Viisukuppila

Ensimmäinen kuuntelukerta: vähän laimea kokonaisuus, mutta hieno tunnelma. Sanat? En mä kuullut. Se tunnelma jäi mieleen.

Kuulin tämän tänään toisen kerra: Fantastinen sovitus, hienosti rakennettu hypnoottinen kokonaisuus, joka kehittyi koko ajan. Sanat? En mä tiedä. En muista, mitä hän lauloi. Ei sen väliä. Ei tän tarvi voittaa, enkä kuuntele tätä sen kummemmin. Mutta olipa hieno veto livenä!

Toivottavasti Baronalla myös esitysten kuvaus pistetään vimpan päälle. Lähikuvat kehiin, kiitos!

Rakastan ja kelpuutan tämän ihan mielelläni Köpikseen saakka. Ja reilusti suomeksi laulettuna.

Tunnelma tässä biisissä on jotain aivan uskomatonta. Kelpuuttaisin tämän kyllä Köpikseen ja vielä ihan suomeksi lauettuna. En usko, että englannilla saataisiin sitä samaa tunnelmaa joka tässä on nyt. Aluksi oli tästä vähän semmonen valju olo mutta nyt olen aivan myyty.

Suostuuko Mikko paljastamaan, mista sanat biisiin kumpuaa....?

Nyt näin sitten tämänkin esityksen. Vaikka olin katselemassa paikan päällä. Olin niin järkyttynyt edellisen esityksen jälkeen, siitä mitä tuomarit sanoivat. Clarissa feat jossu esiintyi tätä ennen. Wirtanen sanoi Clarissan biisistä, että se on eniten euroviisumainen biisi, Redrama taas jotakin siihen malliin, että Clarissan biisi on voittaja kunhan hiovat laulamista (tai jotakin siihen päin).
En pystynyt keskittymään Mikko Pohjolan esitykseen lainkaan, siis UMK:n suosikkiini.
Olin sitä mieltä, että nyt tämä kisa on ohi. Koko kisa. Tuomarit junailevat Clarissaa voittajaksi. Mitä väliä laulamisella.
Redrama sanoi eka jaksossa, että Clarissan biisissä kuuluu USA. Tokkopa. Ei tämä kuulu Mikko Pohjolan ruutuun.

Mikon ja porukoitten esitys oli aika hyväkin. Mustavalko-osuus, taustalaulajanaisen tulo Mikon lähelle, porukka piti asemansa niin ettei moitittavaa sen enemmin. Minä loisin esitykseen näytelmän, tykkäsipä siitä ihmiset tai eivät. Draamaa. Riippuvia vartaloita. Sydänverta. Huokauksia joiden voimasta huulet vapisevat. Pehmeän pedin jolle heittäytyä. Ikkunan jonka takana on musta taivas. Naarmuja lasissa. Räntää, tuulta. Kummituksia kuiskimassa korviin. Salamoita. Äkkisyvää vettä. Itsemurhatunnelman. Pääkalloja, harvahammasnaamoja. Kukkia, suolaa vuotavaan vereen. Käyrätorvia. Veitsiä. Sähköporia. Käärmeitä täynnä oleva huone, jossa ihmiskäsi. Kaikkea mukavaa siis.

Biisi on ok, mutta valitettavasti tylsä. Mä kävin vessassa tän esityksen aikana, enkä kiirettä pitänyt pois sieltä. Myös huokotuksia oli eniten tän aikana.

Kamalaa..pidän tästä koko ajan enemmän ja enemmän.
Tämä kasvaa minussa, ja se on hyvä merkki.
Vaatteet saa kyllä vaihtaa..

helidon kirjoitti:Ensimmäinen kuuntelukerta: vähän laimea kokonaisuus, mutta hieno tunnelma. Sanat? En mä kuullut. Se tunnelma jäi mieleen.

