Mä näkisin noiden alkukarsintojen funktiona ensisijaisesti viisukarsinnan suuremman ja pitempikestoisen näkyvyyden. Puhtaasti viisumenestystä silmällä pitäen yksi finaali ilman esikuunteluja olisi luultavasti paras ratkaisu mutta jos hittejä halutaan kotimaan markkinoille, antaa alkukarsintaformaatti roimasti vetoapua. Ketä yhtenä iltana kuullut ja kisassa hävinneet kappaleet muuten kiinnostaisivat?
Superfinaalinkin idea on selvä, sehän on sama kuin esimerkiksi presidentinvaalien toisen kierroksen. Tarkoitus on varmistaa, ettei pieni viiteryhmä saa tahtoaan läpi muiden äänten hajautuessa parempien ehdokkaiden kesken. Voidaan tietysti kyseenalaistaa, onko malli hyvä viisumenestyjän valitsemiseen. Vähänhän superfinaalissa on ajatuksena kompromissivalinnan makua. Halutaan, että edustaja kelpaa jotenkuten mahdollisimman monelle, ei välttämättä, että se on mahdollisimman monen ykkössuosikki. Periaatteessa valintatapa on väärä, koska kansainvälisen loppukilpailun äänestys ei ole mikään kompromissivaali. Puntarin toisessa vaakakupissa on kuitenkin se, että tietyn yhtyeen tai artistin faniryhmät jyräävät paljon helpommin kahdestatoista kuin kuudesta ehdokkaasta voittajaa valittaessa, jolloin yhden kierroksen äänestyksessä saatetaankin valita suosittu artisti surkealla biisillä. Tähän en malta jälleen olla lisäämättä sitä, että suosio voi myös perustua hetkelliseen hypeen todellisen karisman tai esiintymistaidon sijaan (kykykilpailijat), jolloin ollaankin erittäin lähellä varmaa floppia. Yhtä kaikki, jos asetelmat ovat niin selvät kuin tänä vuonna, kun karsinta oli tosiasiallisesti kahden kauppa, ei kaksikierroksinen äänestys paljonkaan muuta. Mene ja tiedä sitten.
Kaksi asiaa haluaisin kuitenkin tässä karsintaformaatissa todellakin muuttaa:
1. Kouluarvosanat alkukarsinnoista pois. Artistien esiintymistaidon arvostelu päin naamaa kuuluu kykykilpailu-, ei euroviisukonseptiin, olivatpa arvostelijat "ammattilaisia" kuten esim. Belgian ja Hollannin karsinnoissa tai amatöörejä kuten Suomessa. Tämä on sitä naurettavampaa, mitä nimekkäämpi kilpailijakaarti kisassa on. Eivät artistit toki arvostelun yläpuolella ole mutta palautteenantoon on huomattavasti tahdikkaampia ja toimivampiakin tapoja, onhan Suomessa toimiva media (ml. internet). Arvosanat tuskin auttoivat yhtäkään kilpailijaa parantamaan esitystään (miten olisivat voineet?), joten niiden ainoaksi tarkoitukseksi jäi kilpailijoiden nöyryyttäminen.
2. Finaalin esiintymisjärjestys tulee arpoa. Suomen viisukarsinta on kuitenkin ensisijaisesti kilpailu, ei konsertti. Kappaleiden järjestämistä "dramaturgisesti oikein" ei harrasteta kansainvälisissäkään mittelöissä kilpailijoiden suuremmasta määrästä huolimatta. Jos "dramaturgisesti väärä" järjestys johtaa useamman kappaleen tasapaksuun letkaan, sitä parempi, joukkoon ne siinä tapauksessa todennäköisesti hukkuisivat kansainvälisessäkin vertailussa. Esiintymisjärjestyksen arvonnasta saa alkukarsintoihin kouluarvosanojen julkistuksen korvaavan numeron. Sinne vain kulho, jossa on esiintymisnumeroita 1-12 vastaavat arvontapallot ja artistit saavat tulosten julkistuksen yhteydessä arpoa oman numeronsa.