Viisukuppila

Eli siispä myönnät epäonnistuneesi tämänkertaisessa käännöksessäsi, koska pisteeni olivat korkeat?  Hyvä tietää.

Mutta hauskinta on, että juuri sinä kerrot minulle käännöksieni naiiviudesta... Minä kun luulin, että se on enemmänkin oma Trademarkisi, ja olit siitä ylpeä.

Olen kertonut pitäväni kliseistä. Jos kliseet ovat mielestäsi naiiveja, niin se on sinun mielipiteesi, enkä saa siitä mitään itku-potku-raivareita.

Omiin naivius-kategorioihini kuuluu mm. luonnonsuojelukäännökset (toki sellainen minultakin löytyy, ainakin Monaco 2004, mutta se oli ihan alkuperäistekstin syytä) ja äidin syli -käännökset, varsinkin jos ei selkeästi puhuta, että kerrotaan alaikäisen lapsen ja äidin suhteesta, vaan odotetaan myös lukijan samaistuvan lapsen asemaan.

Mutta en jaksaisi jankata asiasta ja käännöksestäsi, varsinkaan kun se mielestäni ei ole jankkauksen arvoinen.

Niinhän se tietysti on, että luonnonsuojelu on lapsellista humpuukia, (vaikka se on elintärkeää), mutta Prinssi-ratsu-sadut sen sijaan ovat syvällistä tunnelmointia. En tiedä mistä olet naiiviuskäsityksesi saanut, mutta kovin pinnalliselta kuulostaa.

Enhän minä omasta käännöksestäni jankannutkaan, mitä nyt laulettavuusasiaa kommentoin. Sen voin kuitenkin todeta, että 'äidin syli' oli tarkoitettu metaforisessa mielessä, eli aikuinenkin voi vielä saada vanhemmiltaan tukea ja lohtua, kun sitä ei muualta saa. Siinä ei ole mitään hävettävää, sen enempää kuin luonnonsuojelussa.

Esim. tunnetusti lähes kaikki Nightwishin biisit haikailevat lapsuuden kadotetun viattomuuden perään. Usein niissä jopa on lapsi pääosassa. Kukaan ei sano, että se olisi 'naiivia'.

Toki ymmärrän, että käsität kaiken 'naiivisti' sanasta sanaan, yhdellä ainoalla tavalla. Se huokuu myös sanoituksistasi: ne ovat vahvasti yksiulottuvuuksisia ja raa'alla tavalla kolkkoja. Mahdolliset metaforasi ovat itsestäänselviä.  Ja se puree hyvin: esim. Finnish ei palkinnut lempisanoitustaan Liubi-kisassa, koska ei täysin ymmärtänyt yhtä riviä... 

Juuri sen (simplistisyyden) minä käsitän naiiviksi -- eli että kaikki selitetään (vai pitäisikö sanoa 'havainnollistetaan') puhki, ja tulkinnanvara katoaa.

nkorppi kirjoitti:Juuri sen (simplistisyyden) minä käsitän naiiviksi -- eli että kaikki selitetään (vai pitäisikö sanoa 'havainnollistetaan') puhki, ja tulkinnanvara katoaa.

Monettakohan kertaa tätäkin levyä toistat. Ruikuta kuinka paljon vain, niin en minä tyyliäni valituksesi takia ala muuttamaan. Pyrin tekemään enemmän melodiaa korostavia tarinoita kuin arvoituksellisia omasta päästä temmattuja mielivaltaisia mielikuvia. Ei minulla ole mitään tarvetta ylikorostaa "omaa taiteellista ja rohkeaa" ajatusmaailmaani teksteilläni melodioihin, joiden tekemisessä minulla ja ajatusmaailmallani ei ole ollut osaa ja arpaa, vaan koitan saada vain sanat viemään melodiaa eteenpäin mahdollisimman sujuvasti. Kyse kun kuitenkin on laululyriikasta eikä runoudesta.

