Viisukuppila

Vilsku kirjoitti: Tietenkin huomasin ja ihan vaan vinkkinä, ettei niitä tuloksia edes muuten näkisi. Ja ei enkä edes klikannut Mikaelille ääntäni. Nähtäväksi jää tosiaan, mikä porukka Mikaelia tuossa äänestää, enkä ole sitä äänestystä lyttäämässä, mutta sinä perustelit tuohon äänestykseen ja sen kärkitilaan sen että Mikael olisi voittanut Euroviisut jaadijaadijaadi tyylisen kommentin, jonka antoi virheellisen käsityksen siitä, että nyt Mikael on voittanut jonkun suuren maailmanlaajuisen gallupin ja kansat lankeavat hänen jalkoihinsa, joten toinpa asian nyt esille, että tuo luku on suorastaan minimaalinen.

En ole käsittääkseni missään sanonut, että Krista tulisi pärjäämään. Vai olenko? Ei se ole pärjäämisen kuvittelemista, jos tykkää Kristan biisistä. Itse siitä tykkään, mutten silti usko että se voittaa saati on top 10:ssä - mutta ei se minulle tärkeää olekkaan. On ihan sama miten suosikkini lopulta pärjää, mieluummin laitan Suomen edustajaksi helmen, jota tiedän että eurooppa ei arvosta kuin kasan p*skaa, jonka tiedän sijoittuvan vaikkapa top 10:neen.

Mutta hei onneksi on tuo yksittäisen OGAE klubin nettiäänestyksen tulos, jossa sata fania ovat kertoneet, että Krista on vasta sijalla 21. voi ei, nyt maailmani murtuu. Harmittavan suuri otanta tosiaan 100 miljoonan ihmisen mielipiteestä.. ja vielä varmasti kaikki ikäryhmät täydellisesti edustettuna ja tuohan tosiaankin antaa niin suorat suuntaviivat tämän vuoden tuloksille, että jätetään saman tien kisat kisaamatta.

Oih sinä suuri musiikin puoliammattilainen kumarran edessäsi. Jep tuo antaa kyllä niin paljon arvoa kommentillesi, oikein pönkittää egoasi, etten näin "roskan suurkuluttajana" voi edes sanoa tuohon mitään, jolla olisi merkitystä. Voin toki myöntää että kuuntelen aika paljon "roskana" pidettyä musiikkia, mutta minulle musiikin "maailman mullistavuus" ja "erilaisuus" tai "suuri sanoma" jne. eivät ole niin tärkeitä faktoreita silloin kun määrittelen mistä pidän. Minä pidän rehellisesti siitä, mistä pidän ja en pidä siitä mistä en pidä, on aivan järkyttävää että jotkut egoaan pönkittävät (musiikin puoli tai kokoammattilaiset) elitistit oikeen analysoimalla analysoivat, että onkohan tästä nyt soveliasta pitää. MInulle musiikki voi olla hyvää jos se viihdyttää, tanssittaa, itkettää, naurattaa jne... Enkä todellakaan häpeä kuunnella musiikkia aina roskasta tanssimusiikista Beethovenin teosten pianoversiointien kautta suomenkieliseen iskelmäpoppiin. Mutta ehkä minä vielä joskus opin, ettei ole soveliasta pitää roskasta. Siihen asti teidän "musiikin puoliammattilaisten" täytyy varmastikin valaista minua.

P.S Tähän viestiin sovelias lopetus olisi varmaankin se että: en ole muuten minäkään mikään ihan tietämätön mitä musiikkiin ja musiikki bisnekseen tulee

https://eurovisiontimes.wordpress.com/2 ... e-results/

Kannattaa lukea nuo kommentitkin, jos ei niistä ärsyynny.

Ok. Tuo viimeinen kommentti tuosta aikaisemmasta voidaan pyyhkiä yli pöytäkirjasta, meni vähän ylilyönniksi.
(Kommentti poistettu)

Ensinnäkin se piti poistaa, mutten ehtinyt, kun se ehdittiin jo lukemaan.
Johtuen, että minkä tahansa linkin tai edes jonkun mainitsemisen arvoisen tänne pistää, heti ollaan
trollaamassa kuin herhiläiset, että eihän tuo nyt mitään pari ääntä jossain äänestyksessä. Tuo oli vain esimerkki monista. Ei tänne viitsi laittaa kaikkia linkkejä, missä suomalaisia pidetään suorastaan typerinä, kun "teillä oli tämä, niin menette valitsemaan jonkun Marry Me:n."

Tuossa nyt kumminkin joitain youtuben kommentteja;

"Why, Finland, why didn't you choose this?

"I still can't fathom what they've done!What a masterpiece"

"Oh Finland, this is the absolutely best song in many years from all countries and all national selections.... despite that I am sad that you did not choose it, I'm a happy man because you brought this artist to my attention. I deeply love his work and voice. Thanks from the Netherlands!"

"Stupid finnish people... stupid, stupid, stupid!"

"How could you give up this beautiful song and pick a clueless and awful song that no way he's gonna qualifies to the final instead of this beatiful song?"

Tämä on vielä pakko pistää tänne :

http://www.demi.fi/keskustelut/oma-plan ... -viisuissa

Nimim. Mursuperuna oli hieman näreissään.

Tuo ylilyönti omasta 'erinomaisuudesta musiikkiasiantuntemuksessa' heijastui mielenkiintoisesta huomiosta,
johon olen törmännyt. Nimittäin yhteinen tekijä kaikille, jotka ovat pitäneet "We should be..." enemmän tai vähemmän hienona sävellyksenä, ovat jollain tavalla itse musiikin kanssa tekemisissä, laulajia mm. Anna Abreu, musiikin harrastajia tai opiskelijoita, tietysti myös Aija Puurtinen, jokahan on toiminut musiikinopettajana. Kaverini, jonka kanssa ollaan oltu musiikkiopistossa ja soitettu orkesterissa nuorempana, kehui hienoksi ei nyt ihan ylistänyt.

Ja kukas voittomahdollisuuksista mitään on puhunut? Viisupippaloissa, eritoten Suomen tapauksessa
niistä on parempi olla vain hiljaa.

WSBT:n huonoa radiokuuluvuutta on aivan turhaa kyseenalaistaa kappaleen viaksi.

Bandido kirjoitti:
Tuo ylilyönti omasta 'erinomaisuudesta musiikkiasiantuntemuksessa' heijastui mielenkiintoisesta huomiosta,
johon olen törmännyt. Nimittäin yhteinen tekijä kaikille, jotka ovat pitäneet "We should be..." enemmän tai vähemmän hienona sävellyksenä, ovat jollain tavalla itse musiikin kanssa tekemisissä, laulajia mm. Anna Abreu, musiikin harrastajia tai opiskelijoita, tietysti myös Aija Puurtinen, jokahan on toiminut musiikinopettajana. Kaverini, jonka kanssa ollaan oltu musiikkiopistossa ja soitettu orkesterissa nuorempana, kehui hienoksi ei nyt ihan ylistänyt.

Ja kukas voittomahdollisuuksista mitään on puhunut? Viisupippaloissa, eritoten Suomen tapauksessa
niistä on parempi olla vain hiljaa.

WSBT:n huonoa radiokuuluvuutta on aivan turhaa kyseenalaistaa kappaleen viaksi.

