Viisukuppila

ORO-KOMMENTIT

Täällä voit kommentoida Serbia-käännöskilpailun sanoituksia.

Mutta
vasta
kun
olet
äänestänyt.


Jos
luet
kommentteja
aikaisemmin,
menetät
äänioikeutesi.


Oletko
varmasti
äänestänyt?
Ehkä
näit
vain
unta?
Ehkä
äänestit
jossain
muussa
kilpailussa?

Siis
olet
varma?

Oukei, uskotaan.

SANA ON VAPAA!

Unimaa, unimaa, unimaa, unimaa, unimaa...

1. Talviuni

Tämä ei ollut huonoimpia laulettavuudeltaan, mutta se oli jotenkin ideaköyhä, mikä heijastuu myös sanastossa ja riimeissä.

2. Lumme

Toka kolmesta 'unimaa'-tekstistä ja myös toka neljästä uni-aiheisesta. '-kaan' riimit eivät miellyttäneet. Sen sijaan pidin lopusta:

Tuo lumme vaan on lammessaan, ellen rakastani saa

Se oli jotenkin haikumainen. Ei soljuvimpia käännöksiä.

3. Unimaa

Kisan paras säepari: "Tämä elämä oli tässä // Liian lähellä olit läsnä"

Mutta kun tekstiä tutkii tarkemmin, ei siinä ole paljoakaan muuta hyvää. Kliseitä riittää, eikä laulettavuuskaan ole kisan huippua. Sana 'sielukas' kuulosti jotenkin hienostelevalta, sivistyssanakirjamaiselta.

4. Unen laakso

'Aina vain' vaatii aika paljon totuttelemista, kaikkien unimaiden jälkeen. Tämä väläyksenomainen sanoitus kesti kuitenkin parhaiten uudelleensoitantaa. Surun personifikointi ja valon maailmasta puhuminen istuivat hyvin omaan tyylitajuuni. Paras.

5. Benezuurin koivu

Kirottua! Kiero koivu keksi, miten saalistaa rakkautta ja valoa kasvaakseen vieläkin isommaksi kieroksi koivuksi. Luonnollisesti joku saattaa tulkita toisin. Tulkintani vaihtelee kuuntelukerrasta toiseen. Allitteraatiota ja alkuperäisäänteitä piisaa. Rytmisesti koukuttava ja mystinen. Valo toimi motiivina ja rakastettuna.

Harmi vain, että vihaan puukäännöksiä... Kukahan tälläistäkin on mennyt runoilemaan?!

6. Sadonkorjuun yö

Tämä on jonkinlainen yhden soittokerran ihmelapsi. Sen jälkeen se alkaa tuntua varsin kliiniseltä paketilta, johon on vaikea uppoutua kuulematta kirjoittajansa yleisöä kosiskelevaa ääntä.

Oikeesti viljat puhuvat oikeasti ihan eri äänenpainolla, uskokaa pois!

Esim. vaikka kertoja puhuu pelosta, pelko ei tunteena välity lukijalle. 'Pelkonani on...' ei sytytä mitään. Vaikka teema olikin luonnonmukaisimpia, sanoitus oli vähän muovinen. Uunituoretta leipää kontaktimuoviin käärittynä.

MUTTA kisassa oli sen verran vähän osallistujia, että tämä kuitenkin ansaitsee pisteitä laulettavuuden ja teknisen osaamisen saralla. Sillä saralla tämä sarasti hyvin.

1. Talviuni
Melko perinteinen lintutarina, jonka pörheä rakkaus on liikuttavaa. Mietin vain sitä, jättävätkö linnut todellakin tunteen vai olisiko lintukielessä olemassa muunkinlainen ilmaisu tälle tapahtumalle?

2. Lumme
Aivan ihana. Kysymyksiä, lupauksia ja kaihoa - nämä sopivat hienosti kappaleen melankolisuuteen. Paketti on tiivis ja pysyy kasassa loppuun saakka.

3. Unimaa
Mahdottoman surullinen teksti. Pidin toteavasta tyylistä, mutta sielukas -sanan olisin korvannut ehkä jollakin toisella.

4. Unen laakso
Tunnetilojen henkilöiminen on perin viehättävää. Hieman häiritsi se, että kertosäkeen subjekti pitää hakea edellisestä säkeistöstä. Kappale on sen verran verkkainen, että ehdin kertosäkeeseen tultaessa jo unohtaa, mikä se aina rohkaisee ja vaatii. Pidin kyllä tästä siitä huolimatta.

5. Benezuurin koivu
Hm. Miellyttävän elinvoimainen teksti. Valokuuri ja Kirveestä ei sais koivu koipeen olivat minulle kuitenkin vähän liian paksuja oksia taitettaviksi.

6. Sadonkorjuun yö
Tämä oli tyyliltään hyvin juicemainen, muutenkin kuin olen viljaa -toteamuksensa vuoksi. Sanoitukseen on haettu viiltävää tunnelmaa, ja onhan tässä jotain pelottavaa. Elokuisen sadonkorjuun dramatiikka ei kuitenkaan saanut minua hempeäksi. Minulle pitää olla oikeita ihmisiä.

AnnFredi kirjoitti: Valokuuri ja Kirveestä ei sais koivu koipeen olivat minulle kuitenkin vähän liian paksuja oksia taitettaviksi.

Et vaan osaa eläytyä koivun arjen ongelmiin!

OTSIKOINTIEN ARVIOINTI:
Tällä kertaa jätän otsikointiarvioinnin yhteydessä tekemäni koodaukset näkyville, vaikkei sillä olekaan mitään informaatioarvoa sinänsä. Näin kovatasoisessa kisassa ei otsikoinntiarvoinnilla ollut merkitystä, sijoitukset löytyivät ihan tekstien ja laulettavuuden onnistuneisuuden perusteella.

Yksi kisateksti oli otsikoinniltaan selkeästi epäkiinnostavin, sillä vieraskielisten sanojen käyttö on tunnetusti kiinnostavuuttani vähentävä tekijä – varsinkin, jos en sivistymättömyyttäni tunnista paikkaa. Toisaalta, sen verran jäin pohdiskelemaan, että mistähän koivu-aihe, kun muistelin vaahteran ja pajun olevan suosituimpia puuaiheita. Näin ollen annoin kisatekstille ylimääräisen omaperäisyysplussan.

Kaksi kisatekstiä olivat otsikoinniltaan yhtlailla erittäin hyviä, mutta sitten kuitenkin jotain jäin kaipaamaan. Miten olivatkin yhtaikaisesti tutunoloisia ja silti jotenkin liian etäisiä.