nkorppi kirjoitti: Toki ymmärrän, että käsität kaiken 'naiivisti' sanasta sanaan, yhdellä ainoalla tavalla. Se huokuu myös sanoituksistasi: ne ovat vahvasti yksiulottuvuuksisia ja raa'alla tavalla kolkkoja. Mahdolliset metaforasi ovat itsestäänselviä.  Ja se puree hyvin: esim. Finnish ei palkinnut lempisanoitustaan Liubi-kisassa, koska ei täysin ymmärtänyt yhtä riviä... 

kenenkään kääntäjän tuotosta haluamatta paljastaa, niin ei Itikan tuotos kyllä Ljubi-arvosteluni kärjessä ole. En näe yhteyttä Itikan metaforat puree hyvin (kuten ilmaisit) -> minun pisteytykseni Ljubi-kisassa.

Finnish kirjoitti: kenenkään kääntäjän tuotosta haluamatta paljastaa, niin ei Itikan tuotos kyllä Ljubi-arvosteluni kärjessä ole. En näe yhteyttä Itikan metaforat puree hyvin (kuten ilmaisit) -> minun pisteytykseni Ljubi-kisassa.

Se ei ollut tärkeää, mitä annoit itikalle  -- pointti oli vain se, että monet näkevät pienimmänkin epäselvyyden tai tulkinnanvaran miinuksena, kun itse näen sen pelkästään rikkautena. Ymmärrän, että liian raskas arvoituksellisuus voi rasittaa, mutta en ymmärrä miten yksi originaali rivi voi estää sinua palkitsemasta suosikkiasi.

Eikö ketään kyllästytä lukea sanoituksia, joissa koko kuvan näkee 100% ensisilmäyksellä?

Esim. Nukkekoti-näytelmän loppu on tyypillistä selittämistä, jolla teos pilattiin: roolihahmot alkavat ääneen selittää tarinan opetusta, ikään kuin he olisivat tarinan kertojia.

Sen sijaan Viisukuppilassa valitetaan heti, jos tulkinta on vähänkin avoin, tai jos ei ole puuduttavaa 'miljöönkuvausta'. Kaiken pitää olla yksinkertaista ja ennalta-arvattavaa, ja värikkäämpi kielenkäyttö on totaalinen rikos. Mielestäni maailma ei tarvitse enää yhtäkään 'yö bussissa/prinssi/ihana rakkaus'-sanoitusta, vaikka ne olisivat kuinka laulettavia.

Itikalle: Ei käännöksen tarvitse olla edes erityisyyttä hakeva, jotta se olisi kiinnostava: mutta jotain omaa tai uutta voisi tuoda peliin, ettei tarvitse lukea jotain, mikä näyttää  täsmällisen automaattigeneraattorin työltä. On tosi sääli, ettei taitava tekninen osaaminen yhdisty mielikuvitukseen.

nkorppi kirjoitti: Esim. tunnetusti lähes kaikki Nightwishin biisit haikailevat lapsuuden kadotetun viattomuuden perään. Usein niissä jopa on lapsi pääosassa. Kukaan ei sano, että se olisi 'naiivia'.

Mä olenkin usein nähnyt Tarja Turusen paljeteissa keikaroimassa samalla kun taustatanssijat heiluttavat strutsinsulkia leidin ympärillä muodostaen viehkeän höyhensaaren? Lienee siis monen asian summa, että juuri tähän viisuun ei kolahtanut kyseinen teema.

En viitannut Nightwishillä tähän DQ-biisiin, vaan lapsen rooliin samaistumiseen yleensä. Halusin viestittää, etteivät lapsi-metaforat sinänsä tee sanoituksesta 'lapsellista'.

Sen sijaan DQ-sanoitus on niin yhdentekevä, etten katsonut tarpeelliseksi sovittaa tekstejä show'hun, vaan ainoastaan melodiaan. Se Leijona-kultajuhlabiisi sopi mielestäni hienosti melodiaan. Äitienpäiväbiisi oli laimea korvike.