Pidän WSBT kappaletta ihan hyvänä sävellyksenä, vaikkakin en sellaisena, jota itse jaksaisin kerrasta toiseen kuunnella, enkä ole sitä missään välissä kritisoinutkaan. Sen sijaan Saaren laulutaitoa, esiintymistä jne. olen kritisoinut ja sitä on suorastaan yllyttänyt tällainen palvontakultti, jota sen ympärillä on pyöritetty. "Tää olis niin varmasti voittanu, mut nyt Krista jää viimeseks ja sit me nauretaan Suomelle"- kommentit saavat minut näkemään punaista. Ja itseasiassa, minä tiedän jopa muutamia musiikin parissa työskenteleviä, jotka ovat sanoneet että tämä on tyyppiesimerkki kappaleesta, joiden tarkoituksena on tahallaan erottautua (jnejne) ja joilla pyritään vain pönkittämään omaa egoa ja musiikillista asiantuntemusta. Kolikolla on tunnetusti kaksi puolta. Ja voi kyllä, kyllä täällä on siitä voittomahdollisuuksista puhuttu.

Ja minkäs vika se sitten on jos tämä ei soi radioissa, jos saan kysyä?
niidenkö jotka valitsevat biisejä? Soittolistojen? Tyhmien kanavien? Luuseria massamusiikkia kuuntelevien pikkutyttöjen?... EI vaan kappaleen. Jos se ei kelpaa radioille, niin jotakin se kertoo. Ja ei se ei kerro sitä, että se on liian "hieno" ja erinomainen "Mestariteos", että sitä osaittaisiin ymmärtää, vaan se kertoo siitä, ettei se ole kappaleena tarpeeksi hyvä saadakseen soittoa. Musiikin menestystä kun ei oikeen muuten voida mitata muuta kuin myynnillä, kuuluvuudella (jne)... kaikilla mittareilla WSBT on jäänyt mitään sanomattomaksi ja tylsäksi. Yksittäisiä ihmisiä se saattaa valloittaa, mutta fakta on se, että biisi ei ole menestyt millään mittarilla. Ja ennen kuin tullaan kysymään, että milläs mittareilla se Krista sitten.... niin katsokaapa vähän Spotify kuunteluja, youtube katseluja, radiosoittomääriä (ja kuuuvuutta eri kanavilla) jne.

kuu-kuu kirjoitti:^
Tottakai Radio Suomi soittaa hittejä. Mitäs muutakaan. Iskelmähittejä. M.S:n biisi on vaikea sinnekin. Vaikka helppo onkin, ainakin heidän korvilleen, jotka haluavat myös kuunnella tuntemattomia musiikin keinoja.

Hiteillä tarkoitin lähinnä sellaista nykmusiikin kuumimpia nimiä ja biisejä, kyllä Radio Suomi soittaa enemmänkin sellaista jo paikkansa vakiinnuttanutta iskelmää vuosikymmenien takaa, siinä missä Iskelmä tarjoaa niitä iskelmäpopin nykyhelmiä. Ja kummallekaan kanavalle ei WSBT ole kelvannut sen kummemmin.

JA ei kyse ole biisin vaikeudesta, vaan huonoudesta kuten ed. viestissä sanosin. Helppo on osoittaa sormella, että "tyhmä yleisö ja 5 miljoonaa suomalaista kun ette helmestä tykkää".... vaikka totuus on paljon yksinkertaisempi, yleisö kuuntelee sitä mitä kuuntelee. Ja jos se ei halua kuulla, niin se on sanavaltansa käyttänyt. Sen jälkeen on turha tulla urputtamaan, että "te taiteesta tietämättömät" ette nyt ymmärtäneet tätä väärin ymmärrettyä teosta, koska enemmistö on jo valintansa tehnyt.

Youtube-kommentteja ei voi nyt vakavasti ottaa, mutta vaikka siellä on Kristan viisua kohtaan negatiivisia viestejä, niin löytyy vähintäänkin yhtä paljon positiivista sanottavaa
Marry me on siinä hyvä biisi että sitä joka inhotaan tai sitten siitä oikeasti tykätään tosi paljon, ei jää ainakaan seinäruusuksi, vaan herättää mielipiteitä, menestyksen merkki

Mikaeliin taas: Itse oon ainakin vähän yllättänyt että we should be trouhght on vaipuinu kokonan unholaan, itseasiassa studioversio oli hyvä, paaljon parempi kuin lattea live-esiintyminen
Ehkä Mikael ei vaan oo halunnu tehä mitään biisinsä näkyvyydensä eteen, ja missä se luvattu musiikkivideo tästä biisistä on? Tuntuu että se olisi vaan julkaistu jos Mikael olisi menny Mälmöön..tuntuu että asenne on "mitä väliä enään millään on kun ei tullut voittoa" se ehkä selittää miksi tää biisi ei oo saanut minkäänlaista näkyvyyttä
Enkä mä mitenkään vierasta/inhoa näitä taiteellisia, herkkiä biisejä viisuissa, pidinhän mä viimevuonna paljon Suusista ja Kuulasta

/Ja en nyt tarkoittanut tätä viestiä kellekkään

Vilsku kirjoitti: Sen sijaan Saaren laulutaitoa, esiintymistä jne. olen kritisoinut ja sitä on suorastaan yllyttänyt tällainen palvontakultti, jota sen ympärillä on pyöritetty.

Tämä on taas tätä tuttua tavisten viisastelua jonkun laulutaidoista, ikään kuin osaisivat määritellä kuka osaa ja kuka ei. On täytynyt tulla sinulle pelkästään tuosta ärsytyksestä. Saaren upea tenori muuten peittoaa ehkä Diandraa lukuunottamatta useimmat Suomen iskelmätähtöset mennen tullen

Vilsku kirjoitti: Ja minkäs vika se sitten on jos tämä ei soi radioissa, jos saan kysyä?
niidenkö jotka valitsevat biisejä? Soittolistojen? Tyhmien kanavien? Luuseria massamusiikkia kuuntelevien pikkutyttöjen?... EI vaan kappaleen. Jos se ei kelpaa radioille, niin jotakin se kertoo. Ja ei se ei kerro sitä, että se on liian "hieno" ja erinomainen "Mestariteos", että sitä osaittaisiin ymmärtää, vaan se kertoo siitä, ettei se ole kappaleena tarpeeksi hyvä saadakseen soittoa. Musiikin menestystä kun ei oikeen muuten voida mitata muuta kuin myynnillä, kuuluvuudella (jne)... kaikilla mittareilla WSBT on jäänyt mitään sanomattomaksi ja tylsäksi. Yksittäisiä ihmisiä se saattaa valloittaa, mutta fakta on se, että biisi ei ole menestyt millään mittarilla. Ja ennen kuin tullaan kysymään, että milläs mittareilla se Krista sitten.... niin katsokaapa vähän Spotify kuunteluja, youtube katseluja, radiosoittomääriä (ja kuuuvuutta eri kanavilla) jne.

Mietippä, miten paljon noihin Spotify:n kuuntelu ja youtube-katselumääriin vaikuttaa pelkästään se, että ON
Suomen viisuedustaja, eli niihin sisältyy juuri se mm. viisufanien "pakollinen" katselu, kuunnellaan vaikka sitten pelkästään vertailun vuoksi eri maiden kappaleita. Samalla voit miettiä paljonko Kristaa olisi kuunneltu, jos hän olisi tullut vaan toiseksi.

Oletkos muuten koskaan kuullut, että minkään maan karsintojen toiseksi tulleella kappaleella olisi enemmän kuunteluja kuin itse viisuedustajalla? Ehkä jollain YOHIOLLA voi olla lähelle Ruotsissa, MF:n saama julkisuushan on tunnetusti ulkomaita myöten ihan omaa luokkaansa.

