Timoteus kirjoitti:Hapa kirjoitti:Ja Paven sijoitusta pidettiin aikanaan myös koko viisuhistorian huonoimpana, koska kukaan ei ollut ennen päätynyt sijalle 23 koska maita oli ollut mukana aikaisemmin vain 22.)
Luulisin, että Kojon tulosta pidetään paljon yleisemmin Suomen huonoimpana ikinä kuin Paven. Minä ainakin pidän. Nolla on aina nolla. Kojon nolla on myös huonompi kuin Suomen 1960-luvun nollat, koska 1960-luvun pisteytyksellä nollille oli paljon todennäköisempää jäädä.
Kojon tulos on huonoin tulos. Waldon sijoitus on alhaisin sijoitus finaalissa, mutta tulos ei ollut huono, toisin sanoen Waldo menestyi viisuissa melko hyvin. Jos taas puhutaan siitä, mitä ihmiset
pitävät huonona, antaisin ääneni Pavelle, koska Kojosta tuli viisulegenda, joka puhuttaa vieläkin, mutta Pave oli vain tylsä ja naurettava. Tämä on arvokeskustelua. Tilastollisesti sekä Kojon että Paven menestys viisuissa oli huono ja Waldon ei.
TantePätsi kirjoitti:Täti on sitä mieltä, että kaikki semiin jääneet olivat huonompia kuin Suomi. Eli sijoitus oli 25/42.
Menestyivät huonommin. Olisin tätä mieltä, vaikka Suomi olisi saanut puhelinäänestyksessä nolla pistettä, koska sääntöjen mukaan raadeilla oli vapaus sijoittaa semifinaalin kymmenenneksi mikä viisu tahansa.
TantePätsi kirjoitti:Miten finaalin osanottajamaiden lukumäärään sitten tulisi suhtautua. Eikö viimeinen ole absoluuttisesti viimeinen? Vai voiko viimeinen olla extra viimeinen, jos maita on mukana enemmän kuin ennen. Voitaisiinko tämän logiikan mukaan siis väittää, että Norja oli paras voittaja, koska sai eniten pisteitä.
Vastustan sellaista puhetapaa. Ennätyksiä voidaan tilastoida, Norja teki varmaan useita ennätyksiä, mutta "paras" on arvottava termi. Paras ei ole ylivoimaisin vaan se, mitä pidetään parhaana. Voisin sanoa, että paras voittaja on
Un jour, un enfant, vaikka tilastollisesti se on vähiten ylivoimainen voittaja (yksi neljästä).
Hapa kirjoitti:Ainahan viisujen yhteydessä on viimeisetkin laskettu. Yleensäkin jos on hyvät tiedot viisuhistoriasta, pitää muistaa myös ne jumbot. Mutta tuo John O,Connorin viisukirja (tähän asti maailman paras sellainen) kertoo sekä suhteellisesti, että suhteettomasti huonoimmat, eli sitä ei sitten kannata lukea, jos viimeisiltä sijoilta haluaa ummistaa silmänsä...
Paras lukemani viisukirja on Tim Mooren
Nul Points. O'Connoria en kehuisi.
Ikävää, että "virallinen historia" annettiin tuon Big4-hyypiön tehtäväksi. O'Connorille Britannia on maailman napa ja menestys brittilistalla kaiken mitta. Muut eurooppalaiset ovat jotain alkuasukkaita. Kirjan ensimmäinen laitos ei sisältänyt semifinaalien tuloksia lainkaan, ja suomalaisen laitoksen puutteisiin Huilumies viittasi jo edellä.
Huilumies kirjoitti:Kun Teräsbetoni oli päässyt Belgradin finaaliin mutta jäänyt siellä huonolle sijalle, kuului monia ääniä, jotka ajattelivat suurin piirtein näin: ”Tietysti Teräsbetoni pääsi finaaliin, erottuihan se sen verran, ja systeemikin oli parempi kuin ennen, mutta annas kun lähetetään jokin englanninkielinen menevä muodikas biisi (jollaisena Waldoa alettiin myöhemmin pitää), niin sehän, paitsi että tietysti pääsee finaaliin, myös menestyy siellä!”
En tunnista ajattelutapaa, vaikka omakielisyyttä kannatankin. Waldo voitti Kuppilan Viisupuntarin, koska siitä pidettiin. TB ärsytti useampia, mutta se ei estänyt sitä menestymästä Belgradissa. Mahdollisuuksia arvioitiin suhteessa muihin tarjolla olleisiin, ja hyvin arvioitiin, koska finaalipaikka molempina vuosina irtosi.
If you only see one movie this year, it should be FRANKENHOOKER. - Bill Murray, 1990