Viisukuppila

Live-esitys oli todella toimiva. Se kyllä kruunasi rakkauteni kappaleeseen, mahtava. Positiivisesti yllätyin Italian huikeasta menestyksestä, ja toivottavasti toinen sija antaa lisää mieltä Italialle jatkaakin Euroviisu rintamalla.

Kehuin täällä Italiaa ennen finaalia ja kehun nytkin. Tulosten jälkeen, Italian hyvä sijoitus oli oikeastaan ainoa asia mikä valaa uskoa tähän nykyiseen äänestysjärjestelyyn. En ole tietoinen, onko asiantuntijoiden pisteet ja yleisön pisteet jo eritellysti julkaistu, mutta uskoisin, että tämän tyyppinen hieno kappale ei menestyisi näin laajalti muuten kuin näiden kombinaatiopisteiden (yleisö + raadit) kautta.

Hienoa Italia! Ainoa kohta listalla on sija 2, josta olen tyytyväinen eilisissä lopputuloksissa.
Tänä vuonna ei ollut edellisten vuosien tapaista yhtä yletöntä yleisösuosikkia, mistä johtui se, että tasaisen varmat jumputus/muovi renkutukset Ruotsin maalta menestyvät.

Ruotsin jankkaamiseen verrattuna Italia on enkelten sinfoniaa. Pisti kotikatsomossa jalat väpättämään mukavasti. Kappale on kivuttomasti syntyneen oloinen ja rento. Positiivista, että viisuista löytyy vaihtoehtoja moneen makuun!

Italian kappaleen suhteen olen ns. myöhäisherännäinen. Ensi kuuntelujen perusteella lievästi teilasin, kun kappale ei ollutkaan perinteistä melodista italoballadia. Sitten en sitä pahemmin kuunnellutkaan ennenkuin kokooma-cd:ltä viimeisen parin viikon ajan. Italian suosio minulla on ollut nousujohteinen ja eilen ennen finaalia huomasin pitäväni tästä aika paljon. Finaaliesityksen jälkeen pidän vielä enemmän ja nyt se on . Mikä hiipivän riemukas ja musikaalinen ilotulitus tämä onkaan. Ja kertosäkeestä kuulee heti, että Italiastahan tämä tulee. Pidän tästä todella paljon. Hienoa, että Italia tuli kakkoseksi.

Tämän menestys oli todellinen yllätys. Veikkasin tätä sijalle 22.

Suurin riemuhetkeni yöllä oli se, kun Italia meni lopussa ohi Ruotsin muovisen esityksen.

Tän menestys tuli täytenä yllätyksenä..taisin muutenkin skipata eileen illalla tän biisin ihan täysin.. ei vaan uponnu.

Italian sijoitus oli viisutuloksen isoin shokki!
Miten tuommoinen kovin huonosti laulettu, kumma pimputtelu voi saada tummoisen sijoituksen.
Yritin kovasti kuunnella uudestaan kappaletta..mutta on se vaan yhden staran arvoista roskaa .
Ei kolahda sitten ollenkaan, anteeksi nyt vaan..

Onnittelut kuitenkin Italialle hienosta sijoituksesta!

Musta tää kuulostaa ihan joltain Disney-kappaleelta. Sopis vaikka Aristokatteihin. Ei tää niin huono kuin sillon, kun ekan kerran kuulin.

Tämä menee puntarijatkoilla varmasti mun viiden kärkeen!

Ei oikein uponnut Pohjoismaissa: Ruotsi, Norja ja Tanska jättivät nollille ja Suomelta ja Islannilta vain kolme pistettä kummaltakin. Ei myöskään venäläisten suosikki (nolla pojoa). Selvästi paremmin näkyy pärjänneen etelässä, ihan yli itä - länsi -rajojen. Tämän suhteenhan myös AKOE:n bloggaajat erehtyivät pahemman kerran (veikkasivat ihan häntäpäähän).

Rousku kirjoitti:Ihan hyvä että joku näyttää että voi pärjätä muullakin kuin muovisella poppiksella, vaikkei se muu omaa suosikkityyliäni olisikaan ja vaikka muovi onkin hyvä materiaali moneen tarkoitukseen.

Rousku voisi vähitellen palauttaa näppikseni Olen todella iloinen, että Italia onnistui lyömään kiilaa kärkeen juuri tällaisella letkeän jazzahtavalla renkutuksella. Ihana poikkeus!

