Jos kommentois...
Ei ollenkaan hassumpi kisa näin yleisesti ottaen. Odotin, että mukana olisi useampia "suoria käännöksiä", joissa ei olisi edes yritetty tulkita, mitä alkuperäisessä tekstissä tarkoitettiin saati parannella sen hämärämpiä kohtia. Näin ei kuitenkaan ollut eikä edes koko sanaa "sota" löytynyt yhdestäkään tekstistä. Tästä muuten heräsikin mieleen kysymys, että missäköhän aiemmissa kisoissa on käynyt niin, ettei kappaleen alkuperäisen nimen hallitsevinta sanaa löydy yhdestäkään tekstistä missään muodossa... Spiral- ja Nygammal vals -kisoissa kaiketi mutta onkohan muita. Sanomi-kisassakin alkuperäistä nimeä oli käytetty (
Sano minne meet,
Zanomij-peikko).
Sanoitus 1. KUN AURINKO NOUSEE
Kaunis ja teknisesti hallittu teksti. Paikoin kuitenkin minun makuuni turhan korni ja lämpöine, valoine ja kirkkauksineen kuulostaa jopa hieman hengelliseltä, "riparibiisiltä". Käännettävän kappaleen huomioon ottaen korniuskaan ei tosin välttämättä ole pahasta.
Sanoitus 2. PITÄÄ VAIN JATKAA
Oma tekstini. Tajusin (tai luulin tajuavani) käännösviikolla, mistä tekstissä on oikeasti kyse, ja sen mukaan yritin sitten jotakin vääntää. Olen tekstiini jopa suhteellisen tyytyväinen, vaikka siihen jäikin joitakin hiomattomia kohtia. Genre ei tosin ole ollenkaan omiani, juuri tällaisten tekstien takia Norja oli p*ska maa tähän vuoteen asti. Eiköhän tälläkin tule siis toiseksi viimeinen sija. Jos olisin tehnyt hävettävän huonon tekstin, sijoittuisin vanhojen merkkien perusteella toiseksi. Pienen käännösmäärän ilahduttava puoli onkin, ettei toisella ja toiseksi viimeisellä sijalla ole paljoa eroa.
Sanoitus 3. HAAVEIDEN MAA
Kaunis, nostalginen teksti, jossa alkuperäisen tekstin ajatukset on hylätty käytännössä kokonaan. Tämän ehdoton etu on se, että tästä ymmärtää vaivatta, mistä on kyse. Teksti maalaa esiin konkreettisia kuvia. Tekniikkakin on hallussa ja kauniita ajatuksiakin löytyy, kuten se, kuinka kertoja näkee muistoissaan itsensä (näin ainakin tulkitsin) opettelemassa luistelemaan. Jokunen vähän omituinen tai häiritseväkin kohta tekstissä oli. Erityisesti sana "vuotten" on todella vanhahtava ja vähän tuo vuoden 1976 muistelukin... hmm... vaatisi n. 35-vuotiasta esittäjää, jollaiselle kappaletta on vaikeampi mieltää. Niin.. ja huuruiset oksat muistuttavat pakkasesta mutta hanget ja luistelukelpoinen jää eivät?
Njoo... pilkunviilailua, pilkunviilailua... Mutta siis kaunis teksti joka tapauksessa.
Sanoitus 4. HYVYYS KUOLEE POIS
Tässä jotenkin häiritsi tekstin kaksijakoisuus. Kertosäe on inhorealistisen synkkä ja säkeistöt maailmaasyleilevän toiveikkaat. En oikein löytänyt yhteyttä niiden välille. Säkeistöt olivat niin sanavalinnoiltaan kuin ajatuksiltaankin kauniit mutta se ei riitä kantamaan koko tekstiä.
