Jenspa kirjoitti:^ Se on laitonta portugalissa, ja siellä trokkarit saa tuntuvat sakot.
Ammattimaiset trokarit taitavat majailla ulkomailla, jolloin heitä ei saada Portugalissa vastuuseen, vaikka henkilöllisyys selviäisikin. Harva maa luovuttaa kansalaisiaan toiseen maahan tuomittavaksi, jos tuomio on enintäänkin sakkoa eikä teko ole rangaistava tekijän omassa maassa. Tuskin Portugali edes sellaista pyytäisi.
Jenspa kirjoitti:Ja oikeastaan kyllä ne eroavat, jos ne myydään viis kertaa kallimmalla kuin alkuperäinen hinta.
Minusta tämä edelleen kertoo vain sen, että alkuperäinen hinta oli viisi kertaa liian matala.
Mutta on muitakin kulutushyödykkeitä, joita voi saada myytyä eteenpäin ovh:ta korkeammalla hinnalla ilman, että tekee niille mitään lisäarvoa tuottavaa siinä välissä. Kaikki keräilykohteet ovat tällaisia. Esimerkiksi
muumimukeja trokaamalla olisi netonnut kivat massit. Tietenkin niiden keräilysuosio olisi pitänyt nähdä ennalta, mutta sama riski lipputrokarilla on. Jos tapahtumaa ei myydäkään loppuun, trokari ei saa lipuistaan edes omiaan pois.
Kaikki tuotteet, joiden tarjonta ei pysty vastaamaan kysyntään, ovat tällaisia. Esim. nyhtökauraa tuli ensin markkinoille hyvin pieniä eriä kiinnostukseen nähden. Sillä olisi voinut trokari netota, ehkä nettosikin. Fidget spinnereitä jotkut ainakin yrittivät trokata mutta
huonosti kävi. Pitäisikö olla laitonta ostaa kaupungin jokaisen kaupan hyllyt tyhjiksi joulun hittileluista ja sitten myydä ne triplahintaan epätoivoisille vanhemmille? Tarkastelua voi tietenkin jatkaa aineettomalle puolelle. Jos ostaa bitcoineja ilman aikomustakaan käyttää niitä valuuttana ja myy ne kalliimmalla, onko tehnyt isoakin syntiä?
Miten pääsyliput eroavat muumimukeista, nyhtökaurasta, fidget spinnereistä ja muista hittileluista tai bitcoineista? Vai pitäisikö hintaspekulaatio kaikilla näillä kieltää? Pitäisikö yrityksen olla rangaistava? Siis pitäisikö kaikki säästönsä fidget spinnereihin sijoittanut kaveri heittää vankilaan?
hra47 kirjoitti:Ultra Bran Hartwall-areenan keikkalippuskandaalin yhteydessä taidettiin uutisissa mainita, että Tanskassa lippujen jälleenmyynti voitolla olisi kiellettyä... kuulostaa hyvältä, mutta tiedä sitten miten mahtaa käytännössä toimia.
Norjassakin on ilmeisesti suht hiljattain säädetty samanlainen laki. Toimii varmasti yhtä hyvin kuin muutkin vastaavat lait. Esimerkiksi huumeita ei tunnetusti myydä missään, koska se on kiellettyä. Kieltolaki pelitti vallan mainiosti eikä kotipolttoisen viinan markkinoita ollut olemassa. Suomessa ei ole sutenöörejä eikä seksikaupan kokonaan kieltäneissä maissa edes prostituutiota. Vai?
Jos lippujen jälleenmyynti voitolla kielletään, se siirtyy maan alle. Ostajia on silti, koska edelleen on maksuhaluisia ihmisiä, jotka haluavat lipun, vaikka arpa ei osunut kohdalle. Kaupat tehdään käteisellä eikä niitä sovita etukäteen netissä, tai ainakaan hinnasta ei puhuta. Mitä todisteita voitollisesta jälleenmyynnistä jää? Toki laki hankaloittaisi trokarien toimintaa muttei estäisi.
Mielenkiintoisempaa on, miksi niin monen yleisötapahtuman (ei vain viisujen) lippujen hinnat ovat niin alhaisia, että trokareille yleensä on markkinoita. Mikseivät järjestäjät kahmi helppoja masseja omaan taskuunsa? Kun googlettelin asiaa, opin, että suuressa maailmassa merkittävä osa lipuista vuodetaan ihan tarkoituksella trokareille. Syy on se, että megastaroille olisi imagohaitta pyytää lipuista markkinahintaa; fanit pitäisivät artistia kiskurina. Kun osa lipuista luovutetaan jälkimarkkinoille ja trokarit maksavat katteestaan sovitun siivun järjestäjille, artisti ja promoottori saavat suunnilleen sen mitä markkinaehtoisestikin saisivat mutta ilman imagohaittaa. Lähteinä esim.
Independent ja
Wall Street Journal.
Onko ihan varmaa, ettei viisulipuissa ole sama kuvio? RTP ja EBU eivät näytä verenimijöiltä, kun Viagogosta yms. tehdään tarinan pahis.