Viisukuppila

La 25.1. klo 21.00–22.30 Yle TV2, Yle HD
Suora lähetys Yle Areenassa alkaa puoli tuntia ennen tv-lähetystä.

Suora lähetys Peacock-teatterista, jossa esiintyy kahdeksan UMK-kilpailijaa. Kuusi kilpailijaa jatkaa finaaliin pelkästään yleisön äänin.

Kilpailijat:
MadCraft – Shining bright
Hukka ja Mama – Selja
Lauri Mikkola – Going down
Jasmin Michaela – Kertakäyttösydän
Dennis Fagerström – My little honey bee
MIAU – God/Drug
Mikko Pohjola – Sängyn reunalla
Clarissa feat. Josh – Top of the world

Näin 1. alkukarsinnan alla menen hieman asioiden edelle mutta toivon, että keräilyerässä tuloksia eriteltäisiin enemmänkin kuin kertomalla, ketkä kaikki kuusi menevät jatkoon.

Kilpailuformaatin takia alkukarsintavoittajat erottuvat liiankin selviksi ennakkosuosikeiksi ja uhkana on, ettei muita uskalleta finaalissa äänestää, etteivät äänet menisi hukkaan. Keräilyerästä ei saa kovin paljon vauhtia voittotaistoon olemalla yksi kuudesta jatkoonmenijästä.

Mielenkiintoisen lisän taisteluun toisi, jos myös keräilyerän voittaja (tai vaikka top 2) paljastettaisiin. Yksi ylimääräinen tv-esityskerta + voittajana finaaliin, niin joku voisi tehdä robinstjernbergit. Alkukarsintavoittajille löytyisi haastaja.

Tietysti varjopuolena muiden jatkoonmenijöiden mahdollisuudet kokisivat kovan kolauksen, mutta sen siitä saa, kun finaaliin päästetään kahdeksan kahdestatoista.

Tämä keräilyerä yms toimisikin loogisemmin, jos UMK-kilpailusa olisi enemmän kilpailijoita ns.televisioitavan vaiheen aikana kuin vain 12. Vähintään 16 olisi ihan ok, 20 alkukarsinnoisa olisi jo hyvä. UMK-kilpailun paranneltava asia ei ole se, kuinka laaja finaali on, vaan se, että miten keräilyerä/semifinaali toimisi järkevästi.

Se, että semifinaali/keräilyerästä menee peräti 6/8 jatkoon, ei ole kovin järkevä systeemi mielestäni. Tämä ei niinkään johdu siitä, että 4/6 alkukarsintojen osallistujista pääsee semifinaaliin, vaan nimenomaan se on paranneltava juttu, että kilpailijoita pitäisi ola enemän televisoitavan vaiheen karsinnoisa.

Lisäsin ketjuun äänestyksen otsikolla "Keiden *ainakin* pitäisi päästä finaaliin?". Kysymyksen muotoilun tarkoitus on, että äänestäisitte vain niitä, joilla on teille jotakin väliä, esim. niitä, joita ajattelitte puhelinäänestää. Saa tietenkin käyttää täydet kuusi ääntä.

^ Äänestin vain kolmea, ennen kuin luin viestisi. Muut ihan se ja sama.

Minä äänestin kahta. Toki tuolla on jopa neljä neljän tähden kappaletta, mutta tällä kertaa äänestin vain Dennisiä sekä MadCraftia.

Tästä on kyllä tulossa paljon jännempi taisto kuin kummastakaan alkuerästä, ei ole mitään hajua, kuka täältä voisi tippua.

Äänet Clarissalle ja Mikolle.

Timoteus kirjoitti:Suora lähetys Peacock-teatterista - -

Voi ei, tämäkin lähetys vielä tuolta.

Tuossa esiintymisjärjestys jos sillä nyt paljon merkitystä on

http://yle.fi/aihe/umk2014/aanestys

MadCraft – Shining bright
Energistä yksitoikkoista kaahausta. Osastoa turisti, yksi kolmesta putoamisvaarassa olevasta.

Hukka ja Mama – Selja
Yllätti karsintaerässään positiivisesti, ei Viisu ainesta, mutta finaaliin.

Lauri Mikkola – Going down
Ammattitaitoista, mutta tasapaksun mitään sanomatonta, finaaliin silti.

