Viisukuppila

Pisteytä sanoitukset ennen kommentointia, sen jälkeen olet tervetullut antamaan sanallisen arvion. Muuten: hus.

Sitä ennen, kuunnelkaamme porvoolaista musiikkia, tai ainakin porvoolaisten esittämää, edes jollakin tavoin.

Posti toimittaa Oivariininkin
Ihan kelpo huumorisanoitus, mutta näissä pisteytyksissä kaipaan jotain asiasisältöä kepeän venkuloinnin sijaan. Tavupituudet olivat monin kohdin ihan lapsenkengissään.

Sanaton
Omani. Tämä on ihan outo sanoitus. Ja onnistuin riimittelemään kaiken ihan jännästi, kun en taaskaan malttanut tutkia kappaleen rakennetta ennen sanoittamiseen ryhtymistä. Kappale kuitenkin kasvoi sanoitusprosessin aikana päässäni huikeisiin mittoihin, ja jossain vaiheessa hilannen sitä ylöspäin puntarilla. En tiedä löytääkö kukaan muu sanoitukseni tunnelatausta mitä minä itse. Tuskin, jään varmaan taas joksikin toisiksi viimeiseksi.

Kohti elämää
Vaikka tässä oli paljon hauskojakin elementtejä, se nuoren naisen uhma ja kapina välittyi jännien sanavalintojen takaa hyvin esille. Tykkäsin enemmän mitä varmaan edes pitäisi. Ainoa huono rivi oli sukkapuikkojen työntäminen korvaan... Tosin jos sen ajattelee muuttavan sanoituksen luonnetta siihen, että kertoja onkin joku uhmaikäinen pikkutyttö, niin kaikki muuttuu heti paljon loogisemmaksi ja samalla kiehtovammaksi.

Kirpparilla
Mistä näitä huumorisanoituksia nyt oikein sikiää? Ei La mia città niille se viisain konteksti minusta ole. Okei, ehkä viime aikoina on ollut liikaa vakavia kisoja, niin ihmiset vähän haluavat revitellä. Olihan tämä hauska, mutta en minä vain oikein näe yhteyttä sanoituksen ja kappaleen välillä, ellei hieman sattumanvaraista lavaesitystä lasketa, jonka tarpeet nyt voisi kuvitella löytyneen kööpenhaminalaisilta kirpputoreilta.

Kooma
Selkeästi paras. Kappaleen tunnelma oli noukittu oivallisesti, ja raivo ja pauhu suorastaan rynnisti päin lukijaa. C-osa oli hieman lattea ja kökkö, mutta ihan ymmärrettävä silti. Mutta sanoituksen aihe, mikäli sen nyt oikein ymmärsin, oli yksi tämän kauden parhaista, ellei jopa paras, ja sitä oltiin käsitelty hämmentävän moniulotteisesti. En minä edes osaa sanoa tästä mitään sivistynyttä, hienoa!

Kosmopoliitti
Nojatuolijulkisuutta? Tuli mieleen joku GoSupermodel -peli tai vastaava, johon iltaisin esiteinityttö voi surutta uppoutua ja kuvitella olevansa mikäkin angelinajolie. Kappaleen intensiteetti oli parhaiten kunnossa huumorisanoituksista, siitä iso plussa.

Kaikille ei voinut tehdä oikeutta. Koska viisu kuului suosikkeihini, äänestin enemmän tunteella kuin järjellä.

1. Posti toimittaa Oivariininkin
Heh. Itella toimittaa Florankin oli nkorpin käännös Puola 07 -kilvassa. Ovelaa elvyttää aihe nyt kun Posti is back. Tarpeeksi kahjo toimiakseen, vaikkei otsikon taustaa tuntisikaan. Pakinalle tyypillisesti kantaa ei oteta edes limpusta vaan poimitaan rusinat bittivirrasta. Pakoterulettiin viittaava "Putin-juustosiivu" oli erityisen maukas. Sanapaino: "Hei outolintu! Hus!" voisi olla "Hei hus, outolintu!" tms. Merkki-sanan komitatiivi on merkkeineen eikä merkkineen, sen voisi korjata ilman että laulettavuus kärsii.

