Viisukuppila

No, tiesihän tämän. Onneksi saimme edes tässä semissä nauttia hetken musiikista.

Kyllä oli ihana.

Tosin esityksen olisin ehkä tehnyt hieman toisin. Nuo soittajat tuolla taustalla ei ehkä kuitenkaan ollut paras ratkaisu. Koska laulu on niin teatterimainen olisi sitä puolta voinut korostaa.

Vaikka ei päässyt jatkoon, niin esti minua hyppäämästä parvekkeelta. Kiitos Vuokko ja Kerkko!

Vuokolla olisi pitänyt olla dramaattinen iltapuku päällä tyyliin Evita. Muutenkin lisädraama ei olisi pahasta, V voisko se vaikka laulaa pianon päältä tai nousta sinne ...

Tai nousta puoliksi esiin pianon sisältä No mutta tuossa on kyllä pointtia, jokin draamainen elementti esitykseen olisi voinut tuoda ne kaivatut lisä-äänet. Tai sitten ei...Toisesta mahdollisuudesta jatkoon tämä!

JIM kirjoitti:Taitaapi vaan olla liiankin hyvä suomen kansan makuun joka tietenkin äänestää teräsbetonin voittoon.

Oikeesti - tämä oli aneeminen. Tässä genressä on tehty humattvasti paljon vahvempaa kamaa. Oletteko koskaan edes kuunnelleet aitoa Chydeniusta? Epäilen. On nimittäin ihan sama kuin yrittäisi väittää että latte-sukupolven kevyt-lätta levitteen voi ihan hyvän laittaa ranskalaisen patongin päälle Wayne's coffeessa ja se on ihan sama kuin patonki Sorbonnen kulmakuppilassa.

Ei vain ole.

Tässä taidettiin todellakin luottaa ihmisten kuuloaistiin eikä haluttu kikkailla tempuilla. Turhaan, tällä kertaa Kai nää vaan sirkuskisoiks menee...

Voi Vuokko parka, luulis ymmärtävän ettei pelkällä biisillä pärjätä. Miksi esittää hymyilevää keijukaista kun pitäis olla tuskissaan lavalla? Puku ja asenne vaihtoon niin saadaan esityskelpoinen paketti.

En vieläkään ole tälle biisille lämmennyt, mutta Vuokolle pisteet herttaisuudesta ja kierrätetystä puvusta!

Miksi tätä pitää verrata koko ajan Chydeniukseen ja 60-luvun kaartiin? Minä miellän Virginian kyllä ihan omaksi teokseksi, jossa on vaikutteita sekä teatterimusiikista, että Chydenius/Oksala/Kom-teatteri...-tyylistä. Ja omana itsenään tämä oli hienosti tehty ja esitetty.

Siis aina vaan tykkään tästä enemmän ja enemmän, esitys oli yksinkertaisuudessaan mahtava, no ehkä stailia vois hiukkasen parannella, mut muuten niin paljon tästä tykkään.

Hesarissa on just ilmestynyt Vuokon haastattelu, jossa myös viisubiisistä puhutaan, ja levyarvostelu myös.

Kuka Vuokko? Lavalla oli SINIKKA SOKKA, ainakin äänestä päätellen.

TantePätsi kirjoitti:Miksi tätä pitää verrata koko ajan Chydeniukseen ja 60-luvun kaartiin? Minä miellän Virginian kyllä ihan omaksi teokseksi, jossa on vaikutteita sekä teatterimusiikista, että Chydenius/Oksala/Kom-teatteri...-tyylistä. Ja omana itsenään tämä oli hienosti tehty ja esitetty.

Siis mielettömän upea kommentti.

