Rousku kirjoitti:Mikä sitten kutakin kuinka paksusti lohduttaa. Kyllä minusta ainakin on mainiota, että voittaja on puhelinäänestysaikana ollut aina eri. Vaikka sitten olisi aina eri diaspora- tai naapuritukimaa.
Toistaiseksi toki, toistaiseksi toki. Laihan lohtuni revinkin siitä, että kun voittajalista alkaa vääjäämättä toistaa itseään sääntöjen pysyessä samoina, kaikki tähänastiset väitteet nykysysteemin autuudesta lyhistyvät kasaan ja jotakin tapahtuu. Tai no, ehkä jotakin tapahtuu. Tällä hetkellä näyttää kyllä niin kuolleelta, että ehkä mikään ei muutu milloinkaan.
sziget kirjoitti:Nykysysteemin tuomitsemiseen riittää siis viiden vuoden kokemus.
Hyvin riittää, koska muutaman maan dominointi on ollut vahvempaa kuin mikään viisuhistoriassa tähän asti koettu. On turha toistaa jo kirjoitettua, joten viittaan vain viestiini
täällä. Vastaavan pituisella ajanjaksolla vastaavalla osuudella kilpailukappaleista (18 %) luullakseni mikään joukko maita ei ole missään kohtaa viisuhistoriaa dominoinut näin vahvasti. Sellaista joukkoa ja ajanjaksoa ei ainakaan löydy, jos maat pitää valikoida samalla periaatteella eli niistä maista, jotka eivät tarkastelujaksolla (tai vielä parempaa - edes hieman sitä ennen - kuten tässä tapauksessa) ole flopanneet kuin korkeintaan kerran jos kertaakaan.
Parjatut vuodet 1992-96 lienevät olleet tähänastinen dominointiennätys mutta silloinkin kärkikolmikossa oli enemmän vaihtelua kuin nyt ja kärkiviisikossa ja kärkikymmenikössä jo rutkasti enemmän. Silloisista dominoijista kaksi (Norja ja Ranska) sukelsi jumbokolmikkoon asti hieman viisivuotisjakson jälkeen, Norja jo sitä ennen (toisin kuin yksikään ihmeyhdeksiköstä). Sääntöihin tehtiin muutaman vuoden sisään jakson päättymisestä viisuhistorian radikaaleimpia muutoksia (puhelinäänestyskokeilu muutamassa maassa 1997, laajamittaiseen käyttöön 1998 + kielivapaus 1999). Nykytilanteessa mitään muutoksia taas ei ole suunnitteilla, vaan päättäjät tyytyvät toistelemaan kliseitä ja puolitotuuksia.
sziget kirjoitti:Tosin näistä viidestä vuodestakin kaksi oli poikkeuksia, ja edelliset viisi vuotta kannattaa myös unohtaa, koska teorian kannalta väärät maat voittivat.
Vain yksi näistä viidestä vuodesta on ollut
varsinainen poikkeus. Edeltävät viisi vuotta taas "kannattaa unohtaa", koska ei ollut semifinaalia (teorian kannalta hyvin oleellista), raadit olivat paljon laajamittaisemmassa käytössä (erityisesti 2001 ja 2002) ja osallistujajoukko oli kovin toisenlainen. Kolmannes nykyisistä osallistujamaista on tehnyt viisudebyyttinsä 2000-luvulla, myös merkittävä osa nykytilanteesta hyötyjistä. Tästä huolimatta vuonna 2003 ei voittanut "teorian kannalta väärä maa", vaan hyötyjä-Turkki... ja sijoittuihan muuan Venäjäkin kolmanneksi.
sziget kirjoitti:Eräiden maiden kielietua siedettiin 40 vuotta (poikkeuksena lyhyt kielivapauden kausi 70-luvulla), koska oikeat maat hyötyivät. Voitiin jopa ajatella, että jokin muu arvo (monikielisyys) oli tärkeämpi kuin kilpailun ehdoton tasapuolisuus.
Kaksi väärää ei tee oikeaa. Pidän pakko-omakielisyyttä idioottimaisena sääntönä mutta valitettavasti en voinut vastustaa sitä internetissä sen voimassaoloaikana, koska en ollut tuolloin viisufani. Vähänpuoleisesti taisi olla vielä silloin euroviisufanien keskustelupalstojakin.
