Viisukuppila

Korventaa (Rakastaa)
Ensimmäinen kuuntelukerta:
- Kaksoisotsikko on ihan turha, ja lopun moraaliopetus pelkästään typerä. Ilman lopun kertsivaihdosta sanoitus olisi noussut ihan uusiin ulottuvuuksiin, sillä C-osa olisi näin jättänyt kaiken avoimeksi. Sitä lukiessa heräsi päähäni nimittäin ajatus siitä, että lapsi olisi kuollut. Jos kertosäe olisi lopussakin säilynyt samana, niin lukija olisi mahdollisesti jäänyt näihin kuviin ja saanut ajateltavaa. Mutta valitettavasti kertsi lässäytti kaiken. It's such a shame.
- Ikävä kyllä tekniikka ei oikein pysynyt vaadittavalla tasolla. Varsinkin kertosäkeen "massentaa", "ihhanaa" ja "rakkastaa" töksäyttivät päälleni kuin vaaleanpunainen Esma-valas pyörremyrskyssä. Myös tavupainoissa ja -pituuksissa oli hakemista, painot olivat pielessä muun muassa rivillä 11 kohdassa "voi muistaa". Jos tuo olisi käännetty vain toisin päin, eli "muistaa voi", olisi laulettavuus sopinut paremmin. Samat sanat kolmanneksi viimeiselle riville ja "kai näkee" ja rivin 10 "vaan seuranaan". Tavupituuksia on vinksallaan siellä täällä ja oletan tekijän ne itsekin huomaavan. Joissakin kohdissa piti venytellä tavuja liikaa ja joissakin tuntui tila loppuvan kesken. Varsinkin Ég à lifille tyypillisiin lyhyeen tavuun loppuviin sanoihin ei oltu käytetty aikaa liki lainkaan. Suurin osa oli jätetty surutta pitkiksi.
- Sanailun tasolla sanoitus on ihan kelvollinen. Teksti ei kuitenkaan vaikuta oikein yhtenäiseltä, joka näkyy jo ensimmäisellä rivillä: raivoaa-verbi on liian arkinen yhdistettynä loppurivin kauniiseen tunnelmointiin varjon pelkäämisestä. Toisessa rivissä toistuvat jo ensimmäisellä rivillä nähdyt äiti ja pieni, joten näille olisi voinut etsiä joitakin synonyymejä. Toinen säkeistö tuntuu minusta sisällöllisesti hieman hämärältä. "Pelko mielen häntä heikentää" on ainakin sanajärjestyksellisesti epäsuomea jos ei muuta. Muutenkin sanoma jää pimentoon, minne se lapsi oikein lähtee nyt karkailemaan? Tökkiikö se pistorasiaa itsemurha mielessä? Ei kai? Mutta miten C-osa liittyy tähän näkemykseen? Äh, vähän karkaa sanailu ja tekniikka. Pienellä tarkkuudella ja panostamisella tästä olisi voinut saada eheän kokonaisuuden.
Toinen kuuntelukerta:
Mielipiteeni ei suuremmin ole vaihtunut, pienellä hionnalla tästä olisi saanut hyvän, nyt sanavalinnat ovat liian rujoja ja painavia. Tekniikan kanssa on melkein oppinut elämään, mutta jokainen tökkäys tökkää silmiin aika ikävästi siltikin.

Ei kai taas
Omani. Olen palannut jollakin asteella sanoittamisen alkulähteille! En tehnyt tätä sanoitusta kilpailua varten, vaan silkasta rakkaudesta sanoittamista kohtaan. Sanoitusprosessin aikana tuli itkettyä, hymyiltyä ja masennuttua, ja mahtuipa mukaan turhautumisesta johtuvaa epätoivoakin. Tahdoin pitää aiheestani kiinni, vaikka sitä olikin ajoittain vaikeaa käsitellä päässäni sen raakuuden takia. Tässä kuitenkin lopputulokseni Teille. Joissakin kohdissa kappaleen ikävät lyhyttavuiseen loppuvat sanat saivat niskalenkkiä, tiedostan ne täysin. Ja kaipa otsikon lopussa olisi voinut olla kysymysmerkki.