Kolme kisatekstiä olivat otsikoinniltaan selkeästi kanssakisaajansa päihittäviä ja kisan parhaimmistoa.


Talviuni O+++1
Kaunista, kaunista… ilmaisua. Pidin erittäin paljon eipä tässä muuta osaa sanoa. ”Unimaa”-hoeskelu sopii tekstiin. Loppumetreillä tämä kisasi sijoituksestaan seuraavaksi taakseen jättäneen kanssa kanssa, tämä oli sanoinkuvaamattomalla tavalla hiukkasen parempi. Hymiöt kuvaavat kisatekstien tasapäisyyttä ja lopullista eron löytymistä.

Lumme O+++1
Voiko tekstistä yhtaikaisesti pitää ja olla sen onnistuneisuudelle kateellinen ! Upea kaipuun ilmaisua.Alkuperäis-”nuna nei”ttelun säilyttäminen ok, vaikkakin hieman latistaa tekstin ulkopuolisena tunnelmaa.

Unimaa O++4
Teksti huomattavasti parempi kuin mitä otsikoinniltaan oletin. Onnistunut, yhtenäisyytensä säilyttävä teksti . Jäin pohtimaan, mahdanko olla jäävi, sillä toi mukanaan vahvan muistikuvan elämäni vaiheesta, jolloin oli niin hiton parempi elää nukkuen kuin valvoen. Alkuperäishokeman korvaaminen ”unimaa”lla onnistunutta.

Unen laakso O++4
”Lasi helähtää, uni saapuu/Käden ojentaa, minut luotsaa/laaksoon valontäyteiseen” koin olevan kuvaus itsemurhan mukanaan tuomasta ikuisesta unesta, mutta synkkyydestään huolimatta pidin erinomaisena ilmaisuna. Tosin taisin assosioitua väärille sfääreille… kaunista tekstiä joka tapauksessa. Tekstin yhteisyys säilyy viimeiseen pisteeseensä saakka alkuperäishokeman korvaamisella ”aina vain”lla.


Benezuurin koivu O+(+)6
”Saavuit, lohdutit sä raukeaa/Valokuuriin oksistoni aukeaa” on kuin kääntäjän oma (onnistunut) versio ”aurinko paistaa risukasaan”sta . Teksti oli jotenkin liian hieno tavismakuuni, ei huono, mutta ei oikein sitten kuitenkaan saanut puolelleensakaan.


Sadonkorjuun yö 0+++1
Olen sanaton ! Voiko sanoitukseen rakastua ? Jos voi, tämä on juuri sitä. Jos nyt jotain nipottaa, niin ”nuna nei”t ei jotenkin sovi tekstiin, mutta toisaalta alkuperäishokeman säilyttäminen sellaisenaan kuitenkin ihan ok .

Ps. Järkyttävän upeita käännöksiä tässä kisassa !

Kollega kirjoitti:vieraskielisten sanojen käyttö

Öhöm, kyseessä ei ollut vieraskielinen sana, vaan eksoottisen kuuloinen mielikuvitusmesta. Taisi olla vakuuttavan kuuloinen, kun uskoit paikkaa todeksi. On se varmaan kauhea seurata Tarua Sormusten Herrasta, kun koko ajan tulee ahdistus 'epäsivistyneisyydestäsi'.

Kollega kirjoitti: Voiko tekstistä yhtaikaisesti pitää ja olla sen onnistuneisuudelle kateellinen ! Upea

Miten 'kai', '-kin', 2 x '-kaan' sekä 'vaan' täytteillä muodostettu sanoitus voi olla onnistunut, etenkin näin lyhyessä kappaleessa... Ja miksi nuna nei't häiritsivät sadonkorjuussa, mutta eivät tässä? Minussa Lumme ei herättänyt mitään. Olen ehkä outo.

nkorppi kirjoitti:

Kollega kirjoitti:vieraskielisten sanojen käyttö

Öhöm, kyseessä ei ollut vieraskielinen sana, vaan eksoottisen kuuloinen mielikuvitusmesta.

No höh ! Olin siis väärässä epäillessäni, että on jokin serbialainen kaupunki tms. tai muutoin kulttuurisellisesti tunnettu serbialainen turismikohde Mulla nää assosoinnit menee tuon tuosta omia polkujaan

Voihan uni. Käännökset eivät mitenkään hirveästi minua sytyttäneet, joten voittaja selviytyi melko kevyillä ansioilla. Ei silti, huonoja ei ollut mukana, joten helppoa arvostelu ei ollut!

1. Talviuni
Herkkää ja hempeää sanailua, laulettavuus melko täydellistä! Tajusin kauniin tarinan, mutta se ei silti korvaa sitä, ettei tarina oikein edennyt. "Ilman sua en pysty elämään" -aiheet ovat pikkuhiljaa alkaneet kyllöttää, joten omaperäisyydestä ei tullut plussaa.

2. Lumme
En koe, että tähän olisi vaikea asennoitua, mutta käännös saattaa kärsiä tuttuudestaan. Ekaa kertaa kun luin tämän tekstin, olin ihastunut, mutta nyt samaa tunnetta ei tule niin voimakkaana. Unimaa on jo vanha vitsi ja alapuolellakin näyttää olevan vielä unimaa-käännös. Kauan eläköön arpajaiset. Noh, avomeren umpeenkurominen on edelleen tosi . Tarinassa löytyy myös yhteyttä alkuperäiseen. Ainiin, laulettavuus huippua!

3. Unimaa
Melko kuolemasävytteisiä tekstejä. Minä, paraskin puhuja. Sanasto ei ole tässä mitenkään ylimalkaisen rikasta ja laulettavuudessakin pitää vähän sakottaa. Tiedän, että riimiparivalitukseni on turhaa, mutta ihmiset: jos käytätte riimipareja, niin harrastakaa niiden kanssa edes loogisuutta. Unimaasta taas plääh-piste. Kaunista tunnelmointia, johon voi sukeltaa, muttei halua jäädä lillumaan.

4. Unen laakso
"Se rohkaisee ja vaatii --" tästä jäi vähän epäselväksi tuo "Se". Laulettavuus muuten hyvää, mutta "aina"-nainatus ei ollut helpoimmasta päästä. En tiedä, onko tämä Uni-yliannostusta vai jotain muuta, mutta ei tämäkään kyllä syvältä lämmittänyt. Tässä jäi ehkä edellisiin uni-käännöksiin verrattuna eniten sellainen "mitä hä?" -tunne, vaikka aihe ja tarina eivät liian vaikeaselkoisia olekaan. Sanoissa on omaperäisiä sanoja vähän.

