Viisukuppila

Uku sitten voitti palaavista karsintoihin osallistuvista artisteista. Ois voinut jättää voittamatta. Tässä biisissä ei ole mitään uutta viime vuoteen verrattuna. Biisi on vieläpä turhempi. Viimevuotinen oli ihan hyvä, mutta tämä on turhake. Kolmisen tähteä tälle antaa surutta, mutta ei tämä mikään mestariteos ole. Hyvä esitys voi pelastaa Rotterdamissa jumbosijoilta semissä, mutta en jaksa uskoa, että tämä menisi finaaliin.

Tästä illasta saattaa tulla pettymysten ilta... Tämä menee jonnekin keskikolmoseen, ja kohta Tanska perässä.

^ Huolestuttavaa, jos tämä lyö ihanan Stormin sijoituksen.

Serduchka kirjoitti: ↑06 Maalis 2021, 22:36 Ois voinut jättää voittamatta. Tässä biisissä ei ole mitään uutta viime vuoteen verrattuna. Biisi on vieläpä turhempi. Viimevuotinen oli ihan hyvä, mutta tämä on turhake.

Olisitko sanonut samaa Akselista, jos olisi voittanut UMK:n?

Tämä voitto oli aika odotettava, mutta itse olisin toivonut Sissin voittavan superfinalisteista. Finaaliin pääsy Rotterdamissa voi olla aika työn takana tällä valitulla kappaleella.

Kunnianhimoinen, tyylikäs ja koukuton. Ensimmäistä on yritetty, toinen täyttyi ja kolmas on tosi. Heikko kolkki.

Mä en ollut kuunnellut yhtään Viron biisiä ja yllätyin kyllä tästä positiivisesti. Mulla on tollaiseen kasarikilkutustaustaan hirveä perversio ollut viime aikoina joten ei ihme että tykästyin tähän. Parempi tämä minusta on kuin Ukun viime vuotinen...

Odotettu voittaja. Paljon parempi kuin viimevuotinen, neljä tähteä tälle.

Kuuluin viime vuonna siihen vähemmistöön, joka piti Ukun balladista, mutta tämä tämänvuotinen kappale ei ole kyllä mistään kotoisin, ja toivoin viimeiseen asti jonkun muun vievän voiton. Ihan näyttävä esitys ja ammattimainen tuotanto muutenkin, mutta samalla kaikki sielu ja tarttumapinta on hiottu kokonaisuudesta pois. Heikot kolme tähteä on tälle ihan maksimi, mutta todennäköisesti tulee loppujen lopuksi valahtamaan jonnekin kahteen tähteen. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Ei kovin yllättävä tulos ja toisaalta on aina kiva, kun viisuinnokas artisti tulee valituksi. Biisi on mielestäni parempi kuin viimevuotinen, mutta ei kestä kuuntelua.

Teräsbekoni kirjoitti: ↑06 Maalis 2021, 23:38 Kuuluin viime vuonna siihen vähemmistöön, joka piti Ukun balladista, mutta tämä tämänvuotinen kappale ei ole kyllä mistään kotoisin

Tämä. Viimevuotinen oli viiden kärjessäni, mutta tästä en ole vielä onnistunut muodostamaan muistikuvia, koska on niin keskimääräinen.

^ Minä myös!

Joo, yritin kuunnella äsken, enkä päässyt loppuun saakka, kun kävi niin tylsäksi. Taitaa tippua kahteen tähteen, ellen onnistu muodostamaan tähän nopeasti onnistunutta suhdetta. Epäilen.

Ei tämä sinänsä nyt huono ole mutta kun Uku taas lähetettiin tuntuu vähän kuin olisi nuo muut hyvät biisit vähän hukattu tähän Eesti Lauliin.

Kolmisen tähteä kuitenkin.

Uku on ainut eiliseltä, jonka voittoon olen kohtuullisen tyytyväinen. Ja kiva, että sai uuden yrityksen, vaikka
ei itselle huippu kappale olekaan

Parempi kuin viime vuoden tuhnunsa mutta ei sillä vielä pitkälle pötkitä. Instrumentaalipuoli luo kiinnostusta alussa mutta sitten jo puolivälissä mielenkiinto kappaleeseen on aika lailla tussahtanut.

Viro meni ruotsalais-venäläiseen Dressmann-kerhoon. vähän juntimmin toki. Biisi on mehhhh mutta mukana on sellaista soopaa ettei pohjalle jää

Ihan kun kuuntelisi sitä viime vuoden love-biisiä. Samantyyppinen aikamoinen turhake. Pääsipähän viisuihin Uku.2 tähteä.

