Aloitan varasijoista ja jatkan ylöspäin pisteideni mukaisessa järjestyksessä. Sijalta 13 eli 3. varasijalta löytyy
Tule, ota, pidä lujaa kii. En näe mitään "mystistä" tai "outoa" siinä, että haluaa nähdä rakkaan vierellään (r. 4-7). Kertsissä on ideaa, ja teksti sopii kivasti Tanskan letkeään (tai ärsyttävään) viisuun, vaikka viisisanainen, kolmiverbinen ja kaksipilkkuinen otsikkofraasi on pikkuisen raskas.
Hopeakäännöstä
Sinne kaipaan, 2. varasija, en pitänyt Sallan parhaana saavutuksena. Onhan siinä idylliä kerrakseen, mutta tavut eivät sovi yhteen alkutekstin kanssa. En ymmärrä, miten muut arvostelijat laulaisivat esim. kertsin viimeisen rivin. Ilmeisesti tekniikalla ei ole mitään väliä, kun teksti on tarpeeksi söpö. Kaipuun kyynelten lähettäminen kotimaahan kuulosti perin koomiselta. Mahtaa paketin vastaanottaja riemastua.
Olenko nuiva?
Vapaa oli asiallinen yritys lajissaan, vaikka sekään ei häikäissyt teknisesti. Kovan kuoren rakentaminen särkyneen rakkauden palasista on turvallisen tuttu ja helppo kuva. Biisiä vihaan, koska se on pelkkää kertsin toistoa, ja sanoitettavaa siinä on kovin vähän. Kreikan
Die for you on vielä iljettävämpi, eikä Timoteuksen sujuva
Yksin jäin -käännös kääntänyt päätäni.
Vapaa ylsi sentään 1. varasijalle.
1 piste -
Haikeutta ja onnellisuutta toteutti otsikkonsa tyylikkäästi. Siitä oli helppo pitää, vaikka tavujen vastaavuus epäilytti jossain (ehkä kuulin itse väärin) ja kappaleen vähäsanaisuus asetti jälleen ahtaat rajat luovuudelle. Kertojan tilanteesta ei saada tietää mitään konkreettista, puhe rajoittuu fiilisten verbalisointiin. Köyhyyttä vai rikkautta, makuasia. Musiikki ja fiilikset ovat kuitenkin onnellisesti sopusoinnussa.
2 pistettä -
Vahvasti tunnen oli myös kiva otsikko. Käännös oli heppoisen alkuteoksen mukaista rakkauslööperiä, siis onnistunut. "Toisen sydän myös tarvitaan pamppailemaan" kuulosti väkinäiseltä, muuten teksti tuntui toimivan tyydyttävästi. Säkeistöt tukevat kertsiä.
3 pistettä -
Mistä löydän naisen? oli joukon lähes ainoa huumoriteksti, riemukkaan epäuskottava todesta otettuna, varmaankin tehokas joka ilta eri naiselle toistettuna. "Lemmiskelyn noidankehän rakkauteen mä tahdon vaihtaa" kiteyttää sanoituksen idean loistavasti. Öljytty rantaleijona tietää, mitä nainen haluaa kuulla, vrt. Zen Cafén
Älä tee (2001). Tekniikassa jokin pieni särö.
4 pistettä - Kahdesta TOMItun työstä
Tunne tämä syke oli enemmän mieleeni. Nimifraasi toimii, vaikka muuten kertsi vähän ontuu. Sen sijaan dialogijaksot olivat hauskalla tavalla pöhköjä: "Ja kiillotetaan lattiaa - juu kiiltää kohta liikaa". Juu on tosi hyvä fiilis, vaikka oikeastaan tekisi mieli vetää jätkiä turpaan.
Käännös on onnistunut, koska sitä lukiessa voi hämärästi aavistaa, miksi sinänsä mitätön biisi voitti viisut.
