Viisukuppila

Kiva yllätys sunnuntai-iltana kun tulin takaisin lomilta: muutettiinkin jo nyt takaisin VK:aan. Ah, tätä tornitouhua. No, kaipa se ihan jees sielläkin on olla, kunhan sitä mastoa vain ei ihan heti perään laiteta tai tetsaria niskaan.

Whatever, tänään kääntyy aamujuna! Ja sen kunniaksi päätin ottaa taas viikon lomat, parempi niitä höllejä on näin kesällä käyttää. Reilun viikon päästä pääsee sitten katsomaan aitiopaikalta uusien mosien hajoilua (en pidä kesän saapumiserää juuri minään ).

Kohta minä tulenkin ylläpitämään tätä ketjua. Aloitan siis asepalveluksen ensi maanantaina Vekaranjärvellä. Tänään kävin leikkaamassa tukan lyhyeksi armeijaa varten. Kaiken pitäisi olla valmista uutta koitosta varten. Kuten minulle tulleessa kirjeessä kehotettiin, pyrin menemään avoimin mielin ja ennakkoluulottomasti. Eiköhän sieltä selvitä.

^ Olisit vaan tullut meille Riihimäelle. Toisaalta muistan kyllä KARPR:n mainostaneen joskus itseään puolen vuoden paikkojen määrällä, joten sinänsä en ihmettele.

Tsemppiä (ja (ehkä) hajottavia aamuja) vaan sinne! Terv. nimiTJ 167.

Tänään lähtee. / / / Hieman kyllä epäilen, miten menee, ja intissä kuulemma pääsee tekemisiin kaikenlaisten ihmisten kanssa. Toivottavasti edes jollain tavalla järkeviä tupakavereita saisi. Kunnon riittäminen minua myös mietityttää, ja palvelusmahdollisuuksia rajoittaa varmaan myös, että ei ole ajokorttia.

Kunnon riittämisestä ei kannata huolestua. Siellä on muitakin, jotka eivät ole ammattiurheilijoita. Rapakuntoisella varmasti kunto nousee alokasaikana.

Ajokortin puutekaan ei haitanne, se rajaa lähinnä kuljettajatehtävien ulkopuolelle. Samalla paranee mahdollisuus päästä 6kk palvelusajalla, jos sieltä mielii pois mahdollisimman nopeasti.

Kaikenlaisia ihmisiä siellä tosiaan tapaa. En olisi uskonut, miten värikästä väkeä omassa ikäluokassani oli ihan pelkästään yläaste- ja lukiokavereiden perusteella.

Taas saadaan päivitystä tähänkin ketjuun. Tsemppiä uusiin kokemuksiin je:lle, kuulumisia odotellessa.

On kyllä ollut mielenkiintoista katsoa toimintaa täällä näiden parin päivän aikana. Ja kerrankin olin mielelläni apupäivystäjänä, kun pääsin tänään herättämään koko yksikön. Eka aamu olis kyllä ollut parempi, mutta samapa tuo.

P-kausi ollaan keskenämme omassa tuvassa ja enimmäkseen halleilla, mutta sen jälkeen meidät hajasijoitetaan mosien keskuuteen. Sitten saadaankin kunnolla kuskata mastoja ja kontteja sekä vähän tetsatakin.

PS: Hyvinkäällä on pesiksen Itä-Länsi viikonloppuna, tulkeehan kahtomaan.

Harvemmin (lue: ei koskaan) sitä pääsee anomaan lomia alkavaksi samalle päivälle, mutta niin sitä vaan kysyttiin eilen että halutaanko lomille. Tulipahan sitten pidennettyä viikonloppua parilla päivällä samalla kun eräät on kuskaamassa mosia mosaleirillä. Ensi viikolla on sitten taas gines, kun pitää maleksia halleilla päivystämässä. Saa nähdä ehtiikö naamalleni kivasti viime viikonloppuna tulleet rusketusraidat (kiitos vaan baretille) hälvetä ennen sitä.