Jasmin Michaela – Kertakäyttösydän
Heittämällä finaaliin.

Dennis Fagerström – My little honey bee
Heppoista sisällötöntä poppia esityksellä, joka saa Paratiisi Oscarin kuulostamaan vaaralliselta, yksi kolmesta putoajakandidaatista.

MIAU – God/Drug
Ei toiminut karsinnassa, biisistä puuttuu se...öö..biisi. Omaa kuitenkin suosiota, joka kannattelee finaaliin.

Mikko Pohjola – Sängyn reunalla
Onnistui karsinnassa hyvin, erityisesti mustavalkoinen persoonallisen vähäeleinen osuus toimi, värien palattua latistui perusiskelmäksi. Biisin sanoma tuntuu menevän tehokkaasti ohi ja erityisesti jos sattuisi käymään niin, siihen en toki usko, että pääsisi Viisuihin niin eihän sanomaa ulkomailla ymmärrettäisi. Siksi mietin, että tuo kaipaisi jotain taustalleen, joka välittäisi biisin aika kipeän tuskallista sanomaa, vaikka laulun sanoja ei kuulisi/ymmärtäisi. Ja mieleen tuli Alain Escallen Mylene Farmerin Point de Suturelle tekemä taustavideo, joka kertoo kyllä hienosti tarinaa kuvin. Jotain vähän tämänmoista taustalle olisi hieno, mutta voinee olla teknisesti ja resurssirajoituksineen hankalaa toteuttaa.
Menee finaaliin.

Clarissa feat. Josh – Top of the world
Biisin perusongelma on toki itse kappale, joka on tusinapoppia, joita on tuhansia tusinassa, sille ei tässä vaiheessa ole paljon tehtävissä, kenties soundikikkailuja ja sovituksellisia juttuja, mutta tuskin mitään mikä sitä enää pelastaisi erottumaan kaltaistensa joukosta. Lisäongelmia tälle tuottaa esitys, kun puhutaan kansainvälisen tason kilpailusta niin keskinkertaisuus on kirosana ja kun tässä biisissä yhdistyy keskinkertainen laulu ja keskinkertainen tanssi niin siitä kai osin syntyy se "koulun kevätnäytös fiilis". Tavallaan on hienoa, että laulajat itse myös tanssivat, mutta vain jos ne täydentävät toisiaan kummankaan kärsimättä, nyt tilanne on se, että esiintyjät eivät ole riittävän hyviä laulamaan, eivätkä tanssimaan, jotta ne tukisivat toisiaan, joten ehkä olisi syytä keskittyä siihen lauluun ja ottaa tanssimaan sellaiset tyypit, jotka tekisivät sen laadukkaasti. Tässä vaiheessa tuntuu siltä, että ennakkokaavailujen vastaisesti saattaisivat olla jopa putoamisvaarassa ellei esitys parane huomattavissa määrin. Tosin, pimeyden voimia vastaankaan on paha veikata, Redraman jo lauantaina julkistaman täyden tuen jatkoksi, joten kai tämä kuitenkin finaaliin menee.

Eli putoajat: MadCraft & Dennis Fagerström.

Pienen pienessä vaarassa myös MIAU ja ClaJosh.

Muut varmoja finalisteja elleivät tupella esitystään pahasti.

Mitäköhän tähän nyt osaisi sanoa Toivon jatkoon Hukkaa&Mamaa ja Mikko Pohjolaa.
Ensin hyvältä kuulostanut Miau on huonontunut korvissani, joka kuuntelukerralla ja MadCraftin musiikkilaji ei vaan uppoa eli Miau ja MadCraft voisivat minun puolestani tippua finaalista.

Toisaalta myös Clarissan ja Joshin kappale haukotuttaa kertta kerralta enemmän. Denniksen laulun sanoituksessa on samaa 'ihastuttavaa' naiviutta kuin Hanna Pakarisen 'Leave me alone I wanna go home' . Dennis on kyllä söpö - siitä pisteet. En kyllä surisi vaikka näistäkin jompikumpi (tai vaikka kummatkin) tippuisivat finaalista.

Muutenkaan tänä vuonna ei ole mitään ehdotonta ennakkosuosikkia muodostunut, mutta ehkä finaali vielä kaiken muuttaa voi. Mistä oi mistä löytyisi Suomelle sellainen kappale, josta heti voisi sanoa, että jess - tämä voittaa viisut.

