Viisukuppila

Margarita oli erottuva, Anna Cernicova suorastaan hyvä. Tuo jo kelpaisi.

Ehdokkaat 6-8 olivat selvästi parempia kuin 1-5.

http://www.nrk.no/mgp/ toimii oikein hyvin.

The Party King oli ihan hauska avausesiintyjä.

seuraan yhdeltä läppäriltä Moldovaa ja toiselta Norjaa

komea ääni tällä flux lightin laulajalla. norjan rokkarit eivät laula niin hyvin, mutta soitto sujuu.

Flux Light – Never stop no
Hypnoottisen monotoninen jumputus.

El Cuero – Ain't no love (in this city no more)
Todella turha rämpytys, menisivät takas kotiinsa.

El Cuero – Ain’t no Love (in This City No More)

Ihan innostava avaus. Kyllä tätä ihan rokkaa. Sopivasti laskevat säksistöt, että tunnelma ehtii rauhoittua, mutta ei laskea. Kitarasoolo on myös ihan hyvä. Vahva kolmonen.

Aurel laulaa hyvin, mutta biisi unettaa. (Sole Survivor unettaa vielä pahemmin.)

Aurel Chirtoacă – Urme de iubiri
Tässäkin on oma vivahteensa, kuin joku yksinkertaisempi elokuva-/luontodokkariballadi.

Elisabeth Carew - Sole survivor
Kiva pikku poppis ja lavastus.

Elisabeth Carew – Sole Survivor

Innostava popitus on. Bridge kantaa oikein sopivasti rakkaaseen, iskevään kertsiin. Tätähän popitan. Neljä.

Kuuntelin Moldovaa puolella korvalla tähän asti, mikään ei kuulostanut kovin innostavalta.

Norjan puolelta El Cuero oli aika heppoinen ja turha, eikä tässä Sole Survivorissakaan ole mitään uutta tai kiinnostavaa.

paralela kuvastaakin fiilistäni. Osaavia kundeja, mutta todella ikävä jumputus tuo biisi.

Paralela 47 – Fragmente
Vähän kuin joku keskinkertainen italorokkis, tosin säkeistön örinan ja kertsin kie'unnan ero on kiehtova.

Knut Kippersund Nesdal - Taste of you
Upea poppis, tää voittoon, pliis.

El Cuero aloitti oikein hyvin.
Elizabeth Carew lauloi paljon paremmin kuin viimeksi, mutta kappale on tylsä.
Knutin kappale on vielä tylsempi kuin yllä mainittu. 80-luvun tyyliä on, mutta se on niin ennalta-arvattava.

Diana Brescan – Hallelujah
Jännä jumputus tässäkin.

Knut Kippersund Nesdal – Taste of You

Nyt päästiin siihen ykkössuosikkiini. Intro vie kohti sykähdyttävyyttä, jota ensimmäinen säe sitten valmistelee. Sitähän se kertsi sitten tuo. Todella hyvin menen mukaan. Helpot neljä.

Tämä söpö Knut on varmaan joku homopoikien unelmien kohde. Samaa hehkeyttä kuin viime vuoden ruotsin robinissa, vähän ohkaisemmassa paketissa. Osaa laulaa, mutta biisinsä ei innosta. Dianan hallelujaa biisinä en oikein ymmärrä, mutta ehkä se juuri siksi jotenkin kiehtoo. Siis mikä tämä on , joku pelastusarmeijamarssi vai?

ompas tullu monta huonoa peräjälkeen moldovassa dianan iltapuku on 10+ mut biisi ei kiehdo.

Rousku kirjoitti:Tämä söpö Knut on varmaan joku homopoikien unelmien kohde.

Kyllähän toi Knut yritti kaikkensa, mutta olisi tietty ollut kiva, jos sillä olisi ollut joku biisikin laulettavanaan, eikä tuollainen tökkivä 80-lukulainen humpake.

Ja sitten norjalainen versio niin muodikkaasta hippibiisistä. Näitä on jo tarpeeksi. Livenä Dinan laulu kuulostaa siedettävämmältä kuin studioversiossa.

Dina Misund - Needs
Sori Erin, mut sä voit tulla takasin Suomeen. Eiku... No, mut ainakin mä alan kohta saada näistä folkviisuista tarpeekseni.

Olisi hersyvää, jos Hallelujahilla voitettaisiin viisut kolmannen kerran. Varsinkin jos se kolmas olisi tuo Diana Brescanin esittämä.

Dina Misund – Needs

No ei se finaali sentään ihan yhtä hienoutta ole. Tämä kitaranrämpytys ei innosta. En oikein löydä koukkua. Finaalin huonoin. Kaksi.

Pikkunättiä haahuilua Dinalta. Ei sykähdytä millään tavalla.

Armenialla ja Unkarilla on parempaa esittää kuin tällä Molla.

Mo - Heal
Mä en tykkää Mon äänestä, mut kertsin biitti kuulostaa kivalta.

Mo – Heal

Ihan kaunis balladi on. Esitys toimii myös. Mukava kolmonen.

Firelight löisi Dinan laudalta Kööpenhaminassa.

Heal on aivan liian lähellä Believeä ollakseen lähellekään hyvä. Mo ansaitsisi paljon paremman kappaleen, mutta tälle vuodelle se on liian myöhäistä. Mo 2015?

On se Erik vaan niin komea.

Mo on ihan potentiaalinen laulaja, mutta biisi on tylsä isolla T:llä.