Eli EI OLE edelleenkään MITÄÄN TEKEMISTÄ kappaleen paremmuuden kanssa, jos ei ole ketään esim. levy-yhtiötä promoamassa.

`` Norjan karsinnoissa toiseksi tullut Adelenin hurmaava Bombo on ainakin Norjassa edelleen kovassa suosiossa, listojen ykkösenä edelleenkin

" Ja kyllä on
Biisin täytyy olla hyvä ja muistettava menestyäkseen


Mutta jos mä nyt lähtisin täältä Umk-alueelta

Voisi alkaa vertailemaan musiikkimakuja Kiusaus puuttua aiheeseen kasvoi liian suureksi kun alettiin asettaa vastakkain "purkkapopin"/"listamusiikin" sekä WSBT:n kuuntelijat. Itse yritän välttää minkään kokonaisen genren leimaamista roskaksi, vaikka mielipiteeni esim. kykykilpailuartisteista (jollaisia muuten kaikki UMK-osallistujatkin olivat!) lienee jo tullut selväksi. Yritän myös olla ajattelematta että minkäänlainen musiikkimaku olisi parempi kuin toinen, mutta joskus tietenkin löydän itseni norsunluutornista halveksimasta sellaisten ihmisten makua, joille esimerkiksi kelpaa suomalaisten radioasemien nykytarjonta, mutta ei serbialainen turbofolk. Eniten kuitenkin halveksuntaa kutsuu sellainen asenne, että vain jostakin genrestä löytyisi hyvää musiikkia ja kaikki muu olisi p*skaa - perinteisesti tähän syntiin ovat syyllistyneet jotkut (=eivät kaikki) hevarit, mutta asenne on ärsyttävä ihan riippumatta siitä mihin genreen palvonta kohdistuu.

Hassua on sekin, että samat seikat, jotka ns. purkkapopissa häiritsevät, aiheuttavat minulle "meh"-reaktion myös WSBTta kuunnellessa. Olkoonkin taiteellinen, mutta järkyttävän kliseinen pläjäys silti, ainakin mitä tulee sanoihin, melodiaan ja tehokeinoihin (mm. nostatukset). Eihän tämän melodia edes ole mitenkään vaikea, vaan hyvinkin epäyllättävä verrattuna vaikkapa suurimpiin kreikkalaisiin ja balkanilaisiin suosikkeihini - jotka kylläkin ovat omissa maissaan radiosoittolistamusaa, mutta en silti laskisi niitä ehkä tuohon "purkkapop"-genreen. Käsittääkseni ainakin puhe oli Suomen ja muun Länsi-Euroopan ja Yhdysvaltojen valtavirtamusiikista kun puhuttiin listahiteistä.

Ja rytmi, musiikin (minulle) oleellisin osa, en edes aloita siitä. Te musikaalisemmat voisitte kertoa alkajaisiksi WSBTn tahtilajin(/-lajit). Monimutkaiset tahtilajit ja niiden vaihtumiset toisiin kesken biisin on kivoja, ja niitäkin löytyy tuolta kaakon suunnalta vähän joka biisistä välillä, mutta rytmissä on kuitenkin pointtina se että siinä on jonkinlainen toistuva kuvio. Jota voi soittaa esim. rummuilla.

Randomin rambleni pointtina oli siis se, että sama ihminen voi inhota sekä tätä biisiä että valtavirran musiikkitarjontaa, ja arvostaa esimerkiksi vaikeita melodiakulkuja ja rytmejä. Älkäämme siis musiikin puoli- eikä edes täysammattilaisina nousko norsunluutorneihin, vaan avataan mieluummin silmät sille että maailma on täynnä ihanaa musiikkia, kaikenlaisissa genreissä. Se ei tee kenenkään musiikkimausta huonoa, jos hän ei pidä minun lempibiisistäni, ei edes vaikka tuo samainen ihminen rakastaisi jotakin biisiä jota itse inhoan. Ja jos vaikka teoriassa tekisikin, mitä kukaan hyötyy siitä jos yritän tuolle toiselle osoittaa makuni paremmuutta? Saako oma egoni siitä jotain rakennusaineita? (Jos, niin säälittävää.) Paraneeko tuon toisen musiikkimaku? (Ei.)

Bandido kirjoitti:Tämä on taas tätä tuttua tavisten viisastelua jonkun laulutaidoista, ikään kuin osaisivat määritellä kuka osaa ja kuka ei.

Sano nyt ensi alkuun, millaisella pätevyydellä on tavis ja millaisella ei, niin tietää, keiden kuuluu sulkea suunsa tässä ketjussa ja ketkä saavat olla äänessä. Riittääkö pätevyydeksi äänessäoloon, että olen mm. vahvistanut muuatta jousiorkesteria kakkoscornistina, jotta se voi soittaa Haydnia konsertissa? Ammatti on kyllä muulta alalta, sen myönnän.

Kuka tahansa ammattilainen kuulee, että Mikael vetää biisinsä paikoin aika pahasti nuotin vierestä. Krista laulaa puhtaammin, ainakin UMK-finaalissa lauloi. Fiksumpi ammattilainen osaa sitten arvioida, onko tuolla mitä väliä.

Biisinä WSBT on (ihan eri lajityypinkin huomioon ottaen) ehkä parempi, mutta kokonaispakettina Marry Me hakkaa sen mennen tullen. WSBT:n studioversiota kuuntelee, kaikkia live-esityksiä ei kovin mielellään.

Sivun ensimmäisestä viestistä tuli mieleen yksi asia.

Miksi kaiken musiikin täytyisi olla ihanteellista radiomusiikkia tai sellaista jota kaikki oikeasti pitää? Miksi jotkut tai joku sitten ei voisi tehdä aivan omalaista ja persoonallista musiikkia? Sellaista, joka ei olisi välttämättä listojen kärjessä viikko kausia, mutta kuitenkin jokunen tykkäisi? Tätä Mikael Saaren laulua arvostan juuri sen omalaisesta hyvyydestä.

Rousku kirjoitti:
Sano nyt ensi alkuun, millaisella pätevyydellä on tavis ja millaisella ei, niin tietää, keiden kuuluu sulkea suunsa tässä ketjussa ja ketkä saavat olla äänessä. Riittääkö pätevyydeksi äänessäoloon, että olen mm. vahvistanut muuatta jousiorkesteria kakkoscornistina, jotta se voi soittaa Haydnia konsertissa? Ammatti on kyllä muulta alalta, sen myönnän.

Kuka tahansa ammattilainen kuulee, että Mikael vetää biisinsä paikoin aika pahasti nuotin vierestä. Krista laulaa puhtaammin, ainakin UMK-finaalissa lauloi. Fiksumpi ammattilainen osaa sitten arvioida, onko tuolla mitä väliä.

Biisinä WSBT on (ihan eri lajityypinkin huomioon ottaen) ehkä parempi, mutta kokonaispakettina Marry Me hakkaa sen mennen tullen. WSBT:n studioversiota kuuntelee, kaikkia live-esityksiä ei kovin mielellään.

Onhan se MM:n verrattuna monin verroin vaikeampikin ja vaatii pikkuisen laajempaa äänialaa ja sitäkin Saarella löytyy. Kuulkoon kukin niin väärin kuin haluaa, tällaista ääntä ei Suomessa ole toista ollut. Hieman REM:in Michael Stip-tyyppinen soundi, mutta eihän tällainen äänityyppi voi mitenkään kaikkia miellyttää.

https://www.youtube.com/watch?v=ej9q4eQrHeo

Bandido kirjoitti:mutta eihän tällainen äänityyppi voi mitenkään kaikkia miellyttää.