5. Benezuurin koivu
Benezuuri? Valokuuri on hauska sana. Ärsyttävää, kun en keksi "huhtikuulle" mitään perusteita, edes laulettavuus ei kelpaa tässä syyksi. Laulettavuus on kyllä pääosin huippua. Voihan villevalo, en osaa yhtään arvostella tätä. Toisaalta en löydä tästä mitään tolkkua, toisaalta taas juuri se viehättää. Möyh.

6. Sadonkorjuun yö
Laulettavuus sai vähän kärsiä hienojen ajatuksieni takia. Ja sirppien tai viikatteiden terät eivät varsinaisesti varmaan ole hopeaa, mutta taiteilijan vapaus sallittakoon.

Voi, tämä on niin outoa. Ensinnäkin olla jo nyt kotona ja vielä kirjoittaa kommentteja. Tekstit olivat varsin onnistuneita, olisi ihana saada niitä jopa levylle asti. Ryhmästä erottui kuitenkin muutama teksti edukseen ja heille erityiskiitos Serbian loistokappaleen pelastamisesta. Tässä pienet kommentit

TALVIUNI
Ihana otsikko. Vasta tässä kommentointivaiheessa huomasin yhteyden esim. karhun talviuneen ym... herkkää ja tulkitsevaa sanailua. Ei mitään "lumi on jo peittänyt kukat laaksossessa" -varpusta.

LUMME
Ei kuitenkaan Sonja. Tämä jätti pohdinnalle sijaa ja pidin erityisesti tästä haasteesta, ettei ihan kaikkea ole kirjoitettu auki.

UNIMAA
Sunnuntai on otollisin aika tehdä käännös, erityisesti 4 jälkeen aamuyöllä.

UNEN LAAKSO
Teksti miellytti ja antoi ajatuksia. Nunanei-osio olisi voinut olla pelkistetympi tai sitten selkeästi kertovampi, nyt se jäi vähän välimaastoon.

BENEZUURIN KOIVU
Koivupa hyvinnii.

SADONKORJUUN YÖ
Tässä oli toimiva paketti kasassa. Sitä jotain, mitä kansa rakastaa. Käännösajankohtaan nähden osuvampi, saati esimerkiksi TALVIUNI.

TOMItu kirjoitti: BENEZUURIN KOIVU
Koivupa hyvinnii.

Mikä ***** kommentti tämä oikein on?? Pää ja mielikuvitus käyttöön.

Voi himskatti, on se kumma että Lumpeessa, simplistisyyden tarkoituksellisessa huipentumassa, kehuit 'haastetta ja pohdinnalle sijaa jättämistä', mutta tästä et osannut sanoa sanaakaan.

Nähdäkseni olen tehnyt monta haastavaa ja pohdiskelevaa sanoitusta, mutta kukaan ei sitä ole noteerannut positiivisena asiana. Liian haastavia?

nkorppi kirjoitti:Mikä ***** kommentti tämä oikein on?? Pää ja mielikuvitus käyttöön.

Heti kun teet 100 tuntisen työviikon jälkeen erittäin syväluotaavat kommentoinnit, niin nostelen hattua! Sitä ootellessa tyydymme tähän

Kolme erinomaista ja kaksi hyvää. Esimerkiksi Bulgaria-kilpailussa taso oli vaihtelevampi ja pisteyttäminen helpompaa. Lopulta näennäisen merkityksetön nuna nei -hokema sai toivottua isomman roolin. Yleissääntö on, että jos tällaisen hokeman ylipäänsä kääntää "normaalikielelle", käännösfraasin pitäisi olla laulettavuudeltaan alkuperäisen veroinen ja merkitykseltään mielekäs.

1. TALVIUNI
Varpuset nukkuvat talviunta? Niin kai sitten. Mukavan alakuloinen ja helposti seurattava pikku tarina. Kuluneet riimit eivät ehkä haittaa näin perinteisessä laulussa. ”Unimaa” on ongelmallinen, koska nuna nei -kohdan u ääntyy selvästi pitkänä ja a lyhyenä. Laulettuna käännösvastineesta tulee ”uunimaa”. Sopisi paremmin uunilinnulle kuin varpuselle. Vaikka kohta lauletaan nopeasti, vokaalien pituusero on selvä ja rytmin kannalta välttämätön.

2. LUMME
Puolisoinnut ja riimit vaihtelevat kuten alkutekstissäkin, jonka idea on tässä säilytetty sisältöä kuitenkaan toistamatta. Sinä on jossain toisen luona ja kertoja unten mailla, mikä perustelee nuna nein säilyttämisen. Fraasin uneen viittaavuuden pitäisi olla ilmiselvää suomalaisellekin. Lopetus on hieno: unimaa vie voiton, kun lumme jää lampeensa valvemaailmassa, vai oliko sekin unimaassa?

3. UNIMAA
Loppusoinnuttelu on vähäistä. Unimaa-sanan ongelmallisuus ks. käännös 1. Laulettavuus on kohtalaista tasoa, paitsi säkeessä 6 tavut eivät sovi ja lopun ”sielukas” ei toimi. Sanan ”kirpoaa” olisin vaihtanut esim. sanaan ”herpaantuu” (tavunpituudet). Jonkun elämä päättyy? Keitä nämä ovat, se jää ehkä liikaakin arvailujen varaan. Ei huono silti. Monessa kilpailussa tällä olisi saanut paremmat pisteet.

4. UNEN LAAKSO
Hirveän vaikea keksiä tolkullista ja musiikkiin sopivaa sisältöä, vaikka teknisesti laulu oli vain keskivaikea. Aloitin avaussäkeestä, koska varsinaista kertsiä tai muuta avainfraasia ei ollut. Pitkän harkinnan jälkeen käänsin myös nuuna neit, koska ”aina vain” on ymmärrettävämpi ja yhtä helposti laulettavissa.

5. BENEZUURIN KOIVU
Olen lukenut tänä kesänä Alan Mooren 80-luvulla käsikirjoittamaa Swamp Thing -sarjakuvaa, jossa päähenkilö on ihmishirviön näköinen kasvi. Siksi teksti kiinnosti paljonkin. Lievä humoristisuus (valokuuri ja ”Kirveestä ei sais koivu koipeen”) ei häirinnyt lainkaan, ja Benezuurin totesin kuulostavan hyvältä. Siitä en vain päässyt yli, että valo ääntyy mielestäni vaalona samoin kuin uni uunina käännöksissä 1 ja 3. Eikä ”valo vei” ole semanttisestikaan kovin selvä: kenet vei ja minne? Koivun suuruuteen? Ei, suuruus on tekstissä tulevaisuutta eikä menneisyyttä.

