Viisukuppila

Lähtijät
Ihan käsittämättömän herkkä ja kaunis sanoitus. Oikeasti, tämä on tekijänsä repertuaarissa ainakin minulle ihan uusi puoli. Hienoa työtä. Olihan kappale vähän... niukkarivinen, mutta tunnelma oli saatu upeasti säilymään, niin eipä tässä voi oikein mistään moittia.

Hiittenharjun sankaritar
Omani. Harjavallasta on muodostunut minulle vuosien varrella todella tärkeä pikku paikka, josta isäni suku on kotoisin. Siellä tuli joka kesä isoisäni hyvässä hapessa olevina vuosina aina vietettyä aikaa ja kalastettua voimalaitoksen alavirrasta isoja ahvenia, lahnoja ja joskus jopa lohia.
Hiittenharjun ulkoilualue on paikkakunnan ylpeys, ja siellä tosiaan sijaitsee viisi hyppyriä, joista suurin on mäkikooltaan HS64. HS32-mäessä on muovitus, ja näiden isompien mäkien vasemmalla puolella on muutama pienikin mäki, joihin isot pojat kertomuksessani innokkaan pienen mäkihyppyharrastajattaren hätistivät. Ja curling-halli on paikalla aivan niin kuin sanoituksessakin! Yritinkin kuvailla maisemia mahdollisimman tarkasti, sen verran paljon itsekin olen alueella pyörinyt. Keskustakin on ihan kivenheiton päässä (tosin Kokemäenjoen toisella puolella), joten tarinan alkukin voi pitää ihan paikkansa.
Tämän sanoituksen tekeminen oli jotenkin hirveän miellyttävää ja rentouttavaa, koska kappale toisti itseään koko ajan. Mitään yllätyksiä ei siis tullut.

One life
Omani. Tämän tekemisen jälkeen respectit nousee rap-sanoittajia kohtaan. Olipas todella vaikea sanoitusurakka, mutta kun kerran johonkin ryhdyin, niin sen myös loppuun saatoin. Ihan jees tästä omasta mielestä tuli, vaikka joitakin sekavuuksia sieltä kyllä löytyy. En vaan jaksanut lähteä niitä enää sen kummemmin hioskelemaan. Aikamoinen pilkunviilailu-urakka oli kyllä.

Atlantis
Mä niin näen tän soivan jollakin kesäfestareilla jonkun niin epävarman poikabändin esittämänä. Hienoa sanailua oli, kielikuvat olivat onnistuneita,. riimit toimivat. Hyvä. Ei kuitenkaan elämää suuremmalle tasolle yltänyt, eikä välittänyt mitään tunteita kovinkaan voimakkaasti.

Tabaluga
Jos sanoituksessa Lähtijät oli niukka sanamäärä, niin entä tämä sitten? Biisi on hieno, mutta tällaiseen "valitse mitä tahdot sanoittaa" -kisaan valinnan osuminen juuri Tirpiniin on vähän outoa, sillä on melkein itsestään selvää, ettei tarinassa saa oikein mitään kerrottua, kun eri rivejä on alle kymmenen joihin pitää tekstiä suoltaa. Periaatteessa ihan hienosti suollettu, mutta tämä olisi toiminut paremmin maakisassa - siis jos kaikki sanoitukset olisivat pakotettu samaan minimalistiseen kappaleeseen. Monikappalevaihtoehtokisoissa tämä jää ihan auttamatta jalkoihin. Samoin kävi minusta 2012 Gaalassa Kuulan sanoitusten osalta.

Lähtijät
Tunnelman pohjalta tehty fiilistelysanoitus. Ajattelin tehdä sanoituksen myös johonkin toiseen tyrkkyyn, mutta aika ja inspiraatio loppuivat kesken.

Hiittenharjun sankaritar
Vähän korni sanoitus, josta en tiedä, pidinkö vai en.

One life
No tämä nyt oli vähän tämmöinen harmaavarpunen, kiva aihe huonolla toteutuksella. Sanoituksessa ei ollut kauheasti tarttumapintaa enkä tykännyt kertsin englanninkielisistä osista.

Atlantis
Perushyvää sanailua hyvällä laulettavuudella. Toimii, muttei liikuta mihinkään suuntaan.

Tabaluga
En tiedä, tykkäsinkö tästä sanoituksen vai kappaleen ansiosta. Vähän epäilytti antaa täydet pisteet näin vähäriviselle tekstille, mutta mikäs siinä, jos sanoitus on yksinkertaisesti kisan paras. Kappaleen mystinen tunnelma on saavutettu erinomaisesti.

Edellisestä kerrasta, kun olen osallistunut useamman eri kappaleen kisaan (Gaaloja lukuunottamatta), on aikaa, ja silloinkin kappaleet ovat olleet kotoisin samasta kontekstista, joten olin suorastaan hieman yllättynyt, kuinka vaikeaa näitä oli verrata toisiinsa. Totesin, että ensinnäkin olisi epäreilua sakottaa kappaleen vähätavuisuudesta, vaikka vuolassanaisessa sanoitettavassa toki on merkittävästi enemmän tekemistä, mutta onko se sitten taas ansio sinänsä? Tämä sama kysymys tulee joka vuosi Gaalassakin; voiko ylipäänsä todella lyhyt sanoitus menestyä? No, Sadonkorjuun yö nyt ainakaan ei ollut järin verböösi aikanaan voitaessaan...

Päätin lopulta tuomita sanoitukset ensisijaisesti tunnelman ja kappaleellisen yhteensopivuuden perusteella (kunhan olin ensin vähentänyt tekniikkamiinukset, tietenkin ). Lähtijät oli onnistunut ja tunnelmallinen kokonaisuus. Kappale oli minulle uusi, koska olin katsonut Maltalta ainoastaan finaalin, ja se oli hieman outo, vaikkakin aika hyvä. Hiitteenharjun sankarittarella oli vähän turhankin paljon asiaa. Mielipiteeni siitä, sopiko teksti kappaleeseen, vaihteli puolelta toiselle alusta loppuun, ja päätyi lopulta johonkin keskivaiheille. Tarina periaattessa oli ystävällinen mutta hieman hengästyttävä. One life puolestaan oli hämmentävä, mutten täysin osaa sanoa miksi. Ehkä jotenkin teennäinen? Tai epäuskottava? Jollain tavalla sekin kuitenkin oli sympaattinen. Tabaluga aiheutti ehkä eniten päänvaivaa. Lopulta totesin pitäväni siitä, että teksti oli yhtenäinen ja rohkeasti omanlaisensa.

Sitten vielä sananen omasta työstä. Tässä ei ollut mitään uutta auringon alla vaan pitkälti ominta itseäni. Inspiraation sain alkutekstistä, joka oli viisuksi (ja varsinkin maltalaiseksi) tavallista kiinnostavampi. Säilytin aiheen ja käsittelin sen omalla tyylilläni. Osasyy osallistua oli, että halusin ainakin kuvainnollisesti antaa kappaleelle uuden mahdolisuuden olla esillä, koska kukaan ei siitä karsintavaiheessa tainnut pitää paitsi minä, joka rankkaan sen koko vuoden kärkiviisikkoon.