Ditto.

Se on toki sinänsä hyväkin asia, jos ääni on persoonallinen. Siitä tosin seuraa se, ettei ääni kaikkia miellytä. Minulla nyt on aina ongelmia korkeiden miesäänten kanssa, ellei sitten lauleta oopperaa (esim. Romanian tämän vuoden viisua kuuntelen ihan mielelläni; siltikin vielä mieluummin kuuntelen bassoja, jos miesääntä ylipäänsä kuuntelen). Mikaelin soundi on minun korvaani ärsyttävä, mutta tavanomaiseksi sitä ei voi haukkua. Yksi musikaalisempi kaveri luonnehti ääntä siten, ettei siitä osaa oikein sanoa, onko se miehen vai naisen ääni. Antti Tuiskulla on muuten sama ominaisuus äänessään, eli siinä mielessä Suomesta löytyy kyllä samantyylisiä

Ei herrajumala, vieläkö täällä jatkuu tämä yhdenmihen show tästä että WSGTRJKLÖ on ylimaallinnen nerojumalan sävelmestariteos ja jotka eivät tätä allekirjoita eivät vaan ymmärrä kun ovat epämusikaalisia ali-ihmisiä, surkeaa mautonta massaa.

Bandido kirjoitti:Tämä on taas tätä tuttua tavisten viisastelua jonkun laulutaidoista, ikään kuin osaisivat määritellä kuka osaa ja kuka ei. On täytynyt tulla sinulle pelkästään tuosta ärsytyksestä. Saaren upea tenori muuten peittoaa ehkä Diandraa lukuunottamatta useimmat Suomen iskelmätähtöset mennen tullen

Hieno biisi, hyvä esitys, mutta ei ollut riittävän suvereeni voittaakseen riittävästi ihmisiä puolelleen. Jos se olisi sellainen ja jos Mikael Saari olisi niin uskomaton tenori (soundi on mielenkiintoinen, laulu hyvällä tiellä, mutta väite ylittämättömästä ylivertaisuudesta laulajana on yksinkertaisesti hilpeyttä herättävä kun sen lausuja väittää omaavansa ammattimaista arviointikykyä ja kyseenlaistaa muiden kuuleman) kuin väität biisi olisi äänestetty voittoon ja tuomarit olisivat kantansa tapahtunutta selvemmin ilmaisseet. Muut eivät ole tyhmiä, vaikka sinulla näyttää olevankin joku henkilökohtainen tarve niin ajatella, vaan ihmiset pitävät eri asioista, myös ne asiantuntemusta omaavat, joiden joukolla haluat itseäsi pönkittää. Netistä on luettavissa ei-niin-innostuneita vankkojen ammattilasiten arvioita. Yritä hyväksyä. Vai onko oma kokemuksesi niin riippuvainen muiden mielipiteistä, että alat epäillä itseäsi, mikäli makuasi ei kuorossa tueta?

Kumpi sinulle on tärkeämpää: pitää ja nauttia musiikista, saada siitä syviä elämyksiä, vai pitää sellaisesta "oikeasta" musiikista, jonka avulla voit todistella omaa kehittyneisyyttäsi, hyvää makuasi, nerouttasi ja muuta ylemmyyttäsi?

Bandido kirjoitti:Onhan se MM:n verrattuna monin verroin vaikeampikin ja vaatii pikkuisen laajempaa äänialaa

Lauluteknisesti joo. Esiintyisteknisesti enpä menisi sanomaan, kumpi on vaikeampi. WSBT:n voi pönöttää, MM ei toimisi siten.

Laaja ääniala ei tee biisistä hyvää. Onko alankomaiden tämänvuotinen Birds huono, koska liikkuu niin suppealla äänialalla?

Jään edelleen odottamaan tietoa siitä, ketkä ovat niin ammattilaisia, että saavat sanoa jotakin.

Bandido kirjoitti:
Tämä on taas tätä tuttua tavisten viisastelua jonkun laulutaidoista, ikään kuin osaisivat määritellä kuka osaa ja kuka ei. On täytynyt tulla sinulle pelkästään tuosta ärsytyksestä. Saaren upea tenori muuten peittoaa ehkä Diandraa lukuunottamatta useimmat Suomen iskelmätähtöset mennen tullen

Tavisten viisastelua ehkä, mutta sanon että kyllä suurin osa "taviksistakin" kuulee, milloin lauletaan pieleen. Ja koska kommenttisi ovat olleet niin provosoivia niin voin minäkin nyt besserwisserinä sanoa, että en minäkään ole ihan untuvikko mitä musiikkiin tulee...

Ja kuuluvuudesta: kyllä Saari on saanut sen yli puoli miljoonaa kuulijaa ja varmasti UMK:ta ovat myös eri levy-yhtiöt seuranneet. Miksei sopimuksia ole allekirjoitettu? (Kristan kanssa niin tehtiin kesken UMK:n!) Mikseivät radiokanavat (jotka kappaleen ovat kuitenkin kuulleet!) ole ottaneet sitä soittolistoilleen? Miksei musiikkivideoita ole julkaistu ja miksi biisi ei ole kerännyt paljoa katselijoita youtubessa? Jos WSBT olisi kuten olet todennut niin täydellinen mestariteos, että se viisut voittaisi, niin kai se saisi suosiota youtubessa (ym. mittareilla) siitäkin huolimatta, ettei se ole euroviisuissa mukana.

Kysymys kuuluukin: miksei WSBT ole levinnyt maailman suosioon tai edes Suomessa kuunnelluksi...? vastaus: se ei ole biisinä tarpeeksi hyvä yleisön mielestä. Ja kun totesit että voittajabiisit pääsevät aina parrasvaloihin, niin totta tuokin puoli, mutta milläs selität runsaan radiosoiton Kristan kohdalla... eivät Kuunkuiskaajat, Teräsbetoni ja Waldos People saaneet vaikkapa noin esimerkkinä noin paljon radiosoittoa. Eli kylmä fakta on se, että yleisö (oli se kuinka p*ska maultaan tahansa) ei pidä Saaren kappaleesta ja pitää Kristan kappaleesta.

Vilsku kirjoitti: Ja minkäs vika se sitten on jos tämä ei soi radioissa, jos saan kysyä?
niidenkö jotka valitsevat biisejä? Soittolistojen? Tyhmien kanavien? Luuseria massamusiikkia kuuntelevien pikkutyttöjen?... EI vaan kappaleen. Jos se ei kelpaa radioille, niin jotakin se kertoo. Ja ei se ei kerro sitä, että se on liian "hieno" ja erinomainen "Mestariteos", että sitä osaittaisiin ymmärtää, vaan se kertoo siitä, ettei se ole kappaleena tarpeeksi hyvä saadakseen soittoa.

Tämä levy ei aikanaan myynyt, ei ollut arvostelumenestys, ei soinut radiossa, mutta siitä on tullut joittenkin arviointien mukaan maailman paras populaarimusiikin levy. Monilla listoilla on parhaitten joukossa. Levy on siis: "Velvet Underground & Nico", vuodelta 1967. Se on monesti valittu myös "vaikutusvaltaisimmaksi levyksi". Monet monet bändit ja soittajat aloittivat soittelemaan kuultuaan tämän. Eli saivat levystä inspiraation ruveta muusikoksi.

Wikitietoa:
http://en.wikipedia.org/wiki/The_Velvet ... d_%26_Nico

Yksi biisi levyltä. Voisi laittaa esimerkiksi levyltä biisin kuin biisin ja kuuntelija huomaa kuulevansa mestariteoksen.
Ihan totta, Vilsku. Ajattele, hyvä ihminen mitä kirjoitat.