Olihan tämä hyvä ja livenä mielestäni huomattavasti studioversiota parempi.
Kappale on siltikin tylsähkö, vanhanaikainen ja euroviisulavalle sopimaton.
Livenä kuultuna hyvä laulu yhdistyi kivaan kappaleeseen, mutta ei missään nimessä ollut toiseksi paras eilen.
Kärkikymmennikköönkään en Italiaa olisi laittanut.
Kuinkakohan paljon näistä Italian pisteistä oli "Welcome Back Italy" pisteitä, kun sitä tunnuttiin toistavan finaalin aikana useampaan otteeseen... Meinaan, että jos Italia olisi jäänyt sijoille 20-25 niin olisiko osallistunut ensi vuonna, ei varmastikaan!

Live oli yllättävän hyvä ja pisteidenlaskun edetessä rukoilin, että tämä nousisis kärkeen

Wadde kirjoitti:Kisojen suurin positiivinen yllätys. IHANA ITALIA!

Darhen kirjoitti:Taidan rakastaa kyseistä viisua ja esitystä.

Yhdyn teihin molempiin! Italia, Raphael ja Madness of love. Jotain niin täydellistä. Esitys oli loistava: Raphael näytti siltä että se ei edes tietäisi missä on, muina miehinä vaan pimputti pianoaan ja lauleli lauluaan. Todella epäeuroviisumainen biisi ja esitys kun koreografiaa ja jokaista pään liikettä ei oltu suunniteltu. Upeaa taidetta.

Sinänsä onni ettei Italia voittanut, koska nyt mun ei tarvii pilata menestymismahdollisuuksia ens kevään pääsykokeissa koska Italiaan mun ois niin mieli tehnyt lähteä.

Ihan mahtava yllätys oli Italian toinen sija! Tervetuloa takaisin, Italia!

Oma uskoni musiikin merkitykseen näissä kisoissa ei täysin romuttunut, kun kahden muovisen ja epävireisen esityksen väliin kiilasi tämä ihanuus.

barbarossa kirjoitti:Ihan mahtava yllätys oli Italian toinen sija! Tervetuloa takaisin, Italia!

Oma uskoni musiikin merkitykseen näissä kisoissa ei täysin romuttunut, kun kahden muovisen ja epävireisen esityksen väliin kiilasi tämä ihanuus.

Joo, ihan uskomattoman ihana yllätys oli

Oli ansaitusti esim. juurikin Ruotsia parempi. Myönnän tuli hurrattua kun tämä meni viime hetkillä Ruotsin ohi. Ja ei ei vain siksi, että Ruotsi on Ruotsi ja helle on aina hauska hieman irvistellä... vaan siksi, että pidin tästä, vaikka en normaalisti tämän tyylistä musiikkia kuuntelekaan.
Jos nyt ei tämän tyylinen musiikki satu iskemään, ei pidä kuitenkaan väittää, että ei ansainnut paikkaansa.

Oikeesti mitä vitt*** tää tekee kakkosena ihan hirveetä ***. Mä niin lopetan euroviisujen katselut. Mulle riitti

-kaitsu87- kirjoitti:Siis tää kappale on edelleen ihan surkean huono & mitäänsanomaton.. Jazzmusiikki ei vaan iske muhun yhtään.

Miten voit tietää, onko jazzvaikutteinen kappale hyvä vai huono, jos jazz ei iske sinuun yhtään?

ta1ja kirjoitti:Italia oli itsellä niukasti puntarin top10 ulkopuolella, vähän unohtui, mutta taisi se olla paras finaalissa noista lukuisista jazz-, tai akustinen pop retroista. Kuten sanottu, huomaan pitäväni niistä monista, mutta ilmiönä tämä turvallisen hyvämakuinen, hyvään makuun suorastaan lukittu siten ettei yritäkään tavoitella riskejä ja uusia avaruuksia kuten taiteen pitäisi, on laajempana muoti-ilmiönä ummehtunut ja taaksepäin katsomisessaan hieman surullinen.

Mitä muita jazzbiisejä finaalissa oli? Ja mistä lähtien euroviisut ovat taidetta? Olivatko myös Turkki ja Georgia taaksepäin katsovia ja ummehtuneita, vai onko rock automaattisesti edistyksellistä ja taiteellista? Viisuissa menestymisen kannalta tyyli ei ainakaan ollut riskitön: Kuppilan finaaliveikkauksessa vain kolme sijoitti Italian kärkikymmenikköön. Ehkä Saksan kappale oli moderni, mutta kyllä siitäkin monet purnasivat, että Saksa valitsi uudelleen Lenan eikä jotain tuoretta Idols-X-Factor-Talent-BigBrother-finalistia.

mpappa kirjoitti:Mutta kylläpä Italian viisua rökitetään ihan suotta!