// Ai niin juu, olihan meillä tässä tuo ammattipätevyyskoekin (perus nippu Trafin 1x2-vastauspaperia ), joka meni vähän lottoamalla (ehkä) tuurilla läpi. Ei ihme, kun on niin pitkä aika oppitunneista.

Ensimmäiset kaksi viikkoa takana ja ensimmäinen viikonloppuvapaa alussa. Tietysti uusi kokemus on vaatinut sopeutumista ja kurinalainen elämä viimeisiä yksityiskohtia myöten on ajoittain ollut todella rasittavaa. Rasittavinta ei tosin olekaa nollut itse palvelustehtävien suorittaminen, vaan se, mitä välillä tehdään. Ennen ulosmenoa on kasarmilla niin tarkat säännöt siitä, mitä tehdään, milloin saa tehdä jne.. Myös marssiminen on toisinaan oikeasti raivostuttanut. Yritän epätoivoisesti edes pysyä tahdissa, kun joukkueenjohtaja vielä huutaa, että nyt ne ruodut särmätään, vaikka ei niissä edes paljoa särmäämistä ole. Monesti olen ollut ihan lähellä joukonjohtajaa, ja välillä on ollut todella lähellä, etten ole sanonut muutamaa valittua sanaa. Lähes pettää itsehillintä joissakin vaiheissa.

Kuntooni kyllä petyin. Coopperissa ei tullut kuin 2265 metriä, paljon vähemmän, kuin sain yläasteen cooperissa. Muuten aika vähän on ollut vielä fyysista liikuntaa. Tänään oli kyllä aika tuskalista kaatosateessa treenata kamppailua ja sotilaspainia. Alikersantit eivät sitten yhtään reagoineet säähän, vaan treeniä ihan normaalisti.

Olen kyllä todella peloissani, joudunko aukkiin. Ei tekisi mieli olla intissä päivääkään enemmän kuin on pakko. Onneksi keskimääräistä huonompi fyysinen kunto ja ampumataito sekä haluttomuus vähentänevät riskiä vuoden palveluksesta. Mä en oikeasti kestäisi, että pitäisi alikessujen tavoin pomotella ja määräillä ihmisiä. En ole yhtään käskijäluonne. Ja mikä pahinta, kuinka seuraisin viisuja ensi keväänä, jos olisin vielä silloinkin intissä?

Mutta yksi asia sentään yllätti positiivisesti: Ruoka on ollut paljon parempaa, kuin odotin.

jee euroviisut kirjoitti:Rasittavinta ei tosin olekaa nollut itse palvelustehtävien suorittaminen, vaan se, mitä välillä tehdään. Ennen ulosmenoa on kasarmilla niin tarkat säännöt siitä, mitä tehdään, milloin saa tehdä jne.. Myös marssiminen on toisinaan oikeasti raivostuttanut. Yritän epätoivoisesti edes pysyä tahdissa, kun joukkueenjohtaja vielä huutaa, että nyt ne ruodut särmätään, vaikka ei niissä edes paljoa särmäämistä ole. Monesti olen ollut ihan lähellä joukonjohtajaa, ja välillä on ollut todella lähellä, etten ole sanonut muutamaa valittua sanaa. Lähes pettää itsehillintä joissakin vaiheissa.

Suomalainen sotilas on särmempi kuin särmä. Ja ei, en suosittele ollenkaan moista avautumista ellei tarkoituksena ole saada pekkaa ja paljon. Kyllä siihen tottuu ennen pitkää.

Coopperissa ei tullut kuin 2265 metriä, paljon vähemmän, kuin sain yläasteen cooperissa.

Parempi tuokin on kuin oma tulokseni 2020.

Olen kyllä todella peloissani, joudunko aukkiin. Ei tekisi mieli olla intissä päivääkään enemmän kuin on pakko. Onneksi keskimääräistä huonompi fyysinen kunto ja ampumataito sekä haluttomuus vähentänevät riskiä vuoden palveluksesta. Mä en oikeasti kestäisi, että pitäisi alikessujen tavoin pomotella ja määräillä ihmisiä. En ole yhtään käskijäluonne.