^^ Voi kyllä ajattelen mitä kirjoitan, vaikka kuinka sitä yrittäisit vähätellä, mutta kiitos nyt kuitenkin kauniista sanoista. Kuten totesin yksittäisten biisien menestystä ei voida oikeastaan mitata muuta kuin radiosoitolla, myynnillä, näkyvyydellä ja nettikuunteluilla, se on ihan sama vaikka jokin kappale/levy olisi JOIDENKIN arviointien mukaan "vaikutusvaltaisin levy", se ei kerro sen suosiosta mitään. Voin minäkin sanoa, että lapsena lastenlaulukokoelma A oli maailman vaikutusvaltaisin levy - jos tähän liittyvät mukaan vielä naapurin Matti, Pirkko ja Pentti niin onko lastenlaulukokoelma A silloin tosiaan hitti ja menestys, vaikka sen myynti olisikin vain 10 kappaletta yhdessä kylässä, sinun teoriasi mukaan ilmeisesti kyllä.

Kuuntelin kappaletta niin pitkälle kuin jaksoin, ja voin sanoa, etten kuulijana huomannut kuulevani mestariteosta, parempi se toki on kuin Saaren tylsä WSBT, mutta hei parempia biisejä kasvaakin kuin sieniä sateella. Toki suosiota voi ansaita jälkikäteenkin, en minä sitä ole kiistänytkään, päinvastoin - monet tunnetut taiteilijat ovat olleet aikanaan syrjittyjä ja halveksittuja, kuten vaikkapa Aleksis Kivi, jonka seitsemän veljestä saavutti suosiota vasta Kiven kuoltua, mutta eihän kukaan ihminen voi realistisesti ruveta nettifoorumilla pohtimaan että "Tämä teos on mestariteos, vaikkeivät nykykuuntelijat sitä ymmärrä, niin se on mestariteos koska se on tulevaisuudessa mestariteos" jep kuulostaakin jo valmiiksi järkevältä.

On suorastaan naurettavaa, että Mikael Saari fanaatikot eivät voi ymmärtää että WSBT ei nykykriteereillä mitattuna ole MILLÄÄN TAVALLA mestariteos, se ei ole edes hyvä teos jos suosiota katsotaan. Yksittäiselle ihmiselle teos voi toki olla koskettava ja henkilökohtainen mestariteos, mutta tuollainen hypoteettinen jossittelu ja valheellisten väitteiden esittäminen oman egonsa pönkittämiseksi (jota joiltain tahoilta tulee) "teosta rakastavat kaikki kansat" "olisi voittanut euroviisut" on naurettavaa jnejne. Suosion mittareita eivät voi olla yksittäiset lausunnot jonkin teoksen hyvyydestä, vaan suosio perustuu lukuisille hyväksyville mielipiteille, kuten olen aiemmin selittänyt, eli ajattele hyvä kuu-kuu ennen kuin kirjoitat.

Vilsku kirjoitti:yksittäisten biisien menestystä ei voida oikeastaan mitata muuta kuin radiosoitolla, myynnillä, näkyvyydellä ja nettikuunteluilla, se on ihan sama vaikka jokin kappale/levy olisi JOIDENKIN arviointien mukaan "vaikutusvaltaisin levy", se ei kerro sen suosiosta mitään.

Ei se suositummuus tai radiosoitto kyllä ole ollenkaan ainoa laadun mittari. Kaupallisessa musiikkibisneksessä on isot ongelmansa ja vääristymänsä. Asiantuntija-arvioilla, oli kyse sitten kriitikoitsa tai muusikoiden sisäisestä arvostuksesta on vankka merkityksensä. Se mitä itse vastustan on ylimielinen käsitys, että asiantuntija/kollegiaalinen arvostus on se ainoa mittari taiteen arvosta ja merkittävyydestä - vaikka sillä on erityinen painoarvonsa niin virheitä tapahtuu. Aikalaissiantuntijat ovat tyrmänneet teoksia, joita eivät ole ymmärtäneet, myöhemmin tämä on huomattu. Asiantuntijat ovat myös kehuneet teoksia, joiden arvo perustuu enemmän sääntöjen noudattamiseen kuin uutta luovaan näkemyksellisyyteen tai muuhun todelliseen mielenkiintoon. Ns. "korkean" ja "matalan" väliseset kamppailut esimerkiksi kertovat tästä.

Suosio eri ryhmissä kertoo aikalaisarvostuksesta. Jälkeenpäin on sitten mahdollista arvioida teoksen merkittävyyttä taiteen kaanonissa, miten sijoittuu suhteessa aiempaan musiikkiin, aikansa musiikkiin ja tulevaan musiikkin, onko saanut seuraajia ja vaikuttanut musiikin kehitykseen. Kyllä sellaisella on suurta merkitystä "merkittävyyden" arvioinnissa ihan millä hyvänsä taidehistoriallisella, yleisesti tunnustetulla, kriteeristöllä. Lou Reedistä ja Velvet Undergroundista voi olla itse mitä mieltä hyvänsä, mutta merkittävyyden tietäminen kuuluu mielestäni musiikilliseen yleissivistykseen ja kiistäminen sillä perusteella että itselle ei iske aika todella heikko peruste. WSBT:n merkittävyyttä ei voi tästä näkökulmasta vielä arvioida ollenkaan - itse en ole havainnut mitään merkkejä että se lähellekään yhtään mitään vastaavaa merkittävyyttä omaisi tai siinä sellaista avantgardea olisi kuultavissa, mutta aina on mahdollista että kyse on tulevan, käänteentekevän ikonin varhaisesta nuoruudentyöstä .

ta1ja kirjoitti:
Ei se suositummuus tai radiosoitto kyllä ole ollenkaan ainoa laadun mittari. Kaupallisessa musiikkibisneksessä on isot ongelmansa ja vääristymänsä. Asiantuntija-arvioilla, oli kyse sitten kriitikoitsa tai muusikoiden sisäisestä arvostuksesta on vankka merkityksensä. Se mitä itse vastustan on ylimielinen käsitys, että asiantuntija/kollegiaalinen arvostus on se ainoa mittari taiteen arvosta ja merkittävyydestä - vaikka sillä on erityinen painoarvonsa niin virheitä tapahtuu. Aikalaissiantuntijat ovat tyrmänneet teoksia, joita eivät ole ymmärtäneet, myöhemmin tämä on huomattu. Asiantuntijat ovat myös kehuneet teoksia, joiden arvo perustuu enemmän sääntöjen noudattamiseen kuin uutta luovaan näkemyksellisyyteen tai muuhun todelliseen mielenkiintoon. Ns. "korkean" ja "matalan" väliseset kamppailut esimerkiksi kertovat tästä.

Suosio eri ryhmissä kertoo aikalaisarvostuksesta. Jälkeenpäin on sitten mahdollista arvioida teoksen merkittävyyttä taiteen kaanonissa, miten sijoittuu suhteessa aiempaan musiikkiin, aikansa musiikkiin ja tulevaan musiikkin, onko saanut seuraajia ja vaikuttanut musiikin kehitykseen. Kyllä sellaisella on suurta merkitystä "merkittävyyden" arvioinnissa ihan millä hyvänsä taidehistoriallisella, yleisesti tunnustetulla, kriteeristöllä. Lou Reedistä ja Velvet Undergroundista voi olla itse mitä mieltä hyvänsä, mutta merkittävyyden tietäminen kuuluu mielestäni musiikilliseen yleissivistykseen ja kiistäminen sillä perusteella että itselle ei iske aika todella heikko peruste. WSBT:n merkittävyyttä ei voi tästä näkökulmasta vielä arvioida ollenkaan.

