Viisukuppila

En viitsinyt lukea kaikkien kirjoituksia, jotta en saa niistä vaikutteita. Tässä vain lyhyesti oma mielipiteeni asiaan. Tietysti Yle valitsee soittolistalleen ne biisit, jotka olettavat olevan suunnattu sen suurimmalle kuuntelijakunnalle. Se suurin kuuntelijakunta on selkeästi iäkkäät ihmiset ja vanhukset. He kyllä pitävät Pentti Hietasesta, mutta eivät italiankielisestä operetista. Edellinen kannanotto on suoraan isäpapaltani ja kahdelta vanhimmalta siskoltani, jotka ovat Pentti-faneja.
Samainen kanavahan soittaa vain neljää viisubiisiä eli Amadeusta, Maria Lundia, Veeti Kallioo ja Eläkeläisiä. Nämä ovat juuri ne artistit, joita kanavan kuuntelijakunta osuvine biiseineen kuuntelee. Pentti Hietasella siis on vain vääränlainen biisi. Onneksi!
Eihän samainen radiokanava missään nimessä tule soittamaan soittolistallaan viisuehdokkaita esim. Monday, BOB, Linn tai Sister Twister. Ne kun eivät kuulu sen linjaan. Kyseisiä biisejä soittaa kylläkin kanava YLEX. Juuri edellä mainitusta johtuen en juurikaan kuuntele Radio Suomea vaan Ylexiä.
Enemmänkin ihmetyttää, MIKSI YLEN RADIO SUOMI EI SOITA KUUNKUISKAAJIA? Se sopisi sen linjaukseen täydellisesti:-)

Archieboy kirjoitti:En viitsinyt lukea kaikkien kirjoituksia, jotta en saa niistä vaikutteita.

Miksi pitäisi välttää vaikutteita muiden mielipiteistä ja niiden perusteluista? Eikö keskustelupalstan koko idea ole lukea myös muiden mielipiteet asiasta ja ottaa myös niille esitetyt perustelut huomioon?

Archieboy kirjoitti:Samainen kanavahan soittaa vain neljää viisubiisiä eli Amadeusta, Maria Lundia, Veeti Kallioo ja Eläkeläisiä. Nämä ovat juuri ne artistit, joita kanavan kuuntelijakunta osuvine biiseineen kuuntelee.

Oletko aivan oikeasti sitä mieltä, että Eläkeläiset on neljän Radio Suomen kuuntelijoille sopivimman artistin joukossa? Se, että kanava on ottanut soittolistalleen nämä neljä, ei todista, että ne ovat kanavan kuuntelijakunnalle mieluisimmat neljä. Radio Suomen kuuntelijakunnalla on vain vähäiset mahdollisuudet vaikuttaa kanavan soittolistaan eikä suurin osa heistä ole edes kuullut muita yhtätoista ehdokaskappaletta.

Itse asiassa kumositkin heti perään oman kannanottosi mainitsemalla yhden artistin, joka sopisi Radio Suomen listalle paremmin kuin osa valituista.

Archieboy kirjoitti:Eihän samainen radiokanava missään nimessä tule soittamaan soittolistallaan viisuehdokkaita esim. Monday, BOB, Linn tai Sister Twister. Ne kun eivät kuulu sen linjaan. Kyseisiä biisejä soittaa kylläkin kanava YLEX.

Soittaako oikeasti vai tarkoitatko vain, että kappaleet sopisivat YleX:n linjaan? Edelleenkään YleX ei itse myönnä soittavansa kyseisiä kappaleita mutta en ole kanavaa viime viikkoina kuunnellut. Epätasapuolisuutta ei poista eikä vähennä se, että YleX voisi soittaa kyseisiä kilpailukappaleita, jos se ei niitä oikeasti soita.

En lukenut sen vuoksi ensiksi muiden kirjoituksia, jotta saatoin ilmaista puhtaasti oman mielipiteeni. Luin ne sitten kirjoitukseni jälkeen. Eipä kai tässä keskustelussa kukaan ole sen enempää oikeassa kuin väärässäkään ja kaikilla pitää saada olla omat mielipiteensä. Kyllä Radio Suomi on ennenkin soittanut Eläkeläisiä ja on totta, ettei se musiikkityyli todellakaan ole linjassa ko. kanavan kanssa, mutta ehkäpä homma johtuu tuosta bändin nimestä. Vanhin siskoni ja isäpappani (87vee) kuuntelevat vain ko. kanavaa ja sieltä tiesivät Eläkeläiset jo entuudestaan juuri sen nimen vuoksi. He eivät ko. bändiä voi sietää kuten en itsekään.
Mitä tulee Ylexin soitantaan niin en kuuntele sitä päivittäin, mutta olen onnistunut mainitsemani neljä bändiä (ainakin) kuulemaan pariin kertaan kunkin. Lähinnä kyllä myöhäisillassa tai yöllä.
Tottahan on, että Yle Suomen soittolista suhteessa viisuihin on epätasapuolinen, joten sen ei pitäisi soittaa kenekään biisejä. Se olisi parempi vaihtoehto kuin että se soittaisi kaikkia biisejä, jotka sinne ei sovi. Ja eiköhän sillä kanavalla ja levy-yhtiöilläkin ole jotain kytkyjä. Tämä vain "luulenpa".
Tässä on tehty pahasti kärpäsestä härkänen. Ymmärtääkseni radiokanava on vapaa itse päättämään, mitä musiikkia soittaa eikä ole kytketty euroviisuihin. Koko asialla on merkitystä lopputuloksiin kuin kärpäsen pierulla saharassa. Jos juontajat hehkuttaisivat artistin kohdalla, että nyt soi tuleva viisubiisi, niin asia olisi eri. Itse eikä siskoni tai isäni ole kylläkään tätä kuulleet. Eli ovat täysin tietämättömiä siitä, mikä esim. Maria Lundin biiseistä on juuri se viisukipale! Minä toki fanina sen tiedän.
Jos sen sijaan kaikkia viisubisejä soitettaisiin, niin joku tarkka varmaan valvoisi ympäri vuorokauden ja laskisi, että jokaista soitetaan just yhtä monta kertaa ja just samaan aikaan ja just samana päivänä...

Archieboy kirjoitti:Eipä kai tässä keskustelussa kukaan ole sen enempää oikeassa kuin väärässäkään ja kaikilla pitää saada olla omat mielipiteensä.

Toki, toki. En tarkoittanut, että kenenkään mielipide olisi väärä tai kielletty. Ihmettelin vain, mikä tekee "puhtaasta mielipiteestä" jotenkin erityisen tärkeän tai arvokkaan. Minusta asiakysymyksissä näkemyksen arvoa pelkästään lisää se, jos vastakkaisetkin näkökannat perusteluineen on huomioitu.

Myös "puhtaiden mielipiteiden" olemassaolon voisi kiistää mutta se menee kauas aiheen ohi eikä ole edes kovin kiinnostavaa, joten jääköön.

Archieboy kirjoitti:Mitä tulee Ylexin soitantaan niin en kuuntele sitä päivittäin, mutta olen onnistunut mainitsemani neljä bändiä (ainakin) kuulemaan pariin kertaan kunkin. Lähinnä kyllä myöhäisillassa tai yöllä.

Hyvin mielenkiintoista. Soivatkohan ne sitten lähinnä erikoisohjelmissa vai miksiköhän niitä ei soittolistalla tai YleX:n haussa näy. No, ehkä euroviisujen soittaminen on vain niin noloa, ettei YleX voi moista myöntää harrastavansa.

Katsoin hiihtokisoja välillä ja jatkan niiden katsomista. Sen verran vielä, etten minäkään ole niitä Ylexiltä kuullut nyt suunnilleen viimeisen viikon aikana, vaan kuulin ne heti kohta biisien julkistuksen jälkeen:-)

Archielle : tietysti Yle ei soita musiikkiaan tuolle vanhemmalle ikäryhmälle, heille on osoitettu selkeästi ainoastaan lauantaiaamun ja sunnuntaiaamun levyt sekä maanantainen, hunajabroilervoicen Tarja Närhen Sekahaku illalla 20.00. Tämän tietävät ne jotka todella seuraavat Ratio Suomea... todellakin, Pentti HIetanen, Kuunkuiskaajat sekä Heli sopivat myös erittäinkin hyvin tuonne muitten jatkoksi... muut kappaleet sitten paremmin päiväsaikaan soitettaviksi niitten loppuun kulutettujen standardien sijaan...

kaivanto kirjoitti:Mä sanon nyt perusasiat vielä kerran oikein kauniisti ja selvästi.

1. Jos en olisi itse kilpailussa mukana, valitukseni ei kiinnostaisi ketään. Olen aiempina vuosina ollut yhtä loukkaantunut sekä tuttujen että vieraiden tekijöiden ja artistien puolesta. Tässä on nyt kyse kymmenien musiikin ammattilaisten työn halveksumisesta.
2. Minun osuuteni kilpailukappaleemme tekijänoikeuksista on vain 25%. Asiaa ei todellakaan sovi henkilöidä vain minuun.

kaivanto kirjoitti:näköjään minua rangaistaan näistä rikoksista soittolistaa vastaan ihan loputtomiin.

Tässä vaiheessa viimeistään putosin kärryiltä. Onko siis mielestäsi tämänvuotisessa epätasapuolisessa radiosoitossa kysymys siitä, että sinua rangaistaan rikoksistasi soittolistaa vastaan, vai soittolistoista ylipäätään eli asiasta, jota ei voi henkilöidä vain sinuun?

Painoin vissiin reply, kun piti osua Editiin...

Suomen kieli on vaikeaa ja vastuu on sekä lähettävässä että vastaanottavassa päässä.

Eli vastauksena kysymykseesi EI ja EI. Kyse ei ole soittolistoista eikä minusta. Kyse on siitä, että kilpailijana en voi hyväksyä näin epäreilua kilpailua. Moskovan stadionin portit jne. Hauskana detaljina silti mainittakoon, että Radio Suomen sisäpiirislangissa Hietamäen putiikkia kutsutaan Moskovaksi.