Sama! Tajusin uskottomuusteeman vasta kun siitä puhuttiin tuomaristossa

Luulin koko ajan että kyseessä on kahden ihmisen keskinäinen haastava suhde, jossa vaikeilut pitäisi lopettaa ja jäädä kiinni toisen kylkeen nauttimaan elämästä

Vesna kirjoitti: Sama! Tajusin uskottomuusteeman vasta kun siitä puhuttiin tuomaristossa

Luulin koko ajan että kyseessä on kahden ihmisen keskinäinen haastava suhde, jossa vaikeilut pitäisi lopettaa ja jäädä kiinni toisen kylkeen nauttimaan elämästä

Kiitti, kun kerroit. Mä tajusin vasta nyt.. ihan todella. Olen kuullut tän kolme kertaa, en pysty keskittymään sanoihin, kun sovitus on niin hypnoottinen.. Ihmettelinkin eilen, että Saarinen on entistäkin vaikeempi ymmärtää höpinöineen

Muusikkopoikani sanoi tästä kappaleesta seuraavaa: Tämä on ainoa UMK-kappaleista, jonka voisin kuunnella uudelleen. Hyvä sävellys, jonka sanoituksessakin on jonkunlaista sanomaa.
Poikani ei ole viisufani, mutta joskus joutuu kuuntelemaan pyynnöstäni viisukappaleita.

Mikko syntynyt Kuhmossa! Nyt meni kyllä maku tähän kokonaan.

Kukas muuten se laulava nainen on?

Tässä oli kieltämättä jo melko valmis show ja pidin tuosta taustalaulajanaisen tulkinnasta. Biisi vaan ei edelleenkään iske kovin, mutta valmiiltahan tämä jo vaikuttaa.

Oli eilinen suosikkini. Tosiaan, tulee hieman Silta-sarjan teema mieleen. Mikko on mielenkiintoinen uusi tuttavuus.

Harmaan hiirulaisen löperöä laulantaa, ei kiitos.

Hienoa on tämä uuden musiikin kilpailu, sillä en ollut kuullut aiemmin artistista lainkaan. Vasta kolmannella kerralla tajusin kappaleen jujun suurinpiirtein siinä kohtaa, missä matolla soviteltiin jalkoja kahteen vieraaseen painaumaan. Sanat ovat mainiot. En mä tätä euroviisuihin lähettäisi, mutta radiossa mielellään kuuntelisin.

Alan nyt pikkuhiljaa lämmetä tälle. Saatan jopa alkaa tätä kuuntelemaan, koska biisinähän tämä on kaunis, ei siinä mitään. Viisuihin? Ei missään nimessä, mutta kiva että on silti mukana tässä kilpailussa. Ehkä Mikko saa tästä nostetta uralleen.

Leoton kirjoitti: En mä tätä euroviisuihin lähettäisi, mutta radiossa mielellään kuuntelisin.

JokuESC kirjoitti:Viisuihin? Ei missään nimessä, mutta kiva että on silti mukana tässä kilpailussa.

Hei, nyt oikeesti...

MIksi ihmeessä ei viisuihin? Eihän tämä sen hullumpi ole kuin vaikka Islannin viimekertainen ähkintä.

^ No nimenomaan! Ja Malmössä sekin sijoittui Suomen Euroviisua™ paremmin.

Minun mielestänihän tämä tulisi Köpiksessä sijoittumaan paremmin kuin mikään muu tämän vuoden UMK-tyrkyistä. Aivan varmasti.

Ja ennen kaikkea menestyisi suomeksi.

Menestyisi, ehkä. Jos laulupuoli soi voimakkaasti ja siihen vielä intiimi esitys, jossa vilahtaa mitä vilahtaakaan.

Esittiköhän Mikon asu lauantaina jotain alusvaatteita? Eikö se voisi olla ihan vaan kalsareissa ja verkkopaidassa?