Siinähän se idea sitten tuli. Ei metaforat (tai miksi niitä halutaan kutsua) tee sanoituksesta naivia VAAN se mikä sanoitus ja mikä melodia yritetään yhdistää. Tässä päästään sitä kuuluisaa pinnallisuutta karkottamaan ja pohtimaan miksi nämä kaksi elementtiä eivät yhdisty toimivaksi paketiksi. Äiti-teema voisi hyvin toimia esim Bosnian viisuun.

nkorppi kirjoitti: Se ei ollut tärkeää, mitä annoit itikalle  -- pointti oli vain se, että monet näkevät pienimmänkin epäselvyyden tai tulkinnanvaran miinuksena, kun itse näen sen pelkästään rikkautena. Ymmärrän, että liian raskas arvoituksellisuus voi rasittaa, mutta en ymmärrä miten yksi originaali rivi voi estää sinua palkitsemasta suosikkiasi.

Voi olla, että olen liiankin tiukka, mutta koska kyse on käännöskisasta, koen nimenomaan tärkeimmäksi pointiksi tekstin. Siksi en voi antaa täysiä pisteitä tuotokselle, jos siellä on liian oudoilta tuntuvia ilmaisuja...  Tarkentaen, epäselväksi kokemani ilmaisu, jolla kääntäjä selvästi tarkoittaa jotakin - sen sijaan Diggi-loot, Hubba huleet, Pump-pump:t tms. höpötyssanat ei niinkään häiritse, kun niihin on tässä viisuvuosien varrella tottunut.

itikka kirjoitti: Kyse kun kuitenkin on laululyriikasta eikä runoudesta.

No siinä tapauksessa kääntäminen onkin varsinaisen helppoa: Toistetaan yhtä tai kahta lyhyttä sanaa koko biisin ajan. Soljuvuushan on täydellistä jos sanoitus on 'laa laa laa laa'.  Ei olisi edes kovinkaan suuri ero nykyisiin sanoituksiisi.

Koska kyse on 'vain lyriikoista', ei tarvitse edes yrittää tehdä jotain epätylsää? 

TOMItu kirjoitti: Siinähän se idea sitten tuli. Ei metaforat (tai miksi niitä halutaan kutsua) tee sanoituksesta naivia VAAN se mikä sanoitus ja mikä melodia yritetään yhdistää. Tässä päästään sitä kuuluisaa pinnallisuutta karkottamaan ja pohtimaan miksi nämä kaksi elementtiä eivät yhdisty toimivaksi paketiksi. Äiti-teema voisi hyvin toimia esim Bosnian viisuun.

Äiti-sanoitus ei ollutkaan erityisen onnistunut. Tarkoitus oli tehdä äitienpäivä-sanoitus korvaamaan Leijona-vedon, koska äitienpäivä oli ajankohtainen. Ei ole mitään järkeä tehdä äitienpäiväsanoitusta jouluna. Itse biisi on minulle yhdentekevä, eikä se tarvitse mielestäni mitään suomennosta --

nkorppi kirjoitti: Itse biisi on minulle yhdentekevä, eikä se tarvitse mielestäni mitään suomennosta --

Ja silti se sai jopa kaksi käännöstä.  Oi voi ja margariini.

nkorppi kirjoitti: Ei ole mitään järkeä tehdä äitienpäiväsanoitusta jouluna.  

Heitänpä tähän väliin yleisemmän kysymyksen, joka pulpahti mieleen tuosta nkorpin kommentista:  

Olen aiemmin maininnutkin, että käännösmuusani oli vireimmillään ennen viisuja ja tein käännöksiä satunnaisessa järjestyksessä. Mites nyt sitten, kun yksi syksymmällä avattava kisa tulee sisältämään viisuviitteisen käännökseni, niin onko miten todennäköistä, että pisteet romahtaa jo pelkästään "miksi viisuaihe tähän vuodenaikaan"-kommenteilla ?

nkorppi kirjoitti:

itikka kirjoitti: Kyse kun kuitenkin on laululyriikasta eikä runoudesta.

