Viisukuppila

No niin tänne vain rohkeasti kommentoimaan! Jos et ole vielä äänestänyt, niin ethän lue pidemmälle. Kiitos!

Jos tää nyt tämän kommentoinnin aloittaisi. Ja VAROITUS! Kroatia ei todellakaan ollut tämän suosikkejani, joten arvosteleminen oli aika tuskaisaa. Mutta kun tuolla aiemmin oli puhetta näistä arvosteluperusteista, niin nyt tosiaan pääsi tarinat päärooliin, koska enemmän näitä luin läpi kuin lauloin. Ärsytyskynnys oli aika matalalla, joten toivottavasti kukaan ei ota näitä kommentteja itseensä. Pieni inho kappaletta kohtaan aiheutti myös voimakkaita reaktioita sanoja läpi lukiessa. Herkkähipiäisten kannattaa ehkä hypätä kokonaan näiden kommettien yli... ...ja muille anteeksipyyntö jo etukäteen....

1. MATKAAJA
Sanojen tunnelma ja tarina oli aika pitkälle sitä, mitä fiiliksiä melodiakin toi mieleen. Ei mielestäni kauhean helposti alkuperäisen mukana laulettava, mutta tämän kappaleen ollessa kyseessä taitaa olla pelkästään positiivista...

2. UNOHDAN
Turku-lokalisointi ei mielestäni toiminut. Ja tarina oli aika heppoinen.. käveltiin, mentiin joen ääreen, muisteltiin Paulaa, unohdettiin, mutta taas muistettiin, herkisteltiin, unohdettiin... hmmm... ja lisäksi en pidä suomalaisista nimistä missään sanoituksissa.

3. YKSINHÄN SUDETKIN KUOLEE
Aikamuodot heittelee, ja "En ole se oikea mä sinulle, Et sinä rakas kai minulle" on aika yksinkertaista ja mielikuvituksetonta riimittelyä. Kertojan lähdön syitä olisi pitänyt hieman avata, eikä tuosta nyt selvää saanut, että kuka tuo vanha mies oikein oli...

4. LUOTU KULKEMAAN YKSIN
Paras yhdistelmä tarinaa ja laulettavuutta. "Veri vetää matkojen taa" ehkä heikoin kohta laulettavuutensa puolesta. Meren taa oli hyvin keksitty, oi rakas ehkä hieman korni. Mutta hyvä lähtötarina.

5. JOSKUS KAI JOUTSENKIN KUOLEE
Enkeli, joutsenta, siipien lyöntiä, haaveilua... oli aika pahasti vedetty kliseisyydessään yli. Mutta ilmeisesti kevään tuleminen saa kaipaamaan rakasta ihmistä rinnalle noin "perinteisin menoin". Pikkuisen liian imelää kuitenkin tämän biisin melodiaan.

6. SUDET NE KUOLEVAT YKSIN
Toinen joen-katselu-käännös... nyt vain oli tehty jotain, mikä kuitenkin jäi "pienoiseksi" mysteeriksi... pettämistarinako? No ei auennut tämä kertomus tälle yrityksistä huolimatta....

Mullakin oli työ ja tuska kuunnella tämä viisu monta kertaa . Varsinkin se kuoro . Mutta mulle kävi ehkä päinvastoin kuin itikalle, tykkäsin sanoituksista paljon itse viisua enemmän . Teki vaan pahaa ajatella, miten se rääkyvä kuoro pilaa hyvän tunnelman...

1. Matkaaja
Metsäteema oli kiva, mutta laulettavuus näistä minusta huonoin. Vähän tyjäksi jäi tarina, se tosin on alkuperäisenkin vika.

2. Unohdan
Ai että. Tämän alku on niin hieno, tykkäsin ihan valtavasti. Mutta sitten kertosäkeessä on ihan liikaa kun sanaa, olisi helpompi laulaa ilman niitä. Ja muakin tökki se turku-teema ja Paula. Muuten oli hyvä käännös.

3. Yksinhän sudetkin kuolee
A-osa oli minusta tosi vaikea laulaa, kertosäe taas helppo. Kiva teema tässä. Tykkäsin tästä paljon.

4. Luotu kulkemaan yksin
Kaunis, yksinkertaisesti kaunis, paras kertosäe, tykkäsin kovasti. Tunsin sielujen sympatiaa tähän heti. Tuntuu vaan tuskaiselta ajatella, miten se kirkuva kuoro pilaisi tämän hienon työn.

5. Joskus kai joutsenkin kuolee
Hyvä laulaa minusta. Kaunis teema, herkkä, ehkä vähän makea, muttei liikaa. Tässä sanoituksessa kuoron osuus olisi kaikkein kauhein.

6. Sudet ne kuolevat yksin
A-osa vaikea laulaa. Tämä on näistä kaikkein synkin, vähän turhan katkera, mutta tähän taas kuoro sopinee parhaiten.

itikka kirjoitti:2. UNOHDAN
Turku-lokalisointi ei mielestäni toiminut. Ja tarina oli aika heppoinen.. käveltiin, mentiin joen ääreen, muisteltiin Paulaa, unohdettiin, mutta taas muistettiin, herkisteltiin, unohdettiin... hmmm... ja lisäksi en pidä suomalaisista nimistä missään sanoituksissa.