Ei tietenkään ole, mutta suuren yleisön näkökulmasta mielestäni merkittävin. Valmiiksi jo pitkät ja sekavat viestini olisivat vain seonneet lisää, jos olisin jatkanut pohdintaani yhtään. Toki asiantuntija-arvioilla on merkitystä, mutta varsinkin nykyaikana sellaisia "yleisiä kriitikoiden suosikeita" ja vastoin inhokkeja on vaikea löytää, sillä musiikki ja ylipäätään kaikki mediassa on pirstaloitunutta. Nykyaikana, kun kaikki musiikki on muutaman klikkauksen päässä ovat mielestäni myös asiantuntijoiden merkitykset vähentyneet, jokainen voi netissä olla asiantuntija tai puoli-asiantuntija, kuten tässäkin ketjussa on huomioitu. Mutta olet oikeassa, ettei minun olisi pitänyt sivuutaa asiantuntijoiden mielipiteitä suositummuutta tarkastellessa, mutta eivät ne paljoa muuta WSBT kokonaissuosiota mihinkään suuntaan, eivät ylös eivätkä alas.

Ja tottakai emme voi tietää sitä miten tulevaisuudesa WSBT tulee kasvamaan musiikillisena mestariteoksena, mutta viestini pointti oli lähinnä siinä, että tämän keskustelun fanaattisuus on saanut sellaisia piirteitä, ettei kukaan täysjärkinen voi sitä hehkutusta enää uskoa. Lähinnä viittasin siis siihen ja pointtinani oli se, että WSBT ei tällä hetkellä (ja mitä suurella todennäköisyydellä ei myöskään tulevaisuudessa) ole mestariteos tai edes suosittu teos ja se on kylmä fakta.

Ja ei en ole kiistänyt esimerkki teoksen arvoa, vaan mielestäni on yksinkertaisesti turha tulla vertailemaan että "tämäkin teos menestyi vasta vuosia myöhemmin". Tämän lisäksi olin tuohtunut siitä, millainen keskustelun taso ja väitteiden perustelun taso tällä foorumilla joskus on. Mutta joka tapauksessa, vaikka Mikael Saaren fanit kuplassaan kuvittelisivat WSBT:n olevan joku kansainvälinen arvostettu taiteellinen mestariteos niin fakta on se, että se on yksi muka-taiteellinen teos muiden vastaavien joukossa, eikä tällä hetkellä mitään muuta, vaikka nämä 43 ihmisen gallupit muuta osoittaisivatkin.

^joo, luulen että aika lailla samankaltainen käsitys tästä tilanteesta jaetaan.

Vilsku kirjoitti:varsinkin nykyaikana sellaisia "yleisiä kriitikoiden suosikeita" ja vastoin inhokkeja on vaikea löytää, sillä musiikki ja ylipäätään kaikki mediassa on pirstaloitunutta. Nykyaikana, kun kaikki musiikki on muutaman klikkauksen päässä ovat mielestäni myös asiantuntijoiden merkitykset vähentyneet, jokainen voi netissä olla asiantuntija tai puoli-asiantuntija, kuten tässäkin ketjussa on huomioitu.

Tähän pakko kyllä sanoa, että noinhan on tapana todeta kun esimerkiksi suomalaista poprock-kritiikkiä vaivaavasta surkeasta tasosta ja kaikkien osapuolien aliarvioinnista pidetään meteliä. Että kyse on vain yksittäisestä mielipiteestä muiden mielipiteiden joukossa. Mutta ei se minusta edelleenkään niin ole, kyllä niin kritiikin julkaisijan kuin kriitikon aina tunnettava vastuunsa, se että kyse on asiantutijaksi nostetun henkilön perustellusta arviosta. Kriitikko ei koskaan ilmaise pelkästään omaa mielipidettään, vaan oman arvioinsa, joka toki sisltää yksittäisen mielipiteen, mutta joka on ja etenkin jonka tulee olla enemmän. Hesarissa julkaistuilla arvioilla on edelleen valovuosia suurempi merkitys kuin esimerkiksi minun täällä näppäilemälläin huitaisulla. Etenkin mitä tulee sitten siihen jälkikäteen tapahtuvaan arvioimiseen. Jos metodit yms eivät kokonaan muutu, aikalaisraviota etsitään edelleen paikkansa lunaistaneista lähteistä.

Vilsku kirjoitti:e on ihan sama vaikka jokin kappale/levy olisi JOIDENKIN arviointien mukaan "vaikutusvaltaisin levy", se ei kerro sen suosiosta mitään.

Niin, olisihan tuohon pitänyt sanoa muu sana. "Pidetään", riittää sanaksi. Pidetään levynä, jonka lonkerot kuuluvat vielä tänäpäivänäkin julkaistavissa rock- ym. populaarimusiikkikappaleissa ja -levyissä. Panin kirjoitukseeni wiki-linkin, jossa kerrotaan Velvet et Nico -levystä. Voit lukea siitä enemmän. Ilmeisesti et tiedä tuota levyä, vai? Oletko edes kuullut, että on ollut olemassa semmoinen bändi kuin Velvet Underground?

kuu-kuu kirjoitti:

Vilsku kirjoitti:e on ihan sama vaikka jokin kappale/levy olisi JOIDENKIN arviointien mukaan "vaikutusvaltaisin levy", se ei kerro sen suosiosta mitään.

Niin, olisihan tuohon pitänyt sanoa muu sana. "Pidetään", riittää sanaksi. Pidetään levynä, jonka lonkerot kuuluvat vielä tänäpäivänäkin julkaistavissa rock- ym. populaarimusiikkikappaleissa ja -levyissä. Panin kirjoitukseeni wiki-linkin, jossa kerrotaan Velvet et Nico -levystä. Voit lukea siitä enemmän. Ilmeisesti et tiedä tuota levyä, vai? Oletko edes kuullut, että on ollut olemassa semmoinen bändi kuin Velvet Underground?

Levyn nimen ja siitä olen muutamalla sanalla kuullut ja myös bändin nimi oli tuttu, tutustuin wikipediaan ja sain runsaasti uutta tietoa, kiitos siitä.
Mutta en voi sanoa, että musiikin historia olisi millään tavalla vahvinta alaani, tai kyllä yleisistä suuntalinjoista ja kehityksestä tiedän, mutta yksittäisten bändien merkitykset ja tuotannot eivät kyllä kuulu minun osaamiseeni. Ja en tuon levyn vaikutusta tarkoittanutkaan missään vaiheessa kritisoida, jos siltä vaikutin, tuohtumustani vain ilmaisin.

Ta1ja on kyllä viestissään jälleen kerran oikeassa ja olen hänen kanssaan samaa mieltä mitä kriitikoiden vastuuseen ja asemaan tulee, miten aina onnistunkin kirjoittamaan niin mustavalkoisesti, että siitä löytyy huomautettavaa. Ehkä ne ovat juuri nuo tehoste sanat "aina" jne joita viljelen, jotka jyrkän kuvan antavat. Mutta olen kyllä samaa mieltä siitä, että kriitikoilla on tietty vastuu lukijoilleen ja asema omissa piireissään ja varsinkin suurissa lehdissä julkaistavien kriittikien asemaa jopa levyjenmyyntiin on turha kiistää. Mutta kyllä kriitikoiden näkemykset ovat selvästi pirstoutuneet ja sitä myötä menettäneet asemaansa jos nyt vaikka 80-luvulta tullaan nykypäivään niin ero on valtava. Joskushan kriitikoilla oli esimerkiksi Amerikassa käsittääkseni jopa niin paljon valtaa, että yleisö kuunteli sitä, mikä heille sanottiin olevan hyvää, näin ainakin tiettyjen artistien kohdalla (tottakai tästäkin seuraa aina vastareaktio jnejne..)

