Viisukuppila

Olen viime päivinä käynyt monia vakavia keskusteluja puntarini kanssa, ja tältä se näyttää tällä hetkellä. Äsken myös lisäsin semifinaaliväritykset.

Sen tunnustan, että tuo näyttää erittäin epämuodostuneelta. Voi olla, että ns. heikossa viidessä tähdessä olevat (Australia, Ruotsi, Viro) putoavat vielä neljään, mutta äsken ne kuunneltuani en edes voinut harkita kyseistä toimenpidettä. Eniten tähtimäärien kanssa ongelmia on Romanian, Tsekin ja Puolan kanssa. Ne ovat kriisikeskustelujeni aikana pompahdelleet kolmen ja kahden tähden välillä vaikka kuinka uutterasti. Onneksi ne vakiintuivat tuonne kahteen, koska muuten ainoastaan Ranska olisi kahdessa tähdessä, mikä olisi lisännyt puntarini epämuodostuneisuutta entisestään.

Kaiken kaikkiaan vuosi ei ollut niin kamala, miltä aluksi näytti. Kiitos kuuluu pitkälti näille viimeisimpinä valituille kappaleille. Onhan noita jolloballadeja ihan kiitettävästi, mutta balladienkin joukosta löytyy hyviä sävellyksiä, joihin on helppo uppoutua.

Yksi ikävä asia vuodessa kuitenkin on: täällä ei ole yhtään sellaista s.aatanan hyvää kappaletta. Jos Irlanti pysyy loppuun saakka kärjessä, niin on se harvinaisen heikkotasoinen puntariykkönen. Playing with Numbers on joko 4,7 tai 4,8, kun esimerkiksi viime vuonna Cake to Bake on ainakin 4,9 ellei jopa 5,0. 2013 ja 2012 noita 5,0:ia löytyykin jo useampia. Näin heikolla arvosanalla on oltu puntarini kärkipaikalla viimeksi vuosina 2010 (Butterflies 4,8) sekä 2000 (The Moon tai My Heart Goes Boom 4,7 kumpainenkin).

Positiivista on se, että kärkiviisikkoni (plus Venäjä pienellä varauksella) on erittäin tasainen. Tästä kertoo muun muassa se, että äsken viimeisen montenegronjälkeisen kriisikokouksen aikana heittelin kappaleita aivan uuteen uskoon ennen puntarilomakkeen lähettämistä. En näkisi mahdottomana, että kuka tahansa Irlannista, San Marinosta, Sloveniasta, Israelista tai Belgiasta voisi olla Wieniin lähtiessäni puntariykkösenä. Jotenkin tuntuu siltä, että vahvimmin tuosta paikasta kamppailevat Irlanti ja Slovenia.

Olen harkinnut, että lisäisin puntariini 0,0-5,0-arvosanat, mutta lopulta olen päätynyt siihen, ettei niitä tarvita. Ne kahlitsevat liikaa. Tämä sisäinen mietiskelyni siitä, että onko kappale heikossa, keskitasoisessa vai vahvassa tähtiarvosanassa, saa riittää. Tokihan voisin törkkiä kappaleiden jälkeen niitä sisäisen mietiskelyni plussia ja miinuksia, mutta se nyt näyttäisi ihan tavattoman typerältä. Parempi niin, että voi verrata kappaletta ja kappaletta kuin arvosanaa ja arvosanaa.

Tulipas siitä pitkä viesti.

Ja niin tänäkin vuonna suurimman osan puntareilla alkaa olla viidessä ja neljässä tähdessä eniten kappaleita, vaikka alkukaudesta suurta vastustusta vuosi saikin osakseen.

^^ Tuo oli muuten erittäin mielenkiintoinen taulukko. Ehkä ne "ämpärin lailla puntaripaikkaa jonottavat" viisufanit tosiaan tykkäävät vähän kaikesta vähän löysemmin perustein mitä myöhäisemmiltä sivuilta löytyvät sielut.