Viisukuppila

■ STOP

Oletko jo pisteyttänyt?

◄◄ Jos et, niin kelaa taaksepäin.



















































































































































► PLAY

1. Suklaa lohduttaa
Miiiksiköhän tästä sanoituksesta tuli joitakin tuttuja fiiliksiä? Laulettavuus kohtalaista, muutamia sellaisia töksäys-kohtia... Ja hieman täytesanoja. Aiheellisesti kuitenkin miellyttävä.

2. Kämmenellä
Rööperiin 2011:n seuraksi tuli toinenkin minusta gaalamenestyjä.

3. Loppu.
Aiheellisesti kiinnostava. Teknisesti hyvää, mutta jokin nyt vain ei inspannut... Muut sanoitukset herättävät edes joitakin tunteita, joten aika armotta jää viimeisten joukkoon.

4. Matka kuolemaan
Ohhoh, loppu käänsi surullisen tarinan aivan uuteen malliin! Itse olen sanoituksissani yrittänyt tällaista useasti, siinä onnistumatta, tässä se oli toteutettu hienosti, hyvä!

5. Soikoon siis
Upeaa runoilua, eivätkä minua estä tälle antamasta korkeita pisteitä edes ajoittaiset laulettavuustöksyt!

6. Muistoja
Aiheellisesti kaunis ja helluinen, mutta laulettavuus oli armottoman kehnoa... Yleensä annan teknisiä puolia aika paljon anteeksi, mutta tämä oli jo liikaa.

7. Päänsärkyä Ikean hyllyn riippukeinuista ja kurpitsoista
+ Viisut +? No mutta jos on kyseisen jätkän, niin voin sanoa, että tämä laulettavuus on oikeasti kehittynyt! Ja nyt aiheesta löysi oikeasti jotakin syvällistä! Tässä oli hassuttelun aineksilla mahdollisuuksia hyvään. (Oli se laulettavuus vieläkin huonoa, mutta ei niin huonoa mitä + Viisut +:lla ennen!)

8. Pilvien jälkeen
Hmm... Polttavasta aiheesta tehty sanoitus, mutta jotenkin tämä oli hutaistun oloinen, en tiedä miksi. Tekniikka oli (ehkä) kunnossa, joitakin ihme ongelmallisia juttuja oli. Ennen toista kertsiä puuttuu pari riviä!

9. Harhat
Omani. En tiedä olenko tähän tyytyväinen vai en! Yritin siis tehdä jonkinlaista huumeidenkäyttäjän tarinaa. Amy Winehousen kuolema tuli kyllä oikeaan aikaan tämän sanoituksen kannalta, jos koskaan ihmisen kuolemasta voi noin sanoa!

10. Keltainen toteemi
Ohhoh, tällainen yllättävän vahva 'ei-runollinen' sanoitus, kyllä voin sanoa pitäneeni erittäin paljon! Kiitos tästä vähän erikoisemmasta sanoituksesta!

1. Suklaa lohduttaa

Perusruokasanoitus. Sanavalinnat ja sujuvuus ovat ihan hyvää tasoa.

2. Kämmenellä

Tässä esitellään maailmankaikkeuden fraktaaliteoriaa, johon itsekin uskon. Tämä lienee Timoteusin paluu? Erittäin tarkasti hiottu työ. Pikkuriikkisen ylikliininen, mutta muuten täydellinen.

3. Loppu.

Tässä puolestaan pohditaan epätietoisuutta maailmankaikkeuden teorioiden oikeellisuudesta, eli epävarmuutta ja uskontoja. Loppu merkitsee sitä, että kertojahahmo olikin väärässä. Kaikki jätetään kuitenkin avoimeksi. Hän perustaa elämänsä kuoleman ajatteluun ja elämä jää elämättä siellä lehterissä elämää katsellen ja kryotekniikkaa miettiessä (pää jääkapseliin). Teksti herättää minussa vähintään yhtä vahvoja tunteita kuin Kämmenellä, mutta tietenkään se ei riitä, jos se ei herätä niitä muissa... TomppaJr ei toisaalta pidä mistään sanoituksistani, eli katsotaan nyt mitä muut sanovat...

