Viisukuppila

Ja tähän ketjuun ajatuksia neljästä uskaliaasta käännöksestä koskien Portugalin tämänvuotista viisua.







Kunhan...













...ensin....
















...olet...











...luovuttanut pisteet Natalle yksityispostissa! Sitä ennen ei alemmaksi edetä!

No niin, kai tämänkin alueen viestimäärää täytynee nyt hitusen lisätä. Käännökset olivat varsin vaihtelevia ja oikeastaan tästä joukosta taatusti löytää sen omastaan mielestään parhaimman virallisen käännöksen mahtipontiselle Portugalin viisulle. Tylsäksi tätä tynkäkisaa ei voi missään tapauksessa haukkua. Yllättäen käännöksiä tuli kuitenkin vähän, eikö tämä sitten ollutkaan se vuoden ihanin viisu No allekirjoittaneelle tämä oli kuitenkin ehdottomasti viisuvuoden helmi yhdessä Ukrainan ja Ruotsin kanssa.

TUOMITUT teksti loi hyvin sävelelle ominaisen kuvauksen ympärilleen. Se mikä tässä nyt jäi kaivamaan mieltä on tämä Valapattouteen. Mikä tämä on, ihan suomea? Miksi se tänne on laitettu? Eikö tälle olisi löytynyt jotain helpompaa vastinetta? Tästä tulee jotenkin teennäinen mielikuva, hienoa kuvailua ja kerrontaa koko sanoituksen ajan ja sitten tsädääm.... EIKU KAAN taas loi ympärilleen synkän tunnelman ja aluksi tämä tuntui melko sekavalta kokonaisuudelta huumeineen ja tornaadoineen. Tästä kuitenkin kuoriutui eräänlainen helmi. Tunnelmaa sieltä, tunnelmaa täältä ja sanoituksesta välittyi yleiskuvana hyvin synkkä fiilis. Tähän viisuun jos mihinkään sopii tämäntyylinen kerronta. Sanoitus sinänsä ei edusta sitä, mitä käännökseltä normaalisti haen, mutta tähän tämä jotenkin vain sopi. NEITO AHTOLAN Mulla taitaa olla taas Kalevalat ja muut suodattimet huonossa asennossa. Tästä kun tuli mieleen heti Anitra Ahtola. Mutta ihania kielikuvia ja tunnelman maalailua sanoitus täynnä. Sanoitus ihan eli melodian mukana.

No höh ! Ei saisi tehdä niin hyviä käännöksiä, että arvostelija haluaisi antaa saman ykkössijoituksen kaikille

Eiku Kaan

Mielenkiintoa herättävä otsikointi siltä osin, että herättää epäilemään, mahtaako luvassa olla sanaleikittelyä ”eiku kaan… ei kukaan”-tyyliin. Muutoin en voi sanoa pitäväni otsikoinnista ja viime sekuntien hetkellä ajattelin mieltymystäni otsikointiinsa ja siitä sijoitus.

Hmm…ainakaan ihan vaan lukemalla ei jotenkin nappaa. Tämän laulettavuus oli tosi sujuvaa, vaikken kummempaa ongelmaa kokenut kanssakisaajiensa laulettavuudessakaan. Tämä teksti nousee omalle draamatasolleen alkuperäismusiikin kanssa. Tuskaa nousee käsinkosketeltavaksi, vaikken kyllä edelleenkään oikein ymmärrä kenen suulla tässä lauletaan.


Unohtaa mut saat

Perinteinen, mutta moitteeton otsikointi.

Selkeästi sellainen teksti, jollaiseen oisin itsekin omassanikin käännöksessä pyrkinyt. Sitä nimenomaista draamantäytteistä tuskaa, jota löytyy alkuperäisviisustakin. Moitteeton laulettavuus. Tekstin teema on ehkä aavistuksen liian arkinen tähän draamapaukkuun tai sitten vaan sen arkisempi elementti korostuu vesiteemaisten kanssakisaajiensa seurassa.


Tuomitut

Aavistuksen draamantäyteisempi otsikointi kuin kisan toiseksi parhaimmaksi otsikoinniksi kokemassani kanssakisaajatekstissä.