Vielä yksi yritys selventää:

1. Protestissani ei ole todellakaan pelkästään kyse osittain sanoittamastani kilpailukappaleesta ja sen mahdollisesta menneestä tai tulevasta radiosoitosta. Tätä puolta olen vissiin selventänyt jo ihan tarpeeksi.
2. Kyse on siitä, että Eurovision laulukilpailun Suomen karsinta 2010 on epäreilu kilpailu Radio Suomen toiminnan takia.
3. Se, että olen mukana kilpailussa mahdollistaa sen, että mielipiteelläni on jotain painoarvoa. Syytteet pelkän oman edun ajamisesta ovat siis harvinaisen tyhmiä ja loukkaavia. Olen loukkaantunut sekä tekijä- että kilpakumppaneiden puolesta ja toivon edelleen julkista tai anonyymiä tukea.
4. Kyse ei ole siis yleisestä YLEn populaarimusiikkipolitiikasta, joka sopivasti on kyllä nousemassa keskustelun aiheeksi muistakin syistä. Totta kai olen sitä mieltä, että soittolistat eivät kuulu YLEen lukuunottamatta aivan prime timea, muu on mielestäni ristiriidassa yleisradiolain kanssa. Kehityksessä pitäisi jo lakienkin takia ottaa askelia taaksepäin. Olemassaolevat lait olisivat hyviä, jos niitä tulkittaisiin paljon tiukemmin. YLEn tehtävä ei ole kilpailla kaupallisten toimijoiden kanssa ja Radio Suomen ylivoima on niin murskaava, että tälle Hietamäen toiminnalle ei ole mitään perusteita. Puhesisältöjen takia Radio Suomea kuunneltaisiin hampaat irvessä vaikka siellä soitettaisiin mitä tahansa musiikkia. Kaikki muu on täysin valheellista konsulttipuhetta. YLE aliarvioi systemaattisesti Suomen kansalaisia ja ylläpitää kansallista konsensusdementiaa. Musiikkipolitiikka on osa tätä toimintatapaa.
5. En ymmärrä, että vastuulliset henkilöt ovat näin moraalittomia pelkureita, että eivät viitsi tarttua puhelimeen tai lähettää sähköpostia vaan ilkeilevät median välityksellä. Se, että pannaan kuulemma joku Asko Murtomäki mussuttamaan säännöistä... voi tsiisus mitä vellihousuja! Olen koko ajan ollut täysin tavoitettavissa asioiden selvittämiseksi. Nämä himpskutin strutsit aikovat nyt ilmeisesti tunkea päänsä joulukinkkuun ja sitten sokaistua tähtisadetikuista. Sitten mahdollisesti soittaa näitä samoja levyjä edelleen: Säännöt jne. Katkera Kaivanto jne. Biisin vetäminen kisasta pois lähestyy siis päivä päivältä, jos tyyli jatkuu samana.

Tarina tulee jatkumaan ja paisumaan...

Minun mielestäni YLE Suomeen kuuluu soittolista, siinä missä mihin tahansa muullekin radiokanavalle. Mikä tekee YLE Suomesta poikkeavan? Toimittajilleko pitäisi antaa vapaat kädet soittaa siellä ihan mitä tahansa?

Soitettiinko viisuja vuonna 2006 YLE:n kanavilla? Muuten kuin viisuohjelmissa? Tuli vain mieleeni, että soiko Petri Kaivannon sanoittama kappale silloin enemmän, kuin voittajakappale ennen viisuja RADIO SUOMESSA? Jos soi, miksi ei asiaa otettu puheeksi jo silloin? Jos ei, ni ei sit mitään

eräät eivät tosiaankaan ymmärrä mistä puhutaan milloinkin... (kova keikutus edellisellekin vuodatukselle...) tai ei keikutusta, sen merkin laittaminen osoittaa vain varsin alhaista henkistä kehitystasoa ja lapsellisuutta, poistettakoon sekin tuolta hymiö-osastolta,please... mieluummin säälinsekainen nyökytys eräille noh niille kahelle kankeakalloisimmalle mut ah niin rakastettavalle kuppilalaistyypille... kas Saturnalia ja Talvipäivän Seisauksen Juhlahenki tarttui minuunkin vannoutuneeseen Ihmisvihaajaan ..... (turhan voimakas sana, ehkä... siispä sitaatit sinne minne kuuluvatkin...)

sziget kirjoitti: Jos erilaisia kappaleita on liikaa ja soittokertoja per kappale liian vähän, kuulija hämmentyy ja vaihtaa kanavaa. Lähetysvirran pitää kuulostaa samalta joka minuutti 24 h/vrk.

Olen täysin eri mieltä kuin tämä ideologia. Minut saa vaihtamaan kanavaa nimenomaan se, jos kuulen sieltä liian usein samoja biisejä. Suorastaan haluan, että erilaisia kappaleita on paljon ja että jokaista soitetaan mieluiten vain kerran kuunteluni aikana. Vai harjoititko Sziget tässä ironiaa?

Kuuntelen radiota lähinnä autossa, sillä kotona on muuta kuunneltavaa. Jos siis lähden autolla jonnekin (sellaistakin sattuu) ja laitan radion päälle, kuulen sieltä biisejä ehkä puolen tunnin verran. Vietän sitten aikaa jossakin vaikkapa muutaman tunnin ja lähden paluumatkalle. Jos silloin kuulen kyseiseltä kanavalta samoja biisejä uudestaan kuin menomatkallakin, niin takuulla vaihdan kanavaa! Haluan, että sen päivän kuuntelukokemus on monipuolinen eikä yksipuolinen.

Ymmärrän sen, että satunnaiselle radiokanavan avaajalle pitäisi ennen pitkää tulla ”tuttu” biisi, sillä ehkä sitä jokainen kuuntelija jossain vaiheessa toivoo. Mutta onhan niitä ”tuttuja” biisejä jokaisella satoja!! Valinnan varaa olisi, ei ole pakko valita niitä samoja tuttuja biisejä!

Entä sellainen, joka pitää radiokanavaa auki koko päivän? Onko hänestä mukavaa kuunnella samoja superhittejä 10 kertaa päivässä? (Muistakaapa esim. Macarena-ajat… ) Veikkaan, että EI!!!

Mielikuvitukseni ei riitä kuvittelemaan, millainen on sellainen ihminen, joka haluaa kuulla samat 20 biisiä 5 kertaa päivässä. Tai sellainen, jolla on niin vähän ”tuttuja” biisejä, että vain radion sen hetkinen top-5 kelpaa, ja että 10 minuutin sisällä olisi jokin sellainen tultava.

Timoteus kirjoitti:

ta1ja kirjoitti:Nimittäin jos vähänkin selaa radioita koskevia keskusteluja, siis mitä netissä palstoilla näkee niin suurinpiirtein kaikki ovat aivan kypsiä soittolistoihin ja siihen että sama kappale toistuu sen viisi kertaa päivässä.

Tämä on totta mutta keskusteluihin ottavat osaa vain soittolistoista ärsyyntyneet. Soittolistoihin myönteisesti tai neutraalisti suhtautuvalla kansanosalla ei ole asian suhteen mitään erityistä missiota, joten heitä ei keskusteluissa näy. Luulisin jopa, ettei soittolistamyönteisyys juurikaan esiinny aktiivisena, perusteltuna mielipiteenä, vaan ilmenee vain radionkuuntelukäyttäytymisenä. Siis ihmiset kuuntelevat mielellään soittolistaradioita välttämättä tiedostamatta miksi.

Minä uskon, että soittolistamyönteisyys on vain ohjelmapäällikköjen päässä. Uskon, että soittolistoihin tyytyväisiä ei juurikaan ole. Kyllä heistä olisi kuultu. Jos myönteistä palautetta tulee enemmän soittolistattomille kuin soittolistallisille ohjelmille, sekin on indikaattori tähän suuntaan. Jostain ihmiset viitsivät kiitelläkin, ja he kiittelevät ilmeisesti soittolistattomuutta ja arvostavat diversiteettiä.

ta1ja kirjoitti: Varsin uskottavaa ja voi olla noin. Toisaalta - kaikenlaisessa kansalaisvaikuttamisessa (ja etenkin vuorovaikutteisuudessa viranomaisten kanssa) yleensä esitetään tuo sama argumentti, että ne jotka avaavat suunsa ovat missionäärejä, enenmmän tai vähemmän fanaattisia ja sitten se tavallinen ihminen on tyytyväinen. Se on perusteltua, tavallaan, jollei avaa suutaan menettää puheoikeutensa. Mutta se, onko se totta, onkin sitten toinen kysymys. Voihan se yhtä hyvin olla, että hiljainen tavallinen ihminen on ärsyyntynyt, mutta ei ehdi/jaksa/uskalla ihan mitä vaan tehdä asialle yhtään mitään. Tai ei ole riittävästi ärsyyntynyt tehdäkseen asialle mitään, passiivinen vaan.

[off-topic] Hyvä että Ta1ja otti esille tämän yhteiskunnallisen näkökulman. Tuttu juttu, konservatiivit viittaavat aina johonkin ”äänekkääseen vähemmistöön” jota ei saisi kuunnella liikaa koska ”hiljainen enemmistö” ei kannata heitä kuitenkaan. Mitä jos siltä ”enemmistöltä” hiukan kyseltäisiin asioita, niin saataisiin ehkä selville aivan muuta? Itse lähtisin myös siitä, että koska ”mies ja ääni” –periaate on silti hyvä, asian tärkeyden vaihtelu henkilöiden mielissä hoitukoon juuri sillä, kuka jaksaa valittaa ja kuka ei. Joten lakattakoon syyttämästä valittajia ”äänekkääksi vähemmistöksi”. (Tosin myönnän, että ”ehtimisaspektikin” pitäisi jotenkin huomioida, työttömillä on luultavasti enemmän aikaa valitusten valmisteluun kuin kiireisimmillä työssäkäyvillä vaikka asia olisi heille tärkeäkin.) [/off-topic]

Hometown kirjoitti:Ymmärtääkseni Ylen soittolistojen taustalla on samanlainen yhteistyö YLE:n ja levy-yhtiöiden välillä kuin nykymuotoisissa euroviisuissakin. Listojen kärkipäästä löytyvät soitot ovat yleensä uusilta levyiltä irroitettuja singlejä, joiden avulla levyä markkinoidaan. Tämähän on kaupallista ja levy-yhtiöitä suosivaa! Onhan se sitäkin, mutta toisaalta musiikin tekijöiden täytyy saada tuotteitaan julkisuuteen ja myös myydyksi. Ei uutta korkeatasoista materiaalia muuten synny, ei viisuihin, eikä muuallekaan. Monet tekijä tuntevat varmaankin jääneensä järjestelmällisesti paitsioon soittolistoja tehtäessä, mutta on uuden musiikin systemaattisessa esittelyssä (tai ainakin siihen pyrkimisessä) myös hyviä puolia.