6. SADONKORJUUN YÖ
Varsin vaikuttava ja ehjä kokonaisuus. Elokuu ja vilja -kielikuvaan ei voi Juicella olla mitään yksinoikeutta, joten hyväksytään. Hyvinhän se kantaa läpi tekstin. Sitä en osannut tästä lukea, miksi kertoja pelkää valoa, jos sadonkorjuu tapahtuu yöllä.

Metsis kirjoitti:4. Unen laakso
"Se rohkaisee ja vaatii --" tästä jäi vähän epäselväksi tuo "Se". Laulettavuus muuten hyvää, mutta "aina"-nainatus ei ollut helpoimmasta päästä.

"Se" on tietenkin viimeksi mainittu subjekti eli uni. Laulettavuuskommenttia ihmettelen. En tosin itse laula näitä enkä osaa varmasti sanoa, onko diftongi laulettavuudeltaan jotenkin erilainen kuin pitkä vokaali. Voi riippua diftongistakin, vrt. Löyly löi, löyly löyly löyly löyly löyly löi. (Juice joskus muinoin teki juuri tuollaisen laulun piruillakseen sille ääliömäiselle käsitykselle, että suomen kieli on muka "rumaa" ja jotkut muut kielet "kauniita".)

TOMItu kirjoitti:Heti kun teet 100 tuntisen työviikon jälkeen erittäin syväluotaavat kommentoinnit, niin nostelen hattua! Sitä ootellessa tyydymme tähän

Oisin tasapuolisuuden nimessä toivonut edes yhtä virkettä, niin kuin muillekin... Ellei tämä sitten ollut epämääräinen kannanotto käännökseni surkeudesta.

Parempiakin sutkauksia olis löytynyt, esim. 'Tämä koivu oli hukannut tähtensä.'

sziget kirjoitti:Eikä ”valo vei” ole semanttisestikaan kovin selvä: kenet vei ja minne?

Ajatuksena oli 'vei mennessään' romanttisessa mielessä... Tietysti puun oletettu staattisuus tekee tästä hieman paradoksaalisen mielikuvan. Tiesin että kohta saattaisi aiheuttaa ongelmia, mutta parempaakaan en keksinyt.

'Kenellä on joku, vielä luottaa' oli myös hieman vaikeampi visualisoida, koska aivot yrittävät lisätä 'johon'-sanaa väliin. Vaikka säe on järkevä tarkemmin katseltuna, jää myös avoimeksi mihin/kehen luotetaan. Ajatuksena on varmaankin 'kyky luottamiseen' yleisemmin.

Unimaa on varmaan ihan sattumalta päätynyt kahteen muuhunkin sanoitukseen. Eihän se originaalein sanavalinta ole muttei ihan niin epäoriginaalikaan kuin tämän kisan sato antaa ymmärtää. Alkutekstissä oli kyllä unia muttei sentään unimaata.

Yleisenä huomiona kaikki sanoitukset olivat vähintäänkin melko hyviä. Suuria tekniikkavaikeuksia tämä kappale ei aiheuttanut eikä mikään sanoitus ollut pelkkää sanahelinää ilman punaista lankaa.

Hieman kyllä ihmettelen hinkua kääntää nunaneit oikeiksi sanoiksi. Voi olla havaintoharhakin mutta tuntuu kuin tällainen tapa "kääntää" alkutekstin merkityksettömät tai lähes merkityksettömät kohdat oikeiksi sanoiksi olisi yleistynyt. Sen ei pitäisi. Alkutekstin nunanein merkitys on aa-tuuti-lullaa-tasoa, joten jos sen tyylin haluaa säilyttää, käännöksen pitäisi olla mallia "titityy" eikä "unimaa" tai "valo veit". "Aina vain" oli kisassa nähdyistä tuohon kohtaan minusta kaikkein huonoin veto, koska se ei ole kovin runollinen eikä sisällöllisestikään tarpeellinen.

No, en antanut nunanein muunnelmien vaikuttaa pisteisiini. Kunhan vain ihmetytti. On toki niitäkin tilanteita, joissa merkityksetön lallattelu on perusteltua korvata oikeilla sanoilla. Ilman hyvää syytä parempi ratkaisu on kuitenkin yleensä jättää kohta ennalleen.

1. Talviuni
Vain luettuna tylsänpuoleinen mutta herää onneksi hieman paremmin henkiin musiikin kanssa. Siitä huolimatta sanoitus on kuin kuvaamansa varpunen: tavallinen ja huomaamaton. Sanoitus on kyllä hyvin tehty tavallinen sanoitus; laulettavuus on hyvää, riimejä on käytetty ja kuvallisuutta myös. Oppikirjakäännös. Se, mikä puuttuu, on koukut ja yllätykset. Hittiin tarvitaan sellaisiakin, jokin päähän soimaan jäävä kohta, jokin normista poikkeava ilmaus. Sellaista ei nyt tarjottu.

2. Lumme
Oma. Kuten useimmat tietänevät, sanoitus oli tarjolla levytettäväksi versioksi kappaleesta. Viimevuotiseen tapaan sanoitus tilattiin ja kirjoitettiin myös ASAP-aikataululla. Yhteyshenkilö Serbian OGAE:sta katsoi aiheelliseksi julkistaa sanoituksen internetissä mutta levyttämättä se kuitenkin jäi. Minulle ei tekstin myöhemmistä vaiheista kerrottu yhtään mitään.

Ainoa varsinainen tavoitteeni oli tuottaa kaunis ja alkuperäistä tunnelmaa vastaava sanoitus. Mitään elämää suurempaa en yrittänyt luoda enkä koe luoneeni.

3. Unimaa
Joitakin onnistuneita kohtia ja sanavalintoja sekä hyvin luotu yleistunnelma mutta toisaalta tietynlainen puolitekoisuus näkyy. Turhan monessa kohtaa on epäsopivan pituinen tavu. Myös väsymättä lyövä sydän ja väsyneen käsi peräkkäisillä riveillä ovat häiritsevää tautofoniaa, ellei näiden kahden välille ollut tarkoitus luoda jonkinlaista ristiriitaa. Sitä ei ainakaan näy luodun. Sanoituksen loppulause on sisällöllisesti kisan voimakkain ja mielestäni kappaleen tunnelmaan hyvin sopiva mutta sielukas-sanan minäkin vaihtaisin siitä pois.