Koska kyse on 'vain lyriikoista', ei tarvitse edes yrittää tehdä jotain epätylsää? 

"Vain" lisäys on sitten omasta päästäsi. Itse pidän laululyriikasta runoutta enemmän.

Niin, onhan se aika todennäköistä, että viisuhuuma ei ole ihan kuumimmillaan syksyllä... Mutta ei nyt etukäteen lytätä kenenkään tekstiä. Onhan tämä kuitenkin Viisukuppila.

Käännöksiä tuli kaksi, sillä en halunnut pudota pois joukosta, joka on kääntänyt kaikki biisit. Uskoin todella Suomen jääkiekkovoittoon, ja laitoin ikään kuin sanoituksen sen pantiksi...  Rangaistus tappiosta oli uuden tekstin pikainen väsääminen.

itikka kirjoitti: "Vain" lisäys on sitten omasta päästäsi. Itse pidän laululyriikasta runoutta enemmän.

Itse pidän laululyriikkaa runouden muotona.

”Jos laululyriikka olisi kirjallisuutta, sen täytyisi olla oma kirjallisuudenlajinsa. Lähimmäksi vertautuva, runo, on sittenkin aika kaukana laululyriikasta. Siinä missä runo on itsenäinen ja yleisölle valmis, lauluteksti vaatii parikseen musiikin. Runo voi olla ajatukseltaan komplek-sinen, lauluteksti mieluummin ei. Runossa on rytmi itsessään, laululyriikka pelaa yhteen mu-siikin rytmin kanssa. Laulu on hetken taidetta teatterin tapaan, runo on paperiin veistettyä. Laululyriikka on rakenteeseen sidottua, se on kaikista kirjoittamisen lajeista teknisin. Sen tehtävä on luoda yhteisiä visioita ja signaaleja musiikin kanssa. Se on ainut kirjoittamisen laji jonka tehtävä on antaa musiikille kielellisiä merkityksiä. Ja vastaanottaa itseensä musiikillisia merkityksiä. Laululyyrikko on kirjallisuuden kelloseppä."
Heikki Salo

Ihan kunnioitettava referaatti... se varmaan kuvastaa kyseisen henkilön tapaa sanoittaa. (Ja aivan ilmiömäisesti itikan tyyliä.  ) Mitä kuuntelin klippejä, niin ehdottomasti pidän enemmän hänen melodioistaan kuin sanoituksista. Ovathan ne helppoja oppia, mutta se on vain osa pakettia.

Itse ainakin luen jokaista runoa mahdollisena laulun sanoituksena, ja mielestäni hyvässä runossa on sointia. Eräät vaikuttavimmista ja rakkaimmista lyriikoista ovat runoja: mm.  Annan Kehtolaulu.

Useimmiten laulua säveltäessäni aloittaisin runosta ja sitten rakentaisin musiikin kuvastamaan sitä tekstiä, mieluummin kuin toisin päin. Mutta ei luovaan työhön kannata liikaa rajoituksia tai sääntöjä tuoda.

On monta eri koulukuntaa: toiselle sanoitus on työkalu hyvän melodian eloontuomiselle, kun taas toiselle musiikki on keino ilmentää sanoitusta. Tietysti musiikin ja sanoituksen symbioosi on tavoitteena, mutta selvästikin kuulumme eri tyylien kannattajiin.

Toki siinä on omat ongelmansa 'rakentaa' valmis musiikki sanoitukseni ympärille  ,  ja joskus odotankin kuuntelijalta hieman mielikuvitusta -- melodia sopisi tekstiin paremmin pienellä uudelleensovituksella. Jos melodia istuu hyvin sanoihin, on sääli hylätä idea vain sen takia, että se ei isty alkuperäiseen esitykseen.