Eikö YLEn pitäisi julkisena instituutiona yrittää tasoittaa kaupallisesti menestyvyyden aiheuttamia eroja? Eikö voisi tehdä niin, että YLEn kanavat soittaisivat jonkin verran kaupallisesti menestyneitä biisejä, mutta sitten pyrkisivät tasoittamaan tilannetta soittamalla huomattavasti niitä, joilla ei ole vahvoja levy-yhtiöitä takanaan tai paljon soittoaikaa kaupallisilla radiokanavilla (jotka käyttävät ankarasti rajattuja soittolistoja, eläköön vapaa markkinatalous )

Levy-yhtiöt päsmäröikööt kaupallisia kanavia, eivät YLEn kanavia.

Archieboy kirjoitti:Tässä on tehty pahasti kärpäsestä härkänen. Ymmärtääkseni radiokanava on vapaa itse päättämään, mitä musiikkia soittaa eikä ole kytketty euroviisuihin. Koko asialla on merkitystä lopputuloksiin kuin kärpäsen pierulla saharassa. Jos juontajat hehkuttaisivat artistin kohdalla, että nyt soi tuleva viisubiisi, niin asia olisi eri. Itse eikä siskoni tai isäni ole kylläkään tätä kuulleet. Eli ovat täysin tietämättömiä siitä, mikä esim. Maria Lundin biiseistä on juuri se viisukipale! Minä toki fanina sen tiedän.

Ei kannata aliarvioida passiivista vaikutusta. Pakostakin tutumpi kappale (ellei se ole kuulijan mielestä aivan hirveä) kuulostaa euroviisujen äänestystilanteessa paremmalta kuin vasta äsken ensimmäistä kertaa kuultu. Oli sitten ollut passiivisen kuuntelun aikana tiedossa, että se osallistuu muutaman viikon päästä euroviisuihin tai ei.

tonywerner kirjoitti:Minun mielestäni YLE Suomeen kuuluu soittolista, siinä missä mihin tahansa muullekin radiokanavalle. Mikä tekee YLE Suomesta poikkeavan? Toimittajilleko pitäisi antaa vapaat kädet soittaa siellä ihan mitä tahansa?

Ei, minun mielestäni YLEn kanavilla ei pidä olla soittolistoja, tai mahdollisimman vähän tai pienimuotoisesti. Luotan toimittajien asenteeseen tuoda julki monipuolista tarjontaa. Lisäksi kai toimittajallekin pitäisi säilyttää tietynlainen ”työn ilo”?

YLE Suomesta tekee poikkeavan se, että se on julkinen kanava ja sen tehtävä on huolehtia tasapuolisuudesta. Soittolistat kuulukoot vain kaupallisille kanaville, joilla on kytköksiä kaupallisiin levy-yhtiöihin.

Huilumies kirjoitti:Minä uskon, että soittolistamyönteisyys on vain ohjelmapäällikköjen päässä. Uskon, että soittolistoihin tyytyväisiä ei juurikaan ole. Kyllä heistä olisi kuultu.

Tässä ketjussa on jo useita, silmämääräisesti ketjun osallistujat näyttäytyvät jakautuvan melko lailla tasan soittolistamyönteisiin ja -vastaisiin. Koska tämä on musiikkiaiheinen keskustelufoorumi, voisi olettaa, että soittolistavastaisuus on täällä yleisempää kuin kansan keskuudessa keskimäärin. Minusta näyttää siis hyvin perustellulta uskoa, että soittolistoihin tyytyväisiä on paljon.

On muutenkin omituinen vaatimus, että soittolistakäytäntöihin tyytyväisten pitäisi lähteä erityisen näyttävästi barrikadeille soittolistojen säilyttämisen puolesta, vaikka mitään realistista uhkaa soittolistojen poistumisesta ei ole. Jos jokin radiokanava aloittaisi aiheesta julkisen debatin ja pyytäisi kuulijoiltaan mielipiteitä soittolistoista, silloin olisi relevanttia vaatia soittolistojen puolustajia astumaan esiin. Nyt mitään sellaista debattia ei käydä.

Huilumies kirjoitti:Itse lähtisin myös siitä, että koska ”mies ja ääni” –periaate on silti hyvä, asian tärkeyden vaihtelu henkilöiden mielissä hoitukoon juuri sillä, kuka jaksaa valittaa ja kuka ei. Joten lakattakoon syyttämästä valittajia ”äänekkääksi vähemmistöksi”. (Tosin myönnän, että ”ehtimisaspektikin” pitäisi jotenkin huomioida, työttömillä on luultavasti enemmän aikaa valitusten valmisteluun kuin kiireisimmillä työssäkäyvillä vaikka asia olisi heille tärkeäkin.)

Ehtimisaspektin lisäksi pitäisi saattaa myös yleiseen tietoon, että asiasta X aletaan päättää huutoäänestyksellä. Jos näin ei tehdä, ajatus kaatuu omaan mahdottomuuteensa. Joutuisin esimerkiksi ilmoittamaan asianmukaisille tahoille mielipiteinäni, että haluan jatkossakin voida ostaa lähikaupasta maitoa, että yksityisautoilua ei tule kieltää ja että Venäjälle ei tule julistaa sotaa Karjalan saamiseksi takaisin. Jos kukaan ei näitä mielipiteitä ilmaise mutta muutama ilmaisee vastakkaiset mielipiteet, niin huonosti käy.

Myönnän, että edellinen oli reductio ad absurdum. Minusta päättelyn logiikka ei kuitenkaan petä. Ellei asia ole aktiivisessa kansalaiskeskustelussa, ei voida päätellä, että yleisimmin esim. nettikeskustelussa esiintyvä mielipide olisi myös aidosti yleisin. On asioita, joissa aivan oikeasti on äänekäs vähemmistö ja hiljainen enemmistö.

Mitä sitten tulee yleisen mielipiteen selvittämiseen, niin asiaan vaikuttaa toinenkin havaintoharha. On tunnettua, että kyselytutkimuksissa ihmiset esimerkiksi väittävät syövänsä todellista terveellisemmin, kuntoilevansa todellista enemmän ja äänestävänsä todellista liberaalimmin. Ihminen on sosiaalinen eläin, joka kysyttäessä helposti ruuvaa mielipidettään sosiaalisesti arvostetumpaan ja elitistisempään suuntaan. Elitistisyys on kulttuurisidonnaista mutta katson soittolistavastaisuuden olevan tällainen elitistinen mielipide, jonka ihminen saattaa kysyttäessä esittää, vaikka radionkuuntelukäyttäytymisellään suosisikin soittolistaradioita.

Esitän uudelleen väitteeni, johon kukaan ei ole vastannut. Jos soittolistattomalle radiolle on merkittävästi kysyntää, missä on tarjonta? Suomessa on enemmän kuin yksi radiokanava ja uusia voi perustaa. Mikään laki ei vaadi käyttämään soittolistoja. Jos nykyisiin radiokanaviin kyllästyneitä kerran on niin paljon kuin väitetään, Suomen kansan soittolistojen ikeestä vapauttavan radioaseman luulisi äkkiä nousevan maan suosituimpien kanavien joukkoon. Vai eikö Suomessa ole yhtäkään soittolistavastaista, jolla olisi riittävästi alkupääomaa, kunnianhimoa, yritteliäisyyttä ja uskoa siihen, että soittolistavastaisuus olisi enemmistön mielipide?

Timoteus kirjoitti:Esitän uudelleen väitteeni, johon kukaan ei ole vastannut. Jos soittolistattomalle radiolle on merkittävästi kysyntää, missä on tarjonta? Suomessa on enemmän kuin yksi radiokanava ja uusia voi perustaa. Mikään laki ei vaadi käyttämään soittolistoja. Jos nykyisiin radiokanaviin kyllästyneitä kerran on niin paljon kuin väitetään, Suomen kansan soittolistojen ikeestä vapauttavan radioaseman luulisi äkkiä nousevan maan suosituimpien kanavien joukkoon. Vai eikö Suomessa ole yhtäkään soittolistavastaista, jolla olisi riittävästi alkupääomaa, kunnianhimoa, yritteliäisyyttä ja uskoa siihen, että soittolistavastaisuus olisi enemmistön mielipide?

Minäpä vastaan - ikävä kyllä olen samaa mieltä
Soittolistoista on turhaan tehty sellainen kaiken pahan alku ja juuri. Totta kai radioasemalla pitää olla joku linja ja joku/jotkut, jotka määrittelevät sen linjan. Nykypäivän kuuntelija vaihtaa hyvin herkästi taajuutta, jos kanavalta tulee epämieluisa kappale. Kuinka moni radionkuuntelija oikein korvat hörössä kuuntelemalla kuuntelee, mikä kappale sieltä milloinkin tulee? Myönnän, että itseänikin ärsyttää, kun joka päivä samoihin aikoihin (kun menen kuntosalille, jossa on aina Voice radio päällä) tulee toosasta se kamala "Umbrella"-renksutus. Toisaalta taas jonkun toisen nuorisolle suunnattu radiokanavan olen kuullut mainostavan: "Kuulet saman kappaleen tältä taajuudelta korkeintaan kerran päivässä", joten nimimerkki Huilumiehen "5-10 kertaa päivässä samat kappaleet" on vahvasti liioiteltua.