Mikon ryhdistä (eli sen puutteesta) ja eptavallisesta tyylistä käyttää korkeitakin ääniä tulee pehmeä, naismainen, heikkotahtoinen ja elosteleva vaikutelma, ja sehän tähän biisiin toki sopiikin.

^
Niin tai pelkässä kondomissa.

Eikös Mikko jossain heittänyt että voisi esiintyä pelkässä tennissukassa. (tai sit sekoitan johonkin muuhun...)

Biisi on hyvä ja tarina on tunteisiin vetoava. Mikon ääni ei ole kyllä kummonen, mutta sopii hyvin tähän kitarasoundiin. Kuulin eilen radiosta Mikon toisenkin biisin ja samoilla linjoilla mennään. SuomiPopin kuuntelijoille ja iskelmäradion kuuntelijoille han varmasti mieluisaa kuultavaa.
Suomen kieli ei vaan varmaan avaudu muille kuin suomalaisille, koska tässä biisissä sanoitus on niin vahvasti biisin tukena.

Biisi on hyvä ja tarina on tunteisiin vetoava. Mikon ääni ei ole kyllä kummonen, mutta sopii hyvin tähän kitarasoundiin. Kuulin eilen radiosta Mikon toisenkin biisin ja samoilla linjoilla mennään. SuomiPopin kuuntelijoille ja iskelmäradion kuuntelijoille ihan varmasti mieluisaa kuultavaa.
Suomen kieli ei vaan varmaan avaudu muille kuin suomalaisille, koska tässä biisissä sanoitus on niin vahvasti biisin tukena.

Minua on ruvennut häiritsemään se, että biisin säkeistössä toistetaan sama sävelkulku neljä kertaa. Kun biisissä ei ole muuta kuin säkeistöt ja kertsit, ja kun kertsissäkin toistetaan toinen sävelkulku kahteen kertaan, alkaa melodiassa olla toistoa liikaa. Siihen ei ehkä kiinnitä huomiota, jos keskittyy kuuntelemaan laulajan kertomaa tarinaa. Eli onko tämä sittenkin liian sanoitusvetoista tavaraa? No, toistihan myös O Mie itseään aika paljon, eikä se hyvää sijoitusta estänyt (eikä jonkinasteista mielisuosiotani). Mutta siinä melodia tuntuu korukuviointien takia rikkaammalta.

^
Toistetaan joo, mutta kappaleeseen ovat panneet ja sovittaneet rakenteen, joka hiljalleen kasvaa ja kasvaa. Se on sitä hetkessäpitävää ajankulua mikä tuo kestävyyttä.

Youtubessa tämä näyttää keränneen paljon kiitosta kansainväliseltäkin taholta.
Itse pidän siitä, että tähän on otettu mukaan naislaulaja. Mikon koreografiasta, eli käden eteenpäin suoristelusta en tykkää. Liika dramaattisuus esityksestä pois. Hienommat esitysvaatteet päälle.

Edwina kirjoitti: Hienommat esitysvaatteet päälle.

Jyrkkä ei, Mikon asu on tosi hyvä. Mielleyhtymä on hieman järjetön, mutta yhdistettynä mustavalkoisuuteen eka mitä Mikosta, veneaukkoisesta trikoopaidasta ja esityksestä tuli mieleen oli "Actors Studio" eli siis 1950-luvun Dean ym valokuvat. Ja se on staili josta kannattaa pitää kiinni, koska virittää biisiä todella oikeaan suuntaan, pois nuhjuisuudesta sinne sen ajan loistavaan psykologiseen näytelmäkirjallisuuteen (muistaen että inhosin tätä ja sain Mikosta kurrewesterlund-viboja muutos on melkoinen, koska minulla, kuten varmaan monilla on erittäin lämmin teinipaikka sielussani noille valokuville).

Naisen sen sijaan ei tarvis näyttää 1900-luvun alun kotiopettajattarelta. Täysin eri maailmasta, ei kuulu tarinaan.