Ilman suota mutta odotetusti: olihan Italia Viisupuntarissa 20:s ja tähtiäänestyksessä vasta 34:s. Jos viisuissa annettaisiin miinusääniä inhokeille, Italia olisi varmasti jäänyt häntäpäähän.

Hanhis kirjoitti:Positiivisesti yllätyin Italian huikeasta menestyksestä, ja toivottavasti toinen sija antaa lisää mieltä Italialle jatkaakin Euroviisu rintamalla.

Niinpä. Oli mahtavaa seurata vuosien tauon jälkeen San Remon finaalia, vaikka silloin vielä luulin, ettei tälle heruisi Saksassa kuin raatipisteitä korkeintaan.

sziget kirjoitti:Mitä muita jazzbiisejä finaalissa oli? Ja mistä lähtien euroviisut ovat taidetta? Olivatko myös Turkki ja Georgia taaksepäin katsovia ja ummehtuneita, vai onko rock automaattisesti edistyksellistä ja taiteellista? Viisuissa menestymisen kannalta tyyli ei ainakaan ollut riskitön: Kuppilan finaaliveikkauksessa vain kolme sijoitti Italian kärkikymmenikköön. Ehkä Saksan kappale oli moderni, mutta kyllä siitäkin monet purnasivat, että Saksa valitsi uudelleen Lenan eikä jotain tuoretta Idols-X-Factor-Talent-BigBrother-finalistia.

Tyylilajissa, jazzahtavassa akustisessa tai britti/tanska-popissa, siinä jonka tahdissa "punavuori" muodikkaasti heiluu, oli useita Italia-Bosnia-Tanska-Serbia-Islanti-Sveitsi-Suomi .... Romaniakin oikeastaan kahdeksantena. Italia jazzein näistä, mutta jos kerran voit niputtaa Turkin ja Georgian saman nimikkeen alle, niin kyllä tämäkin niputus pitää voida tehdä.

Rock ei ole automaattisesti modernia - Turkkia en ole väittänyt moderniksi. Georgiassa oli mielenkiintoa ja kyllä siitä nouseva tunnefiilis viittaa vähemmän historiaan ja enemmän nykypäivään, kuin italiankaan. Italia on hieno kappale joka oli vain lievästi oman top10 ulkopuolella, ja tämäkin pudotus syystä että olisin mieluummin kuullut sen italiaksi kuin geneerisenä new yorkina - fiiliskysymys tämäkin. Mutta se olisi voinut soida jo 50 vuotta sitten ja siihen siinä nojataankin.

Niin, mitä on taide? Onko taide hierarkinen kategoria, joka pitää "ansaita"? - vai jotain muuta? Eikö viihdettä voi tarkastella taiteen kriteerein?

ta1ja kirjoitti:Tyylilajissa, jazzahtavassa akustisessa tai britti/tanska-popissa, siinä jonka tahdissa "punavuori" muodikkaasti heiluu, oli useita Italia-Bosnia-Tanska-Serbia-Islanti-Sveitsi-Suomi .... Romaniakin oikeastaan kahdeksantena.

Mutta kun Italia on näistä ainoa, jossa on mitään jazzahtavaa! Tyylilaji on viisuissa harvinainen, koska pisteitä tulee helpommin muilla keinoilla eikä mikä tahansa poikabändi osaisi tällaista laulua edes tehdä ja esittää.

ta1ja kirjoitti:Italia jazzein näistä, mutta jos kerran voit niputtaa Turkin ja Georgian saman nimikkeen alle, niin kyllä tämäkin niputus pitää voida tehdä.

Mielestäni Turkki ja Georgia ovat rokkia. En sanonut, että ne olisivat samanlaista tai yhtä modernia rokkia, mutta rock on mielekäs yläkäsite, kun enemmistö viisuista kuuluu muihin genreihin. En niputtanut esim. Tanskaa mukaan, koska New tomorrow on lastenlaulu, jolla ei ole mitään yhteistä sen enempää Georgian kuin Italiankaan kanssa (vaikka varmaan on niitäkin, joiden mielestä se on verraton rockbiisi).

ta1ja kirjoitti:Niin, mitä on taide? Onko taide hierarkinen kategoria, joka pitää "ansaita"? - vai jotain muuta? Eikö viihdettä voi tarkastella taiteen kriteerein?

