Ei koskaan nappaa teeskentelevä esiintyminen tai laulaminen. Luettelet täysiä hirviöitä, lukuunottamatta Whitney Houstonia, jolla oli oikeasti kaunis lauluääni, tosin lauloi myös biisejä jotka todellakaan eivät nappaa, kuten I will always love youn, joka on esimerkki estradidiivabiisistä, jolla tavoitellaan sitä että katselijat ja kuuntelijat pitäisivät esiintyjää ja esitystä hienona ja vakavana otettavana taiteena, vaikka onkin enemmän pelkkää lattiavahaa.ta1ja kirjoitti:[
Minusta ensinnäkin tuntuu, että ryhdyt syyttämään esittäjiä näyttelemisestä ihan just silloin, kun ei vaan syystä tai toisesta sinua nappaa.
Marija ja Moran ilmaisevat paljon, minun mielestäni.
Celine Dion, Barbara Streisand, Whitney Houston .... Moran tuo siihen vain ne itäisemmät mausteet, oman nurkkansa (kaiho)lauluperinteen.
Toiset pitää Celine Dionista toiset ei. En siedä kyseistä tyyppiä, en hänen laulamisistaan.
Tahdon että laulajat ovat rehellisiä.
Matti Salmisesta ja tangosta. Joo en pidä, toisekseen en pidä juuri kenestäkään tangolaulajasta, tai heidän tavastaan laulaa, koska siinä tulee samat viat kysymykseen kuin estradidiivojen tavasta laulaa balladia. Topi Sorsakoski rupesi olemaan niitä vastenmielisimpiä laulajia mitä Suomessa on päälistoilla. Reijo Taipale toistaa samaa kaavaa, jonka joku alkutangolaulaja on joskus opettanut. Kari Tapio, ei tangolaulaja joo, korosti eleettömyyttään. Jne.
Enkä välttämättä ole oopperalaulun ystävä, olen Martti Talvelan laulukyvyn ystävä. Hänen laulamisessaan ei kuulu teeskenteleminen. Puhun vain oopperalaulajien laulamisista, en heidän lavanäyttelemisestään jota pidän naurettavana ja epäluonnollisena. Yleensä.