Viisukuppila

JukkaV kirjoitti: Miten täytesanojen käyttäminen olisi ratkaistavissa? Tyhjien tavujen jättäminen vaikuttaa melkoisen ontuvalta. Itse kirjoitan täytesanoja siksi, ettei suomen kieli tunne paljon yksitavuisia sanoja.

Se on täysin totta. Siksi tuo ongelma onkin yleensä edessä melkein joka käännöksessä. Itseänikin on tökkinyt, että jotakuinkin joka tekstiin on pakko panna jotain öitä ja maita, koska muutakaan ei ole. Tyypillisesti yksittäiset irtotavut ovat vieläpä rivien lopuissa, missä ne ovat suomen kannalta erityisen epäluontevia. Usein kuitenkin tällaisiin kohtiin saa istumaan pidemmän, esimerkiksi kolmitavuisen sanan, jossa on raskas lopputavu, jolloin viimeiselle tavulle tulee vähän sivupainoa. Tällaisia ovat esimerkiksi 1. ja 3. infinitiivit, joita muistelen suositelleeni jo Armenian-kisan yhteydessä. Jos kuitenkin tavu on erityisen irrallinen ja pitkä tai rivin alussa, saattaa olla pakko panna yksitavuinen. Silloin pitää vain koettaa valita sellainen, jolla olisi mahdollisimman paljon merkitystä. Sen sijaan rivien keskellä täytesanat ovat aika lailla aina vältettävissä.

Ja jos puhekieliallergia ei vaivaa, niin puhekielessähän on aarreaitallinen mainioita yksitavuisia sanoja

Nata kirjoitti: Ja jos puhekieliallergia ei vaivaa, niin puhekielessähän on aarreaitallinen mainioita yksitavuisia sanoja

Aivan totta. Siedätyshoidon myötä omakin allergiani on helpottamassa.

UFOPOLI kirjoitti: Sen sijaan rivien keskellä täytesanat ovat aika lailla aina vältettävissä.

Jep. Jossakin määrin toistan itseäni Armenian kommenteista mutta Jukan käännösprosessi tuntuu olevan ainakin osittain sitä, että kesken kaiken tehdään pyhiä ja peruuttamattomia ratkaisuja. Siis päätetään esimerkiksi, että kertosäkeen ensimmäinen säe on "Sinitaivas rakkauttamme heijastaa". Sen jälkeen todetaan, että seuraavan säkeen loppuun on riimin aikaansaamiseksi sijoitettava leijastaan (vaikkei se liittyisikään mitenkään mihinkään) ja päätetään yhtä sitovasti, että toinen säe kuuluu "Tyttö joutuu päästämään [yksi tavu] leijastaan". Nyt kun on kaikki muu jo lyöty lukkoon, on jäljelle jääneeseen yhden tavun aukkoon sijoitettava turha täytesana. Yksitavuinen sana voi olla muutakin kuin turha, jos se on semanttisesti oikein, esimerkiksi jos tyttö tosiaan joutuisi päästämään leijastaan taivaan heijastusten vuoksi, siis olisi käypä valinta. Tosiasiassa näillä kahdella lauseella ei voine olla yhteyttä, joten ne eivät (ainakaan yleensä) kuulu peräkkäin ensinkään.

Jos tällainen kertosäkeen alku kuitenkin Jukan tekstistä löytyisi ja joku sen kummallisuutta kommentoisi, Jukka närkästyisi, koska hänellä ei omasta mielestään ollut näihin kohtiin muita ratkaisuja kuin leijastaan (onhan se nyt parempi kuin Teijastaan tai Seijastaan) ja siis (olisihan huonompiakin yksitavuisia sanoja). Niinpä teksti on Jukan mielestä täydellinen ja moraalinen voittaja koska parempiakaan ratkaisuvaihtoehtoja näihin yksittäisiin sanavalintoihin ei ole esitetty. Oikeastihan homma ei mene näin. Huonoiluun "pakottavat" ratkaisut pitää purkaa. Jos jokin yksinään hyvä ratkaisu johtaa muissa kohdissa mielettömyyksiin, se ei ole kokonaisuutta ajatellen hyvä ratkaisu. Yksikään säe, sana tai riimikaava ei saa olla peruuttamaton ennen kuin teksti on valmis. Fiktiivisessä esimerkkitapauksessa pitäisi siis miettiä kertosäe ihan alusta alkaen uusiksi.

Periaatteessahan sanoitus voi olla täydellinen vasta kun sen jokainen sanan osakin on merkityksellisesti mielekäs. En väitä, että omatkaan tekstini sitä ehtoa useinkaan täyttäisivät mutta enpä sanoituksiani täydellisiksi väitäkään. Kilpailusanoitukset saavat toki puolestani olla kaukana täydellisestä mutta jos ne ovat sitä, on hyväksyttävä, että ne eivät saa kaikilta hyviä pisteitä ja että epäkohtia kommentoidaan.

Loppusoinnut ovat tärkeitä. Olen ajatellut itsekin kirjoittaa niistä pari sanaa johonkin ketjuun, nyt en vain jaksa.

JukkaV kirjoitti: kyllä kritiikki kelpaa, mutta ylimalkaiset toteamukset tuntuvat tölväisyiltä. Rakentava kritiikki on paikallaan aina, mutta usein kritiikki harhautuu sen ulkopuolelle. Silloin se ei ole enää asiaankuuluvaa.

Jos kritiikki tuntuu tölvivältä, vastaväitteitä saa aina esittää ja tarkennuksia pyytää. Itse ainakin tarkennan mielelläni, jos osaan ja ehdin.

Hetkinen, itse kyllä käyttäisin heijastaa sanalle muitakin vastinriimejä:

- paljastaa
- valjastaa
- heilastaa
- aivastaa

Kenties mutta se ei ollut esimerkin varsinainen pointti, kuten varmasti ymmärrät. Pointti oli se, että perustelet kritisoituja ratkaisujasi sillä, että jokin muu sanoituksen osa sitoo niitä, vaikka ne muut osat ovat vapaasti valittavissasi. Armeniassa riimitys "pakotti" sanoitukseesi huonoja sanavalintoja ja nyt ilmeisesti sait säkeitä "yhtä tavua vaille" täyteen, jolloin katsoit tehtäväksesi etsiä kyseisiin kohtiin vähiten huonoja yksitavuisia sanoja etkä miettiä, millä tapaa asian voisi sanoa luontevasti toisin. Toki tällainen menee hätäratkaisuna mutta se saa sitten sen mukaiset pisteet ja kommentitkin.