Toisinaan musiikki ilmentääkin uutta sanoitusta paremmin kuin alkuperäistä, joskus ei.

Wikipediasta, kohdasta 'kaunokirjallisuus' 

    * Runous (lyriikka)

Runous on alun perin liittynyt musiikkiin ja tanssiin. Runoja (kuten eeppisiä runoelmiakin) laulettiin, ja sana lyriikka viittaakin musiikkiesityksissä käytettyyn soittimeen, lyyraan. Vanhinta säilynyttä lyriikkaa on antiikin Kreikan runous, jolla oli tärkeä asema uskonnonharjoituksessa. Vähitellen runous maallistui ja uskonnollisen runouden rinnalle syntyi tunteita ilmaisevia rakkaus-, suru- ja kehtolauluja.

Runouden perusmuotona pidetään minä-muotoista subjektiivisia tuntemuksia ilmaisevaa runoa, jota kutsutaan keskeis- tai keskuslyriikaksi. Runon puhujaa sanotaan lyyriseksi minäksi. Muita runon muotoja ovat balladi ja romanssi, jotka voivat rakentua juonen varaan ja käsittää laajoja kertomuksia. Runous oli pitkään länsimaisessa kirjallisuudessa proosaa arvostetumpi ja luetumpi kirjallisuudenlaji, mutta se menetti asemansa muutamien viime vuosisatojen aikana. Myös laululyriikka kuuluu runouden piiriin.

Niin? 

En oikein ymmärrä, mitä koitat todistella.

Jos sinulle
laululyriikka = runo
niin ihan vapaasti. 

Jos minun käskettäisiin kirjoittaa runo, niin en kirjoittaisi laulun sanoja. Toki laululyriikka kuuluu runouden piiriin, samoin kun runous kaunokirjallisuuden piiriin, mutta olisi hämäävää sanoa laululyriikan tuottamista runoiluksi, ja jos teen runoja, niin en kertoisi että tuotan kaunokirjallista tekstiä.

Eli niinkuin lainauksessasikin sanotaan, niin laululyriikka kuuluu ainoastaan runouden piiriin, mutta sitä ei pidetä runouden perusmuotona.

En todistele mitään, sen enempää kuin sinä Salo-referaatilla -- halusin vain huomauttaa sanan runous eli lyriikka lähtökohdat Wikipedia-tietosanakirjan mukaan.

Laululyriikka tarkoittaa sanana laulurunoutta, eli luulenpa että näkökohtani laululyriikasta runouden muotona (johon vastasit Salo-referaatilla) on aika lähellä totuutta historialliselta ja termistölliseltä kannalta.

Kommenttisi, että 'pidän laululyriikasta enemmän kuin runoudesta' on sama kuin sanoisi että 'pidän enemmän kinkkupitsasta kuin pitsasta'. 

En ole koskaan kuullutkaan 'runouden perusmuodosta'. 

Olen tottakai sitä mieltä, että kirjoitustehtävää voi lähestyä monelta eri kannalta. (Laulurunous sen sijaan on, by definition, kaunokirjallista tekstiä, vaikka oma  tekstisi ei olisikaan 'kaunista'.)

nkorppi kirjoitti: Kommenttisi, että 'pidän laululyriikasta enemmän kuin runoudesta' on sama kuin sanoisi että 'pidän enemmän kinkkupitsasta kuin pitsasta'. 

En ole koskaan kuullutkaan 'runouden perusmuodosta'. 

Et siis lukenut tekstiä jota lainaat... 

Ja kuten sanoin, niin jos minun käskettäisiin kirjoittaa runo, niin en kirjoittaisi laululyriikkaa... ja pidän laululyriikasta runoutta enemmän.