4. Unen laakso
Vaikea kommentoitava ja arvioitava. Jouduin antamaan tälle vähemmän pisteitä kuin periaatteessa olisin halunnut mutta jonkin sanoituksen kohtalon oli nyt oltava se. Sanoittaja osaa kyllä asiansa ja sanoitus on sekä teknisesti hyvä että valitsemalleen tyylille uskollinen. Ero paremmiksi katsomiini ei ollut niinkään missään objektiivisesti arvotettavissa olevissa asioissa, vaan tyyliseikkamieltymyksissä.

Kaipasin vahvempaa kuvallisuutta, jotakin kuulijan paremmin otteessaan pitävää. On tässä kuvallisuutta jonkin verran mutta sivuosassa (personoitu tunnehan ei ole kuva). Tällaisenaan sanoituksesta saa jotakin irti vain keskittymällä. Keskittymättömälle se näyttäytyy ainakin alkuosiltaan helposti tyhjänä sanahelinänä. Kappale ei ole vastaavaa vaativuustasoa.

Toinen vähän epätyydyttävä ratkaisu oli liian selittävä ja muodoltaan proosallinen loppulause. Lauseesta hieman runollisemman tekee se, että subjekti 'se' viittaa uneen - siis jos kuulija muistaa vielä niin paljon aiemmin mainitun asian. Sama lause voisi kuitenkin löytyä jonkun päiväkirjasta niin, että 'se' tarkoittaisikin psykiatria.

5. Benezuurin koivu
Ajattelin Benezuurin olevan viittaus johonkin fantasiaromaaniin tjsp. mutta se onkin näemmä kääntäjän tarkoitusta varten sepittämä paikka. Käyhän se näinkin. Sanoitus on yllättävän toiveikas, kisan muuhun satoon nähden suorastaan yltiöoptimistinen. Toisella kertojavalinnalla ei ehkä olisi. Tai ehkä olisikin. En löytänyt uskottavaa tulkintaa sille, mikä tapahtumaketjussa estää koivun joutumisen kirveen uhriksi myöhemmin. Tietty koivulla voi olla kyky lumota kaikki lähelleen tulevat mutta silloinhan mitään uhkaa ei missään vaiheessa ollutkaan.

Lopetussäe jää vähän tönköksi, kun viitoittaa-verbi ei saa objektia, jota korva odottaa (ja jota ilman verbi ei voine kirjakielessä esiintyä). Tien mahtuisi säkeen ensimmäiseksi sanaksi, vaikkei pituudeltaan optimaalinen olekaan. Mutta pisteisiini ei luultavasti sen enempää viitoitus kuin kirveskään. Sanoitus on mielenkiintoinen, kieleltään elävä, runollinen ja tyylilleen uskollinen. Suurin ongelma onkin kappaleessa, joka on paljon tavallisempi eikä täysillä tue näitä fantasiasfäärejä. Hyvät pisteet annoin tälle silti.

6. Sadonkorjuun yö
Ainoa sanoitus, johon alkuperäisestä tekstistä on poimittu muita elementtejä kuin uni. Ainoa muuten, jossa mainitaan tanssiminen, vaikka käännettävän kappaleen nimi on tanssin nimi. Pidin sanoituksen kuvastosta ja tyylistä. Allegoriaksi tämä on oletettavasti tarkoitettu eikä vain viljankorren puheenvuoroksi ja toimiihan tämä niinkin. Hyvää työtä.

Ainoasta toistuvasta säkeestä eli loppulauseesta pitää tässäkin hieman nurista. "Viimeinkin" ja "hiljalleen" ovat pitkiä mutta varsin vähän sanovia määritteitä tekstin eniten toistettavaksi kohdaksi. Säkeen viimeiseen versioon ne sopivat paremmin sisällöllisesti mutta sadonkorjuun tapahtuminen hiljalleen muodostaa vaikutelman laiskanpuoleisesta työväestä. No, ehkäpä tämän uneliaan biisin tunnelmaan sekin sopii.

Tällä kertaa pisteyttäminen oli erittäin helppoa!


1. Talviuni
Omani. Lähettämishetkellä ajattelin vaihtaa "unimaan" sanoiksi "uni saa". Olisi kannattanut, sillä samaan ratkaisuun päätyivätkin muutkin (en muistanut, että Timoteuskin käytti sitä omassa tekstissään). Muuten olen omaan tuotokseeni ihan tyytyväinen.

2. Lumme
Erittäin vakuuttavaa työtä. Tarina on ehyt ja kaunis. Meri- ja uniteemat toimivat hyvin rinnakkain. "Avomerenkin kuron umpeen" on yksi upeimmista vähään aikaan kuulemistani kielikuvista. Ja lumme on vielä niin kaunis sanakin!

3. Unimaa
Parit sanojen toistot häiritsivät, koska ne olivat toisiaan liian lähellä: väsymättä - väsyneen; hetken - hetken. Muutamat muutkin kohdat jäivät mietityttämään. Miten väsymättä lyövä sydän antaa rauhan? Määränpää lie, mutta mitä? Muuten tekstin sanamaailma oli säveleen sopivan kaunista.

4. Unen laakso
Tässä käännöksessä suru ja uni olivat aktiivisia toimijoita: suru katselee ja kyselee, uni ojentaa käden. Erikoista mutta ihan oivaltavaa. Laulettavuus oli hyvää, mutta tarina ei aivan tempaissut mukaansa.

5. Benezuurin koivu
Omituinen tarina koivusta, jonka joku pelastaa kaatamiselta tai jotain. Oliko koivu kielikuva jollekin, en tiedä, koska tämä käännös ei avautunut. Viides ja kuudes rivi eivät toimineet laulettavuuden osalta.

6. Sadonkorjuun yö
Mukavasti oli saatu mukaan alkuperäisen kappaleen tanssi- ja viljamotiivit. Pidin tästä käännöksestä oikein paljon, sillä siinä luotiin mielenkiintoinen kuvamaisema ja laulettavuuskin oli kohdillaan. Se mitä jäin pohtimaan, oli tekstin "sinän" osuus. Käsitin, että sadonkorjuu on huono asia, mutta miksi sitten viimeinkin myös "sinä" saa laulun "minän" kokonaan. Tai siis, mitä se viimeinen rivi oikein tarkoitti?

