Viisukuppila

Onpa erikoinen veto Kreikalta! Kyllä on OPAa ikävä... Kertosäe on biisin paras kohta, mutta en muuten vaan tajua tätä biisiä.

en vähättelevää sanaa vois tästä sanua... enenenenen ... ei, tää on niin oiva valinta Hellakselta, että olkaamme vaan kaikki tästä ihan hyvillämme... onneksi sielläkään nuo pepunpyörityslaulut eivät enää automaattisesti saa sitä himotuinta piljettiä... täs on komea kappale ja tuo perikreikkalaismainen kertosäe syvällä tunteella ja intohimolla vedettynä...koskettaapi! pidän tämän mahollisuuksia vähintään samanlaisina kuin noilla aikaisemmillakin jotka vinaaliin asti pääsivät... minäkin epäilen kyl ettei esim. v. 1998 ja 2003 laulut olisivat enää yltäneet nykyisellä äänestysmenettelyllä loppukilpailuun... vaikkakin -98 laulu on hyvinkin positiivisia mielleyhtymiä herättävä, ja onhan sekin mukavan kaihoisa revittely... niin tajuttoman suosittua kuin räplaulanta(-lausunta?) onkin niin on vain pelkästään hyvä asia että sitä on ollut kuitenki niin kovin säästeliäästi näissä kisoissa...
Hamogelaa halusin minäkin vielä silloin vinaali-iltana jatkoon mutta enää en ole siitäkään niin sata varma... ? noh, tästä ehkä löytyy sitäkin kestävämpiä arvoja... vielä kun saisi tutustua tuohon ilmeisen ansiokkaaseen tekstiin ..:!

Tää nousi mulla neljään tähteen. Loukas.

Minen käsitä tätä biisiä, tässä on jotain kummallista. Jos Loukas saisi laulaa koko biisin itse, sitten tämä olisi heittämällä puntarin kärkipäässä - tyypillä on näköä ja ääntä vaikka muille jakaa Räppääjä hiiteen ja laittakaa sen tilalle jotain järkevämpää.

Lisäksi, biiseissä ainakin yleensä lasketaan 8 tahtia, jatkuvasti. Tässä menee yli, n. 9 tahtia, eli sekin hieman tökkii, ikään kuin se 8 tahtia, sitten omituinen tauko jonka aikana vedetään henkeä ja aloitetaan uudestaan se 8 tahtia.

Outo nimi, mitä tanssia muka kun toi yks heiluu ja räppää tossa ja toinen kököttää sen aikaa pää painuksissa paikallaan ja sitten laulaa mitä lie aarioitaan väliin. Ei juurikaan nivoudu yhteen nuo osaset, vaikka on tässä yritetty liimata yhteen. Mutta joo, ihan sympaattinen laulajahan toi Loukas on. Hänen lauluosuutensa on ihan kivat, kyllä tästä voi alkaa pitääkin, mutta pitäis sovittaa jotenkin uusiks. Esitystä pitäis kyllä muuttaa tästä, tämä on pikkaisen töksö

Tuscan- kirjoitti:Lisäksi, biiseissä ainakin yleensä lasketaan 8 tahtia, jatkuvasti. Tässä menee yli, n. 9 tahtia, eli sekin hieman tökkii, ikään kuin se 8 tahtia, sitten omituinen tauko jonka aikana vedetään henkeä ja aloitetaan uudestaan se 8 tahtia.

Tuolla Kaakkois-Euroopassa ei suinkaan aina lasketa vain kahdeksaan

Olen alkanut tykätä tästä. Minusta pointti on juuri konrtasti räppärin ja söden laulajan välillä. Ja kummankin ääntely, niin erilaisia kuin ovatkin, sopii tähän biisiin. Ja siitä pidän kanssa että kummankin asun väri on sama (no, senhän ne ehtii muuttaa). Kummallinen lavaesitys ja kummallinen kappale tukevat toisiaan. Jotakin kemiaa niiden heppujen välillä on, vaikka se niin pidättyvästi esiin tuodaankin, ja se nivoo biisiä yhteen ihan tarpeeksi.

Sahara kirjoitti:Noiden pätkien perusteella mun ehdoton suosikkini on Watch my dance. Se kolahti heti! Ja siinä on just mun lempparitahtilajini... Onko se nyt 9/8 vai mikä?

Toi 9/8 se taitaa just olla. Eli zeibekiko. Aamun pikkutuntien tanssi, jota tanssivat "sopivassa mielentilassa".