^
Tutustu vain tuohon levyyn. Varoitan, ettei ole helpointa kuunneltavaa. Kuuntelin levyä joskus kun olin 18-vuotias, ei täysin auennut, jätti kumminkin jonkinlaisia muistijälkiä. Se oli outoa, hieman pelottavaa, ihmeellisen seksuaalista ja ehkäpä pikkasen liian taiteellista verrattuna siihen aikaiseen musiikkiin mitä kuuntelin. Silloin kuuntelin enemmänkin helposti kuunnteltavia biisejä. Def Leppardeja ja Whitesnakeja ja tuommoista, ja myös kuuskytluvun alun purkkapoppia, jotka ovat myös helppoja kappaleita.
Myöhemmin sitten ostin levyn ja se upposi. Olin ehtinyt kierrellä ja kaarrella musiikkimaailmassa, kuunnella laidasta laitaan eri genren biisejä ja ikään kuin populaarimusiikin maailma alkoi olla tuttua eri mantereiltaan. Huomasin, että tämähän on levy, jonka jälkeä kuulee monenlaisten genrejen biiseissä. Ja sitähän Velvet Underground oli. Se kuuluu David Bowiessa, Kraftwerkissa, Joy Divisionissa, Depeche Modessa, Ismo Alangon musiikissa, Sielun Veljissä, Maj Karmassa, ehkäpä Björkissä, Musessa, Chisussakin. Pitkä lista tulisi, jos jatkaisi niin pitkään kuin tulee bändejä ja artisteja mieleen.

ta1ja kirjoitti:^joo, luulen että aika lailla samankaltainen käsitys tästä tilanteesta jaetaan.

Vilsku kirjoitti:varsinkin nykyaikana sellaisia "yleisiä kriitikoiden suosikeita" ja vastoin inhokkeja on vaikea löytää, sillä musiikki ja ylipäätään kaikki mediassa on pirstaloitunutta. Nykyaikana, kun kaikki musiikki on muutaman klikkauksen päässä ovat mielestäni myös asiantuntijoiden merkitykset vähentyneet, jokainen voi netissä olla asiantuntija tai puoli-asiantuntija, kuten tässäkin ketjussa on huomioitu.

Kriitikko ei koskaan ilmaise pelkästään omaa mielipidettään, vaan oman arvioinsa, joka toki sisltää yksittäisen mielipiteen, mutta joka on ja etenkin jonka tulee olla enemmän.

Nykyisin on ollut muodissakin lytätä "asiantuntija-arvioita". Johtuu kai siitä että netti on mahdollistanut mielipiteen vapauden kaikille eli jokainen voi tosiaan toimia jonkin sortin asiantuntijana.

Hyvä puoli netin "mielipiteen vapaudessa" löytyy kuitenkin siitä asiasta, että siinä missä ennen tittelit ratkaisivat sen oikean mielipiteen niin nykyisin mielipiteitä voi punnita myös niiden järkevyyden kannalta.

Massamarkkinoilla vain tuo voi olla jopa vaarallistakin kuten on esitetty yhden kuuluisan Magneetti-median ilmaislehden vaikuttaneen niin että ihmiset ovat alkaneet varoa rokotusten ottamista, vaikka viralliset asiantuntijat ja suositukset sanoisivatkin toista.

Taiteen puolella tilanne on toki vapaampi eli taidekriitikon mielipide ei ole niin tärkeä kuin vaikkapa lääketieteen asiantuntijan. Kuka vain hyvän kirjoitustaidon omaava ihminen voi toimia taidekriitikkona, mutta yleensä nuo lehtien kriitikot ovat alan koulutuksen käyneitä / pitkään toimineet alalla / kriitikkoina eli osaavat katsoa asioita laajemmallakin perspektiivillä.

Taiteessa on toki monet puolensa eli kriitikko saattaa katsoa eri asioita kuin taiteen suurkuluttaja, jolle riittää taiteen miellyttävyys. Kriitikko voi taas ajatella vaikka sen yhteiskunnallista merkitystä, sanomaa tai muita pieniä vivahteita yms. Aina ne omat mieltymyksetkin taustalla vaikuttavat eli toisenlainen taide voi saada heikommat pisteet kuin kriitikon suosima taide saa aina niitä lisäpisteitä.

euroviisuholisti kirjoitti: Taiteen puolella tilanne on toki vapaampi eli taidekriitikon mielipide ei ole niin tärkeä kuin vaikkapa lääketieteen asiantuntijan. Kuka vain hyvän kirjoitustaidon omaava ihminen voi toimia taidekriitikkona, mutta yleensä nuo lehtien kriitikot ovat alan koulutuksen käyneitä / pitkään toimineet alalla / kriitikkoina eli osaavat katsoa asioita laajemmallakin perspektiivillä.

Onko näin. Että kriitikot olisivat alan koulun käyneitä ja siis minkä alan. Musiikkikriitikoista voisi ottaa esimerkiksi semmoisen tyypin kuin Mattiesko Hytösen, joka on muunmuassa arvostellut Hassisen Koneen Harsoinen Teräs -levyn Hesarissa kahdeksankymmenluvun alussa. Ei todellakaan musiikin ammattilainen. Jonkinlaisen toimittajakurssin hän on käynyt aikoinaan, ja sieltä hänet napattiin Hesariin. Kun oltiin huomattu, että mies oli tunneilla äänessä. Sama Hytönen arvosteli myös romaaneja Hesarissa. Ei minkäänlaista kirjallisuusopiskelua takana, kai. Ja mitä ovat nämä Rumban tai Soundin kriitikot taustaltaan? Kuinka monella on musiikin opiskelua takana? Ja minkä musiikin. Tiedän, että taannoin Rumbassa antoi tähtiä eräs, jolla oli klassisen musiikin opiskelua takana. Hän on nykyään Yleisradion listoilla ja kulttuuripuolella. En kerro nimeä. Ilkka Mattila on muutaman kerran valittu Suomen parhaaksi rocktoimittajaksi. En tiedä onko opiskellut musiikkia. Sen tiedän, että on soittajataustaa, Jimi Tenor and his Shamans-bändissä on soittanut.

Lueskelen rocklehtiä huvikseni aika useinkin ja olen huomannut, että onhan siellä seassa kriitikoita, joita ei pitäisi päästää tietokoneen ääreen kriitikkomielessä. Ala-arvoista kirjoittelua. Saattaa olla, että rockkriitikoissa on tyyppejä, jotka ovat enemmänkin musadiggareita kuin tarkkakorvaisia musiikin ihmelapsia, ja välttämättä taustalla ei ole minkäänlaista toimittajakoulutusta.

*

En usko että kaikilta kriitikoilta löytyy mitään musiikki/elokuvataustaa. Toimittajatausta lienee yleisempää.

Mutta en myöskään usko, että ihan jokainen pääsee arvostetun lehden kriitikoksi, vaan vaatii se niin omaa halua kuin jonkinlaista taitoakin arvostella musiikkia ja elokuviakin eli juuri sitä kokemusta pitää löytyä taustalta.