Pitää muistaa että jokainen palvelee lähtökohtaisesti sen 347 vrk ennen kuin toisin määrätään. Itsehän olin joutumassa aukkiin vaikka olinkin juuri tuollainen ja tein pällikokeet vähän jonnekin, mutta onneksi minulla oli keino keplotella itseni pois sieltä. Veikkaan että teilläpäin on kuitenkin niin paljon enemmän halukkaita ja kykeneviä, ettet välttämättä joudu sinne.

Mutta yksi asia sentään yllätti positiivisesti: Ruoka on ollut paljon parempaa, kuin odotin.

Uskon että tämäkin mielipide muuttuu ajan mittaan ihan muunlaiseksi.

ESC93 kirjoitti:Veikkaan että teilläpäin on kuitenkin niin paljon enemmän halukkaita ja kykeneviä, ettet välttämättä joudu sinne.

No ei meidän tuvasta ainakaan ole paljoa halua löytynyt.

Ja taisi unohtua oleellisin. Olen siis viestikompanjassa, saas nähdä, mihin tarkempaan tehtävään päädyn. Viestihuoltomieheksi tähtään, palvelus vain 165 päivää, ja siinä on etua sähkötekniikan tuntemisesta, ja sitähän olen lukiossa lukenut. Lisäksi Otaniemeen jatkuu matka tästä. Kyseinen tehtävä ei myöskään ainakaan koulutusvaihtoehtoesittelyn mukaan vaadi hyvää fyysistä kuntoa.

Yhdellä tavalla inttipalvelus on kyllä vaikuttanut minuun myönteisesti: nyt viikonloppulomalla olen osannut arvostaa ihan uudella tavalla asioita, joita vielä pari viikkoa sitten pidin itsestäänselvyyksinä. Oli todella vapauttavaa, kun eilen saatoin oma-aloitteisesti lähteä iltakävelylle ja kulkea omaan tahtiini, eikä kukaan määrännyt, milloin oli tultava takaisin. Tänä aamuna sain herätä kun halusin, ja sain heti kunnon aamukahvit, eikä tarvinnut kiinnittää juuri huomiota sängyn siisteyteen. Jälleen voin lähteä ulos, syödä, käydä suihkussa tms. juuri silloin, kun itse haluan. Olihan elämä toki kouluaikaankin aikataulutettua, mutta ei läheskään samalla lailla kuin armeijassa. Tänä iltana oli todella vapauttavaa saunoa rauhassa tarvitsematta miettiä, että milloinkohan sieltä käsketään pois. Vapaa elämä on ihanaa. Vielä huomenna samanlainen päivä.

Tänä iltana paluu Vekaranjärvelle. Onneksi järjestävät lomakyydityksiä, ja pääsen bussilla Helsingistä perille asti. Seuraavalle lomalle pääsenkin taas kahden viikon kuluttua, ja silloin onkin myös yksi HL-päivä, siis seuraava loma on 3.8-5.8.. Eniten kyllä tulevissa kahdessa viikossa mietityttää, että niihin sisältyisi käytännössä kaksi kokonaista päivää maastossa ja nukkuminen teltassa, huolettaa, miten tuosta selviän.

Ei se teltassa nukkuminen (pl. kipinävuoro, itselleni on aina sattunut ne pascimmat aamukahden-kolmen aikaan), vaan sen teltan kasaaminen.

^ Mikset mene sivariin? Miksi edes harkitset Viron armeijaa?

Itsellä on kutsunnat syksyllä ja vuoden päästä olisi tarkoitus mennä armeijaan. Saa nähä pääsenkö jo helmikuus vai tammikuus...

^ Sinun olisi kyllä pitänyt saada kutsuntakirje. Olethan varmasti Suomen kansalainen? Kannattaa ehkä varmistaa, että osoite- ja kansalaisuustietosi ovat väestötietojärjestelmässä oikein. Jos olet esimerkiksi asunut välillä Virossa ja sitten muuttanut (takaisin) Suomeen ilman, että olet ilmoittanut / vanhempasi ovat ilmoittaneet osoitteesi maistraatille, niin sinulle ei voida lähettää kutsuntakirjettä oikeaan osoitteeseen. Voit tarkistaa tietosi täällä (verkkopankkitunnuksien, mobiilivarmenteen tai henkilökortin avulla). Jos olet Suomen kansalainen, etkä saavu kutsuntoihin (eikä osoitettasi tiedetä), sinut todennäköisesti etsintäkuulutetaan. Se voidaan kuitenkin helposti mitätöidä, kun asian vaan selittää.