Wikipediasta lainaus:
Originally only men were allowed to perform the dance; however today women are permitted to publicly perform the Zeibekiko dance as well. The dance centers on improvisation and only one person dances at a time. While the dancer dances alone, everyone else kneels down, and forms a circle around the dancer. While kneeling the audience claps according to the rhythm of the music and encourages the dancer.

Kreikankielinen osuus vois kääntyä näin:

Το κεφάλι ψηλά και τα χέρια ανοιχτά!
Pää pystyssä ja käsivarret avoinna
Την έχει η ψυχή μου τη φωτιά
Sielussani palaa tuli
τους φόβους όλους καίει μοναδικά
joka polttaa kaikki pelot
τα βήματά μου κάνω ως το Θεό
askeleeni vievät Jumalaa kohti
κι αν πέσω εγώ ξανά θα σηκωθώ
ja jos kaadun, nousen taas.

Tuscan- kirjoitti:Lisäksi, biiseissä ainakin yleensä lasketaan 8 tahtia, jatkuvasti.

Jos tuo poikkeaminen noin ärsyttää että siitä tulee joku ehto, niin ehkä kannataisi hieman laajentaa musiikkirepertuaariaan sen tavanomaisimman populaarimusiikin ulkopuolelle. Nimittäin kyllä ihan pop/rock-puolellakin poiketaan tasaisesta 4- tai 8 jakoisesta kaavasta, esimerkiksi progen puolella kuten tuossa alla, hieno biisi muuten .

Porcupine tree - Sound of Muzak

E: mutta se täytyy kyllä sanoa, että ihan hirveän näppärältä ei tämän live-vedot (niitä ona ainakin pari eriä tuubissa) kyllä vaikuta, niin että aika lailla töitä nämä saa tehdä ettei tämä tuota laulavaa solistia lukuunottamatta kuitenkin tunnu ihan vaan s.a.g.a.p.o:lta

Mitä-mitä-mitä vanhat silmäni näkevätkään? Porcupine Treetäkö? Miten ta1ja voit tietää tuon bändin?
Rakastan sinua tästä eteenpäin ja aina!

^

- kyllähän mä progeakin (jos nyt ne sellaiset maneeriset häröilyt jätetään laskuista) kuuntelen, etenkin progematallia, Opethia esim, jolla on yhteytensä just tohon levyyn, jolla toi on ja se kuuluukin. Tai varmaan puolin ja toisin - kun Opethin kautta tuo PT:n itse olen löytänyt.

^ Opeth (SWE?) on loistava bändi, itse löysin nyt "viihteellisemmän" Mogwain Briteistä, johon perehdyn. Viisutonta musiikkia siinä mielessä, että se vaatii vähän aikaa. Toisaalta mukavaa töistä tullessa tai ajatellessa, koska keskittymistäkin "taustamusiikki" vähän vaatii. Ajatuksentyhjennysmusiikkia myös, aivot pihalle on joskus hyvä heittää.

En jaksa enempää nyt, kaikkea hyvää sinne!
Ai että ois kiva filosofoida, mut en psyty, sä oot laaja-aivoisempi, hyvä niin.

Oon muotoillu tätä viestiä varmaan 10 minsaa, huh huh. Kreikastahan me puhuttiin. Upea, erilainen, yllättävä, mielenkiintoinen biisi. Tuskin nousee silti slaavidraamauteni kärkikymmenikköön.

Onko räppiosuus niin huonoa englantia kuin miltä se vaikuttaa? Siis paitsi ääntämyksellisesti, myös kielellisesti ja kieliopillisesti? Musiikillisesti pidän tässä räpistä kyllä, tietty flegmaattisuus tuntuu sopivan kuvioon, mutta Mike saisi räpätä kielellä, jota osaa (tai jota minä en osaa).

Pidän kappaleesta muutenkin, samoin siitä, ettei Kreikka tällä kertaa valinnut tuttua ja turvallista. Saattaapi kuitenkin olla Euroopalle liian outo. Semifinaalijaon arvonnassa Kreikka ei ollut onnekas, joten finaalipaikka on kaukana varmasta.

Sahara kirjoitti:Το κεφάλι ψηλά και τα χέρια ανοιχτά!
Pää pystyssä ja käsivarret avoinna
Την έχει η ψυχή μου τη φωτιά
Sielussani palaa tuli
τους φόβους όλους καίει μοναδικά
joka polttaa kaikki pelot
τα βήματά μου κάνω ως το Θεό
askeleeni vievät Jumalaa kohti
κι αν πέσω εγώ ξανά θα σηκωθώ
ja jos kaadun, nousen taas.