Tunteita keräilyerän kappaleista (vaikeaa..)

Dennis Fagerström: My little honey bee
Ensi alkuun ärsyttää jo kappaleen nimi ja sisältö on nimensä mukainen. Täyttä höttöä, yhdentekevää, mutta Peacockissa Denniksen esitys oli mielestäni ryhdikäs ja itsevarma. Itse haluaisin nähdä Denniksen myös finaalissa, mutta tämä on yksi kolmesta joiden epäilen olevan liipaisimella. Tyhjät tynnyrit eivät itsestään täyty! Tuomaripisteenä 4

Jasmin Michaela: Kertakäyttösydän
Jasmin oli minun suosikkejani Peacockiin asti. Tuomaristoesittely oli ihana, TV:n välityksellä ihokarvat värähteli rytmin ja lanteiden mukaan, mutta karsinta olikin pakonomaista esitystä. Rentous puuttui oli vain suorittamista. Menee kuitenkin jatkoon ja toivon tälle rentoa rytmiä. Tuomaripisteenä vain 2

Miau: God/Drug
Pätkien jälkeen viimeinen, mutta tuomaristoesittelyn jälkeen minäkin innostuin. Nyt kuitenkin tämäkin mättää, luultavasti innostuin kuppilan ”vanhojen partojen” hehkutukseen, mutta ei, esityksenä Peacockissa ihan tavallisen tavallinen tyttöbändi. Ja se stailaus.. kuka P*** sotkee kaikki esiintyjät aivan oudoiksi muumioiksi? Jatkoon kuitenkin ja tuomaripisteet 3

Hukka ja Mama: Selja
Tämä koskettaa minua TV ruudun kauttakin, jotain uutta kaiken tehdyn tekemisen keskellä. Lisää plussaa Hukka ja Mama saa onnistuneesta stailauksesta, Mama oli itsensä ja Hukka, ei niin kiiltokuva poikana, täydensi tämän parin. Tuomaripisteinä täydet 10

Clarissa feat. Josh: Top of the world
Tykkään rytmistä, energiasta, elämänilosta jne. Tästä vain kaikki nuo elementit puuttuu. Jotain on yritetty, mutta mitään ei ole saavutettu. Tanssi on vaivaannuttavaa. Tasapaksua on sinne ja tänne. Tuomaripisteenä pakollinen 1

Lauri Mikkola: Going Down
Vähän on Mikkolan Laurin pasmat sekaisin. Minusta Going Down on kaikista parhain, mutta Lauri ei nyt löydä oikeaa tyyliään. Olisi itse itsensä eikä sekoilisi punaisessa puvussa hämäräperäisen bändinsä kanssa (?). Biisi on hyvä, mutta Lauri kai kuuntelee sitä stylistiä liikaa. Tuomaripisteinä ei 10 vaan 8

Mikko Pohjola: Sängyn reunalla
Tämä on vähän outo. Pidän ja en. Ilman muuta finaaliin, mutta jokin kotikutoisuus minua tässä häiritsee. Kaunis poika laulaa pettämisestä. Antaisi palaa kun on vielä mahdollisuus..? Pöh tätä petturuutta meissä, tuomaripisteinä 6

MadCraft: Shinig Bright
Olen aivan ihastunut laulajan hymyyn. Tulen niin hyvälle tuulelle, että jotta. Muutenkin porukka on mahtavan energinen. Ongelma on tämä kappale, vaikka kuinka yritän kuunnella vain toisella korvalla niin tasapaksua jumputusta minulle. Tuomarina annan silti pisteitä 5

Albin kirjoitti:kuka P*** sotkee kaikki esiintyjät aivan oudoiksi muumioiksi?

Tommy Kilponen

Viisufani kirjoitti:Tämä keräilyerä yms toimisikin loogisemmin, jos UMK-kilpailusa olisi enemmän kilpailijoita ns.televisioitavan vaiheen aikana kuin vain 12. Vähintään 16 olisi ihan ok, 20 alkukarsinnoisa olisi jo hyvä.

Olen samaa mieltä, että liian vähiä lauluja pyöritellään liian paljon UMK:ssa. Minusta myös vähintään 16, mieluiten 24 biisiä alkukarsintoihin. 6/8 on älytön semikarsinta. Kuka laittaa palautetta UMK:n tuotannolle?