Aluksi tämä vaikutti ihan kiinnostavalta, mutta lässähti nopeasti. Lavalla näyttää paremmalta ( ), spotifyn eurovision- listalla aika turhake.

Minusta tämä on kyllä oikein kaunis kappale. Neljä.

Odotettu lopputulos kun esityskin vielä oli sangen näyttävä. Itselleni tämä antaa hyvin vähän mitään mielenkiintoista kestonsa aikana, mutta kai tästä joku pitää. En silti oikein näe Ukulle välttämättä edes finaalipaikkaa itse kisoissa. Pari tähtöstä

Joo, tämmöinen perus kiva kipale. Kolme.

Odotukset ennen biisiä: Uku saa mahdollisuuden. Vähimmäisvaatimus on, että on viime vuotista parempi. What Is Love oli viime vuonna puntarini viimeisenä joten en uskalla kovin paljoa toivoa.

Ensireaktioni: Ennakkoluuloni karisivat kyllä. Tämähän on selkeä parannus viime vuotisesta. Sekä säkeistö ja kertosäe ovat vahvoja ja kokonaisuus toimii hyvin. Ei liian itsestäänselvä biisi, kyllä tästä draaman tuntua löytyy. Uku osaa myös tulkita biisiä hyvin. Neljä tähteä tälle voi hyvin antaa.

Aika jännä, miten porukka saa Ukun viimevuotiseen ja tähän kovinkin paljon eroja toisinaan. Mulla nämä olisivat varmaankin vain muutaman arvosanakymmenyksen sisällä toisistaan. Ovat tosin eri tähtimäärien alla.

Oma finaalilive -puntari.

****
Sissi – "Time"
Karl Killing – "Kiss Me"
Uku Suviste – "The Lucky One"
Koit Toome – "We Could Have Been Beautiful"
Ivo Linna, Robert Linna, Supernova – "Ma olen siin"
Jüri Pootsmann – "Magus melanhoolia"

-Suured tüdrukud – "Heaven's Not That Far Tonight"
-Kadri Voorand – "Energy"

***
+Andrei Zevakin & Pluuto – "Wingman"
Hans Nayna – "One By One"

**
+Egert Milder – "Free Again"

*
Redel – "Tartu"

Koitin esitys oli aluksi itseä miellyttävä, mutta sitten visuaalimaailma vietiin minusta väärälle raiteelle,
erityisesti värien kanssa. Paremmin suunnitellulla esityksellä olisi saattanut voittaa.

Ukulla taisi olla parhaimman näköinen live, vaikka en kappaleesta ihan innostu.

Pootsmanilla laadukas kokonaisuus, mutta kappaleessa jotain luotaan poistyöntävää.

Kadrin liveen en ollut täysin tyytyväinen, ääneen olisin toivonut ripauksen enemmän "kauneutta", ja esitys
ei visuaalisestikaan ollut kovin ihmeellinen.

Sissin esityksestä pidin yllättäen eniten.

Redel oli aika kauhea kaikin puolin

On muuten Wikipediaan merkitty pikkasen inhimillisempi määrä ääniä Jürille. Livekommentointi-ketjussa kirjoiteltiin eilen, että olisi saanut vain jotain 2000 ääntä.

Keskitempojytkytys. Vaikka biisi on aika keskivertoa ja vähän sekava tai samalla mitäänsanomaton melodiaosioiltaan, niin jokin tässä silti ihmeellisesti vetää puoleensa ja luo tunnelmaa.

Ihan sama vaikutus muhun kuin edellisvuoden Uku: objektiivisesti kappale oli melko ansioton, mutta ihastuin silti kertsiin ihan älyttömästi. Tässä ilahdun joitenkin koko kappaleen äänimaailmasta.

Ainakin nuo runsaat taustainstrumentit ja äänimatot kiinnittävät huomiota ja luovat dramatiikkaa. Siellä on vaikka mitä ääniä, paksu tausta on kiinnostava. Ehkä taustakuorokin ajaa samaa tunnelma-asiaa oikeaan suuntaan.
Oikein hymyilyttää noi loppupuolella alkavat rummun lyönnit ”pu pumm-pum” suoraan kasarirokista. Phil Collinsin haamu.

Tää on tällainen subtiilin kiva, jota ei oikein voi selittää, miksi sittenkin miellyttää.

Koit ois ollu huikee mut on tääki ylivoimasest eilisen paras valinta.