Viisukuppila

Antero kirjoitti:

Oopperan kummitus kirjoitti:Irlanti erottuu muista ja biisikään ei ole huono.

(Puhutaanko täällä Eurovision LAULUkilpailusta)

Eihän se ole laulukilpailu ollut aikoihin. Toki hyvällä laulullakin joskus saattaa voittaa... Ja en nyt tarkoita vain sitä, että show ratkaisisi menestyksen tai että vitsillä pärjäisi suhteettoman hyvin. Vaan sitä, että kisassa menestyy esitykset, jotka on ihan kelpo musaa kyllä, mutta ei lauluja vaan esim. tanssimusiikkia.

Tänä vuonnahan noita vitsejä on tarjolla useampiakin, Viro, Irlanti, Espanja ainakin, ja ehkä Maltalla kanssa jotain semmoista. Olisiko Verkan menestys viime vuonna innoittanut? Minusta mikään noista ei ole täysin huono, sillä kyllä niissä kaikissa on jotain ideaa myös ihan musiikillisesti. Olisivat kyllä parempia, jos laulajat eivät lauluesityksellään alleviivaisi vitsiä niin vahvasti.

Irlanti saattaa pärjätä hyvin; toisaalta voisin kuvitella, että suuri(kin) yleisö olisi jo kyllästynyt vitseihin ja haluaisi vaihteeksi jotain muuta.

Kyllä ne voittajat ovat nykyisin lähinnä viihdepaketteja... En usko, että nykyisin pelkällä biisillä, lauluäänellä, esityksellä tai karismalla voisi yksistään voittaa. Tavaran pitää olla kasassa ja paketissa pitää olla nätti naru.

Rousku kirjoitti:Tänä vuonnahan noita vitsejä on tarjolla useampiakin, Viro, Irlanti, Espanja ainakin, ja ehkä Maltalla kanssa jotain semmoista. Olisiko Verkan menestys viime vuonna innoittanut?

Tai peräti Lordi sitä edellisenä?

Ottaen huomioon, kuinka hyvää menestystä huumori- ja sirkusnumeroilla on tehty lähivuosina, aika vaatimattomalta näyttää tämänvuotinen kauttaus siinä suhteessa. Niin määrässä kuin laadussa. Kovin perinteisin keinoin kisan vahvimmat voittajakandidaatit (Ruotsi, Venäjä, Ukraina, Sveitsi) tänä vuonna kisaavat.

Toni kirjoitti:Kyllä ne voittajat ovat nykyisin lähinnä viihdepaketteja... En usko, että nykyisin pelkällä biisillä, lauluäänellä, esityksellä tai karismalla voisi yksistään voittaa. Tavaran pitää olla kasassa ja paketissa pitää olla nätti naru.

Mitä mahdat tarkoittaa viihteellä? Tietysti olisi hyvä, jos olisi sekä hyvä biisi että lauluääntä, eikä nuo muutkaan mainitsemasi asiat haitaksi ole. Vitsiä ei kuitenkaan tarvita, ei viimevuotisella voittajalla sellaista ainakaan ollut (jollei jonkun mielestä se jo riitä vitsiksi, että punkero laulaa).

Rousku kirjoitti: Mitä mahdat tarkoittaa viihteellä? Tietysti olisi hyvä, jos olisi sekä hyvä biisi että lauluääntä, eikä nuo muutkaan mainitsemasi asiat haitaksi ole. Vitsiä ei kuitenkaan tarvita, ei viimevuotisella voittajalla sellaista ainakaan ollut (jollei jonkun mielestä se jo riitä vitsiksi, että punkero laulaa).

Viihteellä tarkoitan oikeastaan sitä, mitä englanninkielen sana "entertainment" tarkoittaa. Sehän tuntuu olevan tämän päivän euroviisujen trendi. Ei etsitä pelkästään parasta laulajaa tai melodiaa, vaan viihdyttävintä pakettia. Vitsejä en minäkään tahtoisi viisuissa nähdä. Ne ovat asia erikseen; niissä menevät sitten mun mielestä ei-musiikilliset avut jo muiden edellä mainitsemieni perusjuttujen edelle - ja silloin ei viisupaketti ole kasassa.

Ajattelin matkia Tonia edelliseltä sivulta ja luokitella biisit eri kategorioihin voittomahdollisuuksien mukaan. En vain osannut. Koska ajattelen todennäköisyyksiä kuitenkin numeroina, aloin lätkiä voittomahdollisuuksien numeerisia arvoja ensin kategorioille kokonaisuuksina ja lopulta yksittäisille maille. Sitten huomasin, että sanallisiakin perusteluja tarvittaneen ja siitä se sitten lähti. Tätä viestiä ei kannata lukea, jos pitkät viestit ahdistavat.

Todennäköisyydet noudattavat melko hyvin Pareton periaatetta (ns. 80/20-sääntöä). Viimeisten maiden voittotodennäköisyydet voivat näyttää absurdin pieniltä mutta seison niiden takana, siksi viimeinen kategoria on nimetty kuin on. Puhelinäänestysajan euroviisuissa voidaan nähdä yllätyksiä mutta yllätyksetkin ovat ennakoitavissa olevia ja loogisia yllätyksiä. Välittömästi unohtuvat tai lajityyppinsä sisäisessä vertailussa pahasti turpiinsa saavat ehdokkaat eivät voi voittaa. Ensimmäiset eivät voi voittaa, koska niitä ei muisteta; toiset, koska häviävät mahdollisen kannatuksensa lajityypin paremmille edustajille.

Tähän kuuluu sama disclaimer kuin semifinaalianalyyseihinikin mutta en jaksa kopioida sitä tähän.