[quote="Albin"]Tunteita keräilyerän kappaleista (vaikeaa..)

Lauri Mikkola: Going Down
Vähän on Mikkolan Laurin pasmat sekaisin. Minusta Going Down on kaikista parhain, mutta Lauri ei nyt löydä oikeaa tyyliään. Olisi itse itsensä eikä sekoilisi punaisessa puvussa hämäräperäisen bändinsä kanssa (?). Biisi on hyvä, mutta Lauri kai kuuntelee sitä stylistiä liikaa. Tuomaripisteinä ei 10 vaan 8

Heh, hämäräperäinen bändi Mikäs siinä niin hämäräperäistä on? Sovitus ja soitto on Laurin laulun lisäksi parasta antia. Ammattitaito paistaa kaikessa, ainakin minusta. Mitkä ovat mielestäsi bändin suurimmat viat, heh-heh

Timberman kirjoitti: Heh, hämäräperäinen bändi Mikäs siinä niin hämäräperäistä on? Sovitus ja soitto on Laurin laulun lisäksi parasta antia. Ammattitaito paistaa kaikessa, ainakin minusta. Mitkä ovat mielestäsi bändin suurimmat viat, heh-heh

Koska bändi ei Euroviisuissa soita säveltäkään. Bändin roudaaminen lavalle on ilmeisesti Suomen viisukarsinnassa tapa, sillä jostain syystä bändi on lavalla usein, kun sitä ei tarvittaisi ollenkaan (esimerkiksi tässä tapauksessa).
Mikäli esiintyjä on bändi, tänä vuonna Softengine, MIAU ja MadCraft, bändi kuuluu lavaesitykseen vaikk'eivät oikeasti soittaisikaan (sentään usein laulavat taustat), mutta mikäli esiintyjän nimi on Lauri Mikkola ja esityksen ajatus on Lauri Mikkolan laulama kappale, en näe mitään syytä tuoda tyhjänpäiväistä soittajaryhmää lavalle. Ennemmin hillitty esitys ja taustalaulajia saundin parantamiseksi, ei tarvitse välttämättä kuutta esiintyjäpaikkaa käyttää.

Timberman kirjoitti:

Albin kirjoitti:Tunteita keräilyerän kappaleista (vaikeaa..)

Lauri Mikkola: Going Down
Vähän on Mikkolan Laurin pasmat sekaisin. Minusta Going Down on kaikista parhain, mutta Lauri ei nyt löydä oikeaa tyyliään. Olisi itse itsensä eikä sekoilisi punaisessa puvussa hämäräperäisen bändinsä kanssa (?). Biisi on hyvä, mutta Lauri kai kuuntelee sitä stylistiä liikaa. Tuomaripisteinä ei 10 vaan 8

Heh, hämäräperäinen bändi Mikäs siinä niin hämäräperäistä on? Sovitus ja soitto on Laurin laulun lisäksi parasta antia. Ammattitaito paistaa kaikessa, ainakin minusta. Mitkä ovat mielestäsi bändin suurimmat viat, heh-heh

Hämäräperäinen on kielikukkanen Bändissä ei mitään muuta vikaa kuin se, että ilman tarkoitusta esityksessä haahuilee porukkaa puolipimeässä ja uteliaana yritän saada mielikuvaa mitä taustalla tapahtuu. Lauri itse jää taustalle punaisesta puvusta huolimatta ( ). Eli bändin ( ja tv-ohjauksen) vika on siinä, että huomio keskityy kaikkeen muuhun kuin Laurin laulutaitoon ja hienoon kappaleeseen. Näin minä itse sen koen ..