Institutionaalisen teorian mukaan taidetta on se, mitä taidemaailma pitää taiteena. Viihdettä voi arvioida taiteen kriteerein, mutta ei ole reilua vaatia, että Italian viisun pitäisi olla taidetta, ellei vaadi samaa kaikilta viisuilta. Jazziskelmä on viihdemusiikkia siinä missä homohumppakin. Minua viihdyttävät useinkin viisut, jotka rikkovat viisukaavan (Italia, Portugali), mutta en osaa sanoa, milloin kaavan rikkominen on taidetta ja milloin muuten vain virkistävää.

akuankka13 kirjoitti:Tervetuloa takaisin-äänet

Uskotko, että myös edelläsi kirjoittanut UFOPOLI äänesti Italiaa, vaikka inhosi biisiä? Äänestitkö itse?

Tämä on ihana!!! Tää oli mun suosikki (heti Suomen jälkeen, tietty)!

Tuli mieleen sellainen hämyisä kellarikapakka, jossa nurkassa pianisti soittaa tätä... Muhun tää uppos ihan täysillä, olisin toivonut tälle voittoa! 5 pistettä!

Ti-ti-uu kirjoitti:Tämä on ihana!!! Tää oli mun suosikki (heti Suomen jälkeen, tietty)!

Tuli mieleen sellainen hämyisä kellarikapakka, jossa nurkassa pianisti soittaa tätä... Muhun tää uppos ihan täysillä, olisin toivonut tälle voittoa! 5 pistettä!

Tämä tuli mullekin mieleen, pieni, ahdas, tupakan/ sikarin savulta tuoksuva pieni kapakka, jossa soi jazz ja jossa sä istut yksinäs (tai ehkä siel on joku muuki)

UFOPOLI kirjoitti:Olipa tosiaan illan suurin järkytys Lähellä oli tulla kaikkien aikojen huonoin voittaja. Kerran on seuraamiseni aikana puntariviimeiseni voittanut, 2002, mutta Italia olisi sen "edelle" kyllä kiilannut.

Marie N on paaaaljon huonompi.

hyi

Aancon kirjoitti:hyi

Tarkoitat tietenkin Marie ännää?

sziget kirjoitti:Mutta kun Italia on näistä ainoa, jossa on mitään jazzahtavaa! Tyylilaji on viisuissa harvinainen, koska pisteitä tulee helpommin muilla keinoilla eikä mikä tahansa poikabändi osaisi tällaista laulua edes tehdä ja esittää. .

Tuo nyt on tuollainen jazz-elitisiten hierarkia-ajatteluun perustuva argumentti. JukkaHauruisuutta, joka on varsin valitettavaa, mielestäni. Ihan jazzinkin kannalta.

sziget kirjoitti:Institutionaalisen teorian mukaan taidetta on se, mitä taidemaailma pitää taiteena. Viihdettä voi arvioida taiteen kriteerein, mutta ei ole reilua vaatia, että Italian viisun pitäisi olla taidetta, ellei vaadi samaa kaikilta viisuilta. Jazziskelmä on viihdemusiikkia siinä missä homohumppakin. Minua viihdyttävät useinkin viisut, jotka rikkovat viisukaavan (Italia, Portugali), mutta en osaa sanoa, milloin kaavan rikkominen on taidetta ja milloin muuten vain virkistävää.:

Taideteorioita on kuitenkin monia, ja institutionaalinen, jonka poimit, on juuri se elitistinen, jossa taidetta käytetään arvottavana kriteerinä. Olen samaa mieltä niiden kanssa joiden mielestä sellainen ajattelu ei ole käytännöllistä. En siis voinut vaatia yksistään italian viisua olemaan taidetta, sillä minusta se on taidetta, kuten kaikki viisupläjäykset. Minulle taide ei ensisijaisesti ole arvonimike, vaan tunteen, kokemuksen välittämistä, maailmasta kertomista. Sitä voi olla konservatiivista tai avantgardea hyvää tai huonoa, myös hyvää konservatiivista tai huonoa avantgardea. Olin siis hieman epätarkka: kun sanoin, että taiteen pitäisi katsoa eteenpäin kyse ei ollut siitä, että mielstäni taiteen välttämätön kriteeri on eteenpäin katsominen vaan että minua kiinnostava taide avaa uusia näkökulmia. Kyllä minusta toissavuosisadan oopperan puristinen alkuperäisestystä tavoitteleva toisinto on taidetta. Ja voi olla hyvääkin taidetta.

Mielenkiintoista, että määrittelet Tanskan lastenlauluksi. Haluuaistko avata tätä vähän, miksi? Mitä haluat tällä ilmaista?