Viisukuppila

Ainakin toistaiseksi tämä on aikamoisen unettava kappale, jota ehkä sopiikin kuunnella sängyn reunalla.
Saa nähdä kasvaako tämä tämän vuoden taidepaukuksi, jonka vuoksi taistellaan barrikaadeilla vuoden tanssibiisejä vastaan.

Miksei kakkossäkeistöön tuoda lisää elementtejä mukaan? Kappale ei kasva vaan pysyy samassa tasossa koko ajan. Jää vähän hohhoijaksi.

Ehdin demoversioon jo hiukan kyllästyä. Kertosäe ei enää nappaa, mutta kivat sanat ja varsin rauhoittava kipale.

Ihan kaunis sanoma kappaleella, ja voisin kuvitella kappaleen aika hyvin soivan kaikilla radiokanavilla, mutta en näe tätä enään viisuissa, sillä kappale on varsin hento. Nostan kahdesta tähdestä kolmeen.

Onhan tää rauhallinen laulu. Mielestäni jopa Euroviisuihin hivenen liiankin rauhallinen. Olisi ollut kiva, jos koko laulusa olisi ollut joku vähän erilainen kohta, ns.vaihtelua tuova kohta. Minulla tämän laulun arviota ei nostanut tuo koko laulu.

Siis mä en varmaan ole ikinä vihannut mitään muuta enempää kuin tuota aksenttia. Lausuisi kaunista kieltämme sen vaatimalla arvolla, eikä tuollaisella amerikkalaisväännöllä. Plus tuo koTIIN.

TomppaJr kirjoitti:Plus tuo koTIIN.

Paras kohta koko biisissä!

Vähän väsähtänyt kokonaisena. Pudotin kolmesta kahteen tähteen.

Perussuomalaista melankoliaa, kuultu jo ties kuinka monta kertaa aiemmin. Pianostakin tuli lähinnä mieleen Vesterinen Yhtyeineen. Äänestä kyllä pidin, eikä artikulaatio häirinnyt hirveästi.

Tylsä kappale. Mitenköhän tämäkin on päässyt tänne top 12?

Ymmärrän konseptin, mutta en jaksa kuunnella kokoversiota edes loppuun, niin pitkästyttävä tämä on.

Inhoan tälläistä musiikkia, erittäin pitkästyttävää ja ärsyttävää, aksentti myös. Yksi tähti, ei tälläistä, kiitos.

Kaunis poika laulaa tuhmia. Kuulostaa siltä kuin kuoropoikaa pakotettaisiin sinne sänkyyn. Sama kappale bluesina voisi toimia.

Aivan ihana! Taustan piano on loistava ja jää mieleen, toivottavasti niitä ei ole sorkittu lopullisessa versiossa. Mielelläni näkisin tämän Köpiksesssä, vois olla yllättäjän ainesta siellä.

Säkeistöt eivät lunasta demopätkän kertsin antamia lupauksia . Sävletäjälle on varmaan ensin tullut mieleen tuo mahtikertsi, ja sitten on pitänyt pakertaa muu biisi siihen ympärille, heikoin tuloksin. Kitaranrämpyttely on tavattoman laiskaa, vähän reippaampaa (Seljamaista?) otetta ja myös täydempää instrumentointia kaipaisin viimeistään toiseen säkeistöön. Jotenkin ärsyynnyn myös Laurin vessajonoryhdistä, mutta ehkä sillä esitetään aistillisuutta?

Näytepätkän perusteella olin valmis antamaan tälle kaikki tähtimäärät. Kappaleesta tuli mieleen muutamakin mm. Egotripin ja Teleksin radiohitti, jotka yhtä aikaa ärsyttävät ja koukuttavat mutta eivät jätä kylmäksi.

Kokoversio on pelkistetympi ja iskelmällisempi kuin näytepätkien perusteella hahmotin. Pelkistettyys kuitenkin toimii ja kappale koskettaa. Yllättävän penseästi biisiin on täällä suhtauduttu. Neljä tähteä.