Suosikit (4 maata, yht. 70 %):
Serbia (30 %)
Venäjä (20 %)
Ukraina (10 %)
Armenia (10 %)

Haastajat (6 maata, yht. 20 %):
Kreikka (5 %)
Irlanti (3,75 %)
Turkki (3,75 %)
Espanja (2,5 %)
Romania (2,5 %)
Ruotsi (2,5 %)

Mustat hevoset (10 maata, yht. 9 %):
Belgia (2 %)
Albania (1,5 %)
Bulgaria (1,5 %)
Latvia (1 %)
Suomi (1 %)
Azerbaidzan (0,75 %)
Bosnia-Hertsegovina (0,5 %)
Kroatia (0,25 %)
Tanska (0,25 %)
Viro (0,25 %)

Häviävän pieni mahdollisuus (11 maata, yht. 0,95 %):
Israel (0,15 %)
Makedonia (0,15 %)
Malta (0,15 %)
Norja (0,1 %)
San Marino (0,1 %)
Sveitsi (0,1 %)
Islanti (0,05 %)
Kypros (0,05 %)
Portugali (0,05 %)
Unkari (0,03 %)
Ranska (0,02 %)

Juoksen maratonin, jos jokin näistä voittaa (12 maata, yht. 0,05 %):
Alankomaat (0,01 %)
Slovenia (0,01 %)
Puola (0,007 %)
Valko-Venäjä (0,007 %)
Moldova (0,005 %)
Georgia (0,004 %)
Liettua (0,003 %)
Tšekki (0,002 %)
Saksa (0,001 %)
Andorra (0,0005 %)
Montenegro (0,0003 %)
Iso-Britannia (0,0002 %)


Suosikkeina pidän samoja neljää kuin vedonvälittäjät. Sori, että olen tylsä. Vedonvälittäjien näkemykseen Venäjän ykkössuosikkiudesta en kuitenkaan voi yhtyä, minusta ykkössuosikki on Serbia, melko selvästikin. Ilmeisesti Oro on yleisen näkemyksen mukaan puhelinäänestystä ajatellen Molitvaa heikompi, koska ei noudata iskelmäkaavaa. Tällöin kuitenkin katsotaan sokeasti sijoituksia eikä ratkaisevampaa eli pistemääriä. Iskelmäkaavasta niinikään poikenneen Lane mojen pistekeskiarvo (263/35 = 7,51) on edelleen Serbian korkein, melkein pisteen Molitvan vastaavaa (268/41 = 6,54) korkeampi heikosta esiintymisnumerosta huolimatta. Molitvan kilpailuvuonna ei vain ollut Ruslanaa. Ei ole nytkään.

Molemmat Željkon aiemmat biisit muuten kilpailivat semifinaalissa Oroa vastaavalla esiintymisnumerolla: Lane moje löi silloin Ruslanan ja Lejla hävisi Lordille vain 25 pisteellä ja oli semifinaalinsa kakkonen. Molemmat saivat semissä pisteitä kaikilta osallistujamailta. Joko pelottaa muitakin?

Venäjä, Ukraina ja Armenia eivät kaivanne perusteluja, erittäin yleisesti voittajiksi veikattuja kun ovat.

Haastajista korkeimmalle rankkaan neljästi peräkkäin kärkikymmenikköön sijoittuneen ja samalla kaavalla jatkavan Kreikan. Biisi on huomattavan tarttuva, esittäjä on valitettavasti paketin heikoin lenkki. Turkki kuuluu siirtolaispohjansa vuoksi jo oletusarvoisestikin tähän kategoriaan. Tämänkertainen biisi ei ole puhelinäänestysystävällisimpiä mutta myöhäiseltä esiintymisnumerolta sen tyylikkyys saatetaan bongata. Myös Romania on tässä kategoriassa pitkälti siirtolaisäänipohjansa turvin.

Irlannin ja Espanjan vitsiviisut kuuluvat myös tähän kategoriaan. Kummasta tahansa saisi aikaan Internet-meemin, jolla - oikein ajoitettuna - päästäisiin ainakin voittotaisteluun mukaan. Muutoin kumpikaan ei liene kyllin vahva, varsinkaan kun vielä joutuvat jakamaan kannatusta keskenään. Kategorian täydentää itseoikeutetusti Charlotte. Vaikka arvioinkin Ruotsin mahdollisuudet heikommiksi kuin ilmeisesti useimmat, aivan niin hauskalta en onnistu vaikuttamaan, ettäkö löytäisin kymmenen todennäköisempää voittajaa.

Kolmas kategoria sisältää enimmäkseen biisejä, joilla on jokin erityinen keino ja mahdollisuus erottua massasta. Tarkkanäköisimmät varmasti huomaavat, että joukossa on jo biisejä, joiden finaalipaikkaan en usko. Tässä ei ole ristiriitaa. Keino erottua massasta on voittoa ajatellen lähes välttämätön, ellei siirtolaistukea ole. Keino erottua massasta ei kuitenkaan takaa mitään pisteitä, jos se ei tepsikään. Niinpä voin pitää esim. Viroa yhtäältä todennäköisenä karsiutujana mutta toisaalta 20 todennäköisimmän voittajan joukkoon kuuluvana.

Pelaamiskelpoisimpia kertoimia tästä kategoriasta saa Belgialle, korkeimmillaan peräti 201. Belgia lieneekin listani suurin yllätyskortti muttei vailla syytä. Belgia on kisan suunnilleen ainoa biisi, joka erottuu minkälaisesta finaalikokoonpanosta tahansa olematta vitsi. Koko Belgradin viisukatraasta ei löydy yhtäkään, joka kamppailisi Belgian kanssa kansanmusiikkiäänistä.

Neljäs kategoria on sekalainen seurakunta kilpailijoita, joiden yhteiset piirteet ovat tavallisuus ja siirtolaispisteiden vähäisyys (voittotaistelua ajatellen, pätee siis myös Makedoniaan). 25 biisin finaalissa, jossa 18 kappaleella on todistetusti puhelinäänestyspotentiaalia, äänten pluraliteettia ei voida ottaa tavallisuudella ilman vahvaa siirtolaistukea. Suuri yllätys se ainakin olisi. Ranskan pliisuilu kuuluisi paremmin kategoriaa alemmas mutta sillä on benefit of doubt: emme tiedä esityksestä tuon taivaallista. Ehkä Ranska yllättää hyvin harkitulla, viihdyttävällä paketilla, jossa saa näennäiset heikkoutensa käännettyä vahvuuksiksi. Todennäköisenä en sitä toki pidä.

