Rousku kirjoitti:Itse en pidä sanoituksesta, mutta ei se siinä ole vikana, että kerrotaan siitä tavallisesta kadunkulmaan sammujasta, vaan se, että sille saarnataan.
Niin minähän pidän sanoituksesta. Ja Helistä ja laulusta ja melodiasta. Se mikä alkuun tökki oli se, että sanoituksessa oli liikaa tavaraa; tarinaa ja ajatuksia melodiaan, se häiritsi ja dominoi tai loi teatterinomaisen tunnelman. Kun musiikki puhuu ja laulaja osaa ilmaisunsa niin minusta sanoituksen ei pitäisi tarjota liikaa - kolme minuuttia on kuitenkin aika lyhyt aika. Tämä on nyt tietenkin helpottunut, kun laulu on tuttu, eikä pieni pääni mene enää pyörälle
Saarnaaminen ei kuitenkaan häiritse, koska olen itsekin aivan hirveä saarnaaja enkä kyllä jätä sanomatta jos joku asia ottaa päähän, parisuhteessakaan. Olen kuitenkin sitä mieltä että saaranaamisessa on eroja. On eri asia saarnata vallanhalun takia ja saarnata siksi että ilmaisee sen miltä itsestä tuntuu ja sitten jää odottamaan toisen reaktiota siihen ja sitä miten asiasta pääsee eteenpäin. Kyllä elämä ylipäänsä, ja parisuhde tässä tapauksessa, on minusta dialogia ja dialogi on jotain joka vaikuttaa kaikkiin osapuoliin ja vaatii sekä oman itsen ilmaisua että vastaantuloa, kaikilta osapuolilta.
Minun on hyvin helppo samastua laulun saarnaajaan (vaikkei mieheni sammukaan housut kintussa annankadun kulmille - enää sitten nuoruusaikojen) ja olen sitä mieltä, että nimenomaan kysmyksen esittämällä ratkeaa päästäänkö tilanteesta eteenpäin vai onko kyseessä umpikuja, esim. läheisriipuuvaisen vallanhalun ja patologisen rentun kesken.
Miksi hän muuten kaiken kansan edessä kyselisi moisia?
R.I.P. Eurovision 
Itserakkauttako?
?
Voi meitä itäeurooppalaisia. 
Kiitos Heli! 