Mitä tulee YLE:en ja erityisesti Radio Suomeen, niin minusta on suorastaan kohtuutonta ellei jopa RÖYHKEÄÄ ottaa kyseinen taajuus hampaisiin tässä yhteydessä Radio Suomessa tulee kuitenkin enemmän toimitettua ohjelmaa, kuin varmaan kaikilla kaupallisilla radiokanavilla yhteensä ja niissä erikoisohjelmissa toimittajat valitsevat musiikin. Kaupallisilla kanavillahan toivekonserttienkin musiikki valitaan kanavan etukäteen määrittelemältä listalta. Kyllä YLE ja Radio Suomi silti edelleen tekevät poikkeuksellista ja hyvää työtä Suomen radiokentässä. Miksi vaatia aina vain enemmän ja enemmän, kun saamme jo nyt niin paljon? Radio Suomen kotisivuilta en muuten löytänyt "soittolistaa" - löysin top-40 listan joka kertoo kanavan soitetuimmat kappaleet ja täytyy todeta, että tuo lista elää varsin vilkasta elämää. Uusia tulokkaita tulee joka viikko useita ja listalla on useita nimiä, joita ei voisi kuvitellakaan näkevänsä muiden asemien listoilla. Verrataan nyt vaikka saman kuulijakunnan kanavaan Iskelmäradioon, jonka kuuntelijalistalla on kappaleita jotka ovat roikkuneet siellä jopa NELJÄ VUOTTA (kuuntelijoiden äänestäminä toki). Viikon 50 ainoana uutuuskappaleena (jota siis on mahdollista äänestää ko. listalle) oli "Umbrella" - juuri kun kuvittelimme pääsevämme tuon kappaleen kuuntelemisesta

Timoteus kirjoitti:Esitän uudelleen väitteeni, johon kukaan ei ole vastannut. Jos soittolistattomalle radiolle on merkittävästi kysyntää, missä on tarjonta? Suomessa on enemmän kuin yksi radiokanava ja uusia voi perustaa. Mikään laki ei vaadi käyttämään soittolistoja. Jos nykyisiin radiokanaviin kyllästyneitä kerran on niin paljon kuin väitetään, Suomen kansan soittolistojen ikeestä vapauttavan radioaseman luulisi äkkiä nousevan maan suosituimpien kanavien joukkoon.

Radio Helsinkihän on käsittääkseni soittolistaton radio. Näin se kertoo kuuntelijoistaan. En löytänyt taulukkoa suhteessa muihin kanaviin tai kuuntelukehitystä muutenkaan.

Onkohan paikallisradiotasolla muita vastaavia, joissa siis ei listoja ja miten ne pärjäävät?

Sitten sellainen tähän liittyvä kysymys, jonka todenperäisyydestä minulla ei ole hajuakaan: olen kuullut väitteen, että teosto-korvauksia maksetaan vähemmän/soittokerta, mikäli kapple soi useammin. Siis jonkinlainen paljousalennus. Tämä selittäisi osaltaan toisteisuutta. Mutta en tosiaan tiedä yhtään pitääkö paikkansa, tietääkö joku, olisi mielenkiintoista tietää, ettei jää mahdollisia vääriä luuloja?

Soittolistoihin vaikuttanevat myös mediakonsernien kytkökset, levy-yhtiöt, radiokanavat ja markkinointi, hitin tehtailu. Luulisin.

Sitten, kun tonywerner ehti tätä naputellessani kirjoittaa omansa. Radio Suomi on kyllä minunkin mielestäni varsin monipuolinen ja joustava kanava. Mutta yhteys viisuihin asettaa sen kyllä erityiseen asemaan suhteessa viisuehdokkaiden soittoon. Lisäksi mielestäni toimituksellinen linja ja soittolistat ovat eri asia. On Radio Helsingilläkin oma (suuresti ärsyttäväkin ) tunnistettava musiikillinen linjansa, vaikka sillä ei ole soittolistoja. Tuo linja on sen kaltainen että kanava ei ehkä nouse, eikä varmaan tavoittelekaan, kaikkien (tuulipukansan, junttien, tunnelman pilaavan "väärän" yleisön) suosiota. Paskalistastakin päätellen.

Tavallisia ihmisiä viehättää turvallisuus ja ennustettavuus. On helpottavaa, kun elämä kulkee samoja tuttuja raiteitaan päivästä toiseen - ja radio soittaa samoja tuttuja, ei-ärsyttäviä kappaleita päivästä toiseen. Siksihän soittolistat ovat olemassa.

Itse tietenkin musiikkia suuresti rakastavana ja ajatuksella kuuntelevana en jaksa samoja biisejä montaa kertaa päivässä, etenkään, jos ne ovat tyyliltään hajuttomia ja mauttomia radiohittejä. Siksi en kuuntelekaan radiota, vaan valitsen musiikkini pääasiassa itse, koska olen sellaiseen kerran kykenevä. Olen myös kuunnellut radiokanavia, joiden musiikkitarjonta on monipuolista, mutta usein näissä on huonona puolena se, että mukaan mahtuu paljon sellaistakin musiikkia, jota en voi kerta kaikkiaan sietää.

Onhan se vähän pöllöä, että pahimmillaan yksi ainut henkilö päättää, mitä jollain Novalla soitetaan seuraavan kuukauden ajan joka tunti, mutta eipä kai se sitten pahemmin kuuntelijoita haittaa, kun radiokanavan suosio on ja pysyy? Onneksi kuitenkin on vapaus valita ja laittaa radio vaikka kokonaan kiinni, jos siltä tuntuu.

Tämä siis yleisenä kommenttina keskusteluun soittolistojen tarpeellisuudesta. Olen kuitenkin sitä mieltä, että esim. viisuehdokkaita olisi hyvä soittaa tasapuolisesti ainakin kilpailun järjestävän YLEn kanavilla. Se olisi reilua.

Timoteus kirjoitti:

Huilumies kirjoitti:Minä uskon, että soittolistamyönteisyys on vain ohjelmapäällikköjen päässä. Uskon, että soittolistoihin tyytyväisiä ei juurikaan ole. Kyllä heistä olisi kuultu.

Tässä ketjussa on jo useita, silmämääräisesti ketjun osallistujat näyttäytyvät jakautuvan melko lailla tasan soittolistamyönteisiin ja -vastaisiin. Koska tämä on musiikkiaiheinen keskustelufoorumi, voisi olettaa, että soittolistavastaisuus on täällä yleisempää kuin kansan keskuudessa keskimäärin. Minusta näyttää siis hyvin perustellulta uskoa, että soittolistoihin tyytyväisiä on paljon.

Okei, täällä niitä näyttää olevankin. Toisaalta sekin on kyseenalaista, pitäisikö niitä (soittolistamyönteisiä) olla tavallisessa kansassa vielä enemmän kuin täällä. Varmaa lienee ainoastaan se, että tavallisessa kansassa asialle välinpitämättömien osuus on suurempi. Täällä Kuppilassa sen sijaan on asiaa miettineitä ihmisiä enemmän, monet ehkä itsekin radion palveluksessa tai läheltä liippaavassa ammatissa, joten uskonpa että täällä sekä soittolistojen puolesta että niitä vastaan olevien osuus on suurempi. Ainoastaan välinpitämättömiä on ”tavallisessa kansassa” suurempi prosentti.

Timoteus kirjoitti: On muutenkin omituinen vaatimus, että soittolistakäytäntöihin tyytyväisten pitäisi lähteä erityisen näyttävästi barrikadeille soittolistojen säilyttämisen puolesta, vaikka mitään realistista uhkaa soittolistojen poistumisesta ei ole. Jos jokin radiokanava aloittaisi aiheesta julkisen debatin ja pyytäisi kuulijoiltaan mielipiteitä soittolistoista, silloin olisi relevanttia vaatia soittolistojen puolustajia astumaan esiin. Nyt mitään sellaista debattia ei käydä.

Ehkä tyytyväisyyttä osoitetaan erityisesti silloin, kun uskotaan tyytyväisyyden kohteen tehneen jotain epätavallista ja hyvää. Ehkä kansa mieltää soittolistat tavanomaisiksi, ”meidän puolestahan kaikki päätetään mutta en jaksa siitä valittaa” –asenteella.

En minä vaadi heitä barrikadeille… mutta tietysti debatin käynnistäminen radiokanavilla olisi toivottavaa, jolloin kaikkien kuuntelijoiden mielipidettä kaivattaisiin.

Ymmärrän ja ehkä olet oikeassa tuosta ”äänekäs vähemmistö” –asiasta, ei siitä sen enempää, mutta…

Timoteus kirjoitti: Mitä sitten tulee yleisen mielipiteen selvittämiseen, niin asiaan vaikuttaa toinenkin havaintoharha. On tunnettua, että kyselytutkimuksissa ihmiset esimerkiksi väittävät syövänsä todellista terveellisemmin, kuntoilevansa todellista enemmän ja äänestävänsä todellista liberaalimmin. Ihminen on sosiaalinen eläin, joka kysyttäessä helposti ruuvaa mielipidettään sosiaalisesti arvostetumpaan ja elitistisempään suuntaan. Elitistisyys on kulttuurisidonnaista mutta katson soittolistavastaisuuden olevan tällainen elitistinen mielipide, jonka ihminen saattaa kysyttäessä esittää, vaikka radionkuuntelukäyttäytymisellään suosisikin soittolistaradioita.

Hetkinen. Elitistisyys? Selittäisitkö, miksi juuri soittolistojen vastustaminen olisi ”elitistisempää” ja soittolistojen puoltaminen ”populistista” (elitistisyyden vastakohta, Wikipediankin mukaan)?

Eikö elitismi tarkoita sitä, että harvat ihmiset päättävät siitä, mikä muille on hyvää? Juuri näinhän tekevät soittolistojen laatijat! Heitä on melkoisen vähän: kanavien ohjelmapäälliköt ja isojen levy-yhtiöiden edustajat.

Kun taas soittolistoja vastustavia on paljon enemmän: toimittajat jotka haluaisivat soittaa omia suosikkejaan, pienemmät levy-yhtiöt ja heidän artistinsa, sekä ennen kaikkea kansa joka haluaisi toivoa omia toivomuksiaan!

Soittolistojen vastustaminen ei siis ole elitististä sanan puhtaassa merkityksessä. Kuten ei myöskään demokratian kannattaminen. Jos ihmisiltä kysytään, kannatatko demokratiaa, hän miellyttämishalussaan vastaa kyllä, näin uskonet itsekin.