Viimeinen kategoria on nimetty machoiluvedoksi*, ettei koko viesti jäisi aivan tyhjäksi lässytykseksi. Näin voin mätkiä näitä turhakkeita oikealta ja vasemmalta eikä kenelläkään ole siihen mitään sanomista. Tämän kategorian maista yhdeksän on jo lähtökohdiltaan metsässä. Kuusi (GBR, GER, LTU, MDA, MNE, POL) on valinnut kappaleen, joka vaipuu unholaan seuraavan postikortin aikana - raatiaikana niillä ehkä varmistettiin kohtuutulos mutta puhelinääniä sellaisilla ei tule, kas kun niitä ei kukaan illan päätteeksi edes muista. Kolme maata (AND, BLR, GEO) on skriivannut hampaat irvessä euroviisun peruskaavalla mutta ilman pienintäkään käsitystä siitä, miten se tehdään oikein. Kaava sinänsä ei ole ansio kuin faniäänestyksissä ja kun tämä kolmikko ei erityisemmin pärjää edes niissä, ei puhelinäänestäjiltä kannata liikoja odottaa.

Alankomaat, Slovenia ja Tšekki eivät ole yhtä pahasti hunningolla, ihan OK poppis niillä on kilpailubiisinään ja kappaleilla olisi puhelinäänestyspotentiaalia jossakin muussa kilpailijajoukossa kuin tässä. Poppia laulavia naisia on kuitenkin kertakaikkiaan liikaa ja vaikka fanit kuinka rakastaisivat jokaista, puhelinäänestäjät äänestävät vain parhaita. Kun samassa lajityypissä tehdään parempaa, keskinkertaisella jäädään jalkoihin. Varmasti.

--

* Machoiluveto on veto, jossa on ainoastaan yksi vetoa lyövä osapuoli sekä joukko todistajia. Machoiluvedossa vedonlyöjä lupaa tehdä jotakin tyhmää mielestään epätodennäköisen tapahtuman X sattuessa. Machoiluvetoja voivat lyödä myös naiset mutta käytännössä tämä on harvinaisempaa, ilmeisesti koska naiset ovat liian viisaita lyömään vetoja, joissa on teoriassakin mahdollista vain hävitä tai jäädä omilleen. Machoiluvetojen esiäiti on lupaus syödä hatullinen sitä itseään mutta kulttiarvostaan huolimatta tämä on todellisuudessa vain pseudomachoiluveto, sillä tätä vetoa kukaan ei oikeasti odota pidettävän.

Timoteukselle huimasti respectiä taas pitkästä ja kiinnostavasta voittaja-spekuloinnista!
Vakuuttavia pointteja tuossa Serbian ykkössuosikki-perustelussa kyllä. Silti en jaksa ykkössuosikkini voittoon noin vahvasti vieläkään uskoa.
Lisäksi luulen, että Timoteus liiaksi painottaa diaspora/naapuriääniä ja siksi eritoten Sveitsin mahdollisuuksia voittoon asti pidän roimasti korkeampina kuin tuossa on esitetty.

"Kolme maata (AND, BLR, GEO) on skriivannut hampaat irvessä euroviisun peruskaavalla mutta ilman pienintäkään käsitystä siitä, miten se tehdään oikein. "
Tästä olen myös jyrkästi eri mieltä... Andorrahan nimenomaan tekee sen juuri oikein.

Kiitos timoteus hienosta anlyysista. Pitkälti samaa mieltä todennäköisyyskistä, joskin - on mielestäni täysin mahdollista että Itä-Eurooppa ei tule tänä vuonna pärjäämään niin hyvin kuin aiemmin. Biisit ovat huonoja ja lännessä on kuitenkin lisäksi aika vahaa protestimielialaa. Venäjälle ei, toivottavasti, lämmetä ja Serbian kaunis balladikin voi kärsiä viimevuotisesta voitosta, protestimieleialasta ja poliittisista tekijöistä.

Britanian viisun olet todennäköisesti lisäksi aliarvoinut. Sillä on tehonsa ja saattaa hyvinkin iskeä myös idässä - Britannialla on kuitenkin kaikesta viimeaikaisesta euroviisuhölmöilystään huolimatta niin vahva populaarimusiikin uskottavuus takanaan, että jos sillä on edes ok:ta esittää ja oikeassa, muodikkaassa tyylilajissa- niin kuin nyt saattaa olla - niin se voi hyvin olla korkealla.

Mä ehkä kuitenkin siirtäisin tuon Ranskan häviävän pienistä pikemminkin mustiin hevosiin. Vedonlyöntikertoimet sikseen ja muuta, mutta niin monella eri boardilla biisin aiheuttaman hämmennyksen perusteella saattaisi voida olettaa sen herättäneen huomiota liikaa ollakseen ihan paperiosastolla. Tokikin boardit ovat täynnä ns. friikkejä, siinä missä suuri massa pysyy piilossa, mutta ehkä jopa sitä suuremmalla syyllä. Jo pelkkä massiivinen vitsibiisien määrä voi aiheuttaa normaalia suurempaa protestiäänestystä, jossa Ranskan kaltainen tapaus voi olla hyvinkin vahvoilla.

Ihme_Mies kirjoitti:Lisäksi luulen, että Timoteus liiaksi painottaa diaspora/naapuriääniä ja siksi eritoten Sveitsin mahdollisuuksia voittoon asti pidän roimasti korkeampina kuin tuossa on esitetty.

Painottamisen myönnän, liiallisuutta en. EBU:n formaattimuutokset pahentavat säännöllisesti diasporaäänten vaikutusta. Syykin tähän on selitettävissä.

Oletettakoon, että n. 40 % - 50 % kilpailukappaleista on sellaisia, että ne saavat jotenkin merkityksellisiä määriä ääniä. Vuosien 1998 - 2003 finaaleissa tällaisia kilpailukappaleita oli siis 10 - 12. Koska äänet eivät jakautuneet näille 10 - 12 kappaleelle tasan, suurimmilla äänisaaliilla oli mahdollista lyödä siirtolaisten ääniä kotimailleen.

Tuli vuosi 2004 ja semifinaali. Yhtäkkiä finalisteista kymmenen olikin jo todistetusti puhelinäänestysmenestyjiä. Lisäksi 14 automaattisesta finalistista äänestyskelpoisia oli vanhat tutut 40 % - 50 % (6 - 7). Finaalissa olikin nyt 16 - 17 äänestämisen arvoista kappaletta aiemman 10 - 12 biisin sijaan. Kunkin äänestämisen arvoisen biisin äänimäärä jäi aiempaa pienemmäksi ja siirtolaisten oli helpompi jyrätä suuret pisteet omilleen.