2. Sanaton
Outo otsikko, kun viisu on ehkä vuoden monisanaisin. Alkutekstin eka sana on "Vihaan!" (Odio), tässä taas ollaan epätietoisia ja pelokkaita. Kertsissä sentään heilutetaan reikärautaa ja kirvestä. Sopiiko moinen uho itsemurhan fiiliksiin, ehkä joskus sopii. Biisin energia on silti hukattu jo sanoituksen A-osassa. Liikaa haahuilua ja epäröintiä, Emman itsevarmuus puuttuu, vaikka teknisesti jälki on pätevää.

3. Kohti elämää
Venäjällä oli aikaisemmin Voiton päivä kerran vuodessa, nyt niitä saattaa tulla useampi. Tässä sanaleikki on ehkä väärässä paikassa. Päähenkilö on sukua käännöksen 6 minälle, joskin megalomania on astetta lievempää. Tiedän fiiliksen, sukujuhlat eivät sovi kaikille. Sitä en tiedä, miksi tekijä vaikeuttaa työtään turhilla riimeillä, kun ei niitä ole Emmallakaan, korkeintaan puolisointuja. Käyttäisi senkin ajan sisällön hiomiseen. Sana "elotahti" maistui tehdyltä, ja toisen A-osan loppua en ymmärtänyt. Sukkapuikot, no jaa. Muuten pidin.

4. Kirpparilla
Eija Ahvolla oli samanniminen biisi 1995, aika kiva. Tästä "luetellaan erilaisia asioita" -genrestä en aina niin välitä, mieleen tulee esim. Timoteuksen Vainotar (CYP 08). Italian alkuteksti on vahva, siinäkin on paljon asioita, mutta ei luettelevasti. Riimin ja puolisoinnun ero on ymmärretty, hyvä. Onko muodista kiinnostunut Emma myös kirppari-ihmisiä ja istuuko aihe tähän musiikkin, en tiedä. Ehkä tekijä hakeekin oppositioasentoa biisiin nähden. Niin tai näin, leiriytyminen naapurin tontille, kun oma tupa on täynnä rojua, on loistoidea ja hieno lopetus.

5. Kooma (Otsikko yliviivattu)
Turhaa diivailua otsikoinnissa. Avaussäkeistöä sai tavata aika kauan, lopulta ihan kiintoisa. Mies makaa letkuissa, toinen karju haistaa tilaisuuden, nainen ottaa vaihtelun kannalta. Toinen A-osa on ikävä kyllä tylsempi, kahvittelua ja sillan tekoa & purkua, kerronta hidastuu. Intensiteetti silti parempi kuin käännöksessä 2. Viimeinen uusi osa ontuu kielellisesti: En jaksaisi A:ta vaan B:n (En haluaisi A:ta vaan B:n? En jaksaisi A:ta vaan haluaisin B:n?).

6. Kosmopoliitti
Jos suopotkupallo väsyttää, miten olisi korkokenkäkukkamekkosuohiihto? Taas yksi arveluttava käännöshahmo, josta en voi itse olla pitämättä. On meiltäkin noustu tähdeksi. Katsoin äskettäin Kutoselta Hostel-kauhuleffan. Omistan tämän suomalais-bulgarialaiselle Vera Jordanovalle, jolla oli rooli sen jatko-osassa Hostel 2 (2007).

Tasokas kisa. Biisistä saa taitavissa käsissä oikein kelpoa suomirockia. Monta kertaa putkeen kuunneltuna kappale on kyllä aika rasittava.

1. Posti toimittaa Oivariininkin

Otsikko on niin omaleimainen, että automaattisesti odotin klaus-12:n työtä. Tuskin hän on kuitenkaan petrannut teknisesti näin paljon näin nopeasti. Itellan nimen(takaisin)muutos on tekstin selvästi innoittanut, mutta muilta osin vitsin premissi meni yli hilseen. Miksi margariinirasia pitäisi toimittaa kuriiripostilla jollekulle? Eikö vastaanottajan ole helpompi käydä lähikaupassa ostamassa uusi rasia? Vai onko koko vitsi nimenomaan se, että yksinkertainen ongelma ratkaistaan epäkäytännöllisellä tavalla?

