itikka kirjoitti:
Mutta mehän olemme toki ylemmyydentuntoisia, epätaiteellisia kusipäitä.
En olisi itse osannut paremmin kuvata hyvää ystävääni itikkaa.
Haastan sinut tekemään paremman, sekakielisyyden säilyttävän, ja ranskalaista rakkautta uudesta näkökulmasta käsittelevän Ranska-käännöksen 15 minuutissa.
Kun itse uhosin Lovexia haukkuessani tehdä paremman karsintabiisin paskalla käydessäni, niin jo tunnin kuluttua se oli kaikkien kuultavana kolmena eri versiona:
http://people.pwf.cam.ac.uk/nk283/I_Hate_Lovex.MP3
http://people.pwf.cam.ac.uk/nk283/I_Hat ... ipmunk.mp3
http://people.pwf.cam.ac.uk/nk283/I_Hat ... _Vader.mp3
Nyt sitten punnitaan itikan sanan arvo!
Tyydyn luettelemaan Natan kanssa luomamme 'mestariteoksen' (lainatakseni UFOPOLIA) hienouksia, joita oletimme (älykkäämpien) yleisönedustajien huomaavan ainakin osittain:
- Otsikon 'Le Passion' on kaksoismerkityksellinen: Se kuvastaa intohimoa, mutta myös kärsimysnäytelmää, eli 'passiota'. Rakkaus on tarinassa sekä kärsimystä ja itsensä syyllistämistä, että syvää kiintymystä ja pelkoa toisen menettämisestä.
- Alku on tarkoituksella rauhallinen, tukien rauhallista musiikkia. 'Joudut silti helvettiin' tulee tyhjästä, ja aiheuttaa koomisen efektin yllättäessään lukijan. Tuossa kohtaa myös biisin tempo lähtee vähitellen kiihtyvään nousuun, kun kertoja muistelee kiihkeää väittelyä naisensa kanssa.
- 'hunnut kieltävä laicité' on ajankohtainen ja aito puheenaihe Ranskassa -- tämäntyyppiset maininnat lisäävät uskottavuutta ja läsnäolon tunnetta. Onhan kyse nimenomaan ranskalaisesta rakkaudesta
- 'Itse meet helvettiin' aloittaa inversion dialogissa -- syntyy vaikutelma, että riita on symmetrinen ja tasavertainen kummankin osapuolen välillä. Tappelu on koominen 'piirroselokuvataistelu', tai vähän kuin klassinen Laurel & Hardy -kahina.
- Alkuperäisen kappaleen äänirakennetta on hyödynnetty 'Et elle croit'-kappaleessa. Nata on kirjoittanut tuon kappaleen yksin, joten hän osannee kertoa sen merkityksestä minua paremmin.
- Maalaamme seuraavaksi koomisen ja liioitellun asetelman, missä nainen roikottaa ukkoa kädestä Eiffelin tornin kaiteen yli... Hengästyttävyys ja kiihkeän 'yli menevät' mielikuvat saavat vallan, samalla kun musiikki kiihtyy hengästyttäväksi transsiksi. Epätoivoinen rukous 'La ilaha illa Allah' on esimerkki tästä... Kukkien heitto alas sekoittaa fantasian ja todellisuuden: roikotus on mielikuvitusta, mutta kukkien heitto ei? Totuus pariskunnan torni-visiitistä jääkin tulkinnanvaraiseksi.
- Ympäristövitsi: Roikkuessaan väärin päin Eiffel-tornista, Moustafa näkee suoraan Sacré-Coeurin kirkon ylle, ja sen läheisyys aiheuttaa fobiatiloja hänelle. Hän tuntee mielessään putoavansa ristin päälle. Tästä syntyy nerokas metafora, missä risti 'hyökkää hänen kimppuunsa'.
- Kiihkeän kokonaisuuden kruunaa vaimonsa semi-eroottinen Neitsyt Marian suuteleminen. Tässä kohtaa mies on epätoivoisimmillaan, ja on mennyt miltei sekaisin hengästyttävässä kiihkossaan. Menettääkö hän vaimonsa lopullisesti kristinuskolle?
- 'Hakkaa mun cœur quand je pense à sua' . Alussa tämä rivi oli viaton, pahaa enteilemätön rakkauden tunnustus. Nyt, myöhemmin biisissä, rivi on muuttunut joksikin aivan muuksi -- mies saa sydänkohtauksen ajatellessaan vaimonsa vääräuskoisuutta!! Natan keksimä: 'Koskaan en turru tähän suruun' allekirjoittaa säkeistön muuttuneen merkityksen. Tuo haikea, mutta niin kaunis rivi koskettaa minua.
- Mies kysyy: 'Allah vaiko vaimoni?' , valmiina tekemään päätöksensä. Saadaanko loppuratkaisu? ... Ei. Pakotin tuohon rivin 'Sä joudut helvettiin' uudestaan. Rivi on mustaa huumoria parhaimmillaan -- kaiken kärsimyksen ja sieluntutkiskelun jälkeen, mitään ei olla saavutettu. Moustafa ei tajua todellista ongelmaa, eli kapeakatseista ajatteluaan. Hän joutuukin käymään samoja hengästyttäviä kertosäkeitä, eli kiduttavia hallusinaatioitaan läpi uudestaan ja uudestaan...
Tähän päättyy Shakespearen rakkaustragedioiden hengessä kirjoitettu tarina Anne-Marien ja Moustafan epätoivoisesta ranskalaisrakkaudesta.
Nyt vaan odottamaan itikan vastausta!!