5 pistettä - Latvian
My star oli piristävä poikkeus 2000-luvun alun viisuharmauden keskellä. Alkutekstin "runaway bride" taisi viitata erääseen elokuvaan,
Haavemorsian hylkää tämän yhteyden. Kerronta ei ollut täysin luontevaa ("korvani kaiken sulkee"), käännöksen yleistunnelma kuitenkin myönteinen ja laulettavuus kelvollinen. Viides sija on mielestäni ansaittu.
Timoteus kirjoitti:Toisen säkeistön alusta ("Mua käskevät jo rauhoittumaan") puuttuu subjekti, joka täytyy hakea alkutekstistä ("My friends") tai itse käännöksestä kahdentoista rivin takaa.
En kaivannut subjektia, koska arkikielessä se voidaan jättää pois, kun viitataan ihmisten puheisiin: "Sanovat UMK:n olevan susi" tms. En tiedä, onko subjektittomuus hyvää tyyliä vai repiikö kielenhuolto pelihousunsa, mutta siitä ei nyt ollut kysymyskään.
6 pistettä –
Kuutamoon valottaa meille keltanokille, miksi Youkka hallitsi varhaisia käännöskisoja. Taidokasta työtä. Hurmio ja turmio ovat olleet tavallisia vieraita iskelmissä ja myös täällä.
Malta 2007 -kilpailu on klassikkojen klassikko, huomatkaa myös kääntäjien kommentit avausviestin alla. Sen verran klisee häiritsi, että käännös jäi listallani viidenneksi.
7 pistettä -
Kuiskaan kuvasi aamuista leiriä, rosvoa ja neitoa erittäin eloisasti. Onkohan rosvo vain kertojan ihannekuva itsestään? Pitäisikö vetää parrasta? Kappale ei kuulu Bosnia-suosikkeihini, mutta tässä sen tunnelma hyödynnetään tarkoin. Muistoissani Huilumiehen
Rosvopaisti (MDA 09) on ehkä vieläkin vahvempi teksti, vai oliko se vain rempseämpi? Nyt ollaan herkkiä. Mitalisijoitus on ilman muuta ansaittu.
8 pistettä -
Haaveistain totta teen osoitti, kuinka tärkeä sanoituksen nimifraasi voi olla. Perinteinen aiheen ja fiiliksen mukainen käännös, johon ydinhokema ja sitä täydentävä "luotan huomiseen" sovivat mielestäni oikein hyvin. Laulettavuuskin oli kohdallaan. En odottanut tekstin nousevan aivan kärkeen, mutta jaettu 13. sija oli pettymys.
10 pistettä - Kyproksen ja Timoteuksen
Uskottiin haaveisiin erottui niin selvästi, että äänestykselle oli vaikea kuvitellakaan muuta voittajaa. Riimit vahvistavat kokonaisuutta, joskin vuoden 2012 perspektiivistä täytyy sanoa, että parempaakin riimittelyä on myöhemmin nähty. Esim.
harmaan / varmaan tuo mieleen Petteri Punakuonon, ja viisu on kyllä parempi ilman poroa. Käännöksen todellinen vahvuus on sen sisällössä, jonka kertsi tiivistää kahdeksaan sanaan. Ah mitä tragiikkaa. Säkeistöissä rivinloppujen yksinäiset sanat ovat tärkeitä.
12 pistettä - Listani ykköseksi seuloutui Ruotsi-käännös
Mitä sydän kertoo. Diggarin käsittelyssä persoonaton Abba-kopio herää ihmeellisesti henkiin, sanat napsahtelevat paikoilleen kuin naulat arkkuun, ja kertosäkeistö on kristallinkirkas. Epävarmuus toisen tunteista saa tyhjentävän kuvauksen. Perinteisiä sanoituksia ei todellakaan pitäisi väheksyä. Tehköön perässä, ken osaa.
Onnittelut menestyneille ja kiitokset kaikille kääntäjille ja valvojalle.