4. Matka kuolemaan

En pitänyt lopun nokkelasta käänteestä. Mielestäni se oli mukanokkela ja laimensi koko hienon sanoituksen pelkäksi yleisön kanssa leikittelyksi. Mielestäni leppoisa laulu ja leppoisa kuolemanodottelu ei oikein ole yhteensovitettavissa väkivaltaiseen sähkötuolikuolemaan. Salaisuus olisi toiminut paremmin, jos se olisi jätetty mysteeriksi tai vähän tulkinnanvaraiseksi. Lapsellisen lopun unohtaen, teksti oli muuten erittäin toimiva ja tunnelmallinen peruskuolemasanoitus, jossa esiintyvät viikatteet ja hybrikset, kuten aina. Ilmaisu oli hyvää tekniikaltaan ja taiteellisesti, nuotioineen, suruhepenineen ja tilausmatkoineen.

5. Soikoon siis

Sanasta sanaan kääntämistä sisältävä imelä kammotus, jossa kliseisyyttä yritettiin oudosti laimentaa meta-sanoituskikoilla. En ymmärrä miten se voisi toimia. Tylsä.

6. Muistoja

Annan automaattivähennyksen kaikille kaisla-sanan sisältäville käännöksille, todella tylsää ja kliseistä luontokuvailua. Oli tässä kuitenkin reilusti enemmän ajatusta ja vähemmän imelyyttä kuin edellisessä. Ihan hyvä.

7. Päänsärkyä Ikean hyllyn riippukeinuista ja kurpitsoista

Todella surkea, mutta myös surkeudessaan aivan järjettömän absurdi ja hauska. Hauskaa älyvapaata huumoria löytyi ja tästä tuli tahaton helmi. Viihdyttävyydestä tulee paljon pisteitä.

8. Pilvien jälkeen

pelkkä/herkkä-riimipari oli erittäin hieno. Tässä oli monia hauskoja mielikuvia kuten ihmislaumojen vieriminen ja ripaus salaperäisyyttä. Kaikki tämä tuo työhön sellaista persoonaa ja karismaa, joista muut voisivat ottaa mallia. Tekniikka ei ole aivan kisan kärkeä, mutta välttää.

9. Harhat

Harha-sanaa ja nimenomaan 'kaunis harha' sanaparia käytetään niin paljon hyväksi, että jos se sanapari olisi nainen, se haastaisi kääntäjän oikeuteen häirinnästä. Harha-sana ja sen spämmäily eivät sovi, eivätkä toimi. Muuten sanoitus on ihan hyvä -- pidin siitä, että oo:t oli jätetty paikalleen tokassa säkeistössä ja tykkäsin 'elän elääkseni' ilmaisusta. Ei tämäkään nyt ihan tunteita herättävin ollut, 'koin tarpeeksi kera virheiden' on vähän innoton/kankea tapa ilmaista katumusta.

10. Keltainen toteemi

Superouto sanoitus, jossa on arkista karismaa. Se on kuitenkin pikkaisen epäyhtenäinen tyylissään. Filosofisuudesta (menneisyys/tulevaisuus) hypätään Nesteeseen ja naftaan ja bonukseen. Mysteerinä hieno ja vähän pelottava. Hyvä.

nkorppi kirjoitti:4. Matka kuolemaan

Mielestäni leppoisa laulu ja leppoisa kuolemanodottelu ei oikein ole yhteensovitettavissa väkivaltaiseen sähkötuolikuolemaan.

Mun mielestä tämä sopii hyvin haikeahkoon lauluun: odottavan kuolemaantuomitun aika on pitkä ja vanhus alkaa olla onnellinen siitä että kaikki päättyy.

10. Keltainen toteemi

Mysteerinä hieno ja vähän pelottava. Hyvä.

Huhtikuun hesarin kuukausiliitteessä oli juttu ABC:stä, ja tämä syntyi sen innoittamana. Kirkontornit vain vaihdoin toteemiin.