Ok, en lukenut tekstiä sana sanalta,  ,  mutta sen perusteella mitä luin JA muista lähteistä, olen täysin vakuuttunut, että laulurunous on runoutta, ja että kommenttisi  'pidän laulurunoudesta enemmän kuin runoudesta' on naurettava.

Wikipedia on tietysti aina kyseenalainen, koska kuka tahansa on saattanut lisätä sinne tietoa, mutta runouden lähtökohdat musiikista tiesin jo etukäteen. Sen sijaan 'runouden perusmuoto' on mielestäni omituinen ja epämääräinen ilmaisu. Sellaista tuskin on olemassakaan.

Lauluruno ON runo. Ja useimmiten, varsinkin alkuaikoina, runo OLI lauluruno. Tämä oli yksinkertainen pointtini, ja viittaukseni selkeästi tukee sitä, mutta väistelet asiaa armotta :

Koska et voi myöntää olleesi väärässä, olet ottanut lähtökohdaksi seuraavan: "lauluruno kuuluu 'runouden piiriin' mutta ei ole runo". 

Kuten aiemmin totesin, suhtaudut asioihin niin kapeakatseisesti, että jokaisella sanalla on sinulle vain suppea, itsellesi läheinen, ja yksiselitteinen merkitys. Et voi hyväksyä, että laulurunokin on runo, koska ennakkoluulosi ja tottumuksesi estävät sen.

Turha sitä on reiällistä sankoa yrittää täyttää.

Epäilin ensin, että kyse on vain tahdon puutteesta ymmärtää "Pidän enemmän laululyriikasta kuin runoudesta" -mielipidettäni, mutta nyt alkaa vahvasti tuntumaan että tahdon sijaan puuttuu kyky.

Ymmärtäisiköhän thaaskalintu seuraavaa: Pidän laululyriikasta enemmän kuin ilman melodiaa lausuttavaksi ja/tai kirjasta luettavaksi tarkoitettusta runoudesta. 

Ja sori.... en tajunnut että täällä tosiaan joku sanan runous ymmärtää pelkkänä laululyriikkana...  Koitan ensi kerralla muistaa ja käyttää rautalankamalleja sinua varten mielipiteissäni mukana.

Finnish kirjoitti: Mites nyt sitten, kun yksi syksymmällä avattava kisa tulee sisältämään viisuviitteisen käännökseni, niin onko miten todennäköistä, että pisteet romahtaa jo pelkästään "miksi viisuaihe tähän vuodenaikaan"-kommenteilla ?

Viime vuonna saatiin kaksi viisuteemaista voittajaa: Liettua heinä-elokuun vaihteessa ja Islanti marraskuussa. Ajankohta ei siis liene ongelma. Toisaalta viisuteema sinänsä lienee pisteitä syövä muussa kuin vitsiviisussa aivan ajankohdasta riippumatta. Itse ainakin pidän ansiona sitä, ettei sanoituksen potentiaalista yleisöä rajata viisufaneihin tai muuhun sisäpiiriin (mikä tehdään sillä, jos teksti aukeaa vain sisäpiirille). Toki viisuteemaisilla teksteilläkin kisoissa paikkansa on mutta jos niillä voittoa havittelee, niin se on pitkä ja kivinen tie.

IMO ne viime vuoden Liettua ja Islantikin olisivat oikeastaan ansainneet yleistajuisemmat voittajat. Etenkin Liettua. Liettuaan olin kyllä alunperin ajatellut osallistua erilaisella tekstillä kuin sillä, millä voitin. Siinä olisi ollut paljon iskevämpi ei-sisäpiiri-slogan mutten kehdannut laittaa sitä mukaan, kun se oli aikasten ronski. Pelkäsin, että kaikki olisivat sen jälkeen vihanneet minua. Toisaalta jos olisin sen kisaan laittanut, voitto olisi mennyt vielä sisäpiirimmälle käännöskisa-aiheiselle tekstille.

Vielä vähän lisää off-topicia.