Säännöstä kärsineiden maiden, siis muiden kuin englannin- tai ranskankielisten, olisi pitänyt tietysti valittaa äänekkäämmin. Tuskin kisaa olisi kahdeksalla maalla jaksettu kovin kauan käydä. No, ehkä mikään maa, jossa valtakieli on germaaninen tai romaaninen, ei katsonut liikaa kärsineensä. Muita olikin ennen 1990-lukua mukana vain kuusi (Marokon kertavisiittiä lukuun ottamatta) eikä niiden boikotti olisi missään tuntunut.
Jos muuten ollaan tarkkoja, kielisääntö astui voimaan vasta vuonna 1966 Ruotsin kilpailtua edellisenä vuonna englanniksi. Siihen asti oli pidetty itsestäänselvyytenä, että kaikki laulaisivat omalla kielellään, mutta sääntöpykälää ei ollut. Kaikkiaan kielisääntö oli siis voimassa 28 vuotta (1966-72, 1977-1998).
sziget kirjoitti:Millainen raivo siitä nousisikaan, jos Venäjä voittaisi kolmesti peräkkäin?
Jaa. Johan Venäjän 2., 3. ja 1. sija peräkkäisinä vuosina 37, 42 ja 43 osallistujan joukosta on suvereenisuudessaan hyvin pitkälti samaa luokkaa kuin Irlannin kolme peräkkäistä voittoa 23, 25 ja 25 osallistujan joukosta. Irlannin voittosarjaa edelsivät sijoitukset 10./22, 2./22 ja 18./22; Venäjän mitalisarjaa tätä osallistujamäärään suhteutettuna paremmat ja absoluuttisesti jokseenkin samanlaiset sijoitukset 15./39, 11./36 ja 3./26.
Irlannin voittoputkea seurasi notkahdus sijalle 14./23. Pitääkö joku realistisena, että Venäjä jäisi kotikisoissaan edes absoluuttiselta sijoitukseltaan noin alas - saati sitten osallistujamäärään suhteutetulta? Jäämme "mielenkiinnolla" odottamaan. Sijoitus kuuden kärjessä taitaisi tarkoittaa kaikkien aikojen parasta neljän peräkkäisen vuoden tulossarjaa osallistujamäärään suhteutettuna. Vuosina 1976-79 Ranskan sijoitukset olivat 2./18, 1./18, 3./20 ja 3./19. ja Ison-Britannian yhdentoista vuoden (1967-77) top 4 -sijojen sarjasta löytyy suunnilleen samantasoisia nelivuotisjaksoja.
sziget kirjoitti:Nykyinen suuttumus johtuu siitä, että diasporasta hyötyvät enimmäkseen väärät maat. Jos oikea Eurooppa (ts. Länsi-Eurooppa) hyötyisi, keskustelun sävy olisi kovasti toisenlainen ja odottaisimme kernaasti vielä 35 vuotta, että tilanne tasapainottuu itsestään.
Entä riittäisikö vanhoille mahtimaille se, jos ne voisivat uskoa voittavansa kerran 43 vuodessa? Eikö sittenkin olisi kivempaa, että Irlanti, Englanti ja Ruotsi voittaisivat joka kymmenes vuosi ja Romania esim. kerran 200 vuodessa?
En tiedä, mihin tämä ajatus perustuu. Ainakin minua v-tuttaa Kreikan kärkikymmenikössä kekkulointi biisillä kuin biisillä ihan yhtä paljon kuin Armeniankin, vaikka Kreikka kuinka olisi "Länsi-Eurooppaa". "Itä-Euroopasta" löytyy toistakymmentä maata, joiden voitto tai muu kärkisijoitus ei haittaisi minua ollenkaan.
Pitäisikö sinun mielestäsi muuten odottaa 23 vuotta tilanteen korjaantumista ihan kielisääntövääristymän hyvittämiseksi? Mikä vääristymä keksitään sen jälkeen niiden maiden hyväksi, jotka eivät ole päässeet hyötymään kummastakaan vääristymästä?
Jos tulos määräytyisi musiikillisten ansioiden mukaan, sekin olisi väärin, koska se ei välttämättä vastaisi katsojien enemmistön näkemystä missään maassa.
Sitä paitsi jos niitä siirtolaissuosikkeja on vain se yksi, niin saisihan se kuitenkin kymmenen pistettä, kun koko kantaväestö ehkä muutamaa vastarannan kiiskeä lukuunottamatta äänestäisi sitä yksissä tuumin valittua suosikkia.