ollut kauniin surullisen tarinan pääsanoma.

8. UNTA VAIN. Eipä ollut ensimmäinen UFOPOLIn linnateksti, niitähän olet harrastanut jo todella monta Kaunis ja koossapysyvä tarina, mutta ei taida olla syytä laulaa tätä duettona? En huomannut tuota em. lapsi-epäloogisuutta, mutta sen sijaan tämän: eikö sanota "maate panin"? (mikä ei kuitenkaan vaikuttanut rytmiin mitenkään).

9. JUURETTOMAT. Älyttömiä asioita juonessa, tuntuu siltä että pelkästään tekniikka on sanellut sanat. Tällaisten takia pidän huonona tekniikan ylikorostamista muun kustannuksella, ei sitä tarvitsisi niin paljon pelätä sakkopisteitä tekniikasta. Kerrostalo ja kynä olivat minustakin aika hassuja sanavalintoja