Vuokko Hovattan (Kerkko Koskisen) biisi sai multa kyyneleet silmiin. En tiedä saisiko se koko Eurooppaa liikuttumaan, mutta mä sain mahtavan musiikillisen kokemuksen tästä biisistä.
Viisuharrastus on hienoa, että sieltä löytyy myös näitä omia helmiä ja silti voi lähteä yleiseen (TB) riehuntaan.
Anna M, ihania musiikin ystävän kommentteja, mä olin epäilijä eero ja tällainen loistava biisi sieltä tuli.
Aion halata sua taas heti kun nähdään.

Anna_M kirjoitti:Tässä taidettiin todellakin luottaa ihmisten kuuloaistiin

Jos olisi luotettu, niin olisi sävelletty myös kertosäe

Pakko laittaa tää nyt tännekin, kun olin niin väärässä...

Vuokko H. - Tää oli aivan omassa luokassaan. Todella kaunis ja tyylikäs ja laulaja oli mukavan rauhallinen ja ilo silmälle. En muistanut yhtään, miltä Vuokko näyttää tai kuulostaa, en ole häntä ennen nähnyt sooloilijana. Negatiivinen ennakkoasenteeni oli mennyttä heti biisin alkumetreillä.

Juu, ja onneks en ollut tätä vielä tossa ylhäällä pisteyttänyt, niin pääsin antamaan 5 pistettä.

tonywerner kirjoitti:

Anna_M kirjoitti:Tässä taidettiin todellakin luottaa ihmisten kuuloaistiin

Jos olisi luotettu, niin olisi sävelletty myös kertosäe

Siis täähän on kokonaisvaltainen sävelteos.Onko Bolerossa kertsi. Onhan euroviisuhistoria täynnä biisejä joissa on jumalainen A-osa, mutta siihen on ympätty väkinäinen eritempoinen kertsi. Harmi, että pitää tuoda esimerkiksi upea klassikko Hollannin Maggie McNeal ja Amterdam aivan upeat säkeistöt, hieno kertsi, mutta humpparytmi erottaa muusta kokonaisuudesta.

Tiedän,ettet ihan näin jyrkkää takoittanut.
Vaikka tästä ei olisikaan Belgradiin, mä niin nautin tästä biisistä, kylmiä väreitä ja kostuneita silmäkulmia, musiikki on ihanaa.

Liveveto ja tekninen kyvykkyys oli sen verran selvästi päivän kakkonen, että on pieni oikeusmurha, ettei suora finaalipaikka auennut...

Mutta ei ehkä olisi Vuokon kannattanut viitata itseensä suorana vaihtoehtona yleisön suursuosikille -- sellainen taktiikka ei vie pitkälle ja ääniä lähti varmaan vieläkin raivoisammin Betonille. Mahdolliset ekstraäänet jakautuivat Jennan kanssa.

mulle tässä ei ollu kyllä juur mitään. Ei parantunu biisikään vaikka sen toiseen kertaan kuuli

Tää oli eilisillan paras. Liian vaikea viisuksi, mutta muuten kaunis.( Häpeäkseni tunnustan, että en ole lukenut yhtään Woolfin kirjaa ja nimeltäkin tiedän vain yhden... )

Illan ja ehkä koko karsintojen TYYLIKKÄIN esitys nähtiin tänä vuonna Vuokko Hovatan tummana tulkintana. Mä rakastan tän viisun sovituksellisia jippoja - tai ehkä näin herkän viisun ollessa kyseessä - sävyjä.

Ehkäpä tää pääsee vielä andran kautta finaaliin - menetiedä? Minä joka tapauksessa pidin ja vaikutuin.

tonywerner kirjoitti:

Anna_M kirjoitti:Tässä taidettiin todellakin luottaa ihmisten kuuloaistiin

Jos olisi luotettu, niin olisi sävelletty myös kertosäe

Niin, no iskelmämusiikissa selkeä kertosäe on tavallinen, tämäntyyppisessä musiikissa sellaista en kaipaa.