Vippaamaan (kuvitteellinen kertomus - älä kokeile kotona)
Ensimmäinen kuuntelukerta:
- Otsikko herätti inhoreaktion sanoitusta kohtaan, ja minun olisi tehnyt mieli paeta pois jo silloin. Itse sanoitus ei suuremmin muuttanut ajatuksiani, ainakaan positiivisempaan suuntaan. Minä en vain nähnyt yhteyttä kappaleen ja sanoituksen välillä. En lainkaan.
- Puhekielisyys oli se pahin juttu. On kledjuja ja Tallinnan risteilyt alko puuduttaa madafaka... Ääh, meni viimeinen uskottavuuden riekalekin jonnekin syvälle kivenkoloon. Eikä se ainakaan kovin helposti sieltä ulos tule. Ellei sitten alkolla ollut syvällisempää suuntaa Alkoon, sitten voi uskottavuus tulla ulos kolosta. Minulla on kuitenkin sen verran kunnioitusta kappaletta kohtaan, että ainakaan tällainen raju pölkyllä päähän huumori yhdistettynä moraalisiin opetuksiin ei nyt "oikein" napannut.
- Omituisinta sanoituksessa kuitenkin on se, että tekniikka on täydellistä! Joku sanoittaja ilmeisesti vihaa biisiä. Harmi sinänsä, minusta tämä on kaunis laulelma. No okei, tekniikkaa ei ehkä kuitenkaan ihan täydelliseksi voi sanoa, sillä muutamia tavupainoja ja -pituuksia ainakin minä olisin käsitellyt toisin. Hyvä tekniikka kuitenkin.
Toinen kuuntelukerta:
Aloin lämmetä vähän, sillä tajusin sanoituksen sarkastisen arvon. Jos puhekieli olisi mennyt roskiin yön aikana, niin olisi varmaan noussut sanoituksen numero 1 ohi. Nyt oli pakko jättää kuitenkin jumbosijalle.

Linnuntie
Ensimmäinen kuuntelukerta:
- "Hieman" kohosi taso, aivan HUIKEA sanailu ja täydellinen tekniikka. Ei oikein muuta sanottavaa, mutta kaipa tätä täytyy jotenkin avata. Ainakin itselleni.
- Luin sanoituksen äsken puoliääneen läpi, ja sisällöllisesti rivit 11-12 muodostuvat ehdottomaksi lempparikohdakseni. Nämä rivit vain ovat verenseisauttavan upeita. En oikeasti kestä, miten ihmeessä jotkut vain osaavat tämän sanallisen miekan heiluttelun. En minä pystyisi tällaiseen jälkeen, ja tuskin tulen ikinä pystymäänkään. Tavallaan pitäisi kai olla kateellinen, mutta minä vain mykistyn hämmästyksestä. Mitään näin hienoa ei olla nähty sanoituskisoissa sitten szigetin "Uurteita" -sanoituksen tyrkkykisassa 4/6. Tästä vain jäi päähän ihanan seesteinen fiilis, toivottavasti se kantaa pitkään ja kauaksi.
- Tekniikka osui ihan nappiin! Jopa haastavat lyhyttavuiseen loppuvat kaksitavuiset sanat, joita biisissä oli vaikka muille jakaa (ja joiden kanssa itse ainakin uurastin ihan liian pitkään, ja joita en edes jaksanut kaikkia röhkiä täysin kuntoon,) oli selätetty hienosti! Vielä enemmän kunnioitusta suoritukseen tuottaa se, että sanoitus oli preesensissä, joka tunnetusti tuottaa kaksoisvokaaleihin loppuvia verbimuotoja. Mutta mitä ihmettä tapahtui C-osassa, laulettavuus romahti? Okei, se oli vaikea sanoitettava, mutta niin oli koko biisi ihan yleisestikin. C-osan toisella rivillä ratkaisu venyy ihan liikaa, ja kolmosrivillä on yksi tavu liikaa, ellei ideaalireittiä tulisi pukeltaa suussa jotenkin omanlaisesti. En tiedä onko tämä vain huolimattomuusmoka, mutta suosittelen korjaamaan sen ja ratkaisuuu:n Gaalaan, sinnehän tämä sanoitus lie rynnii.
Toinen kuuntelukerta:
Aloin tajuta sanoituksen piilomerkityksiä ja sanomaa, niitäkin tuntui ilmeisesti myös löytyvän kauniin tunnelmakuvauksen lisäksi! Pidin ideasta, jota aivoni tästä ryhtyivät muodostamaan. Jonkinlaista elämänohjetta siis olin löytävinäni: mene suorinta tietä läpi, älä jää jahkailemaan, ole onnellinen! Pidin myös sanoituksen haikeasta toiveikkuudesta, uskoa tulevaan löytyi Linnuntien lisäksi vain sanoituksesta numero 1. Minusta kappale on vähän samalla tavalla vaikea mitä Crisalide, sillä alku on masentunutta hörhöilyä, mutta lopussa pitäisi olla niin iloista. Itse tulkitsin lopun kiekuilut kuitenkin pikemminkin sellaiseksi toivottomuuden muodostamaksi tuskanulvonnaksi, joka yhdistyy lohduttomiin naurahduksiin. Pystyn siis näkemään kappaleen kummallakin tavoin. Ymmärrän tämän haikeusnäkökulmankin.

