Viisukuppila

Aasa
Nokkela oivallus Ovin norjalaisuudesta viedä tarina Norjalaiseen mytologiaan. Tosin en sitten tiedä, että kuinka sopiva aihe oli alkuperäistekstiä ajatellen? Sanailu oli varsin tuoretta, ja Odinit sun muut aiheeseen liittyvät paikat ja henkilöt oli tuotu sopivalla tavalla esille: ei tuputtaen, mutta ei liikaa lukijan älyynkään luottaen. Teknisesti suoritus oli hyvä, vaikka muutamia tavuja piti vähän venytellä, eikä maailmanpuu istunut kolmitavuisena oikein paikalleen.

Jääkuningas
Omani. Niinkin mielenkiintoisesta lähtökohdasta lähdin rakentamaan sanoitusta, kuin että mikä sopisi pitkän miracle-huudon päälle. Ikijää siihen sitten sopi, ja sen jälkeen sanoitus rakentui liki itsestään. Jälki olisi voinut olla hieman yhtenäisempää, eli alun konkreettisuus pois, mutta yllättävänkin tyytyväinen tekeleeseeni olen.

Pellekarkotin
Sanailun taso on korkea, ja kerrontaa seuraa mielellään. Ongelmana on nimisana, joka ei yksinkertaisesti vain istu paikoilleen... Itse en myöskään ymmärrä koko pellefobiaa, joten jäin ulkopuoliseksi. Miten muka pellet voivat joidenkin mielestä olla pelottavia tai aiheuttaa koomisen ylilyöviä reaktioita? Outoa.

Loispettäjät
Salama-hankin? Mielenkiintoinen verbi kontekstissaan. Lopulta välähti. Muutaman vähän tekotaiteellishumoristisen tekeleen jälkeen tämä vaikutti erittäin hauskalta, ihan oikeasti alkoi naurattaa. Tykkäsin kovasti, kiitoksia.

Danse macabre
Eiköhän tämä tämän kisan voita? Ajankohtaista halloween-teemaa upeasti käsiteltynä. Ei tästä vain voinut olla tykkäämättä, vaikka alussa pienet vihjaukset alkuperäiseen kappaleeseen ja sen kolkkobiittisyyteen sun muihin vähän häiritsivätkin.

Tasoa oli.

1. Aasa
"Paras tuonpuoleisuus" - niitä on siis monia? Vaativahkoa. Väliosan varianttia "Silti mä koitinkin niin yrittää" pidin väkinäisenä. Mutta jumalisen aiheen arkipäiväistys hömppäviisun kautta oli tavallaan hassua. Rivin "On sellainen niin epäsopivaa (Epäsopivaa?)" voikin tulkita ironiseksi itsereflektioksi. Muutenhan näitä Odineita sun muita lienee nähty ennenkin. Duettoasetelmaa ei juuri hyödynnetä, paahdetaan vain eteenpäin minämuodossa.

2. Jääkuningas
Olisi mennyt täydestä Timoteuksen tai UFOPOLIn työnä. Kertsissä erottui pari kauneusvirhettä: saada-verbin turha toistuminen peräkkäisillä riveillä ja lauseopillinen sekavuus. Ikijäätä on vaikea mieltää subjektiksi, kun persoonakin vaihtuu puhutellusta puheen aiheeksi, mutta muutakaan subjektia ei löydy. Otsikon kaltaisia yhdyssanoja on ollut turhankin usein, ja revontulien vaikutusta jääkauden etenemiseen rohkenen epäillä. Vahvaa tunnelmointia silti!

3. Pellekarkotin
Klovnikauhu eli koulrofobia. Kolmas kodinkoneita esittelevä käännökseni tällä kaudella. Laite on yhtä tärkeä joka kodin varuste kuin pölynimuri ja 4D-tulostin. Biisiä en voi ottaa haudanvakavasti, siitä tämä kai lähti. Tomppako ei uskonut pellejen vaarallisuuteen? Kummallista sinisilmäisyyttä.
Scariest Movie Villains: Pennywise the Clown
Muista myös Killer Clowns from Outer Space

4. Loispettäjät
Heikointa tässä oli otsikko, joka sai odottamaan jotain tekoälyllistä diibadaabaa. Masentavan alun jälkeen teksti kääntyi täydeksi saippuaoopperaksi. Dialogiosat olivat erityisen loistavia, alkuteos tavoitettu äänensävyjä myöten. Formaattiviisu ei vaadi harrasta kunnioitusta, hupsuttelu oli tällä kertaa antoisampi lähtökohta. En tiedä, mikä on hankki, mutta salamahankin täytyy olla ainakin nopeampi kuin etanahankki.

5. Danse macabre
Kohdissa "Mikä danse macabre!" ja "Soita danse macabre!" ensimmäinen sana tuntui olevan liikaa, enkä arvannut tekijän aivoituksia. Tekstiä pieni outous ei lainkaan pilannut. Suurempi ja kiinnostavampi outous oli tietysti aihe. Vihjataanko biisin olevan balsamoitu ja pystyynkuollut? Ristiriitainen mutta intensiivinen koikkelehdinta.