ESC93 kirjoitti:Mun mielestä tämä sopii hyvin haikeahkoon lauluun: odottavan kuolemaantuomitun aika on pitkä ja vanhus alkaa olla onnellinen siitä että kaikki päättyy.

Näin voi olla, mutta sähkötuolista minulle tulee heti päähän kuvia palavasta ihmislihasta ja veren suusta pulppuamisesta... toisin kuin musiikin kohdalla. Mielestäni sanoitus ei kärsisi, vaikka tuomio toteutettaisiin toisin, tai tuomio olisi abstraktimpi konsepti. Mielipide-erot ovat tietysti mahdollisia ja sallittuja.

Akuankan kommenttiin voin todeta, etten edes muistanut käyttäneeni otsikkoa Loppu aiemmin... toivottavasti en ala toistaa itseäni myös sisällöllisesti.

nkorppi kirjoitti:TomppaJr ei toisaalta pidä mistään sanoituksistani, eli katsotaan nyt mitä muut sanovat...

Olen kuule itsekin huomannut tämän!

Enkä yhtään osaa sanoa mistä se johtuu. Joskus myös szigetin sanoitukset jäävät minulla ihan häntäpäähän... Taidan olla vain liian tyhmä tajuamaan hienoja sanontojanne. Szigetin tapauksessa + Viisut + onneksi antaa hänelle vielä vähemmän pisteitä.

Mutta nkorpille olen kyllä kieltämättä antanut aika nihkeästi pisteitä lähiaikoina.

Minusta kilpailun yleistaso oli huono Ainoat käännökset joista todella pidin olivat Keltainen toteemi ja Suklaa lohduttaa. Muut olivatkin mielestäni aika tasapaksua ja niiden järjestely pisteissäni oli hyvin hankalaa koska kaikki tuntuivat lähes saman tasoisilta, vaikka Soikoon siis olikin hieman muiden yläpuolella. Muistoja oli myös ihan ok, mutta muista en kyllä keksi mitään erikoista sanottavaa. Johtuu ehkä siitä, että aihevalinnat eivät olleet kovin hauskoja, kun taas Keltainen toteemi- ja Suklaa lohduttaa-käännöksissä ne olivat.

Ja mitä omaan käännökseeni tulee, se todellakin on tuo Ikean riippukeinukurpitsa-käännös Tämä (älyvapaa) sanoitus syntyi 15 minuutissa. Mutta kiva kun pidätte tekstistä vaikka laulettavuus ei olekkaan mistään kotoisin.

TomppaJr kirjoitti:jätkän

^ Panosta perke*e noihin sanotuksiis! Mullakin menee parhaimmillaan sanoitusten kanssa noin 5 tuntia raatamista kun etsin oikeita sanoja ja hioskelen tarpeeksi!

1. Suklaa lohduttaa
Syön suklaata joka päivä, joten perunakin lohduttaa enemmän. Hyväntuulinen hupikäännös, joka voisi ehkä olla hauskempikin. Kankeahko kieli rasittaa: frekventatiivit paapoilla ja kulutella ovat tässä epäluontevia ja "tapat kamalaa" omituinen. Kertsin idea välittyy vain vaivoin: pyörittääkö kertojaa rakkauden vai suklaan kaipuu, ja viittaako loppusäe Fazerin siniseen tahallisesti vai ei? Riimit ovat mukavia.

2. Kämmenellä
Olen aikaisemmin tehnyt ainakin kaksi avaruuskäännöstä (IRL 07, HUN 08), nyt täytyi saada mikrokosmos mukaan. Rakkausaihekin piti säilyttää, vaikka sanat rakkaus ja rakastaa olivat pannassa. Kosmologiasta tyhmä humanisti ei ymmärrä mitään, ja säieteoriat ovat kuulemma niin mutkikkaita, ettei niitä ymmärrä moni muukaan. Onnistuiko yritykseni vai kirjoitinko ihan höpöjä, en tiedä. Hienoa toki, jos joku luulee Timoteuuksi.