Hyvää parempi teksti. Lauleskeluosuus sujui ongelmitta. Ei mainittavaa sen enempää positiivis-kuin negatiivismielessä.
Mitä pidempään teksteihin paneuduin, sitä enemmän tämä alkoi menettää otettaan silmissäni. Vesiteema kyllä kohdallaan ja linkittyy alkuperäisviisuun, onnistunutta draamantayteistä tuskaa, mutta jokin tässä haaksirikkoutuneeseen mieheen lankeamisteemassa tökkii. En löytänyt aiheesta sitä suruntäyteistä tuskaa, jota kääntäjä selvästikin haki.


Neito Ahtolan

Anitraan vie ajatus… ja sitä kautta otsikointi on kyllä jotenkin turhan etäisen oloinen, kun muistaa, ettei alkuperäisartisti ainakaan ulkoisesti luo mielleyhtymiä missi-Anitraan.

Tosiaan, Anitralla viitataankin kreikan mytologian tms. vesiaiheisiin nimiin. Siten siis onnistunut ote alkuperäisviisuun. Draamaa ja surua rivien täydeltä. Kieltämättä huvitutti, miten ”Ahtola”a lauleskellessa ensitavunsa paikkeilla assosioiduin sanaan ”ahteri”. Laulettavuus ok, ei mainittavia ongelmia.

Pari sanaa loppuhupennukseksi...Tämä alkuperäisviisu pulpautti pinnalle erään tapahtuman, joka on tavallaan kuin tehty tämän viisun käännöstekstiksi... tyttären ristiäisissä, hänen kastekulhoonsa oli kiinnitetty kaivertaen nimikoitu hopealaatta. Siinä illemmalla, kun kastevesi oli vielä paikallaan, vieraat kotiutuneet ja laittelimme kotia kuntoon ristiäisten jäljiltä, kuului plumpsahdus. Kävi ilmi, että mainittu laatta oli irronnut ja lojui kastekulhon pohjalla. En tiedä, mutta kyllä vaan iski tosi epämiellyttävä fiilis, kun siinä tuijotin kastevedessään kulhon pohjalla olevaa tyttären nimilaattaa . En nyt sentään ihan traumaa voi sanoa saaneeni, mutta mark my words... jos koskaan tytär kuolee tai joutuu hengenvaaraan siten, että siihen liittyy vesiteema, niin ihan taatusti kiroan tuon nimilaatan putoamisepisodin. Ja tästä ajatuksesta yritin tehdä tälle biisille käännöstäni. Mutta ei, en lopulta vaan pystynyt eläytymään edes käännöskisailun nimissä niihin fiiliksiin, joita mahtaisin tuntea, jos ihan oikeasti "menettäisin tyttäreni vedelle". Ai niin, se nimilaatta roikkuu kastekulhossa, mutta jälkikäteen tehtyine kiinnikkeineen.

Voihan Anitra Ahtola. En ees ajatellut koko naista tehdessäni käännöstä.

"Ahtola on suomalaisissa muinaisrunoissa vedenalainen valtakunta tai iso talo, jossa asuvat veden emäntä Vellamo ja veden isäntä Ahti. Ahtolassa asuu myös veden väkeä, jota mainitaan olevan paljon. Näihin kuulunevat ihastuttavat Vellamon neidot ja pienet, sormenkorkuiset miehet, jotka silloin tällöin nousevat vedestä maalle suorittamaan ihmetekoja."

TOMItu kirjoitti:Se mikä tässä nyt jäi kaivamaan mieltä on tämä Valapattouteen. Mikä tämä on, ihan suomea? Miksi se tänne on laitettu? Eikö tälle olisi löytynyt jotain helpompaa vastinetta?

Kyllä valapattous on ihan oikea suomen kielen sana. Sana on yhtä paljon suomea kuin Ahtola ja enemmän suomea kuin tornado. Vanhahtava ja ylätyylinen sana toki on mutta juuri siksihän se näin pompöösiin biisiin sopiikin. Valapattous tarkoittaa siis yksinkertaisesti valan rikkomista.