Oli kai tässä ihan selkeä kertsi, "Ja oman huoneen hämärässä Virginia kirjoittaa..." Minä ainakin laulan mukana! Mutta olinko ainoa, joka oli hieman pettynyt laulusuoritukseen? Tuntui siltä, kuin Vuokolla olisi (ehkä jännityksen/liikutuksen takia) loppunut happi varsinkin loppupäässä, mikä toi hienoista epävireisyyttä ja sanojen loppujen nielemistä. Olen muistaakseni kuullut Vuokon live-esiintymistä telkkarista kerran, ja silloin oli kyllä onnistuneempi. Mutta tässä seurassa nämä asiat ovat vain retoriikaa (suorastaan "pilkunviilantaa"), tämä on ehdottomasti silti mun ykkönen tästä erästä.

Vuokko

Biisi kasvaa yhä kuuntelussa, mutta lavalla valitettavan pannari. Ei vaan yksinkertaisesti toimi livenä - ei ruudussa eikä "keikkana".

Hieno kappale ja hyvin laulettu. Jostain syystä Kanna minut kosketti minua silti enemmän!

Olisin toivonut Vuokolta hieman elävempää ja teatterimaisempaa esiintymistä kuin nyt nähty perustulkinta, joka kyllä kieltämättä oli varsin vahva. Mutta siltikin.

Subculture kirjoitti:Onhan euroviisuhistoria täynnä biisejä joissa on jumalainen A-osa, mutta siihen on ympätty väkinäinen eritempoinen kertsi.

Näytäpä biisi, jossa tempo vaihtuu kertosäkeeseen mentäessä

oikein kaunis biisihän tää on ja oisin toivonu cristalin tilalle suoraa finaaliin..mut eiköhän tää mee sielt andrasta ainut mikä täs ällöttää on nää ultra bra "vaikutteet" mitkä tulee liikaa esille..vihaan ultra bran musiikkia

Niin mielenkiintoinen aihe kuin Virginia Woolf eikä siitä saatu irti tämän enempää.

PikkuGwyneth kirjoitti:Tuntui siltä, kuin Vuokolla olisi (ehkä jännityksen/liikutuksen takia) loppunut happi varsinkin loppupäässä, mikä toi hienoista epävireisyyttä ja sanojen loppujen nielemistä.

Siltä minustakin kuulosti. Toisaalta tulipa ääneen sitten vähän sitä eläväisyyttä, jota kaipasin, kun ei ollut ihan niin täydellistä. Olen jaksanut kuunnella live-esitystäkin läpi moneen kertaan.

Sagapo kirjoitti:Olisin toivonut Vuokolta hieman elävempää ja teatterimaisempaa esiintymistä kuin nyt nähty perustulkinta

Ajattelin, että se varmaan seisoo yhdessä ja samassa paikassa stagea siksi, kun sehän nimenomaan laulaa jääneensä jumiin. En osannut kaivata oikein mitään lisää, ehkä pikemmin vielä vähän vähemmän vasemman käden liikettä.

Minä olen tainnut jäädä jumiin tähän kappaleeseen...

Olisi kiinnostavaa kuulla, miltä tämä kuulostaa henkilöstä, joka ei ymmärrä sanoista yhtikäs mitään (joku ulkkari), tai suomalaisesta, joka kyllä ymmärtää kielen mutta jolla ei ole hajuakaan stoorista, joka on niiden taustalla. Sekä ensi kuulemalta että useamman kuuntelukerran jälkeen.

Mä tykkään tästä. Jaksaa kuunnella uudestaan ja uudestaan, vaikkakin vähän tappaa tunnelmaa näin lauantai-iltana. Mutta tosiaan, kaunis kappale, mutta mäkin olisin kaivannut esitykseenkin sitä teatterimaisuutta. Toivottavasti menee jatkoon vielä. Ei kyllä millään Belgradiin asti, mutta edes meidän finaaliin. Taitaa, ainakin mun arvioissa, kilpailla uudestaan Jennan kanssa jatkopaikasta.

Tämä kosketti minua enemmän kuin kukaan voi uskoakaan.