3. Loppu.
Sätkivät aivot? Tarvitseeko kuolemaa pyytää, eikö se tule pyytämättäkin? Yleensä jälleensyntyminen ja ruumiin ylös nouseminen kuuluvat eri uskontoihin, sekoittaminen lienee tarkoituksellista. Tekstissä on niin paljon samaa kuin omassani, että on melkein huono omatunto, kun en antanut täysiä pisteitä. Arkusta tuli mieleen nkorpin mainio varhaistyö Ei jäädä arkkuun oottamaan (SUI 07), jossa musiikki ja teksti olivat täydellisesti yhtä. Tämäkin on vahva, mutta hetkittäin vähän teoreettinen.

4. Matka kuolemaan
Lisää kuolemasta. Nyt hylätään alkutekstin etäännytykset, jotka inspiroivat kahta edellistä, ja pysytään tiukasti kokevan minän näkökulmassa. Ratkaisu toimii, tarina tuntuu todelta, vaikka loppuun petyin samoin kuin nkorppi. Sähkötuoli oli viimevuotisen Bosnia-käännökseni viimeinen sana. Siinä se oli enemmän kielikuva kuin mikään konkreettinen objekti. Tässä ajatukset menevät väkisin Amerikan mantereelle, tulkinta kaventuu, tarina muuttuu yhdentekeväksi saduksi. Mieleen tuli myös Diggarin Bosnia 09 -käännös Jos mä kuolen. No onhan kuolema painava aihe, ja saahan vanhoista käännöksistä ammentaa, kun ei kopioi. Siis hyvä.

5. Soikoon siis
Vaari testamenttaa suurimmat murheensa ja pahimmat pelkonsa - jälkeläiset ilahtuvat? Ei kun ne ovatkin lauluja, joissa tekijän tunteet heijastuvat - mikä pettymys. Laulun tekeminen on laulun aiheena vaatelias: kuulija voi jäädä kylmäksi, ellei ole itse taiteilija ja ellei teksti ole erityisen ansiokas. Tämä on teknisestikin epätasainen, esim. väliosan alku "Kun lähden pois" lipsuu. EDIT: Huh, enpä arvannut tekijää.

6. Muistoja
Laulettavuus on heikko, tavut ja sanapainot eivät täsmää senkään vertaa kuin edellisessä. Alku on miellyttävää tunnelmointia, kertsi ja toinen A-osa (r. 22-25) ovat epäselviä. Mitä kukaan ei nää, ja pitäisikö ehkä nähdä? Mikä "muu" kääntyy urheiluun? Sielu (r. 18-21) ei kiinnity kunnolla ympäröivään tekstiin. Tärkeintä on saada laulettavuus kuntoon, sisältöä voi parannella kun sanoituksen perusta kestää.

7. Päänsärky Ikean hyllyn riippukeinuista ja kurpitsoista
Otsikon nähtyäni epäilin aa13:a, mutta tekniikka ei ollut hänen tasoaan - eikä hän varmaan tekisi kahta "hullua" sanoitusta peräkkäin. Lol on hyvä aloitus, jostain syystä sitä ei toisteta muissa oh-kohdissa. Kenen kotona syödään "aina" kurpitsaa, useammin niitä näkee Halloween-rekvisiittana. Olihan tällä viihdearvoa, ja jos tekijä ei tavoittele veren maku suussa mitalisijoja, ei varmaan petykään.

8. Pilvien jälkeen
Edellistä helpompi ottaa todesta, koska tekniikka on parempi. "Tapoin miehen, kulkurin" on vaativa aloitus. Tulee mieleen Johnny Cash -käännös Mä elän vieläkin: "Mä tapoin miehen / Sain maineen puukkojunkkarin / Vaik itseäni puolustin". Pitäisi uskoa kertoja tappajaksi, kokea aihe biisiin sopivaksi ja voittaa puistatukset, joita kevyt puhe väkivallasta aiheuttaa Norjan tapahtumien jälkeen. Tuo biisiin sopivuus vähän epäilytti. Toinen Ihmislaumat-osa on kadonnut matkalla?