Runo itsessään on muodoltaan laululyriikkaa vapaampi ja sen sisältö itsessään on sen tarkoitus. Laulurunoksi voidaan käsittää esimerkiksi improvisoitu hengen tuotos, jolla laulullisin keinoin tuodaan julki tuntoja ja jopa siirretään perinnetietoa. Larin Paraske hyvänä esimerkkinä tästä. Laululyriikka on runoa sidotumpi muotoon ja rakenteeseen, joita melodia puolestaan määrittää hyvin pitkälle. Laululyriikan kuuluu myös kuljettaa melodiaa - tehtävä, jota runolla ei ole. Jokainen tietysti saa määritellä asiat kuinka haluaa, mutta ei omia määritelmiään sentään tarvitse tulla totuutena tuputtamaan, kuten eräs keltanokka täällä tekee.

nkorppi kirjoitti: Turha sitä on reiällistä sankoa yrittää täyttää.

Tyhjät ämpärithän ne eniten kolisevat ...

'Runo'-sanan käyttö laajempana kokonaisuutena kuin 'lauluruno' on mielestäni sen ainoa  oikea (ja itsestäänselvä) käyttötapa, ja sen perusteella luen ihmisten ajatuksia. Olisi vaikeaa kommunikoida ihmisten kanssa, jos pitäisi arvuutella jokaisen ihmisen omaa henkilökohtaista termistöä. Jos tämä tekee minusta kolisevan keltanokan, olen ylpeästi sellainen.

Pointti on se, että vaikka ymmärsin koko ajan mitä itikka hakee takaa, halusin korostaa, että hän vähättelee laulurunon tärkeyttä todetessaan esim. että hänelle se ei ole  kaunokirjallisuutta. Tosiasiassa lauluruno on kaiken runouden esiäiti.

PS. Itikka: Rautalankasi on selvästikin vähän ruosteessa. 

Kuulin, että täällä tapellaan elämäni perusehdoista. 

Runous, lyriikka, on kaunokirjallisuuden laji, jolle on ominaista tunnelman luominen ennen tarinaa. Runosta ei aina erota draaman kaarta l. kultaista leikkausta, mikä erottaa sen minuuttinovellista. Proosaruno taas on eräänlainen pelkistetty minuuttinovelli, jossa ei tosiaan erota draaman kaarta.

Runous taas jakautuu omiin alalajeihinsa, riimirunoja, rytmirunoja. Laululyriikka on yksi näistä lajeista, vaikka onkin monessa suhteessa poikkeuksellinen verrattuna moniin muihin runotyyppeihin, kuten juuri tarinankerronnassa. Laululyriikka menee osittain riimi- ja rytmirunojen kanssa päällekkäin rakenteeltaan, mutta sen tärkein tehtävä on tosiaan melodian kuljettaminen, välillä sisällön, joskaan ei muodon, kustannuksella.

"Piirränpä" vielä selkeyttävän kaavion.
Runous on kaunokirjallisuutta.
Kaunokirjallisuus ei ole vain runoutta, vaan muutakin.

Laululyriikka on runoutta.
Runous ei ole vain laululyriikkaa, vaan muutakin.

On väärin sanoa laululyriikkan olevan runous, sillä väite on silloin epätosi.  Runous on niin paljon muutakin.

nkorppi kirjoitti:Pointti on se, että vaikka ymmärsin koko ajan mitä itikka hakee takaa, halusin korostaa, että hän vähättelee laulurunon tärkeyttä todetessaan esim. että hänelle se ei ole  kaunokirjallisuutta. Tosiasiassa lauluruno on kaiken runouden esiäiti.

PS. Itikka: Rautalankasi on selvästikin vähän ruosteessa. 

Näköjään on ruosteessa, kun et näköjään tuon edellisen kappaleen perusteella ole edelleenkään ymmärtänyt yhtään mitään. Mitään tuollaista en missään ole väittänyt, vähättelystä puhumattakaan.