”Elitismi”-sanalle en löytänyt Wikipediassa merkitystä ”kaupallisuuden vastustaminen” tai ”laissez-faire-kehityksen vastustaminen”. Levy-yhtiöillä on rahaa, joten heidän vaikutusvallalleen antautuminen olisi laissez-faire-politiikkaa enemmän kuin saman rahan hyljeksiminen suuremman musiikillisen diversiteetin nimissä.

Joten demokratian tai tasa-arvon kannattaminen esim. muutaman suurtahon ajaman kaupallisuuden tai muodikkuuden kustannuksella ei ole elitismiä vaikka kuuluukin ns. ”hyviin” arvoihin, joita haastateltu sanonee kannattavansa.

Timoteus kirjoitti: Esitän uudelleen väitteeni, johon kukaan ei ole vastannut. Jos soittolistattomalle radiolle on merkittävästi kysyntää, missä on tarjonta? Suomessa on enemmän kuin yksi radiokanava ja uusia voi perustaa. Mikään laki ei vaadi käyttämään soittolistoja. Jos nykyisiin radiokanaviin kyllästyneitä kerran on niin paljon kuin väitetään, Suomen kansan soittolistojen ikeestä vapauttavan radioaseman luulisi äkkiä nousevan maan suosituimpien kanavien joukkoon. Vai eikö Suomessa ole yhtäkään soittolistavastaista, jolla olisi riittävästi alkupääomaa, kunnianhimoa, yritteliäisyyttä ja uskoa siihen, että soittolistavastaisuus olisi enemmistön mielipide?

Jos itse olisin kykenevä/ehtivä perustamaan uuden radiokanavan, perustaisin sen tältä istumalta tämän keskustelun pohjalta. Minulla nyt vain sattuu olemaan ihan toinen ammatti josta en halua luopua, ja lisäksi minulla ei ole alkupääomaa tuollaiseen saati yksityiskohtaisempaa tuntemusta alasta. Ehkä radiokanavien realistisemmat perustajaehdokkaat tai sellaisia jo perustaneet ajautuvat helposti levy-yhtiöiden talutusnuoraan. Toisaalta… puolueettomia soittolistattomia kanavia pitäisi perustaa mieluummin YLEn sateenvarjon alle, koska se on valtiollinen yhtiö. Mutta sinne ei varmaan uusia kanavia ole byrokraattisesti ottaen kovin helppo perustaa.

tonywerner kirjoitti: Totta kai radioasemalla pitää olla joku linja ja joku/jotkut, jotka määrittelevät sen linjan.

Kanavan linja koskenee kuitenkin musiikin genreä, eikä yksittäisiä kappaleita?

tonywerner kirjoitti: Nykypäivän kuuntelija vaihtaa hyvin herkästi taajuutta, jos kanavalta tulee epämieluisa kappale.

Eihän siinä ole mitään järkeä. Seuraava kappalehan saattaa olla jo suosikkikappale. Ja muilta kanavilta tulee väärän genren musaa.

Entä sitten, vaikka olisikin noin kuin väität?! Eihän epämiellyttäviä kappaleita voi mitenkään välttää! Jokaisella meistä on inhokkikappaleita saman genren sisällä. On täysin henkilökohtaista, minkä kappaleen kokee epämieluisaksi, eikä kukaan ohjelmapäällikkö sitä voi arvata. Puhut niin kuin kappaleen epämieluisuus johtuisi ainoastaan siitä, että se on väärää genreä. Miksi? Vaikka kanava pysyisi todella genreuskollisena, joukkoon tulee pakostakin jokin kappale, joka ei miellytä osaa sen kuulijakunnasta. Muista että esim. täällä on paljon tiettyjä laulajia inhoavia jotka kuitenkin pitävät lähes samantyyppisistä muiden laulajien laulamista kappaleista.

tonywerner kirjoitti: Kuinka moni radionkuuntelija oikein korvat hörössä kuuntelemalla kuuntelee, mikä kappale sieltä milloinkin tulee?

No jos moni ei niin tee, niin tuskinpa moni edes äkkää sen epämieluisan kappaleen, jonka kohdalla vaihtavat kanavaa

tonywerner kirjoitti: Myönnän, että itseänikin ärsyttää, kun joka päivä samoihin aikoihin (kun menen kuntosalille, jossa on aina Voice radio päällä) tulee toosasta se kamala "Umbrella"-renksutus. Toisaalta taas jonkun toisen nuorisolle suunnattu radiokanavan olen kuullut mainostavan: "Kuulet saman kappaleen tältä taajuudelta korkeintaan kerran päivässä", joten nimimerkki Huilumiehen "5-10 kertaa päivässä samat kappaleet" on vahvasti liioiteltua.

Uskotko, että se Umbrella tulee mukamas vain kerran päivässä, juuri silloin kun itse sen kuulet?

tonywerner kirjoitti: Mitä tulee YLE:en ja erityisesti Radio Suomeen, niin minusta on suorastaan kohtuutonta ellei jopa RÖYHKEÄÄ ottaa kyseinen taajuus hampaisiin tässä yhteydessä Radio Suomessa tulee kuitenkin enemmän toimitettua ohjelmaa, kuin varmaan kaikilla kaupallisilla radiokanavilla yhteensä ja niissä erikoisohjelmissa toimittajat valitsevat musiikin. Kaupallisilla kanavillahan toivekonserttienkin musiikki valitaan kanavan etukäteen määrittelemältä listalta. Kyllä YLE ja Radio Suomi silti edelleen tekevät poikkeuksellista ja hyvää työtä Suomen radiokentässä. Miksi vaatia aina vain enemmän ja enemmän, kun saamme jo nyt niin paljon? Radio Suomen kotisivuilta en muuten löytänyt "soittolistaa" - löysin top-40 listan joka kertoo kanavan soitetuimmat kappaleet ja täytyy todeta, että tuo lista elää varsin vilkasta elämää. Uusia tulokkaita tulee joka viikko useita ja listalla on useita nimiä, joita ei voisi kuvitellakaan näkevänsä muiden asemien listoilla. Verrataan nyt vaikka saman kuulijakunnan kanavaan Iskelmäradioon, jonka kuuntelijalistalla on kappaleita jotka ovat roikkuneet siellä jopa NELJÄ VUOTTA (kuuntelijoiden äänestäminä toki). Viikon 50 ainoana uutuuskappaleena (jota siis on mahdollista äänestää ko. listalle) oli "Umbrella" - juuri kun kuvittelimme pääsevämme tuon kappaleen kuuntelemisesta

Hienoa, jos noin on Radio Suomen kohdalla. Se ei silti poista sitä, että euroviisuehdokkaita olisi soitettava tasapuolisesti tai sitten ei ollenkaan. Jälkimmäinenkin käytäntö sopii minulle aivan yhtä hyvin siihen asti kunnes kilpailu on pidetty, onhan tämä ollut käytäntönä koko pienen iän

Radio Iskelmä on se kanava, jota yleensä kuuntelen autossa. Ei ole toistaiseksi ollut valittamista. Ehkä minua häiritsee vähemmän se, että kappale soi liian usein päivässä kuin että se pysyy soitettavana monta vuotta. Mutta voi ollakin, että Laura V:n ”Monta, monta” on soinut siellä aika monta, monta vuotta

^ Minun ymmärtääkseni soittolistojen sisältöjä miettii kuitenkin jonkinasteinen useammasta henkilöstä koostuva musiikkitoimitus, eikä "yksi henkilö" päätä mitä soitetaan, vaikka tietenkin musiikkipäällikköönhän se henkilöityy
Vähän sama, kun joka kerta kun YLE:n tv-kanavilta tulee huonoa ohjelmaa, ollaan antamassa kenkää Jungnerille

Radio Suomen musiikkipäällikkö Jorma Hietamäki vastaa syytökseen, ettei säännöissä vaadita kohtelemaan kaikkia kappaleita tasapuolisesti.

IL 15.12.09

Anteeks nyt vaan, mutta mitä bulls... !!! Olen vain yksittäinen viisuilija, joka ei muutoinkaan seuraa isänmaansa viisuilua sillä intohimolla, millä seuraan parin muun maan viisuilua. Mutta. Jos jollakin, nimenomaan tämäntyyppisillä lausunnoilla saa sen vähäisenkin mielenkiinnon tukahdetettua olemattomiin. MInä oletan äänestäjänä ja viisuisen sydämen omaavana, että kai sen nyt fiksu ymmärtää ilman nimenomaista painettua sääntöäkin, että Yleisradiossa JOKAISTA KISAAJAA ON KOHDELTAVA TASAPUOLISESTI. Hyvänen aika sentään ! PIste. Ei muuta. Kiitos.

Olen oikeasti pahoillani YLEn taholta epäreilua kohtelua saavilta ESC 2010 SUOMI-kisaajilta .

Kollega kirjoitti:

IL 15.12.09 kirjoitti:Radio Suomen musiikkipäällikkö Jorma Hietamäki vastaa syytökseen, ettei säännöissä vaadita kohtelemaan kaikkia kappaleita tasapuolisesti.

IL 15.12.09

kai sen nyt fiksu ymmärtää ilman nimenomaista painettua sääntöäkin, että Yleisradiossa JOKAISTA KISAAJAA ON KOHDELTAVA TASAPUOLISESTI. Hyvänen aika sentään ! PIste. Ei muuta. Kiitos.

Olen oikeasti pahoillani YLEn taholta epäreilua kohtelua saavilta ESC 2010 SUOMI-kisaajilta .

Siinäpä se oli koko asian ydin ilmaistuna ilman sarvia ja hampaita. Itse asiassa tuo Hietamäen sitaatti todistaa hänen myöntävän, että Radio Suomi on järjestävä taho eikä mikään oma planeettansa.

hellä rutistus täältäkin Kaivarille ja samat sanat... että piti tämäkin päivä vielä nähä. Yleltä ny on "totuttu" ojottamaan mmelkeiin mitä vaan mutta... enkä mä jaksa enää keuhkota tästä asiasta, mm. siitä että Puhelinlangat laulaa -ohjelmankin toiveet taidetaan ottaa sieltä hyvin usein lähes kuvotusta aiheuttavalta soittolistalta, koska en ole vuosiin enää kuullut siitäkään ohjelmata mitään tuntematonta, ahaa-elämystä antanutta laulua... rafaelinengelit,kylähäät,odotustapariisissa jne-loppuun kulutetut tai ainakin liian usein soivat kappaleet saavat meikäläisen nopeasti kääntämään kanavanvalitsin kiekkoa Pookin, Yle Puheen, Radio Vegan, YleX:n, Yle1:n tahi jopa Novan (vaivautunut liikehdintä toimistotuolillani...) puolelle ....