9. Harhat
Sanapaino: "Elän elääkseni". Tavunpituus: "kauniin maan", "kauniimpaan". Tekniikka muuten melko hyvä tässäkin. Sisältöä kalvaa epämääräisyystauti: lentämistä, harhaa ja harhailua liiankin kanssa. Jos tätä ei hoksaa lukea huumetekstinä, anti jää laihaksi. Maailmaa katsotaan kauempaa kuten alkutekstissä, silti kovin minäkeskeisesti. Sitä ne huumeet tekevät.

10. Keltainen toteemi
Kas mikä otsikko. Luin Kuukausiliitteen jutun, enkä voi kuin nyökytellä kertojan vuodatukselle. Kilpailun paras huumorisanoitus ja surumielisin nostalgiapläjäys. Onhan tämä niin totta ettei ole tosikaan.

TomppaJr kirjoitti:Szigetin tapauksessa + Viisut + onneksi antaa hänelle vielä vähemmän pisteitä.

Tai vielä enemmän Varjo-Cup-pisteitä.

sziget kirjoitti:9. Harhat
Sanapaino: "Elän elääkseni". Tavunpituus: "kauniin maan", "kauniimpaan". Tekniikka muuten melko hyvä tässäkin. Sisältöä kalvaa epämääräisyystauti: lentämistä, harhaa ja harhailua liiankin kanssa. Jos tätä ei hoksaa lukea huumetekstinä, anti jää laihaksi. Maailmaa katsotaan kauempaa kuten alkutekstissä, silti kovin minäkeskeisesti. Sitä ne huumeet tekevät.

Elän elääkseni:ä mietin pitkään... Yritin kikkailla siihen jotain muuta elämään liittyvää (Elämää eläen tms.), mutta tämä loppujen lopuksi tuntui parhaalta.

Kauniin maan - kauniinpaan -pari oli nyt vain tällainen hienolta kuulostava sanaleikki. Nuo ennen kertsiä olevat rivit tulivat käytännössä heti tuohon muotoonsa, joten jos niitä olisi lähtenyt ronkkimaan, olisi se mennyt todennäköisesti pieleen. Tiedostin kyllä ongelman.

Lentely ja jankkaus oli tietoista, huume-eläjän elämä ei ole kovin antoisaa.

Mukavaa että ymmärsit sen ja kiitos korkeista pisteistä! Ja kiitos pitkistä kommenteista!

akuankka13 kirjoitti:Olisin pitänyt tästä enemmän ilman arkisia sanavalintoja kuten nafta tai Neste

Fazer?

Suklaa lohduttaa
Kepeä. Rentoa rallattelua kuitenkaan ilman minkäänlaista päämäärää tai syvyyttä. Toki viihdyttävä, mutta minun oli pakko antaa melko alhaiset pisteet. Olisi ansainnut enemmän.

Kämmenellä
Hurmaava. Edelliseen nähden 100-kertaisesti enemmän syvyyttä. Ihan varmasti tästä tulee gaalamenestyjä.

Loppu.
Sliipattu. Kertosäe miellyttää minua. Rivi "stressaan aivot arkkuun sätkimään" oli mielenkiintoisin koko kisassa. Pisteitä ropisee, tämän ennustan olevan pronssisijalla lopullisissakin tuloksissa.

Matka kuolemaan
Täyte(läinen). Pakkohan tälle on kohtalaiset pisteet antaa, sillä pidin kyllä tunnelmasta.

Soikoon siis
Unettava. Tavunpainot ja muu tekniikka välillä hurlumhaata (lainasin Tomppaa).

Muistoja
Kliseinen. Vaikka itsekin käytin ensimmäisessä kauden käännöksessäni kaisloja ja huntuja, tiedän niiden olevan melko kuluneita sanoja. Tekstissä on vielä hieman vähemmän kiinnostavaa kuin edellisessä.

Päänsärkyä Ikean hyllyn riippukeinuista ja kurpitsoista
Hauska. Repesin aivan täysin, eikä tämä ole edes huumorikäännökseksi huono. Laulettavuuden heikkous tekee tästä melko villin, mutta kun +Viisut+ kuitenkin taitaa hyvin tämäntyyppiset sanoitukset, kannattaisi panostaa tekniikkaan enemmän kuin se 15 minuuttia.