Tosi kaunis ja mieleenjäävä piano melodia, mutta on koko kappaleen ajan samaa tasapaksua(tai ohutta). Kolme tähteä.

Tätä voisi jotenkin kasvattaa voimakkaammaksi.

Melodisesti "kotiin"-kohta kruunaa kappaleen. Painotusvirhe ei häiritse. Jos alkuteksti olisi vaikka puolaa ja joku olisi kirjoittanut tämän version käännöskisassa, olisin todennäköisesti nuivempi. Tai sitten en. Juuri tällaiset kohdat ovat suomeksi sanoittamisen kannalta mahdottomimpia. Olisi pönöä, jos sellaista ei saisi säveltääkään.

Enemmän sanoituspuolella häiritsee muodollinen subjekti kertosäkeistössä ja makuuhuoneen outo sisustus: mitä ihmettä matto tekee sängyn reunalla? Matto sängyn vieressä lattialla kuulostaisi ihan normaalilta. Sängyn reuna ei minusta ulotu sinne.

Timoteus kirjoitti:makuuhuoneen outo sisustus: mitä ihmettä matto tekee sängyn reunalla?

Jos se on niinku näin. Vähän epäkäytännöllinen kyllä.

Olisiko tässä tämänvuotinen väärinymmärretty (yli)herkkä runopoika fanisuosikiksi? Draaman kaari tai paremminkin se puuttuminen huolettaa. Niin kuin joku tuomari sanoi, ei tuohon jousisektioita kaivata, mutta jotain säröä rakenteeseen biisin keskivaiheille tarvittaisiin. Nyt tuo on samaa hissuttelua alusta loppuun. Toisaalta tämmöinen hienovireinen juttu saattaa saada lisää voimaa esiintymispaikasta iloisempien rallien seassa, ja tavallaan peräänkuulutettu draaman kaari on nähtävissä isommassa kokonaisuudessa kuin yhden kappaleen sisällä.

Tätä voisi äänestää. Olisi aikakin lähettää euroviisuihin jotakin suomalaista keskinkertaisten amerikanpopkappaleiden sijaan. Jotakin viulu- tai jousikonserttoa taustalle, niin tämähän voisi pärjätäkin.

Biisi ei ole silti ihan sieltä iskevimmistä päästä, mutta sopii hyvin omaan genreensä.

Ensi kuuntelemalta jäi biisin sävel mieleen. Sitä voisi pitää hyvänä merkkinä. Varsinkin tuo piano-osuus on erittäin loistava.

Kokonaistason huomioiden kyllä tämä näistä paras on ja Mikko Pohjola artistina alkaa muistuttaa yhä enemmän Juha Tapiota.

Kivoja ilmavia pianosäveliä ja laulajalla kaunis soundi.

Muutoin biisi ja tarina tuo valitettavasti hikikätisen jonkun kurrewesterlundin mieleen, ei ilmennä vääryydentutoa riipaisevana mutta silti pakottavana ja välttämättömänä haluna syntiin, vaan jää pelkäksi voimattomaksi, väsyneeksi heikkoudeksi, eikä siksi oikein sytytä.

Apua, kurremaisuus pitää ehdottomasti pestä pois (Kuuden vuoden kuuliaisuus ei kuulu lempikappaleisiini).

Enemmän sinne virolaisen Kuula-kappaleen suuntaan, kiitos! Tässä on hyvät ainekset ja toivon, ettei kurreilla. Mieluummin se edellä mainittu bluesballadiversio tai aivan mitä tahansa kunhan ei sitä kuuliaisuutta.

Mitä ihmettä!? Tälle ollaan tehty aivan hemmetin hienoja asioita ja Mikkokin on opetettu laulamaan hyvää suomea. Herraisä!!

0,0 --> 4,7.

Biisi parani aivan huimasti kun se nyt kasvaa kunnolla.

Tää on aivan huikean hyvä!!! Ihan itkettää.