Timoteus kirjoitti:Unimaa on varmaan ihan sattumalta päätynyt kahteen muuhunkin sanoitukseen.

Nyt tiedän, miten plagiaatti syntyy: hyvä kohta jää alitajuntaan ja tulee tahtomatta mukaan omaan tuotokseen.

Viimeinen käännös oli tosiaan ainoa tanssiaiheinen, mutta yksi luonnostelmistani, sittemmin hylkäämäni sellainen, käsitteli myös tanssia.

Tanhulaulu soi / Se on soinut / aina kun vain on / soida voinut // Silti tanssimaan / nyt en saavu / Askeleihinkaan / kun en taivu / Rakkaus jalat jäädyttää / kun se päättyy / liian äkkiä // Tämä tanssi on kuolemalle / siksi nyt vain menen / peiton alle...

Kommenttienne lukemisen jälkeen tiedän, että minun olisi kannattanut jatkaa tämä loppuun eikä varpuskäännöstä!

Sagapo kirjoitti: Omituinen tarina koivusta, jonka joku pelastaa kaatamiselta tai jotain. Oliko koivu kielikuva jollekin, en tiedä, koska tämä käännös ei avautunut. Viides ja kuudes rivi eivät toimineet laulettavuuden osalta.

Oijoi... koivu oli konkreettinen symboli oliosta, joka oli hylätty yksinäisyyteen ja koki vääryyttä, syrjintää sekä väkivaltaa. Kunnes hänen elämäänsä saapui valo.

Otan tuon 'ei-avautumisen' positiivisena palautteena. Eihän näin älykästä tarinaa oltu tyhmille tarkoitettukaan!

Pee ÄS. Viides ja kuudes rivi toimivat erinomaisesti laulettavuudeltaan. Tupla-tsekkasin asian.

Klasje moje ne spavaj = 7 tavua
Njega ljubi, mene uspavaj = 9 tavua

Saavuit, lohdutit sä raukeaa = 9 tavua
Valokuuriin oksistoni aukeaa = 11 tavua

Sagapo kirjoitti:Klasje moje ne spavaj = 7 tavua
Njega ljubi, mene uspavaj = 9 tavua

Saavuit, lohdutit sä raukeaa = 9 tavua
Valokuuriin oksistoni aukeaa = 11 tavua

Tavuilla ei ole väliä, vaan nuoteilla ja painotuksilla. Esim. uspavaj-sanan 'uu-us' jakaantuu kahdeksi nuotiksi ja 'pa-a' samoin.

Itse ainakin kuuntelen kappaleen ääneen, enkä tyydy laskeskelemaan tavuja. Joissakin viisukappaleissa, kuten Ke'ilu Kanissa (!) olisi mahdotonta säilyttää järkevästi samat pitkät vokaalit joka kohdassa.

Kaikkien aikojen eka käännöskilpailupisteytykseni on nyt tehty. Tässäpä kommenttia ehdokkaista (sortsi, nyt tuntuu että on paikoin julmaa, muttei ehdi muokata):

Yleisesti ottaen näissä oli hyvä laulettavuus. Alkukielen rytmi tuntuu olevan aika suomenkaltainen, joten sietää ollakin hyvä laulettavuus, ts. pitäisi olla helppo keksiä sopivanrytmisiä sanoja. Periaatteessa pitäisin enemmän siitä, että nuna nei -kohta käännetään, koska suomen kielessä juuri tuollaista lallatusta ei käytetä. Sepä vaan sitten osoittautuikin siksi rytmisesti hankalimmaksi käännettäväksi: uunimaa, vaalo. Peräkkäiset ainat toimii rytmisesti, mutta niiden laulamisesta uhkaa tulla aika sönkkäystä.

Perinteiset sydänsuruiskelmät (Talviuni & Lumme) eivät juuri sisältäneet kummallisia asioita, ne kiintoisammista aiheista tehdyt sanoituikset sitäkin enemmän. Kumpaa painottaa, johdonmukaisuutta (vaikka tulos olisi tylsä) vai kiinnostavuutta (vaikka sitten joutuu välillä kiusaantuneena yskähtelemään)?

Sitten yksityiskuhtaisempi ruodinta:

1. Talviuni: Kyllähän tämä suunnilleen toimii, vaikka eläintiede vähän ensin ihmetytti. Mutta olkoon, kai varpunenkin voi haluta siiven alle (eikä vain kana- tai vesilinnun poikanen), ja menköön se talviunikin. Riimien mitätavanomaisimmuus vähän tökkii, samoin vaik-heitto.

2. Lumme: Okei perusiskelmä tämäkin, ei mitään järisyttävän oivaltavaa. Lumme jäi ekalukemalla vähän irralliseksi, kun se niin myöhäisessä vaiheessa ilmestyi kuvaan. Miksi se pitää ottaa vastaan sanatonna, ja jos vaikka kiittää siitä niin eikö se sitten enää ole rakkauden tunnus? Rakkauden kohde siis lensi avomeren taa, ja siksi meri pitäisi kuroa umpeen - ilmeisesti laulaja itse ei ole lentotaitoinen?

3. Unimaa: Tässä siis tyyppi ("sinä") valvoo toisen, kuolemaa tekevän vuoteen äärellä, ja toivoo, että kuolis jo (toivoo sitä määränpäätä), kun on tullut olleeksi sen elämässä liiankin lähellä läsnä? Okei, realismia varmaan - kai ihmissuhteissa voi noin käydä - muttei kovin herkkää. Pikemmin raadollista. Kenelle se väsymättä hiljaa lyövä sydän antaa rauhan? Ja se kai on sen valvojan sydän eikä sen joka delaa, sillä sillähän siis pumppu laulun aikana väsyi. Sielukas ei istu rytmiin ollenkaan, eikä tarinaankaan; voisi korvata jollakin muulla.

4. Unen laakso: Tämä herättää aika ristiriitaisia tunteita, sekä pidän paljon että paikoin voihkin tuskasta. Tarkoittaako tuo 8. rivi, että kenellä on joku, johon vielä voi luottaa? Ja miten niin lasi helähtää? Mikä lasi? Unen laakson valontäyteisyys on yllättävää, luulisi että siellä on pimeää. Ymmärsin laulun niin, että tässä on suru ja uni, jotka skabaa keskenään siitä, kumpi laulajan saa: Suru kyselee, että luopuisitko (luovuttaisitko) jo, mutta sitten tulee uni, joka vie sinne valontäyteiseen laaksoon, ja rohkaisee ja vaatii jaksamaan. Kai sitä saa voimia, kun vähän matkustelee unimaailmassa välillä? Ainan toisto on sikäli kivaa että se korostaa sanan sisältöä, toisin kuin vaikka unen toisto tekisi - laulettavuus kyllä epäilyttää. Kahdesta viimeisestä rivistä pidän, siis siitä, miten ne eroavat toisistaan: ensin vain päivän jaksaminen, sitten paljon jaksamista. Kaiken kaikkiaan päädyin pitämään tästä eniten.