Tuli vuosi 2008 ja kaksi semifinaalia. Yhtäkkiä finalisteista kahdeksantoista onkin jo todistetusti puhelinäänestysmenestyjiä. Lisäksi viidestä automaattisesta finalistista ja kahdesta raativalinnasta äänestyskelpoisia on vanhat tutut 40 % - 50 % (3 - 4). Finaalissa onkin nyt 21 - 22 äänestämisen arvoista kappaletta aiemman 10 - 12 tai 16 - 17 biisin sijaan. Selitänkö pitemmälle?

Jo vuosien 2004 - 2007 formaatilla kärkitaisteluun ilman vahvaa siirtolaistukea yltääkseen piti olla jotakin erittäin uniikkia. Kahdella semifinaalilla tämä vain korostuu. Hyvällä tahdollakaan en näe Sveitsissä mitään niin ainutkertaista. Sveitsin potentiaalisia kannattajia karkaa mm. muille balladeille. Parhaassa tapauksessa voin kuvitella Sveitsin yltävän Irlanti 2006 -tyyppiseen tulokseen, pikkupisteitä (1 - 4) laajalti ja yhteensä noin sata pistettä. Olen virallisesti yllättynyt, jos Sveitsi saavuttaa finaalissa miltään esiintymisnumerolta yli 150 pistettä tai ensimmäisen puoliskon esiintymisnumerolta yli 100. Mutta katsotaan.

ta1ja kirjoitti:Britanian viisun olet todennäköisesti lisäksi aliarvoinut.

En ole. Britannian asema popin kotimaana ei ole sitä puhelinäänestysaikana silloinkaan auttanut, kun se on lähettänyt jotakin vähemmän noloa (esim. 2004, tuloksena 29 pistettä). Ei Britannian tämänvuotinen biisi ole sanan varsinaisessa merkityksessä huono, vaan puhelinäänestyspotentiaalia ajatellen vielä pahempaa, vaisu. Esiintymisnumero vielä varmistaa, ettei kukaan muista edes biisin olemassaoloa äänestyksen aikana. (Nimenomaan esiintymisnumero teki Britanniasta arvioissani kaikkein mahdottomimman voittajan. Esim. Montenegro on vielä vaisumpi mutta ainakin sen esiintymisnumero finaalissa voisi olla mikä tahansa.)

Kriisi kirjoitti:Mä ehkä kuitenkin siirtäisin tuon Ranskan häviävän pienistä pikemminkin mustiin hevosiin.

Ranskalla on kieltämättä se valtti, että se on erilainen. Toisaalta niin on Moldovakin. Valitettavasti mikään ei vielä viittaa siihen, että Ranska olisi puhelinääniä tuottavalla tavalla erilainen sen enempää kuin Moldovakaan. Albumiraita, jota on lähes mahdoton saada livenä kuulostamaan miltään, on huono lähtökohta, vaikka se olisi kuinka "erilainen". Mutta jään odottamaan harjoitusraportteja.

Timoteus kirjoitti:Israel (0,15 %)

Tätä lähinnä hämmästelen. Oikeastaan piti kirjoittaa aiheesta ykkössemiveikkauksesi yhteyteen, mutta tulkoon nyt tähän. Eli mahtaako arvioosi tällä kertaa kuitenkin vaikuttaa turhan paljon henkilökohtainen antipatiasi joko solistia tai kappaletta ("haahuilua") tai kumpaakin kohtaan?

Mikä tuossa solistissa objektiivisesti eli muidenkin oletettu maku huomioon ottaen on sellaista, että jo solistivalinta torpedoisi biisin menestysmahdollisuudet totaalisesti (kuten suunnilleen sanoit)? Biisi taas eroaa muista rauhallisemmista biiseistä olemalla "jännän kuuloinen", siis sopivasti etninen eikä liian siirappinen. Eivät kaikki kuulijat arvosta sitä, että melodia jäisi ensi kuulemalta korvaan; myös mielenkiintoista soundia voidaan arvostaa.

En suinkaan usko, että tämä voittaisi, vaikkei minulla sitä vastaan mitään olisikaan. Voisin kuitenkin kuvitella, että tämä saa äänestäjia sellaisesta sanoisinko kultivoituneesta (ei sisällä myönteistä arvovarausta) kuulijakunnasta, joka viime vuonna äänesti Georgian Sophoa.

Minusta tällä olisi paremmat mahdollisuudet kuin vaikka Kroatian biisillä (itse asiassa veikkaan, että pärjää Suomea paremmin ). Tietysti jos kumpikin jää omaan semiinsä, emme tiedä, olinko oikeassa.

Itse myös arvelisin, että Tshekin poppirallilla on vähän paremmat mahkut kuin Liettuan kummituslinnalla, jälkimmäisen saamista naapuriäänistä huolimatta. Sikäli tietysti aika epäolennaista, että kumpikaan ei voita.

Hmm ... jos joku kolmannen asteen ihme tapahtuisi ja Liettuan jäbä saisi biisinsä vedettyä edes jotakuinkin siisitisti sillä on mahdollisuuksia. Toisaalta juuri tuohon on tähän saakka esitetyn perusteella erittäin vaikea uskoa. Tsekki on mitä on, se ei siitä miksikään muutu.

Israelista Rouskun kanssa samaa mieltä, joskin ... esikatselusovitus ja englanniksi laulaminen veivät siitä sen mitä siinä oli. Etnisellä sovituksella madollisuuksia, toisella huonommat.

Rousku kirjoitti:Mikä tuossa solistissa objektiivisesti eli muidenkin oletettu maku huomioon ottaen on sellaista, että jo solistivalinta torpedoisi biisin menestysmahdollisuudet totaalisesti (kuten suunnilleen sanoit)?

Sananmukaisesti objektiivisesti ei tietenkään yhtään mikään. Objektiivisia asioita ovat sellaiset kuin sukupuoli, ikä, pituus, paino ja silmien väri. Jos tehdään esiintyjän osaamisesta arvioita, ne ovat aina väistämättä subjektiivisia ja kiistettävissä.