Mattan kirjoitti:

Timberman kirjoitti: Heh, hämäräperäinen bändi Mikäs siinä niin hämäräperäistä on? Sovitus ja soitto on Laurin laulun lisäksi parasta antia. Ammattitaito paistaa kaikessa, ainakin minusta. Mitkä ovat mielestäsi bändin suurimmat viat, heh-heh

Koska bändi ei Euroviisuissa soita säveltäkään. Bändin roudaaminen lavalle on ilmeisesti Suomen viisukarsinnassa tapa, sillä jostain syystä bändi on lavalla usein, kun sitä ei tarvittaisi ollenkaan (esimerkiksi tässä tapauksessa).
Mikäli esiintyjä on bändi, tänä vuonna Softengine, MIAU ja MadCraft, bändi kuuluu lavaesitykseen vaikk'eivät oikeasti soittaisikaan (sentään usein laulavat taustat), mutta mikäli esiintyjän nimi on Lauri Mikkola ja esityksen ajatus on Lauri Mikkolan laulama kappale, en näe mitään syytä tuoda tyhjänpäiväistä soittajaryhmää lavalle. Ennemmin hillitty esitys ja taustalaulajia saundin parantamiseksi, ei tarvitse välttämättä kuutta esiintyjäpaikkaa käyttää.

Well, entä jos bändi kuitenkin soittaa biisin taustat? Minä en puolestani ymmärrä niitä sankareita sukkahousuissa (HannaSky) jotka heittävät kärrynpyörää lavalla ja sitten menevät kuikuilemaan reunalle loppubiisin ajaksi. Itse kun olen musiikkimiehiä, niin katselen mieluummin bändiä. Se luo minulle rock uskottavuutta.

Timberman kirjoitti: Itse kun olen musiikkimiehiä, niin katselen mieluummin bändiä. Se luo minulle rock uskottavuutta.

Ehkä tässä on tarkoitus hakea jotain muuta kuin sinun rock-uskottavuuttasi?

Laurin biisi ei ole rockia, eikä siksi sekään tarvitse rock-uskottavuutta. Soul-uskottavuutta voisi olla vähän enemmän.

Taustanauhassa jousisoittimet ovat isommassa osassa kuin perinteinen kitara+rummut+basso -bändi. Okei, ne voi tehdä syntsalla, mutta eipä tuolla tainnut olla sellaista? Laurin biisissä taustalaulajat ovat olennaisia, heidän on pakko olla lavalla. Miksi täyttää loppu ihmiskiintiö bändinpuolikkaalla? Tuleeko puolikkaastakin bändistä jotain uskottavuutta?

Miksei bändi kuulu souliin - varsinaista musikanttein yhteisjuhlaahan se on? (huomatkaa btw punaisuus asussa ) - Euroviisuesitys on aina illuusiota, luo tunnelman ja joskus se bändi luo tunnelmallaan hyvän tuen biisille. Ei irrallinen Laurinkaan biisissä, jos se haluaa luoda kuvaa musiikista muusikkojen esittämänä. Pakkoko sitä aina on sitten mennä euroviisukoreografialla?

Sitä paitsi ei se Laurin biisi minusta ihan rockin ulkopuolellakaan pelkästään ole. Itseasiassa laulumelodia puhtaaksi souliksi vähän tasainen, mielestäni. Siinä tuomariesittelyssä Wirtanen mainitsi Peter Gabrienlin So-albumin. Laurin laulussa, soundissa ja biisin ideassa voi minustakin nähdä Gabrielia - kyllä minä voisin kuvitella kuulevani äänien eteenpäinvievänä nauhakimppuna ja virtana, jossa on tapahtumia matkanvarrella ja jossa laulumelodia kieppuu myös suhteessa tasaisena nauhana tekemättä ihan hirveän suurta draamallista liikettä poikkisuunnassa, meno on eteenpäin, jännitteet virtaa tangeeraavissa tapahtumissa ja harmonioissa. Olisi saattanut toimia tehokkaammin jos tuota puoleta olisisi sovituksessa korostettu nykyistä enemmän eikä väkisin yritetty rakentaa jännitteitä alun, kertsin, säkeistön jne välille.

ta1ja kirjoitti:Miksei bändi kuulu souliin - varsinaista musikanttein yhteisjuhlaahan se on? (huomatkaa btw punaisuus asussa )

Kun se musikanttien yhteisjuhla ei nyt sääntöjen puitteissa mahdu lavalle. Pitää valita olennaisin elementti.

Rousku kirjoitti:Kun se musikanttien yhteisjuhla ei nyt sääntöjen puitteissa mahdu lavalle. Pitää valita olennaisin elementti.