5. Benezuurin koivu: Siis minkä hiton Benezuurin? En minä ainakaan tiedä, missä se on. Ei siis herätä mitään mielikuvia, mitä lauluissa esiintyvien paikannimien olisi tarkoitus herättää. Ja jos on lohdun tarpeessa niin voiko olla raukea? Niin mitä se valo vei, ja minne? Ja valoko siis 1. rivillä samosi? Täytesana aah ei miellytä, ja sitten kahden viimeisen rivin välille ei synny sellaista aste-eroa kuin pitäisi olla. Ja kaiken kukkuraksi valokuuri ja kirves koipeen, jotka vievät kaiken herkkyyden (tai sitten tulee jotenkin epppunormaali vaikutelma). Voisi tässä olla ideaakin, mutta paljon työtä vielä tehtävänä. No, eipä ole ainakaan tavisiskelmä.

6. Sadonkorjuun yö: Toinen ristiriitaisia tunteita herättävä tekele. Peruskielikuva sadonkorjuusta ok. Onhan se tavanomainen, mutta tässä pliisuudelta pelastaa tuo, että vilja sekä pelkää että odottaa korjatuksi tulemista (tai otetuksi , tää on niin feminiininen laulu). Mutta sitten on yhtä jos toistakin kökköä: "Lapsi elämän" jää aika irralliseksi, kun ei se lapsiteema esiinny jatkossa. Miten niin vilja on miehen työtä? Viikatteen terät eivät ole hopeaa. Miksi vilja pelkää valoa, jos sadonkorjuu tapahtuu yöllä? Ja miksi se yleensä tapahtuisi yöllä? Siksikö, että on duunattu niin hiljalleen, että päivänvalossa ei ehditty saada hommaa valmiiksi? Oikeastaan tuntuu, että nuo kökköydet voisi olla jopa helppo korjata, sillä ne itse kukin rajoittuvat pienelle alalle, eli muutaman sanan vaihtamalla saisi paljon aikaan. Miksi esimerkiksi "tullut on jo yö" eikä "tullut päivä on"? Jolloin sato korjattaisiin päivällä ja valoa sietäisikin pelätä. Ja "viimeinkin niin hiljalleen" kuulostaa yksiltä täytesanoilta, joiden tilalla voisi olla mitä tahansa muuta (jolloin saadaan poistettua mielikuva veltosta sadonkorjaajasta; oikeastihan sen kuuluisi heilua kuin heinämies). -Tässä olisi potentiaalia, pitäisi vain vielä hioa.

Tekisi mieli vielä kommentoida äännevärejä (jotka paikoin, etenkin juuri ää:t herkissä kohdissa, pistivät korvaan), mutten nyt ehdi.

sziget kirjoitti:

Metsis kirjoitti:4. Unen laakso
Laulettavuus muuten hyvää, mutta "aina"-nainatus ei ollut helpoimmasta päästä.

Laulettavuuskommenttia ihmettelen. En tosin itse laula näitä enkä osaa varmasti sanoa, onko diftongi laulettavuudeltaan jotenkin erilainen kuin pitkä vokaali.

Diftongi on hieman pitkää vokaalia vaikeampi, kun se noin toistuu monta kertaa nopeahkosti, mutta minusta ongelma on ennen muuta tuossa välilyöntien kohdalla: "aina aina aina aina aina". Siihen tulee se töksähdys (mikä lie glottaaliklusiili), joka erottaa edellisen sanan jälkimmäisen a-äänteen seuraavan sanan ensimmäisestä. Kun se toistuu tuolleen monta kertaa peräkkäin, voi vaikutelma olla aika änkyttävä, siis a-a-a-ai-ai-aina.

Rousku kirjoitti:Kaikkien aikojen eka käännöskilpailupisteytykseni on nyt tehty.

Ja mihinkä paikkaan! En tiedä onko tasaisempaa tilannetta koskaan nähtykään...

Rousku kirjoitti: 5. Benezuurin koivu: Siis minkä hiton Benezuurin? En minä ainakaan tiedä, missä se on. Ei siis herätä mitään mielikuvia, mitä lauluissa esiintyvien paikannimien olisi tarkoitus herättää.

Kaukaista, eksoottista, ikiaikaista mielikuvaa. En usko että tunnet puoliakaan mestoista mitä elokuvissa ja kirjallisuudessa mainitaan, olkoon sitten fantasiaa tai realismia. Ne eivät kuitenkaan missään nimessä ole turhia, vaan nimisanoillakin on tietty tekstuuri ja aistillisuus, johon tarina sidotaan. Jostain syystä viisukäännöksissä tälläiset asiat a) eivät esiinny ja b) niitä ei siedetä. Oikeastaan juuri mitään ei siedetä viisukäännöksiin, edes originaalitöiden laimeita kikkoja -- joskus ihmettelen näitä tabuja.

En tykkää pureskella mielikuviani lukijalle valmiiksi, sillä silloin estraadilla olisi MUN mielikuvitus ja tarkoituksena on nimenomaan antaa tilaa SUN mielikuvitukselle. Haluan jokaisen tulkitsevan omalla tavallaan. Jos 'vielä työtä tehtävänä' viittaa ideoiden selittelyyn, se ei yksinkertaisesti ole tapani toimia.

Lohdun tarpeessa oleva voi olla raukea, jos on turtuneessa, pitkäkestoisessa masennustilassa -- oikeastaan antautunut kohtaloonsa. Eppu Normaalius ei mun mielestä vie herkkyyttä -- mun mielestä herkkyys ei synny jäykkyydestä, vaan komediakin voi olla koskettava. Esimerkiksi komediadraama Käenpesä oli monin paikoin kipeän koskettava, vaikka siinä oli niitä 'kuureja' ja 'kirveitä'.

Kommenttisi olivat kuitenkin erinomaiset, elikä toivottavasti saamme nauttia oikeanlaisista käännöksistä sun kirjoittamana.