Unohdettujen unelmien antikvariaatti
Rakastuin tuohon otsikkoon. Sanon tämän siis ennen kun olen lukenut yhtäkään sanoitusta mitenkään läpi. Ihana otsikko! Toivottavasti sanoitus yltää samalle tasolle. Kädet ristiin.
Ensimmäinen kuuntelukerta:
- Ei, ei tarvinnut jännittää. Ihanahan tämä oli. Aivan ihana! Ehdottomasti vaikein teksti sanallisesti, ja tätä täytyykin ilmeisesti avata vähän mielessäni, jotta ymmärtäisin syvimmän olemuksen. Mutta sen sanon, että huikea teksti.
- Tekniset ansiot olivat kilpailun parhaat. Tässä ei ollut edes hupsua C-osaa, joka ei olisi sopinut kuosiinsa.
- Niin, se sanailu, se sanailu... Otsikko itsessään on jo huikaisevan kaunis ilmaus, joka voi tarkoittaa niin montaa asiaa. Ja kun se vielä sointuu suuhunkin niin kauniisti. Kiikki piti googlettaa, koska se oli sanoituksessa melko harvinaisessa ilmaisumuodossa (vrt. joutua kiikkiin). Nyt senkin olemassaolon syy paljastui. "Vanhalla 'uudella'" käsitin kaikkea uutta roinaa, jota ihminen on elämänsä aikana haalinut itselleen silkasta mielihyvän tarpeestaan ja muotivillityksistä. Ensimmäisen kertosäkeen jälkeen minulle muodostuu päähäni kuva vanhasta miehestä, joka ullakolla istuu kuluneen arkun äärellä tutkimassa muistojaan, joita on sinne elämänsä varrelta heitellyt. Toinen säkeistö selventää kertojaa: merimies! Mutta herättää myös kysymyksen: mitä tarkoitetaan rääkillä, joka uutta 'nuorta' virkistää? Tämä jäi hieman avoimeksi. C-osa tuo sanoitukseen täysin uuden näkökulman: onko kertoja sittenkin vain merimieselämästä haaveillut vanha mies, joka ei ikinä saanut aikaiseksi toteuttaa unelmiaan? Siitäkö tässä kaikesta on kyse? "Haavainen nuoruus"-termi viittaisi samaan johtopäätökseen. Ja Maa sen kuin jatkaa pyörintäänsä.
- Ihan käsittämättömän moniulotteinen sanoitus, käy kovaa kamppailua pisteitteni kärkisijasta edellisen sanoituksen kanssa. Tässä voi käydä vaikka miten, sen huominen tuo tullessaan.
Toinen kuuntelukerta:
Lyhyestä virsi kaunis: kyllä tämä on kilpailun paras sanoitus. Huikea tunnelma!

nkorppi kirjoitti:02. Ei kai taas

Uskomatonta että äidinraivosta oli repäisty kaksi eri sanoitusta, musiikkivideon liitupiirrosten takia. Hohhoijaa, vaikka ei se tietysti sanoittajien 'vikaa' täysin ole.

Öh äh häh? En edes muista tuollaista kohtaa koko musiikkivideosta, ja sanoituksen idea sitä paitsi tuli päähäni heti kun Ég à lif oli valittu Islannin viisuksi, siis ennen kuin siitä edes oli mitään musiikkivideoita.

Ahaa! Jäljillä olin analyysini kanssa, vaikka vähän väärin yksityiskohdin lähdin tulkitsemaan. Kiitos tarkennuksista.