Veikkaisin muuten, että Viron armeijassa on huonommat olot kuin Suomessa.

Suomen Kanadan suurlähetystö kirjoitti:Asevelvollisuus ja kaksoiskansalaisuus

- - Kaksoiskansalaisella on kuitenkin aina halutessaan mahdollisuus suorittaa asevelvollisuus missä tahansa kansallisuusvaltiossaan tai myös kaikissa kansallisuusvaltioissaan. Asevelvollisikäisen kaksoiskansalaisen velvollisuutena on pitää Suomen väestörekisteritiedot kansalaisuuksien ja osoitteiden osalta ajantasalla. Tiedot voi tarkastaa maistraatista.

Voit kuitenkin halutessasi suorittaa armeijan kummassakin maassa.

Rousku kirjoitti:

ESC93 kirjoitti:Ei se teltassa nukkuminen, vaan sen teltan kasaaminen.

Ovatko armeijan teltat jotenkin olennaisesti siviilitelttoja monimutkaisempia?

Onhan siinä tietty haastetta kun aikamääreet ovat mitä ovat ja siinä pitäisi sitten saada kulmakepit sekä keskisalko pystyyn ja itse telttakangas kireäksi. Talvella oli kiva purkaa koko hökötys 10 minuuttia herätyksestä alikin huutaessa sivussa. Ja vielä kun alokkaat joutuvat todennäköisrsti näin alkuun tekemään sen harjoituksen vuoksi monta kertaa peräjälkeen. Minunhan ei enää onneksi tarvitse tehdä mitään, koska KSE.

Teltan pystytys on helppo homma. Ensin neljään kulmaan kulmakepit, narut kireälle, sitten toiseen neljään ja narut kireälle, sen jälkeen keskisalko pystyyn ja kamina paikalleen. Aikaa meni alle 10 min. Purkaminen käänteisessä järjestyksessä alkaen kaminan piipun ulosheittämisestä.

Halligines on kieltämättä parempi kuin yksikön puolella. Ollaan vaan norkoiltu ajotoimistolla katsellen telkkaria, popitettu volat täysillä ja pelattu änäriä melkein puoleen yöhön asti. Jouduin kuitenkin aiemmin viikolla viettämään puoli yötä Hämeenlinnassa eräällä pikaisella keikalla, mutta muuten ei mitään kummempaa.

Toiset kaksi viikkoa hengissä. Viimeisten kahden viikon ajalta pahinta tosiaan oli majoitusharjoitus, eli yö metsässä, mistä täällä on keskusteltukin.

ESC93 kirjoitti:

Rousku kirjoitti:Ovatko armeijan teltat jotenkin olennaisesti siviilitelttoja monimutkaisempia?

Onhan siinä tietty haastetta kun aikamääreet ovat mitä ovat ja siinä pitäisi sitten saada kulmakepit sekä keskisalko pystyyn ja itse telttakangas kireäksi. Talvella oli kiva purkaa koko hökötys 10 minuuttia herätyksestä alikin huutaessa sivussa. Ja vielä kun alokkaat joutuvat todennäköisrsti näin alkuun tekemään sen harjoituksen vuoksi monta kertaa peräjälkeen.

Tuttua on. Teltta kasattiin muutamaan kertaan harjoitukseksi, ja olihan siellä yöpyminen siviilitelttaa vaikeampaa, kun tunnin välein piti herättää uusi kipinävahti hommiin. Oma kipinävuoroni oli onneksi melko kevyesti klo 23-24, mutta olihan se seuraavan kipinävahdin herättäminen toki vähän vaikeaa muita herättämättä. Ahtaiden tilojen vuoksi en myöskään päässyt kunnolla pitkäksi, vaan piti "nukkua" jalat koukussa. Maastossa hajotti myös jatkuva täyden taisteluvarustuksen pitäminen ja metsissä ryömiminen. Minulla on tällä hetkellä kyljissä ja polvissa ihan mukavat jäljet maastovuorokausista.