Joo, olet(te) oikeassa (vähän hankalaa muuten kun tätä Lauri-keskustelua käydään kahdessa ketjussa): nykyisellään kokonaisuus yrittää seistä kahdella pallilla. Sellaisen eteenpäinmenevän virran ja draamallisemman - kai se sit vois olla sellainen "viisukävelybiisi". Mutta se sama ongelma on jo sovituksessakin. Ellei tätä voi laittaa YLEn huonon ja bändisoittoa latistavan äänentoiston varaan (mikä saattaa olla jopa todennköistä) niin lauantain versiossa alun hiljaisuuden ja sitten kertsin virtaisuuden välillä on draamallinen jako. Tuomariesityksessä virta lähtee heti käyntiin, eikä sitä katkaista tunnelman muutoksella, mistä päättelin, että saattoi olla alkuperäisenä ideana. Ja minusta virta mielenkiintoisempi kuin laulumelodia. Ajatukseni oli epäily siitä, että jos viedään pelkkä laulu ja "viisukävely"-suuntaan (nythän se bändisoittoinen virta siellä edelleen ekasta kertsistä alkaen on edelleen, vähän ontuen) niin korostetaanko siinä biisin olennaisinta elementtiä vai taivutetaan laulumelodiaa väkisin joksikin mitä ei ole?

Timberman kirjoitti:Itse kun olen musiikkimiehiä, niin katselen mieluummin bändiä. Se luo minulle rock uskottavuutta.

Minäkin voisin kuvailla itseäni "rock-ihmiseksi", mutta mun kohdalla se tarkoittaa sitä, että ei yritetä tehdä "rock-uskottavaa" asiasta, joka ei sellaista ole. Laurin kappale ei ole rockia. Se on hieno soulahtava pop-kappale, johon bändi ei sovi, vaan näyttää lähinnä koomiselta. Ehkä jos kyseessä olisi Laurin kokoillan keikka, bändi voisi olla lavalla tämän(kin) biisin aikana, mutta nyt pitäisi tehdä vaikutus kolmessa minuutissa.

Toivottavasti Lauri nyt ottaisi tämän palstan neuvoista vaarin. Kyllä tällä palstalla on aika hyvä näkemys siitä, minkälaiset esitykset menestyvät, kun pitää kolmessa minuutissa tehdä vaikutus.

Esimerkiksi Hanna Skyn esitys ei olisi ikinä mennyt suoraan finaaliin, jos siinäkin olisi ollut joku bändi soittelemassa. Ihme kun ei ollut. Ja kuten sanottu, tämä bändiongelma vaivaa muitakin esityksiä, muun muassa Denniksen ja Mikko Pohjolan. Ihme, että jossain Clarissan esityksessäkin ei ollut bändiä soittelemassa.

Oikeisiin bändikappaleisiin se tietysti sopii, kuten MadCraftiin ja Softengineen.

Wadde kirjoitti:"rock-uskottavaa" asiasta, joka ei sellaista ole. Laurin kappale ei ole rockia. Se on hieno soulahtava pop-kappale,

Bändi ei ole rockin yksioikeus eli luulen edelleen, että Timbermann tarkoitti, että Lauri pyrkii tunnelman luomiseen muusikkouden, musikanttiuden esillä pitämisellä esityksessä. Luomaan kuvaa, että kyse on musiikista joka syntyy oikeasta soitannosta. Minusta se ei ole väärin se ja kysyn edelleen, oletteko miettineet mikä on biisin olemus?

-jos viedään viisukävelysuuntaan minusta sovitusta pitää miettiä uudelleen silloinin, missä ne katkot, missä paisutukset ja Laurin pitäisi taivuttaa ja varioida myös laulumelodiaa, etenkin enemmän. Heittää myös modulaatioita kehiin - tietenkin soulisti ja soultyylitajuisesti toteutettuna.

Ei tietenkään ole rockin yksinoikeus, mutta joihinkin kappaleisiin se bändi nyt vain sopii paremmin kuin toisiin. Rummut ovat ainakin tässä esityksessä ihan turhat, pianon voi pitää, jos pakko on. Taustalaulajat toimivat ja näyttivät Laurin esityksessä niin hyviltä, että niitä voisi olla se neljäkin?

Soittimilla pitäisi olla jokin tarkoitus, kun kerran niitä esiintyjiä saa olla vain se rajattu määrä.