Mutta sikäli kuin sanaa "objektiivisesti" ei ole tarkoitettu sananmukaisesti tulkittavaksi: epävarmuus ja karismattomuus. Esikatseluvideon esitys on paremmasta päästä mutta selaa JuuTuupin satoa ja vähän on niin ja näin. Lisää yhtälöön miljoonayleisön ja kilpailutilanteen aiheuttamat paineet ja Boaz saattaa hermoilla esityksensä kokonaan piloille. Sikäli kuin niin ei käykään, hän on silti esittäjänä likimain yhtä kiinnostava kuin pystyyn kuollut petäjä.

Mutta kuten todettua, kaikki tämä on kiistettävissä. Sikäli kuin se olisikin taivaasta tipahtanut totuus Boazin nykytasosta esiintyjänä, mikään ei tietenkään kiellä häntä tekemästä elämänsä parasta esiintymistä Belgradissa.

Rousku kirjoitti:Eivät kaikki kuulijat arvosta sitä, että melodia jäisi ensi kuulemalta korvaan; myös mielenkiintoista soundia voidaan arvostaa.

Tämä on toki totta. Itse asiassa en usko aliarvioivani ihmisten melodiamuistia kovin pahasti väittäessäni, että melko harva (ei-viisufani)äänestäjä muistaa äänestäessään äänestämänsä kappaleen kertosäkeistön(kään) melodiakulun. On kuitenkin omanlaisensa saavutus, jos melodia on unohdettavissa jo biisin kuluessa.

Olisin valmis maksamaan aika paljon siitä, että voisin vaihtaa tilapäisesti korvia ja aivoja jonkun kanssa, joka tässä biisissä jotakin kuulee. Haluaisin tietää ja tuntea, mikä se juttu tässä on, mutta kun en pysty sitä ymmärtämään, niin en pysty. Kovin vakaalla pohjalla biisistä pitäminen ei ihmisillä kuitenkaan tunnu olevan, jos jokin pieni sovitusjippo voi romahduttaa biisistä syntyvän vaikutelman (vrt. FST:n esikatselujen jälkeiset kommentit Israel-ketjussa). Onko silloin pidetty biisistä ollenkaan vai pelkästä sovituksesta?

On vaikea olla ajattelematta, että fanit pitävät biisistä osittain siksi, että he 1) kuuntelevat kappaleita keskittyneesti, ja 2) haluavat pitää niistä, siis kuuntelevat biisin positiivisella ennakkoasenteella, jos esittäjä on oikeaa tyyppiä ja/tai taustavaikuttajana on joku vanha tuttu nimi (kuten tässä Dana I). Kun näillä lähtöasenteilla kappaleessa ei tule vastaan mitään ärsyttävää ja siitä keskittymällä löytää idean, biisi tulee leimatuksi hyväksi.

Puhelinäänestäjät eivät toimi samoin ja siinä on biisin ongelma. Puhelinäänestäjien alkuasenne on neutraali ja heidän keskittymisensä taso on hyvin vaihteleva. Tässä biisissä ei ole mitään, joka ravistelisi taviksen koomasta hereille. Jos satunnainen katsoja on Montenegron biisin aikana kiinnittänyt huomionsa johonkin aivan muuhun, vaikka ristikon tekoon tai säästä juttelemiseen, niin ensimmäinen herättäjä taitaa olla Viro tai vasta Belgia.

Timoteus kirjoitti:Kovin vakaalla pohjalla biisistä pitäminen ei ihmisillä kuitenkaan tunnu olevan, jos jokin pieni sovitusjippo voi romahduttaa biisistä syntyvän vaikutelman (vrt. FST:n esikatselujen jälkeiset kommentit Israel-ketjussa). Onko silloin pidetty biisistä ollenkaan vai pelkästä sovituksesta?

Kyllä mulle ainakin sovitus on olennainen osa biisiä, sen luomaa kokonaisvaikutelmaa. Tietysti kisa voitaisiin toteuttaa puhtaasti laulukisana, jolloin yksi ja sama laulaja laulaisi kaikki edustussävelmät vaikka ihan ilman säestystä...

Timoteus kirjoitti:On vaikea olla ajattelematta, että fanit pitävät biisistä osittain siksi, että he 1) kuuntelevat kappaleita keskittyneesti, ja 2) haluavat pitää niistä

En tiedä, olenko fani; minuun pätee ykkönen mutta ei kakkonen.

Timoteus kirjoitti:Puhelinäänestäjät eivät toimi samoin ja siinä on biisin ongelma. Puhelinäänestäjien alkuasenne on neutraali ja heidän keskittymisensä taso on hyvin vaihteleva.

Tai sitten ei ole neutraali; kyllähän nykyään taviksellakin usein lienee tietoa ainakin joistakin esiintyjistä tai biiseistä etukäteen. Voi myös olla esiintyjään perustuva suosikki, kuten monella suomalaisella viime vuonna the Ark tuntui olevan, tai vuonna 2006 joillakin rokkidiggareilla Lordi. Tuolla Israelin kundilla tosin ei taida ainakaan tänne Pohjolan perukoille ulottuvaa kuuluisuushyötyä olla.

Kiinnostaisi myös tietää, kuinka moni puhelinäänestäjä näin nettiaikakautena ehkä sittenkin on tutustunut ainakin joihinkin kappaleisiin etukäteen. Tai sattunut seuraamaan jotain esikatseluohjelmaa. Mitä itse olen ei-viisufanien mutta viisuja ainakin toisinaan seuraavien tuttujen kanssa jutellut, niin kyllä joitakin suosikkeja aika moni osaa nimetä. Itse asiassa harvempi äänestää kuin osaa nimetä suosikkinsa, ainakin minun tuttavapiirissäni. Kokemukseni tosin rajoittuvat vain Suomeen ja muissa maissa voi toki olla toisin.

Ja, edelliseen liittyen: jos keskittymisen taso on heikko, joku biisi ehkä vähän herättää, muut menevät korvasta sisään ja toisesta ulos. Mutta riittääkö se satunnainen herääminen aktivoimaan äänestyskäyttäytymisen, jos kiinnostus viisuja kohtaan yleisesti on noin matalalla tasolla?

Sen lisäksi mitä Timotei tuossa toteaa Israelin biisistä, niin pitää kompata sillä että itseäni ainakin häiritsee suunnattomasti se, että mies kuulostaa naiselta. Ensimmäisen kerran biisin kuullessani en katsonut ruutuun, ja luulin että kyseessä oli nainen.