Muuten menoon on alkanut tottua ja moni asia on tuntunut jopa rentouttavalta. Suunnistus oli nautittavaa, senkun kulki ja jutteli palveluskavereiden kanssa suunnistusretkellä. Armeijan esteratakin oli mieleenpainuva kokemus, ja kyllä siinä tunsi olevansa jo jotain, kun onnistuikin ylittämään esteitä, joita olisi luullut mahdottomiksi. Käskyihin on alkanut jo tottua, ja ehkä myös alikit ovat vähän alkaneet käydä rennommiksi. Aika iso yllätys oli, että kun eilen illalla ilmoittauduin päivystäjän pöydällä sotilaskodista, päivystänyt alikessu ihan spontaanisti kysyi, että mitä mieltä muuten olen juuri sillä hetkellä radiosta soineesta kappaleesta.

Yksikköön viikko sitten saapuneet upseerikokelaat ovat kyllä rennompia kuin odotin. Meidän yksikön alikessu oli varoitellut, kuinka "nuo punkat ja pinkat eivät ikinä mene kokelailta läpi", mutta yhtenä iltana pinkkojamme tarkastamaan tullut kokelas vain kehuikin, kuinka "onpa teillä hyvät pinkat." Pari kertaa olemme myös joutuneet tekemään tuvan siisteystarkastuksen kokelaalle, ja kokelaat ovat olleet siisteystarkastuksessa paljon meidän tuvan alikessua rennompia.

Ja mitäs kaikkea muuta on tullut tehtyä? Viimeisen kahden viikon aikana on ainakin tullut harjoiteltua harjoituskaappaleilla telamiinan, käsikranaatin ja kertasingon käyttöä, harjoiteltu ampumista eri asennoista, harjoiteltu avojonossa marssimista ja marssin aikana annettavia käsimerkkejä jne.. Kaikkea mahdollista on tosiaan päässyt jo neljässä viikossa tekemään.

Meillä mosat joutuivat tällä viikolla majohajossa kaivamaan myös seisomapoterot. Me kuskit + lämäri kuunneltiin sitä menoa omassa koro PJ:ssämme vähän aikaa ennen kuin käytiin mukaville kuuden tunnin unille jahka oltiin ensin paistettu makkarat. Harjoituksen johtaja oli meihin tyytyväinen, mutta alokkaat ja ryhmänjohtajat saivat kuulla todella kunniansa aamulla kun aikamääreistä jäätiin melko rutkasti.

Ja tätä kirjoittelen parhaillaan P-SVP:n kassulla Kainuun prikaatissa. Lähdettiin Riihimäeltä aamulla ja ajettiin sellaiset 7 tuntia tänne hakemaan muutamaa autoa. Jäätävän kokoinen paikka pienimuotoisempaan menoon tottuneelle; mm. sotku, muke ja autohallit olivat todella suuria. Onpa täällä uimahalli ja pizzeriakin. Toisaalta väkeähän täällä on päälle parituhatta. No, aamulla sitten lähtö takaisin ja runkkuvelville. Ensi viikolla onkin vuorossa mosaleiri, päästään (ehkä) harjoittelemaan maston vetämistä.

Pakko muuten lisätä vielä sotkupuntari. Päivittelen tätä jos tulee vielä lisää.

1. KAIPR *****
2. PSPR/1 *****
3. TYKPR ****
4. VIESTIR ****
5. HÄMR ***
6. SATLSTO **

Lueskelinpa tätä ketjua selvittääkseni, ovatko muut tunteneet intissä kuin minä ja totesin, että valtio kierrättää sitten määrärahat minimoidakseen kaiken, jopa täysin kuivat alikkivitsit.

Hurrican kirjoitti:'lomilla saadaan, armeijassa voidaan'.

Hurrican kirjoitti:'valtio tarjoaa viivat'.

Noita juttuja on meillekin hoettu, ja arvatkaa vaan, ärsyttävätkö ne minua.