TOIVE:

POIS NÄMÄ KAKSI , MUUT JATKOON
MadCraft – Shining bright
Dennis Fagerström – My little honey bee

VEIKKAUS:
NÄMÄ PUTOAVAT
Dennis Fagerström – My little honey bee
MIAU – God/Drug

ta1ja kirjoitti:

Wadde kirjoitti:"rock-uskottavaa" asiasta, joka ei sellaista ole. Laurin kappale ei ole rockia. Se on hieno soulahtava pop-kappale,

Bändi ei ole rockin yksioikeus eli luulen edelleen, että Timbermann tarkoitti, että Lauri pyrkii tunnelman luomiseen muusikkouden, musikanttiuden esillä pitämisellä esityksessä. Luomaan kuvaa, että kyse on musiikista joka syntyy oikeasta soitannosta. Minusta se ei ole väärin se ja kysyn edelleen, oletteko miettineet mikä on biisin olemus?

Ta1ja, oivalsit pointtini aivan oikein. Sen lisäksi, että olen rock-, niin olen myös groovemies ja monivuotinen Pori Jazz-kävijä, jossa saa nauttia joka kesä loistavista soul-artisteista. Tämä kokoonpano taustalaulajineen vastaa täysin sitä genreä. Vain puhaltajat puuttuvat... niin kuin tästä kokoonpanosta. Ehkä minä katson tätä kokonaisuutta hieman eri (muusikko)näkökulmasta kuin Wadde ja siksi näemme asian eri tavalla. Jos olisin tanssin harrastaja, niin arvioisin varmasti ensisijaisesti esiintyjien askelia. Jos taas suunnittelisin vaatteita, puhuisin Laurin punaisesta puvusta enkä niinkään musiikista.

Minulle taustabändi vie mielikuvaa poispäin iskelmälaulajasta kohti muusikkoa. Se kertoo siitä, että jätkä ei ole mikään tuote, vaan oikea muusikko. Hänen karismansa ja muut ulkoiset avut voisivat viedä mielikuvat helposti siihen suuntaan. Iskelmälaulaja on usein hottismalli, jolle laitetaan mikki käteen ja käsketään hymyillä. Tällaisille hyypiöille laulutaito ei ole niin tärkää kuin stailaus tai tanssitaito.

Mutta, edelleen haluan korostaa, että tämä on puhtaasti minun tuntemukseni eikä sen tarvitse olla mikään totuus. tuskinpa kenelläkään sitä hallussaan

Timberman kirjoitti:Minulle taustabändi vie mielikuvaa poispäin iskelmälaulajasta kohti muusikkoa.

Nomutta, nyt on kysyttävä, että eikö iskelmälaulaja ole muusikko? Mikäs tämä tällainen väite on? (tai toki tiedän, mistä se tulee, musikanttien kastijaosta tanssiorkesterisoittajiin ja "oikeisiin" ja iskelmä-inhosta) . Hyväinhän se iskelmälaulaja instrumenttinsa useimmiten hallitsee, lauluvetoisuus edellyttää sitä.

Tässä keskustellaan siitä, onko kyse viihdelaulusta omine esittämistapoineen vai bändistä. Ei niiden välille silti tarvitse rakentaa arvoasetelmaa, tyylit samanarvoisia, kyse siitä missä vahvuudet ja miten ne parhaiten tuodaan esiin.

ta1ja kirjoitti:

Timberman kirjoitti:Minulle taustabändi vie mielikuvaa poispäin iskelmälaulajasta kohti muusikkoa.

Nomutta, nyt on kysyttävä, että eikö iskelmälaulaja ole muusikko? Mikäs tämä tällainen väite on? (tai toki tiedän, mistä se tulee, musikanttien kastijaosta tanssiorkesterisoittajiin ja "oikeisiin" ja iskelmä-inhosta) . Hyväinhän se iskelmälaulaja instrumenttinsa useimmiten hallitsee, lauluvetoisuus edellyttää sitä.

Tässä keskustellaan siitä, onko kyse viihdelaulusta omine esittämistapoineen vai bändistä. Ei niiden välille silti tarvitse rakentaa arvoasetelmaa, tyylit samanarvoisia, kyse siitä missä vahvuudet ja miten ne parhaiten tuodaan esiin.