But my name is Paula and I'm not Finnish!

Kroatian viisu on kääntämistä ajatellen todella rasittava hölmöine taukoineen ja todella epäsäännöllisine säkeineen. Muutenkin olen EDELLEEN sitä mieltä, että koko biisin ja erityisesti ne Lado-rääkyjät saisi upottaa sinne Tonavaan.

No, asiaan:

Sanoitus 1. MATKAAJA
Tämä oli paljon alkuperäisestä etääntynyt sanoitus mutta samalla myös mielestäni valitettavasti heikoiten kappaleen tunnelmaan sopiva teksti. Vaikka tässä nyt yksinäisyyttä onkin, niin ihan sitä käännettävän kappaleen vaatimaa haikeutta ei löydy. Etenkin toinen säkeistö on jopa jotenkin naivistinen. Ensimmäinen ja kolmas säkeistö ovat kuitenkin hyviä, samoin kertosäe, jonka viimeisen rivin sanajärjestyksen voisi tosin vaihtaa painotusten korjaamiseksi ("suonut matkaajan kohtalon" -> "matkaajan kohtalon suonut"). Kuorohokemaan "matkaaja" ei sanaksi sovi, siihen olisi voinut keksiä jotakin ihan muuta.

Sanoitus 2. UNOHDAN
Haikea idea sanoituksessa mutta heräsi kyllä kysymys, voiko oikeastaan laulaa unohtavansa Paulan? Eihän kertoja selvästikään ole tätä unohtanut, kun hänet kerran pitää mainita. Juuri sanoituksen reaaliaikaisuus tältä osin siis vaivaa. Imperfektissä näin voisi tietysti laulaa (periaatteella "onnistuin unohtamaan mutta...") tai ns. futuurissa ("vielä joskus unohdan...") mutta kun tässä kerrotaan ihan tämänhetkistä tapahtumaa ja väitetään Paulan unohtuvan. Aurajoen ja pohjoiseen lähtevien laivojenkin yhteys kummastutti mutta ilmeisesti kyseessä ovat jokilaivat. Tosin eivätpä nuokaan taida Aurajokea kovin pitkälle kulkea. Turun satamasta taas on vähän vaikea laivan pohjoiseen lähteä ja harvalla Turusta lähtevällä laivalla edes määränpää on pohjoisessa.

Sanoitus 3. YKSINHÄN SUDETKIN KUOLEE
Säntillisimmin alkuperäisen melodian oikkuihin sovitettu sanoitus. Teema on sama kuin omassani (nro 4), muutenkin sanoitukset ovat pitkälti samanlaisia mutta tässä versiossa jokunen kohta on mielestäni omaani parempi. Sisällöllisesti kaikki olennainen tähän on saatu mahdutettua ja pidin erityisen hyvänä oivalluksena tätä vanhaa, viisasta miestä, jonka toteamukseksi nimilause on tässä alistettu. Tonavan myötä tekstiin jäi ripaus tällaista kaukokaipuutakin, jonka tarpeellisuudesta voi olla montaa mieltä. No, eipä sekään kyllä häirinnyt. Eheä, hyvä teksti.

Sanoitus 4. LUOTU KULKEMAAN YKSIN
Oma tekstini. Otin sanoittaessani vähän vapauksia rytmin suhteen ja sijoitin tavuja laulettavaksi osin sellaisiinkin kohtiin, missä alkuperäisversiossa oli taukoja. Näin muuten tästä ei paljoakaan ole kerrottavaa. Melko paljon tuli aikaa uhrattua tekstin määrään nähden ja loppujen lopuksi olenkin tekstiini tyytyväinen. Pianhan se selviää, mitä muut ovat olleet mieltä.

Sanoitus 5. JOSKUS KAI JOUTSENKIN KUOLEE
Erilaisin ja kiehtovin teksti, jossa Tonavan jättäminen tapahtumapaikaksi on ehkä perustelluinta. Teksti sopii kappaleen haikeaan tunnelmaan mielestäni erinomaisesti. Kertosäkeen "lievennetyt" verbit (palailee, lentelee) kuitenkin vähän häiritsevät tunnelmaa, eivät pahasti mutta vähän, ja tällaisessa taidetekstissä ei haluaisi olevan mitään säröjä. Samoin ensimmäisen säkeistön kylmät laineet, kevät ja kuohuavat vedet eivät oikein sovi kuvallisesti yhteen. Epäilemättä vesi on keväällä kuohuavassa koskessa (tms.) kylmää mutta kylmistä laineista syntyy kuitenkin staattisempi kuva. Hyvä teksti siis SILTI mutta juuri silloinhan sitä tuleekin käännettyä kaikki pilkut.