Pilvien jälkeen
Omani. Norjan surmat tulivat odottamattomaan aikaan, mutta olin kyllä saanut työn valmiiksi jo siinä vaiheessa. Keskittymiseni herpaantui, lyhyet tavut ja ooh-huudot ärsyttivät minua, vaikka huutelut leikkasin raa'asti pois.
Tappamisella en tarkoittanut pelkästään fyysistä vahingoittamista.

Toinen ihmislaumat-osio on lähtenyt huolimattomuuteni vuoksi lähtenyt vierimään kirjoittaessani tekstiä puhtaaksi.

Harhat
Vaikeaselkoinen. En saanut revittyä irti liki mitään, mutta laulettavuus oli hyvää.

Keltainen toteemi
Mainio. Päättää hyvin luku-urakan sopivalla huumorin ja katkeran, haikean tarinankerronnan yhdistelmällään. Pitäisikö hankkia se Hesarin ABC-liite. Mutta herranen aika, mistä saan Hesarin?

Mattokauppias kirjoitti:Keltainen toteemi
Pitäisikö hankkia se Hesarin ABC-liite. Mutta herranen aika, mistä saan Hesarin?

Ainakin ostamalla lukuoikeutta Hesarin digilehteen ja kaivat sieltä Kuukausiliitteen 4/2011.

TomppaJr kirjoitti:4. Matka kuolemaan
Ohhoh, loppu käänsi surullisen tarinan aivan uuteen malliin! Itse olen sanoituksissani yrittänyt tällaista useasti, siinä onnistumatta, tässä se oli toteutettu hienosti, hyvä!

Lopun deus ex machina on voimakas työväline silloin kun se onnistuu – ja todennäköisesti yhtä voimakas silloin kun se epäonnistuu. Kuten nytkin nähtiin, mielipiteitä oli puolesta ja vastaan. Koska Matka kuolemaan tuli kisassa toiseksi, pidän selviönä, ettei lopun paljastusta missään mielessä teilattu. Tuollaista temppua ei kuitenkaan pidä yrittää liian usein. Joihinkin käännöksiin ne sopivat, toisiin taas ei. Tässähän oli se erikoispiirre, että paljastus tuli kuoron suusta.

sziget kirjoitti:4. Matka kuolemaan
Mieleen tuli myös Diggarin Bosnia 09 -käännös Jos mä kuolen. No onhan kuolema painava aihe, ja saahan vanhoista käännöksistä ammentaa, kun ei kopioi.

En ole tietoisesti lainaillut koskaan enkä mistään, enkä usko, että kukaan sellaiseen muutenkaan sortuisi. Useinhan tällaiset samankaltaisuudet ovat nimenomaan tiedostamattomia. Joku kirjoitti tässä vähän aikaa sitten, että laululyriikassa kaikki on jo sanottu ja uudetkin tekstit ovat enemmän tai vähemmän vanhan kierrätystä. Jos hyväksytään lähtökohdaksi se, että käännöskisojen yleisimmät aiheet ovat rakkaus ja kuolema, niin joskus ne osuvat omiinkiin käännöksiin, toisinaan sitten taas ei.

Kokonaan toinen asia — ja hyvin mielenkiintoinen sellainen — on sitten tämä nimenomainen kopiointi. Kuten todettu, se ei ole käännöskisoissa minkäänlainen ongelma, mutta pelkkä asian pohtiminen nostaa esiin kiinnostavia kysymyksiä: Millainen omistusoikeus kääntäjillä on omiin teksteihinsä? Saako kuka tahansa lainata niitä lupaa kysymättä vaikka johonkin täysin toiseen tarkoitukseen? Onko kukaan koskaan aiemmin törmännyt näihin kysymyksiin? Kaikki käännökset ovat olleet vuosikausia julkisilla nettisivuilla, joten kuka sanoo, etteikö niitä olisi voitu jollain tavalla hyödyntää jonkin tuntemattoman osapuolen taholta jo pitkään?