Niin, siis perinteisesti iskelmämusiikki on ollut levy-yhtiöiden omaisuutta, johon ei esittävällä artistilla ollut mitään sanottavaa. Tsekkaa vaikka YLE Teeman dokkarisarja Suomi-iskelmästä. Se oli sielutonta cover-kamaa. Siitä pohjautuu myös minun näkemykseni iskelmälaulajasta. Hänellä ei ole aina sillee se oma sielu tekemisensä takana. Muistan, kun Eini esim. kertoili miten hän ei olisi itse halunnut lainkaan laulaa osaa tuotannostaan ja osasta hän on ylpeä

Sitten on näitä malleja sun muita tanssijoita, joiden lauluosuus korjataan tekniikan avulla. Nykästäkin on aina kuoro tukemassa. Samaa on ehdotettu Clarissalle ja hänen taustajoukoistaan löytyykin varmasti yksi kisan kovimmista laulajista, jolla on kansainvälistä menestystä karaoke-kilpailuissa. Hän paikkaili Clarissaa lauantaina pahimmissa kohdissa. JOku täällä ehdottikin, että taustakööri vetäisi ne lauluosuudet Clarissaa voi sanoa iskelmälaulajaksi tässä kontekstissa.

Se että Laurilla on bändi mukana on ainakin minulle viesti irtiotosta iskelmägenrestä. Se auttaa hyväksytyksitulemista vaikka festariyleisön silmissä. Tällainen vaatia soul/groove-genre on myös muusikkovetoista. Kuunnelkaapa vaikka mitä tapahtuu kertosäkeen ekassa tahdissa sanalla SAVE. Kuuletteko, miten basso liukuu yhden oktaavin ja potkaisee sen käyntiin?

Mutta, kaikilla meilla on näkemyksemme

ta1ja kirjoitti:

Timberman kirjoitti:Minulle taustabändi vie mielikuvaa poispäin iskelmälaulajasta kohti muusikkoa.

Nomutta, nyt on kysyttävä, että eikö iskelmälaulaja ole muusikko? Mikäs tämä tällainen väite on? (tai toki tiedän, mistä se tulee, musikanttien kastijaosta tanssiorkesterisoittajiin ja "oikeisiin" ja iskelmä-inhosta) . Hyväinhän se iskelmälaulaja instrumenttinsa useimmiten hallitsee, lauluvetoisuus edellyttää sitä.

Tässä keskustellaan siitä, onko kyse viihdelaulusta omine esittämistapoineen vai bändistä. Ei niiden välille silti tarvitse rakentaa arvoasetelmaa, tyylit samanarvoisia, kyse siitä missä vahvuudet ja miten ne parhaiten tuodaan esiin.

Niin, siis perinteisesti iskelmämusiikki on ollut levy-yhtiöiden omaisuutta, johon ei esittävällä artistilla ollut mitään sanottavaa. Tsekkaa vaikka YLE Teeman dokkarisarja Suomi-iskelmästä. Se oli sielutonta cover-kamaa. Siitä pohjautuu myös minun näkemykseni iskelmälaulajasta. Hänellä ei ole aina sillee se oma sielu tekemisensä takana. Muistan, kun Eini esim. kertoili miten hän ei olisi itse halunnut lainkaan laulaa osaa tuotannostaan ja osasta hän on ylpeä

Sitten on näitä malleja sun muita tanssijoita, joiden lauluosuus korjataan tekniikan avulla. Nykästäkin on aina kuoro tukemassa. Samaa on ehdotettu Clarissalle ja hänen taustajoukoistaan löytyykin varmasti yksi kisan kovimmista laulajista, jolla on kansainvälistä menestystä karaoke-kilpailuissa. Hän paikkaili Clarissaa lauantaina pahimmissa kohdissa. JOku täällä ehdottikin, että taustakööri vetäisi ne lauluosuudet Clarissaa voi sanoa iskelmälaulajaksi tässä kontekstissa.

Se että Laurilla on bändi mukana on ainakin minulle viesti irtiotosta iskelmägenrestä. Se auttaa hyväksytyksitulemista vaikka festariyleisön silmissä. Tällainen vaatia soul/groove-genre on myös muusikkovetoista. Kuunnelkaapa vaikka mitä tapahtuu kertosäkeen ekassa tahdissa sanalla SAVE. Kuuletteko, miten basso liukuu yhden oktaavin ja potkaisee sen käyntiin?

Mutta, kaikilla meilla on näkemyksemme