Rousku kirjoitti: minusta ongelma on ennen muuta tuossa välilyöntien kohdalla: "aina aina aina aina aina". Siihen tulee se töksähdys (mikä lie glottaaliklusiili), joka erottaa edellisen sanan jälkimmäisen a-äänteen seuraavan sanan ensimmäisestä. Kun se toistuu tuolleen monta kertaa peräkkäin, voi vaikutelma olla aika änkyttävä, siis a-a-a-ai-ai-aina.

Sanassa aina ei kai ole loppukahdennusta, ja glottaaliklusiilihan on loppukahdennuksen toteutuma vokaalialkuisen sanan edellä: esim. anna' 'olla! Näin ollen "aina aina" ääntyy kuten "ainoalla" tai "aina ilta", joissa paino osoittaa peräkkäisten vokaalien kuuluvan eri tavuun (vrt. ainoilta, jossa oi on painoton diftongi). Aina-ainassa diftongin painollisuus riittää siis osoittamaan sananrajan ilman ylimääräistä ynähdystä.

Ei tämä niin tärkeää ole, mutta kun nyt tuli puheeksi. Hyviä kommentteja, kuten nkorppi jo totesi.

'Aina' on ihan hyvä, mutta se vaan tuntuu luonnottamalta kaikkien 'unien' jälkeen. Jos käännös olisi esiintynyt kilpailunumerolla yksi, 'aina' ei olisi ihan yhtä vaikea...

Minusta missään nunanei-muunnoksessa ei ollut laulettavuudeltaan mitään vikaa. "Aina vain" istuu kyseiseen kohtaan ongelmitta mutta näin on muidenkin vaihtoehtojen laita. Nunattelun nuotit voi tasamittaistaa kappaletta raiskaamatta, jolloin unimaasta ei tule uunimaata. Itse asiassa olin aina pitänyt kyseisen kohdan rytmitystä laulajan tulkintana enkä varsinaisesti sävellyksen ominaisuutena. Tämä näkemys juontuu siitä, että nunattelusäkeiden kaksi ensimmäistä nu-tavua ovat olennaisesti lyhyempiä kuin loput. Ainakin muutamassa nunattelussa ensimmäisen nunan nuotit kuulostavat minusta täsmälleen yhtä pitkiltä. Laulettavuuden kannalta pitäisi ilmeisesti vaihtaa hoettavaa sanaa kesken säkeen.

Edelleen olen toki sitä mieltä, että oikeiden sanojen änkeminen kyseiseen kohtaan on tarpeetonta, mutta se lienee makuasia.

nkorppi kirjoitti:

Rousku kirjoitti:5. Benezuurin koivu: Siis minkä hiton Benezuurin? En minä ainakaan tiedä, missä se on. Ei siis herätä mitään mielikuvia, mitä lauluissa esiintyvien paikannimien olisi tarkoitus herättää.

Kaukaista, eksoottista, ikiaikaista mielikuvaa. En usko että tunnet puoliakaan mestoista mitä elokuvissa ja kirjallisuudessa mainitaan, olkoon sitten fantasiaa tai realismia. Ne eivät kuitenkaan missään nimessä ole turhia, vaan nimisanoillakin on tietty tekstuuri ja aistillisuus, johon tarina sidotaan.

Miten koivuja kasvava paikka voi olla eksoottinen? Koivut kun ovat meille niin kotoisia! Mulle saattaa sanan muodon perusteella syntyä mielikuva jostakin Keski-Aasiasta (Iran, Afganistan), mutta sinne taas ei tunnu koivut kuuluvan. Sitä paitsi silloin u paikannimessä luultavasti translitteroitaisiin lyhyenä (vaikka se alkukielessä ja laulettuna olisikin pitkä).

Elokuvat ja kirjallisuus taas ovat minusta eri asia kuin laulun sanat. Niissä (paitsi lyriikassa) on pidempi stoori, joka antaa paikalle merkitystä tai paikan nimen mainitsemiselle motiivin, oli sen nimi mikä tahansa. Vaikka nyt siten, että ihmisillä on tapana joskus matkustaa johonkin kaupunkiin. Jos romaanihenkilönsä haluaa lähettää matkalle, hänen pitää tarinassa ehkä myös mainita jollekulle, minne on menossa. Silloin melkein mikä tahansa tarinaan luontevasti istuva paikannimi käy eikä häiritse. Se, mikä on luontevasti istuvaa, riippuu mm. lajityypistä. Kyllä minä Benezu(u)rin Iraniin sijoittuvassa romaanissa kakistelematta nielisin.

nkorppi kirjoitti:Kommenttisi olivat kuitenkin erinomaiset, elikä toivottavasti saamme nauttia oikeanlaisista käännöksistä sun kirjoittamana.

Taitaa olla turha toivo, mutta onhan meillä korvikkeeksi Sziget ja Timoteus. Uskon, että minun tehtäväni tässä maailmassa on olla kriittinen eikä luova. Enkä usko, että olisi absoluuttisesti oikeanlaisia käännöksiä. (Myönnän, että tämän Oron kohdalla houkutti tarttua tehtävään, kun tämä on rytmisesti niin hyvin suomen rytmiin sopiva.)

Timoteus kirjoitti:Minusta missään nunanei-muunnoksessa ei ollut laulettavuudeltaan mitään vikaa. "Aina vain" istuu kyseiseen kohtaan ongelmitta mutta näin on muidenkin vaihtoehtojen laita.

Oletteko oikeasti kokeilleet laulaa tuota ainattelu-versiota? Tai edes lausua (johon minä laulutaidottomana joudun tyytymään) oikein kunnolla ääneen, ei pelkkänä hyminänä?

Timoteus kirjoitti:Edelleen olen toki sitä mieltä, että oikeiden sanojen änkeminen kyseiseen kohtaan on tarpeetonta, mutta se lienee makuasia.

Olin yllättynyt, ettei missään käännöksessä sitä kohtaa ollut korvattu ihan suoralla tekstillä, siis ei nunatusta eikä jotakin rakenteeltaan sitä muistuttavaa suomenkielistä toistoa. Siis tyyliin

Puuhamaa, siellä villit lapset pääsee riehumaan
Puuhamaa, sinne aikuisetkin kaipaa uudestaan

Tuohon tyyliin minä sen kai olisin tehnyt, jos kisaan olisin ryhtynyt (jos kohta varmaan vähän eri sanoilla). En väitä, että ratkaisu olisi oikea, mutta kyllä se minua olisi tyydyttänyt.