2. Sanaton

Avauslause lupailee poliittista sisältöä, jollaista ei tule. Tulee parisuhdedraamaa ilman "joukkoja", joissa voisi seistä. Oikeastaan avauskysymys näyttää siltä kuin se olisi jäänyt paikalleen, koska se kuulostaa hyvältä, vaikka sanoituksen teema on kirjoitusprosessin aikana vaihtunut kolmasti.

Avausta lukuun ottamatta sanoitus on kilpailun eheimpiä ja ammattimaisimpia. Alkutekstin toistoja on noudatettu tunnollisimmin. Otsikon toistuminen säkeistöissä hakkaa pointtia perille, mutta onko pointti linjassa biisin kanssa? Hiljaa oleminen ja sanattomuus ovat niin suomalaista kuin jokin voi suomalaista olla, mutta biisi ei kuulosta mykkäkoululta. Kertosäkeistöön sen sijaan on löytynyt oikeaa intensiteettiä. Pidin myös säkeestä "Mä olenko mies, vai oletko nainen?".

3. Kohti elämää

Teiniangstia sukujuhlissa. A-osissa kissanristiäisten aneemisuus saadaan hyvin välitettyä. Erityisen hieno on säe "puhuu rakkaus ja inkvisitio". Kontrasti kertosäkeistön kapinahenkeen toimii. Toisaalta mitä pitemmälle teksti etenee, sitä enemmän tulee vastaan kohtia, joita en tajua. Miksi sukkapuikot pitää työntää korvaan, kenen korvaan, ja ei kai ihan kirjaimellisesti kuitenkaan? Toisaalta vaikka ne olisivat vertauskuva, olen edelleen äimänä. Myös tulipunainen ratsu ja aurinkotuuli menivät ohi ja vihelsivät mennessään.

4. Kirpparilla

Alternative Lyrics Contestin deadline osui samalle viikolle, ja kun e(re)hd(y)in osallistumaan ALC:hen, tähän kisaan ei löytynyt enää virtaa. Osallistuin viimeisenä iltana skriivatulla tajunnanvirtatekstillä. Kiitokset lisäaikojen pyytäjille. Biisi oli runsastekstisempi kuin olin tajunnut.

5. Kooma

Mitä otsikon typografisella kikkailulla yritetään kertoa? Kooma ei olekaan kooma? Kooma on päättynyt (kuolemaan tai heräämiseen)? Mitään tulkinnan kannalta olennaista ei pitäisi piilottaa otsikon typografiaan, ja jos yliviivaus ei ole olennainen, ei pitäisi olla yliviivausta.

Ensimmäisellä lukukerralla en tajunnut tekstistä juuri mitään. Vasta toisella yrityksellä älysin, että henkilöhahmoja on kolme: onnettomuuden jäljiltä koomassa makaava aviomies, kertojan virkaa toimittava vaimo ja tämän rakastaja (sanoituksen "sinä"). Ehkä avaussäkeistön kerrontaa voisi selkeyttää? Otsikko saa selityksensä: mies on koomassa, mutta eihän se tarkoita, että vaimonkin pitäisi olla.

Arkirealistisesta tyylilajista pidin. Tämä on parhaimmillaan toisessa säkeistössä, jossa täysin tavallisilla asioilla kertoja tuodaan lähelle. Hän on kuin kuka tahansa meistä, vaikka moni olisi valmis heittämään ensimmäisen kiven kuullessaan, että lähes-leski muhinoi jonkun toisen kanssa, vaikka hänen miehensä on ainakin näennäisesti elossa. C-osassa taisi aika loppua kesken; muuten en sen viimeistä riviä ymmärrä. Kokonaisvaikutelma on kuitenkin vahva. Ehkei voita kisaa mutta voisi olla hyvä gaalavalinta.

6. Kosmopoliitti

Tyylillisesti ja teknisesti erinomaista jälkeä, mitäpä tästä muuta sanoisi. Aihe sopii biisiin. Kukapa ei olisi joskus haaveillut loisteliaammasta elämästä. Kertosäkeistön lopettava "missä oon" -ihmettely luo erinomaisen siirtymän haaveilusta takaisin arkitodellisuuteen. Vaihtoehtoinen tulkinta: kertoja oikeasti toteuttaa unelmansa, yltää mallimaailman eliittiin ja huomaa, ettei elämä olekaan pelkkää glamouria.