Varsin kauniit sanat.

Mä en oo vieläkään kuunnellu tätä biisiä sen finaalin jälkeen

Mitä sanat ikinä merkitsee? Hölynpölyä! Mulle merkkaa eniten tunnelma ja se, että saa kertoa sen tarinansa tunnelmilla, sulosävelillä. Kuka kuuntelee sanoja? Anteeksi, olen vähä pöljä.

Saharalle superkiitos sanojen suomennoksesta

Ehdin jo tässä tehdä omia tiedustelujani kappaleen taustoista ja selvisi, että kyseessä on tosiaankin perinteinen kreikkalainen miesten tanssi, jota tanssitaan yleensä siis yksin. Vahvassa paatoksellisessa tunnelmassa. Eli sitä taustaa vasten tämä kokonaisuus avautuu kreikkalaiselle aivan eri tavalla kuin keskivertoeurooppalaisille, jotka vain rekisteröivät kahden eri musiikkityylin yhdistelyn. Upeaa Kreikalta tuoda omaa perinnettä tällä tavalla, kreikkalaisen itsevarmasti, myös isompiin ympyröihin.

Tässä on vähän mallia, miten zeibekikoa tanssitaan:
http://www.youtube.com/watch?v=ytdtmxrF ... re=related

Ja koska kappaleen nimikin on tuo mikä on, niin minusta pitäisi _ehdottomasti_ olla lavalla rekvisiittana tätä tanssiva mies.

^No mutta miksei tätä voi tulkita siten, että nuo on vaikka olleet kapakassa ja ovat liikuttuneessa mielentilassa ja toinen haluaa tanssia tätä nimenomaista miesten tanssia (kyllä sitä kännissä voi, vaikka yleisöä olisi vain yksi), ja tilanteesta johtuen se tanssi on aika kökköä, ja toinen mököttää että en osallistu yleisönä (älä kännikala siinä mölyä) ja sitä paitsi minähän olen rupeamassa munkiksi joten varsinkaan en katso muualle kuin taivaalle.

ta1ja kirjoitti:

Tuscan- kirjoitti:Lisäksi, biiseissä ainakin yleensä lasketaan 8 tahtia, jatkuvasti.

Jos tuo poikkeaminen noin ärsyttää että siitä tulee joku ehto, niin ehkä kannataisi hieman laajentaa musiikkirepertuaariaan sen tavanomaisimman populaarimusiikin ulkopuolelle. Nimittäin kyllä ihan pop/rock-puolellakin poiketaan tasaisesta 4- tai 8 jakoisesta kaavasta, esimerkiksi progen puolella kuten tuossa alla, hieno biisi muuten .

Porcupine tree - Sound of Muzak

Hämmästyttäviä löytöjä kehnohkon euroviisun-topicissa! Linkki tosi hyvään biisiin ja onhan Porcupine tree sangen kelvollinen bändi muutenkin! PT:n faneille voisin suositella ainakin brittiläistä Oceansizea sekä puolalaista Riversidea! Opeth ei kolahda lähinnä sen "laulajan" takia. Okei, tämä totaali off topicista...

Löytyyhän "odd timeja" sangen monesta euroviisustakin. Ihan äkkiseltään ensimmäisenä tulee mieleen Kreikka 1997, mutta on varmasti kymmeniä, joissa ainakin joku osa menee hankalamman tahtilajin tahtiin.
Jonkun tutkimuksen mukaan ihmiset pitävät musiikista, jonka rytmi & tempo on mahdollisimman hyvin synkassa sydämensä lyöntien kanssa. Meikällä taitaa olla jatkuva rytmihäiriö, kun hyvin mielläni kuuntelen vaikkapa 5/4-tahtilajin musiikkia. Esimerkkinä Rushin 'Kid gloves' : http://www.youtube.com/watch?v=ukz_T9HFLJU

Anteeksi Talja & Juuro, että mollasin teitä taannoin Turkki-topicssa! Kyllä te molemmat kuulutte forumin kiinnostavimpien kirjoittajien joukkoon!

ta1ja kirjoitti:

Tuscan- kirjoitti:Lisäksi, biiseissä ainakin yleensä lasketaan 8 tahtia, jatkuvasti.

Jos tuo poikkeaminen noin ärsyttää että siitä tulee joku ehto, niin ehkä kannataisi hieman laajentaa musiikkirepertuaariaan sen tavanomaisimman populaarimusiikin ulkopuolelle. Nimittäin kyllä ihan pop/rock-puolellakin poiketaan tasaisesta 4- tai 8 jakoisesta kaavasta, esimerkiksi progen puolella kuten tuossa alla, hieno biisi muuten .