Huilumies kirjoitti:Hetkinen. Elitistisyys? Selittäisitkö, miksi juuri soittolistojen vastustaminen olisi ”elitistisempää” ja soittolistojen puoltaminen ”populistista” (elitistisyyden vastakohta, Wikipediankin mukaan)?

Käytin adjektiivia elitistinen sen nähdäkseni yleisimmässä merkityksessä eli rahvaanomaisen vastakohtana ja snobistisen neutraalimpana synonyyminä. Sanalla on kyllä myös merkitys 'elitismiin liittyvä' mutta sitä en ajanut takaa enkä tullut ajatelleeksi väärinkäsityksen mahdollisuutta.

Toisaalta sanan kahdella merkityksellä ei ole kovin dramaattista eroa ja soittolistavastaisuus on minusta elitististä sanan kummassakin merkityksessä. Perusteluketju on päässäni olemassa mutta sanallisesti auki kirjoitettuna sen verran pitkä, että jätän sen väliin.

Tarkoittamallani tavalla elitististä soittolistavastaisuudesta tekee se, että soittolistattomuus nähdään kultturellimpana ja taiteellista arvoa lisäävänä vaihtoehtona siinä missä soittolistat edustavat liukuhihnaviihdettä massoille. Kulttuuriarvoja yleisesti kannattava ihminen saattaa siksi kysyttäessä ilmoittaa vastustavansa soittolistoja, vaikka hänen omat radionkuunteluvalintansa eivät tätä mielipidettä vastaisikaan.

Jos ihmisten ilmoitetut kannat ja todelliset valinnat ovat ristiriidassa, radiokanavat toimivat jälkimmäisten perusteella. Uskoisin, että ihmisten radiokuuntelukäyttäytymisestä on olemassa ihan tutkittua tietoa eikä asiassa pelkästään myyttien varassa toimita.

Huilumies kirjoitti:

tonywerner kirjoitti:Nykypäivän kuuntelija vaihtaa hyvin herkästi taajuutta, jos kanavalta tulee epämieluisa kappale.

Eihän siinä ole mitään järkeä. Seuraava kappalehan saattaa olla jo suosikkikappale. Ja muilta kanavilta tulee väärän genren musaa.

Siinä on järkeä, koska kanavan vaihtaminen on helppoa ja nopeaa. Jos oma suosikkikanava soittaa surkean biisin, sitä ei kannata silloin kuunnella. Jokin toinen kanava on ainakin hetkellisesti parempi. Sille toiselle kanavalle tulee helposti myös jäätyä, koska vastaavaa ärsykettä vaihtaa kanavaa takaisin ei tule.

Huilumies kirjoitti:

tonywerner kirjoitti:Toisaalta taas jonkun toisen nuorisolle suunnattu radiokanavan olen kuullut mainostavan: "Kuulet saman kappaleen tältä taajuudelta korkeintaan kerran päivässä", joten nimimerkki Huilumiehen "5-10 kertaa päivässä samat kappaleet" on vahvasti liioiteltua.

Uskotko, että se Umbrella tulee mukamas vain kerran päivässä, juuri silloin kun itse sen kuulet?

Molemmanlaisia kanavia on varmasti olemassa. Radio Novan ja NRJ:n kohdalla 5–10 kertaa päivässä ei ole ollenkaan liioiteltua. Timo Pennasen mukaan NRJ voi soittaa samaa biisiä jopa 60 kertaa viikossa.

Radio Suomen musiikkivalintojen puolustukseksi voisi todeta sen, että soitetuimpien listoilla on jatkuvasti kärjessä nimenomaan kotimaista uutta musiikkia, siis juuri sellaista musiikkia, jolla Suomen pitäisi kilpailla euroviisuissa. Valtavirrasta poikkeavan musiikin ja pienten levy-yhtiöiden tulisi toki saada kuuluvuutta julkisen palvelun kanavilla. Auttaisikohan tässä jonkinlainen vaihtoehtomusiikin kiintiö?

Mitä tulee viisujen epätasapuoliseen soittamiseen tänä vuonna, niin luullakseni YLE on tällä ratkaisulla pyrkinyt lisäämään viisujen kiinnostavuutta ja suosiota. Kappaleiden ennakkosoiton on uskottu tuovan viisuihin näkyvyyttä ja uutta yleisöä. Keino on kuitenkin ollut väärä. Osallistujien kannalta on kysymys kilpailusta, jolloin järjestävältä taholta tulee voida odottaa tasapuolisuutta ennen kilpailun ratkeamista.

kaivanto kirjoitti:http://www.journalistilehti.fi/tuotteet ... d=265/1342

Tero Heinäsen työt musiikkitoimittajana loppuivat Ylen organisaatiouudistukseen 2003.
”Muodostettiin osaamiskeskukset ja tilaaja–tuottaja-malli, jossa ostetaan ja myydään ohjelmia. Ajettiin sisään formaattiradio, yhden totuuden politiikka”, Heinänen kertaa.
”Kyse oli viime kädessä kaupallistumisesta. Yleisradiomalli oli ajan hengen vastaista. Kaltaiseni musiikkitoimittajan mahdollisuudet toimia vähentyivät niin radikaalisti, etten pitänyt mielekkäänä jatkaa.”

Olenkin ihmetellyt, minne Tero Heinänen katosi. Toinen vanhan tyylin musiikkitoimittaja oli Erkki Pälli, jonka aamuohjelmista varttuneempi yleisö kuulemma piti kovasti. Hänkin kyllästyi siihen, että joku muu valitsee levyt, joita toimittaja saa soittaa.

Huilumies kirjoitti:

sziget kirjoitti: Jos erilaisia kappaleita on liikaa ja soittokertoja per kappale liian vähän, kuulija hämmentyy ja vaihtaa kanavaa. Lähetysvirran pitää kuulostaa samalta joka minuutti 24 h/vrk.

Olen täysin eri mieltä kuin tämä ideologia. Minut saa vaihtamaan kanavaa nimenomaan se, jos kuulen sieltä liian usein samoja biisejä. Suorastaan haluan, että erilaisia kappaleita on paljon ja että jokaista soitetaan mieluiten vain kerran kuunteluni aikana. Vai harjoititko Sziget tässä ironiaa?

Kuvailin Ylen ideologiaa, joka sai minut lopettamaan radion kuuntelun. Aiemmin kuuntelin Ylen kanavia sen minkä hermot kestivät, mutta soittolistat olivat liikaa. Radio Suomi on uutisia, merisäätä ja liikennetiedotuksia, joiden välissä soi muutama kanavasoundin mukainen iskelmä. Yle-X on teinikanava. Niiden välissä ei ole mitään. Kaupallisista soittolistakanavista en viitsi edes puhua.

tonywerner kirjoitti:Minun mielestäni YLE Suomeen kuuluu soittolista, siinä missä mihin tahansa muullekin radiokanavalle. Mikä tekee YLE Suomesta poikkeavan? Toimittajilleko pitäisi antaa vapaat kädet soittaa siellä ihan mitä tahansa?

Soittolista ei "kuulu" millekään kanavalle, se on tietoinen valinta. Yle on julkisen palvelun laitos, jonka kansalaiset maksavat. Sen pitää tarjota ohjelmaa, joka poikkeaa kaupallisten kanavien tarjonnasta jotenkin, muuten siitä olisi turha maksaa. Eivät toimittajat ennenkään soittaneet "ihan mitä tahansa", vaan jokaisella oli omat vahvat ja heikot alueensa. Miksi Jukka Haarma olisi niin ylivertainen nero, että hänen pitää saada valita sekä Yle-X:n että Radio Suomen sallitut levyt? Hänhän istuu kummankin kanavan politbyroossa.

Onko harvainvalta tavoiteltavaa muuallakin kuin radiossa? Nythän eduskunnalla on vapaat kädet päättää ihan mitä tahansa, eikä siitä seuraa kuin riitoja. Eduskunnan soundi olisi paljon parempi, jos Matti Vanhanen tekisi päätökset yksinään ja muut huolehtisivat vain toimeenpanosta.

tonywerner kirjoitti:Radio Suomessa tulee kuitenkin enemmän toimitettua ohjelmaa, kuin varmaan kaikilla kaupallisilla radiokanavilla yhteensä ja niissä erikoisohjelmissa toimittajat valitsevat musiikin. Kaupallisilla kanavillahan toivekonserttienkin musiikki valitaan kanavan etukäteen määrittelemältä listalta.

Tuo lienee totta. Minusta sieltä tulee lähinnä uutisia ja merisäätä, vaikken siis ole paljon enää kuunnellut. Ehkä toivelevyjä ei valita listalta, mutta täytyyhän niidenkin sopia kanavasoundiin - kanavalla, jonka pitäisi palvella kaikkia paitsi teinejä.

Timoteus kirjoitti:Tarkoittamallani tavalla elitististä soittolistavastaisuudesta tekee se, että soittolistattomuus nähdään kultturellimpana ja taiteellista arvoa lisäävänä vaihtoehtona siinä missä soittolistat edustavat liukuhihnaviihdettä massoille.

Mitä kultturellia siinä on, että olen mielestäni kuullut Eppujen Tahroja paperilla tarpeeksi monta kertaa? Ja että Ylen levystössä makaa loputon määrä loistavaa musiikkia, jota en saa kuulla, jos Jukka Haarma ja pari hänen kollegaansa eivät valitse sitä soittolistalle? Mitä elitismiä se oli, että ennen luotettiin toimittajien osaamiseen, kun nyt musiikkivalintojen pitää läpäistä politbyroon sensuuri? Sille on jaksettu irviä, että 60-70-luvuilla Yle pani levyjä soittokieltoon, mutta sallittujen levyjen lista onkin ihastuttavan antielitistinen keksintö, koska se tulee Amerikasta.