Myönnän ihan suoraan olevani juntti siinä mielessä, että en pidä siitä että mies kuulostaa liian naiselta tai toisin päin. Enkä usko edes kuuluvani puhelinäänestäjämassan joukossa siinä asiassa vähemmistöön.

Rousku kirjoitti:Kyllä mulle ainakin sovitus on olennainen osa biisiä, sen luomaa kokonaisvaikutelmaa.

Toki on - mutta jos pienehkö sovitusmuutos (ainakin oletan sen olleen pienehkö, koska se ei kiinnittänyt huomiotani ollenkaan) voi viedä kappaleesta kaiken viehätyksen, niin sovitus ei ole ainoastaan olennainen osa, vaan ainoa osa biisin luomaa vaikutelmaa.

No, ehkä olen itse liiankin melodiaorientoitunut. Tämänkin kappaleen kanssa olen hakannut päätäni seinään etsiessäni melodian viehätystä, jota ilmeisesti useimpien kappaleesta pitävienkään mielestä ei sitten tosiasiassa ole olemassa. Jos näin on, se on hyvin huojentavaa. Olikin vaikea ymmärtää, miten kertosäkeistön totaalilässähdys voi olla jonkun mielestä vetoava.

Melodiaorientaationi vei minut viime vuonna metsään Venäjän kohdalla, joka pärjäsi vallan hyvin ilmankin melodiaa. Voi tietenkin olla, että Israel on samasta syystä tämän vuoden massiivisin veikkausmokani. Onhan todennäköistäkin, että ainakin jonkin biisin kohdalla veikkaan dramaattisesti väärin. Jos näin käy, pitää olla jatkossa tarkkana näiden melodiattomien biisien kanssa. Uskon kuitenkin Israelin puhelinäänestyspotentiaaliin vasta kun näen sen realisoituvan pistetaululle.

Rousku kirjoitti:Tai sitten ei ole neutraali; kyllähän nykyään taviksellakin usein lienee tietoa ainakin joistakin esiintyjistä tai biiseistä etukäteen. (...) Tuolla Israelin kundilla tosin ei taida ainakaan tänne Pohjolan perukoille ulottuvaa kuuluisuushyötyä olla.

Juuri tätä tarkoitin, että tämän vuoden Israelin kohdalla useimpien kuulijoiden lähtöoletus on neutraali. Jonkin muun biisin kohdalla voi toki olla toisin.

Rousku kirjoitti:Kiinnostaisi myös tietää, kuinka moni puhelinäänestäjä näin nettiaikakautena ehkä sittenkin on tutustunut ainakin joihinkin kappaleisiin etukäteen. Tai sattunut seuraamaan jotain esikatseluohjelmaa.

Jos merkittävä joukko katsoisi esikatseluvideot ja päättäisi jo osin niiden perusteella suosikkinsa, videoiden luulisi vaikuttavan tuloksiin enemmän. Live-esityksen valjuuden ei luulisi olevan silloin tulosta ajatellen niin dramaattista. Vaikkapa nyt viime vuoden Sveitsi olisi tuskin ollut semifinaalin 20:s, jos merkittävälläkin osalla katsojia olisi ollut esikatseluvideoiden perusteella muodostettuja preferenssejä.

Rousku kirjoitti:Mutta riittääkö se satunnainen herääminen aktivoimaan äänestyskäyttäytymisen, jos kiinnostus viisuja kohtaan yleisesti on noin matalalla tasolla?

Ei keskittymisen herpaantuminen sitä tarkoita, että kiinnostus viisuja kohtaan on matalalla tasolla. Euroviisut on viihdeohjelma, pitkä viihdeohjelma. Ei sitä keskivertokatsoja intensiivisesti alusta loppuun tuijota. Sopivan suvantovaiheen tullen kudotaan sukkaa tai tehdään voileipiä. Ykkössemin alussa on oikein hyvä tehdä voileipiä, kun ei missaa mitään.

Timoteus kirjoitti:Toki on - mutta jos pienehkö sovitusmuutos (ainakin oletan sen olleen pienehkö, koska se ei kiinnittänyt huomiotani ollenkaan) voi viedä kappaleesta kaiken viehätyksen, niin sovitus ei ole ainoastaan olennainen osa, vaan ainoa osa biisin luomaa vaikutelmaa.

Musiikkiin, kuten mihin hyvänsä taiteeseen, liittyvä eräs erittäin olennainen tekijä on sen kyky virittää oma tunnelmansa, teoksen läpikäyvä "väri", tilassa leijuvien harmonioiden ja jänitteiden luomien saundien tunnetasoon liittyvä perusolemus. Tämä "väri" tai teoksen sisäinen "tunne" ovat sidoksissa omiin viitekehyksiinsä, jotka puolestaan ovat paitsi kokijan omien kokemuksien niin myös kulttuurin määrittämiä. Samasta melodiasta saadaan irti täysin toisesistaan poikkeavia värejä ja tunnetiloja, jotka tuovat mieleen toisstaan poikkeavia kulttuurisia mielikuvia.

Israeli lähi-itään, palestiinaan liittyvät karun haikeat etniset mielikuvat vaarantuivat uudessa sovituksessa euroviisuhumppa-areenoiden hömpötyksillä. Minuun sillä oli vaikutusta. Israelin poju laulaa kuitenkin kauniisti.

ta1ja puhuu asiaa tuossa yllä. Sovituksen merkityksestä toteaisin, että esim. Hard Rock Hallelujah sopii erinomaisesti hyvin hitaasti kirkkouruilla soitettavaksi, ja kuulostaa silloin ihan vanhalta virreltä. Se vain tuskin rokkifaneja sellaisena esityksenä olisi innostanut. Ja sitten taas rokimpi ja loppua kohden kasvava sovitus olisi voinut pelastaa Why:n (ei varmaan finaaliin, mutta ihan kuunneltavaksi kappaleeksi.)

Minä en tuota Israelin biisin eurohumppasovitusta ilmeisesti ole kuullut.