Sanoitus 6. SUDET NE KUOLEVAT YKSIN
Tässä synkisteltiinkin sitten koko rahan edestä mutta en oikein ymmärtänyt sanoituksen punaista lankaa. Jos kertoja on itse ollut pettävä osapuoli (2. säkeistö), niin mitä syytä tällä on olla katkera (kertosäe)? Naisen omistaminenkin oli vähän omituinen termi. Teknisesti teksti on onnistunut ja tunnelmakin on oikeanlainen mutta nämä muutamat kohdat nyt hämmästyttivät, kummastuttivat vähän liikaa.

No niin! Kirjoitan tata Uralin takaa Venajalta...

Aikaa nettikahvilassa vain vahan, joten lyhyesti:

1. MATKAAJA. Rytmivaikeuksia, liikaa tavuja tai vaaria painotuksia tietyissa kohdissa, eika oikein sovi teoksen tunnelmaan.

2. UNOHDAN. Hassu Turku-ironia, voisiko laulu olla Ilkka Kanervan laulama, ja tama nainen Paula Koivuniemi??? Mutta Aurajokea pitkin ei mitkaan laivat varmaan pohjoiseen lahde...

3. YKSINHAN SUDETKIN KUOLEE. Se vanhin mies viisaine toteamuksineen sulatti minut niin, etta annoin taydet pisteet talle. Harmi ettei voittanutkaan! Tunnelma ja kekseliaisyys oli parhain.

4. LUOTU KULKEMAAN YKSIN. Vahan liian tavallisen ymparipyorea tarina, mutta kolmanneksenihan tama ylsi. En ihan kannattanut taman voittoa.

5. JOSKUS KAI JOUTSENKIN KUOLEE. Mielikuvitusta taas, joutsen, miksei! Kaunista ja valkeaa.

6. SUDET NE KUOLEVAT YKSIN. Omani. Kuten tavallista, tarina muotoutui sita mukaa kuin kaansin, riippuu aina mitka sanat sopivat mihinkin. Teknisesti tama oli vaikea! Lyhyita katkonaisia sanoja, akkipysahdyksia, tarinasta siksi talla kertaa tammoinen, mutta Tonavahan oli must!

Jahas, nyt on ilmeisesti tälläkin suunnalla aikaa näihin kommentteihin. Pahoittelen viivästystä, kiirusta on pidellyt tarpeeksi.

Taso oli kohtalaisen kova, mutta suoranaista helmeä en näistä bongannut. Hyviä tuotoksia silti kaikki tyyni!

1. MATKAAJA
Tunnelma löytyy heti alusta ja jatkunee koko biisin ajan. Alkuperäistekstistä hieman poiketen oli jätetty hyödyntämättä tekstin toistoa, eli biisin ideaa. Kertosäkeen laittaisin muotoon "Yksin mut tarkoitettu on kulkemaan", silloin se iskisi mukavammin tahdeille. Sanoitus sopi melodian haikeuteen ja toi mieleen "reppu ja reissumies"-biisin.

2. UNHOHDAN
Ja kotosuomeen tultiin ja ihan Turkuun asti. Tunnelmaa löytyy ja sanat soljuvat kivasti paikoilleen. Kertosäe ainakin jää loppupäästään mieleen todella hyvin, ehkä pomppaa jopa liikaa irtonaiseksi elementiksi. Kuitenkin paketti pysyi ihan mukavasti kasassa.

3. YKSINHÄN SUDETKIN KUOLEE
Tässä mentiin heti asiaan, toki sanoitus on aika lyhyt ja jos paljon tahtoo tekstillään tuoda julki niin alussa se alkaa täytyykin. Alkuperäisrakenteeseen pohjautuva tuotos.

4. LUOTU KULKEMAAN YKSIN
Tästä sanoituksesta löytyi tunnelmointia, mutta myös selkeitä linjauksia. Alkuperäisrakenteinen tuotos.

5. JOSKUS KAI JOUTSENKIN KUOLEE
Niin...tämä tosiaan kertoi ihan perinteisestä lentävästä joutsenesta, ei vertauskuvallisesti mitenkään kaipauksen kohteena olevasta rakkaasta, vaan joutsenesta.

6. SUDET NE KUOLEVAT YKSIN
Hienoa kerrontaa tässäkin sanoituksessa. Ehkä pieneksi kysymysmerkiksi jää kuitenkin mitä olivat ne teot ja petokset mistä puhutaan tekstissä.

Ne petokset voivat olla mitä vaan kuulija kuvittelee. Pointtina tässä on se (ei tullut mieleen mainita) että eikös sana "susi" viittaa myös petolliseen olioon? Susi lampaitten vaatteissa? Siispä tämä "susi" on petollinen ihminen, ja hän saa kuolla yksin...

Katkera saa kai olla vaikka olisi itse syyllinen? Vaikka katkera sille ettei onnistunut elämään tarpeeksi "hyvin"? Katkera kohtalolle? Ei kai katkeruus ole varattu vain syyttömien oikeudeksi?

Susi no joo...onhan sekin petollinen. Ei ainakaan rehellinen Mutta kyllä kettu näistä meidän kotoisista petoeläimistämme ihan yleisesti nostetaan petolliseksi, viekkaaksi ja ovelaksi.