Timoteus kirjoitti:-- kanavan vaihtaminen on helppoa ja nopeaa. Jos oma suosikkikanava soittaa surkean biisin, sitä ei kannata silloin kuunnella. Jokin toinen kanava on ainakin hetkellisesti parempi. Sille toiselle kanavalle tulee helposti myös jäätyä, koska vastaavaa ärsykettä vaihtaa kanavaa takaisin ei tule.

Kaikki kanavat ovat niin soittolistojensa kuolettamia, ettei yhdellekään tule jäätyä. Ärsyke vaihtaa kanavaa on heikompi kuin ärsyke sulkea koko toosa.

Ennen tosin oltiin ehkä liiaksikin aina tietyn, musiikkitoimittajan armoilla. Kaikkihan tuntevat tuon vanhan yleisönosast o herjan "Heinät latoon ja suolaa päälle (musiikkitoim. Hannu Suolanen ja ...) . Eli kun muinoin häpeilemättömän kova neuvostoliittofani T. Heinänen valihti levyjä niin ne oli miltein poikkeuksetta Love Recordsin tuotantoa eli siinä tulivat kiusallisen tutuiksi Aulikki Oksasen, Kiti Neuvosen, Veera Teleniuksen, Rauli Badding Somerjoen, ym. kappaleet.... se että soittolistat määräisivät edes puoleksi eli 50/50% soitettavan musiikin, loput tulisivat ao. toimittajan omista valinnoista ja peräti koti kokoelmista, niin sekin olisi parempi ratkaisu... silloin aikoinaan kun Heinänen tuli kesätoimittajana YLE:en v. 1978 ja kuuntelin heinäpellolla ratiosta kun hänen ensim.laatimastaan sävelradiokonsertista tuli mm. suuri suosikkini, Pepe WIllbergin Ovi Elämään, aattelin vain pahaa aavistamattomana että jah,lupaavaa, ... zigetille korjaus: ratio suomi on ennenkaikkea urheilukanava, (pidätelty oksennus...) koska ne lahovikaiset päättäjät siellä eivät vieläkään ole ymmärtäneet siirtää sporttia ihan omalle kanavalleen... Yle Puhe -kanava taas tulee tässäkin kuin pelastava enkeli tai Titanicin irtaimisto hukkuvalle pelastukseksi... siellä ei taatusti soi jannetulkki eikä muukaan vain vaivoin kestettävä zipale...vaan se on pelkkää puhetta 24 t/vrk. Ja onhan meillä ESC-radio, joka on heittäytyny vallan jouluisalle mielelle ja jota mm. nm. Eppo kehuskeli tuolla Sienipolku -foorumillakin... Ratio Suomen joululauluvyöryttelyä taas ei kestä keski-ikäinen erkkikään, joku raja senkin genren suhteen...! (Ai ku ne toimittajat siellä RatioSuomesa ny tälläki hetkellä varmaan lukevat näitä meijän viestejä ja tihrustavat lehtiöihinsä muistiin näitä meijän ehdotuksia, noinniinku jatkoa ajatellen silleihh.....)
edit : jossain vaiheessa luin otsikon "kaivannon proteesi" taijan olla kohta saturnalialoman tarpeessa .... ?

Varmasti T. Heinänen ärsytti monia, mutta vakiokuuntelija oppi nopeasti, kenen ohjelmista yleensä piti ja kenen ei. Formaattiradiossa kuulija on kanavaprofiilin armoilla: jos ei pidä yhdestä ohjelmasta, ei pidä muistakaan, koska kaiken pitää kuulostaa samalta.

romualdo kirjoitti:zigetille korjaus: ratio suomi on ennenkaikkea urheilukanava, (pidätelty oksennus...) koska ne lahovikaiset päättäjät siellä eivät vieläkään ole ymmärtäneet siirtää sporttia ihan omalle kanavalleen...

Totta, unohdin tuon. Jääkiekkokierros kuuluu asioihin, joita ilman voi elää.

Timoteus kirjoitti: Käytin adjektiivia elitistinen sen nähdäkseni yleisimmässä merkityksessä eli rahvaanomaisen vastakohtana ja snobistisen neutraalimpana synonyyminä.

Toisaalta sanan kahdella merkityksellä ei ole kovin dramaattista eroa ja soittolistavastaisuus on minusta elitististä sanan kummassakin merkityksessä.

Tarkoittamallani tavalla elitististä soittolistavastaisuudesta tekee se, että soittolistattomuus nähdään kultturellimpana ja taiteellista arvoa lisäävänä vaihtoehtona siinä missä soittolistat edustavat liukuhihnaviihdettä massoille. Kulttuuriarvoja yleisesti kannattava ihminen saattaa siksi kysyttäessä ilmoittaa vastustavansa soittolistoja, vaikka hänen omat radionkuunteluvalintansa eivät tätä mielipidettä vastaisikaan.

Minä en ole puhunut sanaakaan kultturellisuudesta. En väitä, että vapaat toimittajat valitsisivat sen ”kultturellimpia” biisejä kuin kanavien politbyroo-biisienvalintaneuvostot. Ihan yhtä hyvinhän tilanne voisi olla toisinpäin: valintaneuvostot valitsisivat ”kultturelleja” biisejä, joita he katsovat että pitää väkisin ympätä kansalle, ja vapaat toimittajat toimisivat ”vapaan markkinatalouden ja kysynnän” ehdoilla eli valitsisivat lähinnä kaupallisesti menestyviä biisejä. (Näin olisi varmasti ollut ainakin 1970-luvulla!)

Vai ajatellaanko tässä niin, että nykyään pomoista ja kirstunvartijoista koostuvat valintaneuvostot ovat ”epätaiteellisia” eli toimivat talouden ehdoilla, kun taas toimittajat ovat boheemeja vasemmistoälyköitä jotka ymppäävät epäkaupallisuutta peliin sen minkä kerkeävät?

Soittolistojen ongelma ei ole se, että niiden myötä soi liian ”epäkultturelleja” biisejä. Vaan se, että niiden myötä kappale soi päivässä liian monta kertaa, jos soittolista on liian suppea. Ja se, että liian moni genreen kuuluva kappale jää soittamatta, vaikka sopisi kanavalle hyvin tyylinsä puolesta. Sekä se, että toimittajilta puuttuu liian monessa ohjelmassa vapaus valita biisejä oman näkemyksensä mukaan, mikä voi vaikuttaa toimittajan ”työn iloon”, arvelisin.

Jokaisella kanavallahan on oma genrensä, vai mitä? Miten tällöin jotkut kappaleet olisivat kovasti ”kultturellimpia” kuin toiset saman genren kappaleet? ”Kultturellisuuseroa” on pikemminkin eri kanavien välillä: klassista, jazzia tai kansanmusiikkia haluavat kuuntelevat eri kanavia kuin iskelmää, poppia ja rokkia haluavat.

Timoteus kirjoitti: Perusteluketju on päässäni olemassa mutta sanallisesti auki kirjoitettuna sen verran pitkä, että jätän sen väliin.

Yrittäisitkö kirjoittaa sitä edes osaksi näkyviin, huomioiden yllä olevat huomioni? Ellet kirjoittanut jo…

sziget kirjoitti: Mitä elitismiä se oli, että ennen luotettiin toimittajien osaamiseen, kun nyt musiikkivalintojen pitää läpäistä politbyroon sensuuri? Sille on jaksettu irviä, että 60-70-luvuilla Yle pani levyjä soittokieltoon, mutta sallittujen levyjen lista onkin ihastuttavan antielitistinen keksintö, koska se tulee Amerikasta.

Tämä oli hyvin sanottu!

Huilumies kirjoitti:

tonywerner kirjoitti:Nykypäivän kuuntelija vaihtaa hyvin herkästi taajuutta, jos kanavalta tulee epämieluisa kappale.

Eihän siinä ole mitään järkeä. Seuraava kappalehan saattaa olla jo suosikkikappale. Ja muilta kanavilta tulee väärän genren musaa.

Timoteus kirjoitti: Siinä on järkeä, koska kanavan vaihtaminen on helppoa ja nopeaa. Jos oma suosikkikanava soittaa surkean biisin, sitä ei kannata silloin kuunnella. Jokin toinen kanava on ainakin hetkellisesti parempi. Sille toiselle kanavalle tulee helposti myös jäätyä, koska vastaavaa ärsykettä vaihtaa kanavaa takaisin ei tule.

Miten niin ei tule ärsykettä vaihtaa kanavaa takaisin?! ?!

Vaikutatte lähtevän siitä, että soittolistakanavalta kukaan ei vaihda toiselle kanavalle, koska sieltä ei voi tulla epämieluisia biisejä?! Miksi muka ei? Oli biisien valintasysteemi mikä tahansa, jokaiselle kuuntelijalle voi osua kappale jota hän inhoaa, tai laulaja jota hän inhoaa. (Moni esimerkiksi inhoaa menestyneitä LauraV:ta tai UltraBra:ta tai Eppu Normaalia.) Eihän sitä pysty soittolistojen kautta estämään, senkään takia koska missään ei tutkita ihmisten inhokkibiisejä, vaan charteissa tutkitaan ainoastaan suosikkibiisejä!

Jos teillä on tähän hyvä selitys, niin selittäkää oikein rautalangasta. Pyydän!

Minä lähden siitä, että vaikka joku vaihtaisi kanavaa kuultuaan epämieluisan biisin, hän aikansa toista kanavaa kuunneltuaan vaihtaa siitäkin pois koska sielläkin soi jossain vaiheessa epämieluisa biisi. Jos ei ole kuin kaksi kanavaa jotka soittavat hänen lempigenreään, hän ei vaihda millekään kolmannelle kanavalle vaan vaihtaa takaisin alkuperäiskanavalle. Yksinkertaista, eikö vaan? (Esim. aina voi pallotella vaikkapa Radio Suomen ja Iskelmän välillä, mutta veikkaan että Radio Groove ei tätä kuuntelijaa kiinnosta.)

Miksi soittolistallisella kanavalla olisi pienempi todennäköisyys, että tulisi ”epämieluisa” biisi? Jos chartteja seurataan, soittolistat sisältänevät kyllä enemmän menestyshittejä, mutta ei-menestyvät ja inhokit eivät ole sama asia, kuten superhitit ja ei-inhokit eivät ole myöskään. Joku paljon soitettu superhitti onkin suuremmalla todennäköisyydellä aika monen inhokki (kyllästymisen vuoksi) kuin jokin harvoin soitettu (johon ei ole ehditty kyllästyä).