Voi tietysti ajatella, että biisi on sitä parempi, mitä useammanlaisia sovituksia se kestää viehätyksen häviämättä (tässä siis samastan biisin melodiaan). Mutta onko tällä taas mitä tekemistä sen kanssa, kuinka todennäköisesti biisi voittaa viisuskaban? Ehkä sillä sitten jotain; minulle ainakin muutettu sovitus tai kieli voi olla niin iso järkytys, että jätänkin äänestämättä. Samoin tietenkin, jos livelaulanta osoittautuu perin kurjaksi. Timoteuksen melodiakeskeisen ajattelutavan mukaan laulusuoritus kai on epäolennainen tekijä sekin?

Rousku kirjoitti:Voi tietysti ajatella, että biisi on sitä parempi, mitä useammanlaisia sovituksia se kestää viehätyksen häviämättä (tässä siis samastan biisin melodiaan). Mutta onko tällä taas mitä tekemistä sen kanssa, kuinka todennäköisesti biisi voittaa viisuskaban?

Minusta on menestyksen kannalta hyvinkin olennaista, mikä juttu missäkin biisissä on se, mikä ihmisiin vetoaa. Vaikka euroviisuissa kilpaillaan vain yhdellä versiolla, kilpailuversio ei ole kappaleen studioversio. Live-laulu ja live-lähetyksen väistämättä epätäydellinen miksaus (joka pahimmillaan on mitä-sattuu-tasoa) vaikuttavat biisistä syntyvään vaikutelmaan. Jos vaikutelman positiivisuus on niin pienestä kiinni, että vähänkin väärä sovitus tai miksaus viehätyksen vie, niin eihän se kovin hyvä merkki nimenomaan euroviisumenestystäkään ajatellen ole.

Ranska on tänä vuonna tässä suhteessa vielä paljon ongelmallisempi tapaus. Studioversiona kappale voi varmasti jotakuta ihan oikeasti miellyttää mutta toteutapa sitten se lavalla identtisenä ja olet guru. Jos Divine ei kuulosta lavalla täsmälleen samalta, se kuulostaa huonommalta. Biisissä ja genressä ei ole mitään joustavuutta tai tilaa tulkinnalle.

Muistanko mä nyt okein: Ruotsin the Ark ja Sveitsin DJ Bobo oli ihan kärjessä tai sen tuntumassa vedonlyöntitilastoissa viimevuonna?

Nimittäin kun Venäjä johtaa ihan sikana vedonlyöntiä ja en halua että se voittaa, niin onhan se mahdollista että se floppaa? Voin ainakin ajatella niin kunnes totuus sitten valkenee

mä oon alusta asti uskonu ja toivonu et venäjä tekee flopit tänä vuonna..voinha olla väärässsäki mut sellane tunne ainaki on

ta1ja kirjoitti:Nimittäin kun Venäjä johtaa ihan sikana vedonlyöntiä ja en halua että se voittaa, niin onhan se mahdollista että se floppaa?

Voihan se flopata Venäjän skaalalla, siis jäädä finaalin keskikastiin. Ex-neuvostotasavaltojen pisteet eivät kuitenkaan jää tulematta. Eivätkä Suomen. Voittoon Venäjä tietysti tarvitsee pisteitä niiltäkin mailta, joilta niitä ei tule automaattisesti ja joissa Dima ei ole ennalta tunnettu. Johan Venäjä olisi voittanut, jos ei tarvitsisi.

En usko Venäjän tai minkään muunkaan maan yltävän tänä vuonna voittotaisteluun esiintymisjärjestyksen ensimmäiseltä puoliskolta. Mikään ehdokas ei vaikuta siihen kyllin vahvalta. Toivo siis Venäjälle finaaliin esiintymisnumeroa 3, niin se tuskin voittaa.

Mutta ihan mielenkiinnosta Timoteus - muistatko miten the Ark ja Bobo olivat viime vuonna vedonlyöntilistalla? Yritin tutkailla mutta en osannut hakea oikein niin että oisin saanut varmoja oikeille päiväyksille tulevia tuloksia.

No ainakin tämän mukaan tähän aikaan vuosi sitten Sveitsi oli vedonlyöjien ykkössuosikki ja Ruotsi kolmossuosikki. Kisan lopulta voittanut Serbia oli listojen kakkosena... kuten nytkin.

Kiitos, en siis muistanut ihan väärin. Tietenkään venäjä ei tule putoamaan Sveitsin tavoin niiden diasporaääneten takia, mutta voin jäädä jollain toivolla siis odottamaan että ei ehkä voita . Olihan siellä muutakin yllätystä lopullisiin tuloksiin nähden.

Timoteus kirjoitti: Haluaisin tietää ja tuntea, mikä se juttu tässä on, mutta kun en pysty sitä ymmärtämään, niin en pysty. Kovin vakaalla pohjalla biisistä pitäminen ei ihmisillä kuitenkaan tunnu olevan, jos jokin pieni sovitusjippo voi romahduttaa biisistä syntyvän vaikutelman (vrt. FST:n esikatselujen jälkeiset kommentit Israel-ketjussa). Onko silloin pidetty biisistä ollenkaan vai pelkästä sovituksesta?

Saanko minä auttaa ymmärtämään?

Ensimmäinen minuutti Israelin viisussa on melodiakulultaan kaunein minuutti tämän vuoden viisuissa.

Alkuminuutti koostuu kolmesta melodiakokonaisuudesta. On intro, jota seuraa A-osa ja itse A-osakin jakautuu alku- ja jälkiosaan melodisesti. Näin vaihteleva aloitus jo itsessään on rikkaus.

Se, mikä tekee tästä minuutista timantin, on laulajan panos ja sovitus. Sovitus antaa tilaa laulajalle. Akustinen kitara seurailee instrumenteista kauneinta, ihmisääntä, joka tässä tapauksessa on lumoavan kaunis. Kun viisu alkaa tällä tavalla, näin keskittyneesti, se lyö leiman kokonaisuuteen. Kuulija kokee pienen hetken rauhaa.

Kun itse kuulin viisun ensimmäistä kertaa (ja korostan jälleen, että kuuntelin koko semin kokonaisuudessa ja järjestyksessä yhdeltä istumalta ilman ennakkotutustumista tai -tietoa yhdestäkään viisusta), minulla tulvahtivat kyyneleet silmiin. Niin kaunista alku oli.

No, kyyneleet sittemmin kuivahtivat. Ja syynä tähän eriparinen kertosäe. Mutta silti viisu taisi olla ainoa, joka edes hetkeksi sai minut herkistymään. Tunnereaktioden aiheuttamat muistijäljet ovat vahvimpia kaikista ja saavat ihmiset toimimaan.

