phale kirjoitti:Mitä Antti Tuiskuun tulee, niin on hän tainnut sen verran pitkään jo musiikkia tehdä etten oikein usko että hänen tekniikkansa voi aivan pielessä olla, vaan että ongelma taitaa olla enemmänkin kuulijan kurkussa.
hyvin mahdollista että ihan psykosomaatt ... psykofoneettista
. En minäkään usko, että Tuiskun tekniikka on kokonaan pielessä. Itseasiassa uskon, että Antti on nähnyt vaivaa asian eteen ihan hyvässä ohjauksessa, eikä pielessä olla. Silti soundissa on mielestäni väkinäisyyttä. En ole laulaja, en tiedä miksi - ehkä se tietty itkunsekainen ohut sävy, joka puristaa omaakin kurkkua, liittyy kuitenkin siihen mihin hän äänensä sijoittaa, mistä se lähtee, kuinka vapaana se virtaa? Tai ehkä Antilta ylipäänsä puuttuu sellainen levollisuus nuoteistaan, joka antaa kuulijalle ilmaa.
Ei falsettilaulu minusta feikkiä ole, ihan riippuu miten sitä käytetään. Jos tulkinnassa tietoisesti käytetään falsettia ilmaisuvälineenä kokonaisuus ratkaisee, niinkuin aina. Minusta jopa klassiset oopperakappaleet on ihan luvallista tulkita toisin tekniikoin, kuin ne on kirjoitettu, vaikka falsettien turvin, mikäli lopputuloksesta saadaan vaikuttava, jos sillä onnistutaan sanomaan jotain. Tämä vaikka tällaiset usein tuomitaan alkeellisina, etenkin klassisesta leiristä käsin. Mutta ei se ole sen kummempaa kuin toisin päin, sinfoniaorkesteri soittamassa sille sovitettuja popkappaleita. Molempien kohdalla lopputuloksen nautittavuus, mielenkiinto jne ratkaisee. Esimerkiksi
David Gilmourin tulkinta Helmenkalastajien aariasta on aivan järkyttävän hieno. Gilmour ei ehkä ole tekninen virtuoosi, mutta voi kuinka hänellä on sanottavaa ja kuinka hän sen sanookaan! Toki sovituksella on tässä osansa muutoinkin
.