Pitäisi lisäksi arvailla, vaihtaako kuuntelija kanavaa herkemmin silloin, kun: a) siellä soi hänen inhokkinsa, vai b) siellä ei soi hänen suosikkejaan.

Lähdettekö Timoteus ja Tonywerner siitäkin, että soittolistakanava pysyisi paremmin uskollisena kanavan genrelle? Eihän näinkään tarvitse olla. Vapaa toimittaja saattaa pysyä genrelle ihan yhtä uskollisena. Entä ties vaikka politbyroo-valintaneuvosto suuressa viisaudessaan ymppäisi soittolistalle mukaan genren ulkopuolisia hittejä ikään kuin ”varmuuden vuoksi”? Silloinhan moni toista genreä inhoava saattaa vaihtaa kanavaa…

Timoteus kirjoitti: Jos ihmisten ilmoitetut kannat ja todelliset valinnat ovat ristiriidassa, radiokanavat toimivat jälkimmäisten perusteella. Uskoisin, että ihmisten radiokuuntelukäyttäytymisestä on olemassa ihan tutkittua tietoa eikä asiassa pelkästään myyttien varassa toimita.

Olisikin mielenkiintoista tietää, millaista tutkittua tietoa on olemassa. Saadaanko tietoa siitä, millä hetkellä kuka kuuntelee mitäkin kanavaa, tai minkä kappaleiden soidessa kuinka monta ihmistä vaihtaa kanavaa tai sulkee radion? Onko tämä teknisesti mahdollista? Eivätkös radiokanavat ole vielä analogisia… En jaksa uskoa, että niin tarkkaa, kappalekohtaista tietoa olisi olemassa.

romualdo kirjoitti: edit : jossain vaiheessa luin otsikon "kaivannon proteesi" taijan olla kohta saturnalialoman tarpeessa .... ?

Tämä oli paras

aijaa, no tuo kalusto voidaan ehkä nähdä jossain yöpöydän päällä vesilasissa... jossain kaukana italialaisessa kaupungissa.., missä jumaloimamme maestro signor Petri säveltää 102. ev-ehdokastaan joskus abba domini vuonna 2051 ....

Huilumies kirjoitti:Soittolistojen ongelma ei ole se, että niiden myötä soi liian ”epäkultturelleja” biisejä.

Enkä minä puhunut mitään biisien kultturelliudesta, vaan soittolistojen tai soittolistattomuuden kultturelliudesta kokonaisuutena. Vaikka kanavan musiikillinen linja ei avartuisi hiukkaakaan, on kultturellimpaa soittaa tuhat kuin viisikymmentä eri kappaletta viikossa.

Huilumies kirjoitti:

Timoteus kirjoitti:Perusteluketju on päässäni olemassa mutta sanallisesti auki kirjoitettuna sen verran pitkä, että jätän sen väliin.

Yrittäisitkö kirjoittaa sitä edes osaksi näkyviin, huomioiden yllä olevat huomioni? Ellet kirjoittanut jo…

Itse asiassa en yritä, koska se ei ole minusta aiheen kannalta riittävän olennaista.

Huilumies kirjoitti:Miten niin ei tule ärsykettä vaihtaa kanavaa takaisin?! ?!

Koska jos vaihdan huonon biisin takia radiokanavalta X radiokanavalle Y, kanava Y ei missään vaiheessa ilmoita "Pim pom! Hohoi Timoteus siellä! Huono biisi kanavalla X on juuri päättynyt, joten voit poistua taajuudeltamme".

Tietysti, kuten itsekin toteat, uusi ärsyke vaihtaa kanavaa tulee, jos ja kun kanava Y jossakin vaiheessa soittaa huonon biisin. Ellei kanavan Y yleislinja ole järkyttävä, voi kuitenkin mennä pitkäänkin ennen kuin riski huonosta biisistä toteutuu. Tällöinkin voin vaihtaa kanavan X sijaan kanavalle Z.

Huilumies kirjoitti:Vaikutatte lähtevän siitä, että soittolistakanavalta kukaan ei vaihda toiselle kanavalle, koska sieltä ei voi tulla epämieluisia biisejä?!

Ei kai kukaan ole sellaista väittänyt. Tietysti soittolistakanavilta voi tulla ja tuleekin osalle kuuntelijoista epämieluisia biisejä. Soittolistan yksi tarkoitus on minimoida kohdeyleisön epämieluisien kuuntelukokemusten lukumäärä. Eliminoida niitä luonnollisesti ei voi.

Huilumies kirjoitti:Saadaanko tietoa siitä, millä hetkellä kuka kuuntelee mitäkin kanavaa, tai minkä kappaleiden soidessa kuinka monta ihmistä vaihtaa kanavaa tai sulkee radion? Onko tämä teknisesti mahdollista?

Sellaista tietoa ei saada mutta uskoisin olevan yleisluontoisempaa tutkittua tietoa ihmisten radionkuuntelukäyttäytymisestä. Jos tällaista tietoa on olemassa, radioiden musiikkitoimitusten ei tarvitse vääntää kättä esimerkiksi siitä, vaihtavatko ihmiset todella kanavaa epämieluisan kappaleen soidessa vai onko tämä vain laajalle levinnyt myytti.

Timoteus kirjoitti:

Huilumies kirjoitti:Soittolistojen ongelma ei ole se, että niiden myötä soi liian ”epäkultturelleja” biisejä.

Enkä minä puhunut mitään biisien kultturelliudesta, vaan soittolistojen tai soittolistattomuuden kultturelliudesta kokonaisuutena. Vaikka kanavan musiikillinen linja ei avartuisi hiukkaakaan, on kultturellimpaa soittaa tuhat kuin viisikymmentä eri kappaletta viikossa.

No totta ihmeessä on. Suppean 50 kappaleen listan katsoisin kuitenkin toisaalta juuri "elitistiseksi" keksinnöksi, siinähän keskitytään 50 kappaleen "eliittiin".

(Muuten: elitismiä se on se mainosmiestenkin eikä vain ”kulttuurifriikkien” agendat. Jos elitismiksi katsotaan kaikki se mikä pyrkii holhoavasti muuttamaan jonkun luonnollista käyttäytymistä, sellaiseksi pitää katsoa myös kaupallisiin tarkoituksiin niin pyrkivät. Pieni mainosmiesten ”eliitti” määrää siis sen, mistä tavallisten pulliaisten sopii juuri nyt tykätä… syöttämällä sitä kamaa runsaasti radiossa. Mutta harvoin heitä kukaan haukkuu ”elitisteiksi”. )

Timoteus kirjoitti:

Huilumies kirjoitti:Miten niin ei tule ärsykettä vaihtaa kanavaa takaisin?! ?!

Koska jos vaihdan huonon biisin takia radiokanavalta X radiokanavalle Y, kanava Y ei missään vaiheessa ilmoita "Pim pom! Hohoi Timoteus siellä! Huono biisi kanavalla X on juuri päättynyt, joten voit poistua taajuudeltamme".

Tietysti, kuten itsekin toteat, uusi ärsyke vaihtaa kanavaa tulee, jos ja kun kanava Y jossakin vaiheessa soittaa huonon biisin. Ellei kanavan Y yleislinja ole järkyttävä, voi kuitenkin mennä pitkäänkin ennen kuin riski huonosta biisistä toteutuu. Tällöinkin voin vaihtaa kanavan X sijaan kanavalle Z.

Pointti onkin siinä, että kanavia ei kuitenkaan ole rajattomasti. Jos vaikka suosikkigenreäsi soittavia kanavia ei ole kuin nuo kaksi, X ja Y? Tai että kolmannen kanavan Z taajuus on jossain kauempana, ei ehkä ohjelmoitunakaan, vaikeammin löydettävissä… Helpompaa on tällöin vaihtaa takaisin kanavalle X. Kai nyt jokainen kuuntelija sen tajuaa, että huonotkin biisit loppuvat aikanaan, ja sen jälkeen saattaa tulla vaikka mitä hyvää, kuten on ennenkin tullut, soittolistoilla tai ilman.

Timoteus kirjoitti: Soittolistan yksi tarkoitus on minimoida kohdeyleisön epämieluisien kuuntelukokemusten lukumäärä. Eliminoida niitä luonnollisesti ei voi.

Onko soittolistan tarkoitus siis nimenomaan tämä, eikä ”maksimoida kohdeyleisölle mieluisien kappaleiden määrä”? Viime viestissä selitin, että nämä eivät ole sama asia, ja tämänhän me kaikki viisufanit tajuamme hyvin. Viisuvuoden 3 vähiten suosittua saattavat olla aivan eri biisejä kuin 3 eniten inhottua.

Huilumies kirjoitti:Saadaanko tietoa siitä, millä hetkellä kuka kuuntelee mitäkin kanavaa, tai minkä kappaleiden soidessa kuinka monta ihmistä vaihtaa kanavaa tai sulkee radion? Onko tämä teknisesti mahdollista?

Timoteus kirjoitti: Sellaista tietoa ei saada mutta uskoisin olevan yleisluontoisempaa tutkittua tietoa ihmisten radionkuuntelukäyttäytymisestä. Jos tällaista tietoa on olemassa, radioiden musiikkitoimitusten ei tarvitse vääntää kättä esimerkiksi siitä, vaihtavatko ihmiset todella kanavaa epämieluisan kappaleen soidessa vai onko tämä vain laajalle levinnyt myytti.

Ei ole minulle koskaan osunut kohdalle sellaista kyselytutkimusta, jossa genre-, laulaja- tai biisikohtaisesti tai mieluisia/epämieluisia biisejä koskevissa tilanteissa olisi tutkittu käyttäytymistäni. Onko kenellekään muulle? Kertoisitteko, mitä se tutkimus kysyi?

Täytyisi kysyä joltakin ohjelmapäälliköltä (haa, yksi tulikin mieleeni, sattuu olemaan vielä viisufanikin). Luulisin kuitenkin, että niitä tutkimuksia ei kovin paljon ole. Tai niitä on voitu tehdä aivan toisessa maassa.