Eli äänestämään!


FST:n esikatseluissa totesin pettyneeni viisuun, tosin kommentissani myös perustelen, miksi: A-osan pois editoiminen viisusta. Olennainen kolmannes, se miksi minä viisuun ihastuin, puuttui, joten luonnollisesti viisu ei ollut sama viisu.

On vaikea olla ajattelematta, että fanit pitävät biisistä osittain siksi, että he 1) kuuntelevat kappaleita keskittyneesti, ja 2) haluavat pitää niistä, siis kuuntelevat biisin positiivisella ennakkoasenteella, jos esittäjä on oikeaa tyyppiä ja/tai taustavaikuttajana on joku vanha tuttu nimi (kuten tässä Dana I). Kun näillä lähtöasenteilla kappaleessa ei tule vastaan mitään ärsyttävää ja siitä keskittymällä löytää idean, biisi tulee leimatuksi hyväksi.

Itse kuuntelin ilman mitään ennakkotietoja ja täten -asenteita.

Mutta sen myönnän, että Boaz Mauda miellyttää kovasti paitsi korvaani myös silmääni. (Kauhistuksekseni huomaan, että yhä enenevässä määrin laulajan persoonan miellyttävyys vaikuttaa kokonaisuuden vastaanottoon.) Haluan ihastua: en pelkästään lauluun vaan myös laulajaan.

Onko muuten Dana positiivinen mielikuvavaikuttaja?


Kriisi:

itseäni ainakin häiritsee suunnattomasti se, että mies kuulostaa naiselta. Ensimmäisen kerran biisin kuullessani en katsonut ruutuun, ja luulin että kyseessä oli nainen.

Mutta itsehän kerrot kuunnelleesi viisua, et katselleesi. Ja kun esittäjä kuitenkin on selkeästi miehen näköinen - ja vielä heteromiehen - niin luulen, että äänen erikoisväri ei haittaa. Pikemminkin päinvastoin.


Sanottakoon vielä sekin, että uskon Boaziin myös Belgradin lavalla. Minusta hän ei näytä hermoilijatyypiltä ollenkaan, enkä muista nähneeni yhtään otosta, jossa hän olisi epävarma.

Tykkään muuten kertsistäkin nykyään! Viisu on noussut kolmokseksi Puntarissani.

häiritsee suunnattomasti se, että mies kuulostaa naiselta

Pakko sanoa että itseä ei kyllä ollenkaan ja etenkin kun tämä Boaz ei minusta yhtään kuulosta naiselta tai ainakaan siltä mitä kuvittelen että saattais joissain marginaalisissa tapauksissa ärsyttää: minnihiirimäiseltä kimittäjältä. Minusta Boaz Maudan alun laulanta on yksikertaisesti herkkää ja kaunista, sellaista joka tulee sellaisen mihen suusta joka on sinut feminiinisen puolensa kanssa niin että se on tasapainossa maskuliinisuuden kanssa.

Ajatellaanpa vaikka varsin klassista esimerkkiä: Marlon Brandoa. Jätkällä oli munaa niin paljon että ei ollut näytelleessään tarvetta peitellä herkkyyttään eikä sitä feminiiniä osaa itsessään, vaan saattoi asettaa sen avoimesti muiden eteen. Se teki siitä niin suuren näyttelijän.

UsvaAuer kirjoitti:Onko muuten Dana positiivinen mielikuvavaikuttaja?

Euroviisufaneille? Aivan varmasti. Kyllä näissä faniäänestyksissä monesti näkyy, ettei kappaleen tarvitse olla paljon mikään, jos sen esittäjä on joskus aiemmin laulanut hyvän kappaleen. Esim. Malta 2006 ja Kypros 2007 olivat vähintään fanien kohtuusuosiossa, vaikka olivat poppiksiksikin poikkeuksellisen turhia. Eivätkä ne sitten esiintyjien aiempaan menestykseen yltäneetkään. Tai yleensä yhtään minkäänlaiseen menestykseen.

Tänä vuonna tätä tuttuuslisää tuntuu olevan ainakin Charlotella. Olisihan Ruotsin biisi fanien makuun joka tapauksessa mutta olisiko biisi huikealla parinkymmenen prosentin marginaalilla kaikkien mahdollisten faniäänestysten kärjessä, ellei sama artisti olisi ollut viisuissa aiemmin? Tämä tuttuuslisä voi tosin olla mukana oikeassakin tuloksessa, koska kommentaattorit muistuttavat katsojia artistin aiemmasta viisuvoitosta ja muokkaavat näin katsojien asenteita ja oletuksia. Eivät toki läheskään kaikkien katsojien kohdalla Charlotelle myönteiseen suuntaan mutta joidenkuiden kohdalla kuitenkin ja kun negatiivisia ääniä ei pääse antamaan, on Charlotelle tästä ekstrahuomiosta enemmän hyötyä kuin haittaa.

Sitä en tiedä, kuinka paljon faniäänestystuloksessa voi olla säveltäjälisää mutta kai sentään jonkin verran, kun säveltäjä oli esiintyessään fanisuosikkeja. Israelin karsinnan tuloksen säveltäjän nimi ainakin määräsi, mikä yhden artistin karsinnoissa onkin enemmän sääntö kuin poikkeus. Finaalissa oli kokonaisuutena toimivampia biisejä mutta eivätpä kelvanneet. Tästä biisistä olet kyllä oikeassa, että alku on ihan kaunis. Kun vain kertosäkeistö ei olisi märkä rätti päin kasvoja ja romuttaisi siihen asti rakennettua.

Villllli top 10 veikkaus:

1. Serbia
2. Ukraina
3. Venäjä
4. Armenia
5. Portugali
6. Sveitsi
7. Turkki
8. Ruotsi
9. Norja
10. Azerbaidzhan

Aika paha ?? En usko et Venäjä voittaa, sijoittuu kyllä top 5 mut jää ehkä ulos top kolmen parhaan joukosta eli siis 4 tai 5.
Lännen mafia iskee ja eikä ääniä Venäjälle tipu tarpeeksi, biisikin on paljon huonompi kuin kaksi vuotta sitten !!
Länsi antaa idälle sapiskaa ja Ruotsi korjaa tänä vuonna potin !!