Vaikeaa sanoa myöskin että onko tuo nykyinen kriitikon työ erilaisempaa eli siinä missä aikaisemmin taidekriitikot olivat vakavasti otettavia tahoja ja heillä oli suora vaikutus vaikkapa levyn tai elokuvan myyntiin ja suosioon, niin nykyisin vastaavia arvosteluita voi lukea melkein mistä tahansa nettipalstalta.

ta1ja kirjoitti:Aikalaissiantuntijat ovat tyrmänneet teoksia, joita eivät ole ymmärtäneet, myöhemmin tämä on huomattu. Asiantuntijat ovat myös kehuneet teoksia, joiden arvo perustuu enemmän sääntöjen noudattamiseen kuin uutta luovaan näkemyksellisyyteen tai muuhun todelliseen mielenkiintoon. Ns. "korkean" ja "matalan" väliseset kamppailut esimerkiksi kertovat tästä.

Suosio eri ryhmissä kertoo aikalaisarvostuksesta. Jälkeenpäin on sitten mahdollista arvioida teoksen merkittävyyttä taiteen kaanonissa, miten sijoittuu suhteessa aiempaan musiikkiin, aikansa musiikkiin ja tulevaan musiikkin, onko saanut seuraajia ja vaikuttanut musiikin kehitykseen. Kyllä sellaisella on suurta merkitystä "merkittävyyden" arvioinnissa ihan millä hyvänsä taidehistoriallisella, yleisesti tunnustetulla, kriteeristöllä. Lou Reedistä ja Velvet Undergroundista voi olla itse mitä mieltä hyvänsä, mutta merkittävyyden tietäminen kuuluu mielestäni musiikilliseen yleissivistykseen ja kiistäminen sillä perusteella että itselle ei iske aika todella heikko peruste. WSBT:n merkittävyyttä ei voi tästä näkökulmasta vielä arvioida ollenkaan - itse en ole havainnut mitään merkkejä että se lähellekään yhtään mitään vastaavaa merkittävyyttä omaisi tai siinä sellaista avantgardea olisi kuultavissa, mutta aina on mahdollista että kyse on tulevan, käänteentekevän ikonin varhaisesta nuoruudentyöstä .

On yleisempää olla "väärin ymmärretty nero" kuin "todellinen nero".

Tulee mieleen eräs kuuluisa "Himanen", joka juuri vertasi itseensä Gandhiin. Ainoa huono puoli vain taisi olla siinä, että vertaus oli lainattu "jääkaappimagneeteista" (ei Gandhin itsensä sanomisista).

Euroviisuista ei kovinkaan moni biisi ole noussut minkäänlaiseksi "suunnannäyttäjäksi". Vieläkin jaksetaan sen takia muistella Abbaa, koska euroviisuista ei ole tullut sen jälkeen yhtäkään kansainvälisen tason tähteä(???), ainoastaan "euroviisutähtiä".

wulfila kirjoitti:Voisi alkaa vertailemaan musiikkimakuja Kiusaus puuttua aiheeseen kasvoi liian suureksi kun alettiin asettaa vastakkain "purkkapopin"/"listamusiikin" sekä WSBT:n kuuntelijat.

Enemmänkin itse näen, että Suomessa pitäisi rohkeammin uskaltaa tehdä erilaisempaakin musiikkia. Ei välttämättä välittää niistä kaikista ohjeista ja neuvoista mitä levy-yhtiöiltä tulee ja tehdä samalla kaavalla kaikkea musiikkia.

Tämä biisi ei ole ehkä osoitus "täydellisestä mestariteoksesta", mutta kyse on erilaisemmasta biisistä siihen valtavirtaan nähden mitä euroviisuissa ja euroviisukarsinnoissa yleensä näkee.

Rohkeampia tyylivalintoja toivoisi näkevän euroviisukarsinnoissa enemmänkin (koska ei Suomessa muita biisi-kilpailuita oikein ole). Jos tuomarit nyt ylipäätään laskevat ne erilaisemmat biisit jatkoon...

euroviisuholisti kirjoitti:
Euroviisuista ei kovinkaan moni biisi ole noussut minkäänlaiseksi "suunnannäyttäjäksi". Vieläkin jaksetaan sen takia muistella Abbaa, koska euroviisuista ei ole tullut sen jälkeen yhtäkään kansainvälisen tason tähteä(???), ainoastaan "euroviisutähtiä".

Tuo on kyllä niiin väärä luulo, toki ABBAN suosio on varmastikin kansainvälisesti paljon suurempaa kuin monien muiden voittajien, mutta kyllä ihan viime vuoden voittajista Loreen, Alexander Rybak, Lena ja ihan kotimainen Lordimmekin ovat keikkailleet ulkomailla aktiivisesti voittonsa jälkeen ja kyllä minä sanoisin että euroviisunäkyvyydellä on ollut tekemistä tällaisen ulkomaansuosion kanssa. Mitään megastaroja ei ole tullut eurooppaan, mutta kyllä kansainvälisiä tähtiä ja suosikkeja enemmänkin.

Joo, ja olihan se yksi Celine Dionkin siellä hääräilemässä ja voittelemassa. Mutta viisut ovat kertaläjäys, jolla on hurmattava katselijat. On iskettävä biisi, josta kerralla tulee hitti ja sehän on vaikeata hommaa. Tai paremminkin, kerralla tulisi hitti, kunhan vain biisin taakse saadaan jylläävä mainos- ym. muu promotiimi. Hitin tekeminen muutenkin on ankaraa ja kolkkoa puuhaa, jos ei ole ennestään tuttu ja maailman tähti. Sieltä ja täältä välillä tupsahtelee uusia tuttavuuksia, jotka vuoden päästä saattavat olla lähes samalla viivalla kuin ne tekijät, jotka eivät ole vielä saaneet tehtyä suurta hittiä, eli ovat unohduksissa ja koettavat vaivata ja vatkata, että saavat tehtyä hitin. Loreenin biisistä tuli eurooppalainen hitti, koska siinä osui monet kulmat kohdalleen ja vielä ruotsalainen koneisto osaa sitten tyrkkästä sitä eteenpäin hyvällä kädellä.

Vilsku kirjoitti: Tuo on kyllä niiin väärä luulo, toki ABBAN suosio on varmastikin kansainvälisesti paljon suurempaa kuin monien muiden voittajien, mutta kyllä ihan viime vuoden voittajista Loreen, Alexander Rybak, Lena ja ihan kotimainen Lordimmekin ovat keikkailleet ulkomailla aktiivisesti voittonsa jälkeen ja kyllä minä sanoisin että euroviisunäkyvyydellä on ollut tekemistä tällaisen ulkomaansuosion kanssa. Mitään megastaroja ei ole tullut eurooppaan, mutta kyllä kansainvälisiä tähtiä ja suosikkeja enemmänkin.

Euroviisuja on järjestetty n. 40 vuoden abban voitosta ja sen jälkeen on euroviisuistakin noussut pinnalle vain pari artistia. Heidänkin kohdallaan voi kyseenalaistaa, että mikä merkitys euroviisuilla on ollut suosion nousemiseen, vai olisiko se suosio noussut paremmin ja tasaisemmin ilman euroviisuja(?). Sellaista kestosuosikkia euroviisuista ei tunnu tulevan, vaan artistit unohtuvat yhtä nopeasti kuin valtaosa idols-tähdistä (paitsi toki he jäävät sen idols-genren oman suosion piiriin ja "muistetaan voittajina").

Aikaisemmin kun noita levy-listasijoituksia tuli katseltua, niin euroviisujen vaikutus nosti artistin suosiota voiton jälkeen, mutta heti sen jälkeen eivät levyt enää käyneetkään muualla kaupaksi kuin omassa kotimaassaan.