Kun nyt ketjuun vaivauduin, pitäisi kai vaivautua kommentoimaan kaikkia sanoituksia mutta kun niistä ei ole mitään todellista sanottavaa, niiden järjestys oli itsestäänselvä ja kommentointini on pahimmassa tapauksessa kontraproduktiivista, niin enpä taida jaksaa.

Metsis kirjoitti:Voihan Anitra Ahtola. En ees ajatellut koko naista tehdessäni käännöstä.

Hyvä niin. Minä en tiedä koskaan edes kuulleeni Anitra Ahtolasta.

Kollega kirjoitti:Tuskaa nousee käsinkosketeltavaksi, vaikken kyllä edelleenkään oikein ymmärrä kenen suulla tässä lauletaan.

Syntymättömän lapsen ääni kummittelee syyllisyyttä potevan 'äidin' päässä - abortin jäljiltä. Itse en ole mikään kiihkeä abortin vastustaja, enkä kyllä puolustajakaan. Ideana oli yksinkertaisesti hakea sitä kipeää syyllisyyden tunnetta. Eiku Kaan tuntuu enemmän oikealta nimeltä, eli oikealta ihmiseltä. Siksi se on paljon parempi otsikko kuin 'Ei kukaan'.

Unohtaa mut saat

Selvästi huonoin laulettavuus -- aika tylsä sanoitus.

Tuomitut

Ainoa selvästi monitulkintainen työ kolmikosta. Hyvä laulettavuus ja mystisyys.

Neito Ahtolan

Tämä Disney-sanoitus oli jonkinlainen väliinputoaja. Ei säväytä, koska se on niin ennalta-arvattava, melkein kuin suora käännös. Kielellisesti tämä on kuitenkin sujuva.

Kollega kirjoitti:Moitteeton laulettavuus

nkorppi kirjoitti:Selvästi huonoin laulettavuus

ROTESTI! Kuka on muuttanut sanoitustani!

1. Eiku Kaan
Haa, ymmärsin oikein kerrontatilanteen. Vähän haiskahtaa kristillisdemokraateilta ja Mika Ebelingiltä ellei peräti republikaaneilta ja Sarah Palinilta. Onneksi juttu ei ole aivan näin yksioikoinen: jos puhuja on nimensä mukaisesti abortoitu ei-kukaan, ”hän” ei voi todella puhua eikä syyttää. Teksti kuvaa siis Jonkun (äidin) itsesyytöksiä, joiden esittäjäksi tämä Joku kuvittelee Eiku Kaanin.

2. Unohtaa mut saat
Laulettavuus on jotain Kollegan ja nkorpin luonnehdintojen väliltä, melko hyvä muttei moitteeton. Selvin ongelma on otsikkofraasi, jossa paino tahtoo osua häiritsevästi toiselle tavulle. Sisältö on eron ja jätetyksi tulemisen tuskaa. Esimerkiksi ”Tyhjä tunne, musta kuu / Yöhön rantautuu” miellytti. Toisaalta kuluneemmat ilmaukset kuten ”ikuinen rakkauteni” ja ”koskien kuohut” latistivat kokonaisuutta.

3. Tuomitut
Onko tämä joku nunna vai mistä valasta se höpöttää? Laulajan asusta saattoi jotain nunna-assosiaatioita herätä. Paatosta piisaa ja kieli on eloisaa, ”Oi laaja aava, oot minut saava” on sinänsä hyvä mutta ristiriidassa säkeistön jatkon kanssa: ensin puhuja tunnustaa tulevan tappionsa, sitten inttääkin vastaan (”Valapattouteen sä et saa / Viatonta näin johtaa”). Jotenkin epälooginen vaikutelma tuosta syntyi. Kokonaisuutena teksti on silti laadukas.

4. Neito Ahtolan
Tästä innostuin vielä enemmän. Kerronta on tarunomaista mutta kiitettävän selkeää, loogisesti onnahtelematonta. Neito kantaa katkeruuden viittaa, ei saa rakastaa, ja johtaa merimiehet öisin tuhoon, Ahtolaan vie tai minne lie Ahdin valtakuntaan, joka tapauksessa jonnekin hiiteen niin että vain haamut aamut näkevät.