Porcupine tree - Sound of Muzak

E: mutta se täytyy kyllä sanoa, että ihan hirveän näppärältä ei tämän live-vedot (niitä ona ainakin pari eriä tuubissa) kyllä vaikuta, niin että aika lailla töitä nämä saa tehdä ettei tämä tuota laulavaa solistia lukuunottamatta kuitenkin tunnu ihan vaan s.a.g.a.p.o:lta

Satunpa tietämään Porcupine Treen (omistin kerran yhden heidän levyistään mutta hukkasin sen peekele) ja omistan kyllä sen verran laajat ymmärtämiskapasiteetit, että musiikissa on eri tahtilajeja. Herranjestas, klassisessa musiikissa taitaa olla kaikki tahtilajit mitä musiikissa voi olla. Harrastan klassista musiikkia, joten tiedän sen siitäkin syystä.

Mutta minusta tämän biisin pilaa kaksi seikkaa; se kammottava räpätys ja hidastahtisuus.

Piti vielä mainostaa että Riverside on luultavasti parasta musaa mitä olen kuullut Puolan suunnalta, ja Opeth on myös varsin viihteellistä

Tuscan- kirjoitti:omistan kyllä sen verran laajat ymmärtämiskapasiteetit, että musiikissa on eri tahtilajeja.

Anteeksi, tarkoitus ei ollut epäillä tuota, olisi pitänyt muotoilla toisin. Ja olen pahoillani, että esiinnyn välillä besserwisseristisesti. Pitäisi harkita paremmin kommenttiensa kirjoitusasua, mutta kun olen vähän liian ... positiivisesti muotoiltuna spontaani .Tarkoitus vain oli yrittää ilmaista, että toteutuksen kömpelyydet eivät ole lähtökohtaisesti tahtilajin vika.

Minustakin tätä kipaletta vaivaa jähmeys ja raskassoutuisuus. Noihin traditionaalisiin zeibekikoihin verrattuna tästä puuttuu keinuva joustavuus, onko se sitten lajin omaperäinen groove tms. On kutkuttavaa kuvitella, että tanssi ja musiikki ovat, ehkä, syntyneet pikkutunneilla, kun hieman känninen sulhokandidaatti päättää ryhtyä kosiotanssiin ja bändi yrittää säestää parhaansa mukaan ...

Ihme_Mies kirjoitti:Anteeksi Talja & Juuro, että mollasin teitä taannoin Turkki-topicssa!

Kylläpä Porcupine treella saa myötämielisyyttä Ää, en ainakaan kokenut sitä mollaamisena. Mielipiteistähän siinä oli kyse. Vielä offarina Turkkiketjun aiheesta: itse (yli)herkästi näen tai tartun vastakkainasetteluyrityksiin korkeaksi ja matalaksi määritellyn välillä. Minusta musiikki puhuttelee sekä yläpäätä että alapäätä, selkärankaa. Jazzin ja sen jälkeen, kun jazz älyllistettiin, tehtiin yläpäätä puhuttelevaski tai muuten kesytettiin, rockin suuri ansio on ollut palautta aivot ohittava vaistovaraisuus, sensuaalisuus ylihenkistyneeseen tai yliälyllistettyyn länsimaiseen taidemusiikkiin. Parhaimpien perusrockbändien groove on niin konkreettista, että sitä voi miltei koskettaa ... eikä se ole oikeastaan levymusiikkia, vaan vaatii elävää tilaa. AC/DC:kään ei saa kunnolla levyilleen sitä käsittämätöntä pulssia, minkä rytmikolmio komppikitaristi, basisti ja rumpali luovat. Tuntuu, että tämä puoli on sellaista neroutta, mitä ei aina taidesuuntautuneemmissa musiikkipiireissä osata arvostaa, rockinkaan puolella. Yksinkertaisuuden täydellisyyttä, zeniä

Ja jotta ei ihan offaria niin tässä Kreikassa se elintärkeä (nuo trad versiot ovat sensuaalisia) perusrytmi tuntuu tosiaan vähän kuolleesti toteutuvalta: tanssin sijaan tästä tulee marssi.

ta1ja kirjoitti:

Tuscan- kirjoitti:omistan kyllä sen verran laajat ymmärtämiskapasiteetit, että musiikissa on eri tahtilajeja.

Anteeksi, tarkoitus ei ollut epäillä tuota, olisi pitänyt muotoilla toisin. Ja olen pahoillani, että esiinnyn välillä besserwisseristisesti. Pitäisi harkita paremmin kommenttiensa kirjoitusasua, mutta kun olen vähän liian ... positiivisesti muotoiltuna spontaani .Tarkoitus vain oli yrittää ilmaista, että toteutuksen kömpelyydet eivät ole lähtökohtaisesti tahtilajin vika.

Minustakin tätä kipaletta vaivaa jähmeys ja raskassoutuisuus. Noihin traditionaalisiin zeibekikoihin verrattuna tästä puuttuu keinuva joustavuus, onko se sitten lajin omaperäinen groove tms. On kutkuttavaa kuvitella, että tanssi ja musiikki ovat, ehkä, syntyneet pikkutunneilla, kun hieman känninen sulhokandidaatti päättää ryhtyä kosiotanssiin ja bändi yrittää säestää parhaansa mukaan ...

you are forgiven! Mun stubborness puskee pintaan kun mielipiteitä jaellaan

Heikkoa Kreikkaa tänä vuonna. Räppi-säkeistöosuus on aika lattea. Kertosäkeessä Loukaksen johdolla on jo enemmän yritystä, siellä on melodiaakin. Ei häiritse eri tahtilajit, päinvastoin. Mutta jokin tässä ei avaudu ( ansiokkaiden edeltävien kommenttien )jälkeenkään. Tästä jää laahaava fiilis.

Höö, täähän on ihan mahtava. Puntarini kakkonen tällä hetkellä jotta repikää siitä.

Dramaattista, miehistä paatosta! Näyttäisi olevan luvassa aivan umpitylsät viisut tänä vuonna, joten tällainen outolintu on nannaa. Ja vieläpä Kreikasta näin ihanan epätyypillinen esitys. Pidän ajatuksesta että duon osapuolet vuorottelevat ja tulkitsevat kumpikin tyylillään ja toistavat näin live-esityksessä koko biisin idean. Toisen varpaille ei tallota vaan kunnioittavasti annetaan tilaa. Outo yhdistelmä, mutta jotenkin se vaan toimii. Räpättäjä ärsyttää koko ajan vähemmän. Hyvin yksinkertaisista aineksista kasvatetaan jotain suurta ja pidätelty esiintyminen vihjaa että suuret tunteet vellovat artistin sisällä. Koko esitys tuntuukin olevan duon keskinäinen juttu johon on vaikea ulkopuolisen päästä väliin. Jotenkin tuo viehättää ihan tajuttomasti. Ex tempore -viritelmä synkeänä känni-iltana juolahti mullekin mieleen. Tuollainen sisäänpäinkääntyneisyys ei tietenkään helpota biisin avautumista perus eurorytkeen ystävälle. Hiukan hankala laulaa ja heiluttaa bebaa ja taputtaa läpsytellä mukana.

Loukas saa kyllä luvan tanssia oman osuutensa tuossa väliosassa. Vaikka sen verran upea ilmestys on että kiva katsoa vaikka jököttäisi paikoillaan koko viisun.

Siis tää kasvaa ja kasvaa ja ottaa valtaansa yhä tiukemmin joka kuuntelukerralla. Ketjussa aiemmin ideoitu taustatarina on tuonut myös aivan uutta kosketuspintaa tähän draamaan

Maarushka kirjoitti:Siis tää kasvaa ja kasvaa ja ottaa valtaansa yhä tiukemmin joka kuuntelukerralla.

Olin tulossa sanomaan täsmälleen samaa Täähän on sittenkin tosi hieno

riksa[ kirjoitti:

Maarushka kirjoitti:Siis tää kasvaa ja kasvaa ja ottaa valtaansa yhä tiukemmin joka kuuntelukerralla.

Olin tulossa sanomaan täsmälleen samaa Täähän on sittenkin tosi hieno

Ihan kylmät väreet tulee kun Loukas laulelee.

Moona81 kirjoitti: [...], joten tällainen outolintu on nannaa. Ja vieläpä Kreikasta näin ihanan epätyypillinen esitys.

Huoh! Kun tää on niin vanha, että vielä muistaa ne ajat, jolloin juuri nimenomaan Kreikalta saattoi odottaa vähän eksoottisia, ihanasti hieman outoja ja joskus jännästi synkeitäkin viisuja (1974, 1976, 1979, 1991-1993, 1996) ja siinä välissä useita ihan vaan kauniita balladeja (1981-85), jotka säännönmukaisesti kuuluivat tän suosikkeihin. Tervetuloa vain takaisin sellaiset ajat (jälleen Kyproksen säestämänä)!