Käännöstekniikka

Viesti Kirjoittaja **UFOPOLI** » 04 Joulu 2009, 22:43

No niin, nyt meillä on tutkimustuloksia. Yllättävän monta tuntia meni siihenkin, sillä en ollut tullut ajatelleeksi, että tietenkinhän pitää myös tarkastella alkuperäistekstejä ja sävellyksiä. Rankkasin kauden toistaiset voittokäännökset neljään kategoriaan sen mukaan, miten ne vastaavat alkuperäisiä. Tekstien vastaavuudessa on kaksi kategoriaa, vahvempi ja heikompi yhteys.

Lisäksi otin huomioon tapaukset, joissa käännös noudattaa sävellyksen tunnelmaa vaikkei alkuteksti sitä tekikään. Tässä on se logiikka, että tuskinpa tiukinkaan konservatiivi olisi esimerkiksi halunnut lukea Illusionista kuutta käännöstä teemalla "Anna aikasi sun / Näytä oletko mun" tjsp.

selite (yhteyden laatu)
käännös ja alkuteksti (suora)
käännös ja alkuteksti (kohtalainen)
käännös ja sävellys
ei yhteyttä

Suomi - Kunnes kuolen
Turkki - Rakkauden TNT
Valko-Venäjä - Pimeä puoli
Montenegro - Ala painua
Tanska - En halua luovuttaa
Romania - Käy kiinni peffaan
Slovenia - Uni
Alankomaat - Rauhanlaulu
Andorra - Puoli tarinaa
Kypros - Sopulit
Espanja - Muuttumisleikki
Belgia - Typykät
Malta - Helpompaa?
Saksa - Vie tissit pois
Tšekki - Nyky-yhteiskunnan moraalisesta rappiosta
Ruotsi - Aariaa
Islanti - Utu
Ranska - En
Israel - On oltava jokin tie
Venäjä - Ahne
Latvia - Elämä 2.0
Sveitsi - Baabelin torni
Norja - Satutarina
Bulgaria - Sankari
Liettua - Kellotetut
UK - Naiseuden hymni
Makedonia - Me kaksi ja bändi
Slovakia - Pelottaa
Kreikka - Vapahtaja yön
Bosnia-Hertsegovina - Jos mä kuolen
Ukraina - Suosin toimintaa
Albania - Kulkurityttö ja kuu
Serbia - Saapas
Puola - Kevään morsian
Viro - Kuoleman yö
Kroatia - Jeanne d'Arc
Portugali - Kuvasi, laulusi, runosi

Tulkinnoistani voi luonnollisesti keskustella, mutta väittäisin tasapainon olevan hyvä eri tyylisuuntien välillä. Yllätyksettömästi alkuperäisuskottomat käännökset menestyvät tyypillisesti paremmin anarkistisempien kappaleiden kisoissa (esim. Tšekki, Latvia), kun taas vakavat kappaleet suosivat vakavasti otettavia tekstejä (esim. Ranska, Israel).

Oma mielipiteeni on, että hyvin tehty alkuperäisestä poikkeava käännös (jollainen tietysti täytyy olla yltääkseen voittoon asti) hakkaa useimmiten alkutekstin. Viisusanoituksissa nähdään harvemmin korkeampaa lyriikaa ja olisi aika tarkoituksetonta vuodesta toiseen toisintaa samoja rakkaus-/kaipaus-/bailausfraaseja.

Huilumies · Viesti Kirjoittaja **Huilumies** » 05 Joulu 2009, 00:44

Hyvä, kiitos UFOPOLI tutkimustuloksistasi. Voisitko vielä värittää eri väreillä kaksi ensimmäistä kategoriaa (suora ja kohtalainen yhteys alkuperäistekstiin)? Nyt minulla ainakin molemmat näkyvät vain samanlaisella sinisellä.

Viesti Kirjoittaja **Timoteus** » 05 Joulu 2009, 10:23

Huilumies kirjoitti:Hyvä, kiitos UFOPOLI tutkimustuloksistasi. Voisitko vielä värittää eri väreillä kaksi ensimmäistä kategoriaa (suora ja kohtalainen yhteys alkuperäistekstiin)? Nyt minulla ainakin molemmat näkyvät vain samanlaisella sinisellä.

Kyllä ne ovat sinisen eri sävyillä, vaikkakin hieman turhan läheisillä sävyillä. Montenegro, Alankomaat, Norja, Slovakia ja Serbia on luokiteltu suoriksi käännöksiksi.

UFOPOLI kirjoitti:Tulkinnoistani voi luonnollisesti keskustella, mutta väittäisin tasapainon olevan hyvä eri tyylisuuntien välillä.

Monelta osin yhdyn jaotteluusi mutta hieman vaikuttaa siltä, että alkukaudesta olet hyväksynyt melko vähäisenkin yhteyden vastaavuudeksi alkuperäistekstin kanssa. Erityisesti ihmettelen Turkkia ja Romaniaa. Turkissa ei alkutekstistä ole säilytetty muu kuin se, että sanoitus kertoo rakastumisesta. Kuvasto on vaihdettu rummuista räjähteisiin. Romaniassa taas miehen iskeminen on nostettu sanoituksen pääteemaksi, vaikka se on alkutekstissä mukana vain sivumainintana.

Baabelin tornini taas maalaisin vähintään violetiksi. Olin itse asiassa päättänyt kirjoittaa Sveitsin kisaan alkutekstin ajatusta seuraavan sanoituksen. Aikomuksen kumosi se, etten löytänyt alkutekstistä ajatusta. Höttöä kauniissa paketissa.

Kisan sadosta päätellen alkutekstin ajatusta ei löytänyt kukaan muukaan, koska kaikkien sanoitusten yhteys alkuperäiseen jäi joihinkin yksittäisiin elementteihin.

Viesti Kirjoittaja **UFOPOLI** » 05 Joulu 2009, 12:01

Huilumies kirjoitti:Nyt minulla ainakin molemmat näkyvät vain samanlaisella sinisellä.

Värien erilaisuutta lisätty.

Huilumies kirjoitti:Hyvä, kiitos UFOPOLI tutkimustuloksistasi. Voisitko vielä värittää eri väreillä kaksi ensimmäistä kategoriaa (suora ja kohtalainen yhteys alkuperäistekstiin)? Nyt minulla ainakin molemmat näkyvät vain samanlaisella sinisellä.

Kyllä ne ovat sinisen eri sävyillä, vaikkakin hieman turhan läheisillä sävyillä. Montenegro, Alankomaat, Norja, Slovakia ja Serbia on luokiteltu suoriksi käännöksiksi.

Timoteus kirjoitti:Monelta osin yhdyn jaotteluusi mutta hieman vaikuttaa siltä, että alkukaudesta olet hyväksynyt melko vähäisenkin yhteyden vastaavuudeksi alkuperäistekstin kanssa. Erityisesti ihmettelen Turkkia ja Romaniaa. Turkissa ei alkutekstistä ole säilytetty muu kuin se, että sanoitus kertoo rakastumisesta. Kuvasto on vaihdettu rummuista räjähteisiin. Romaniassa taas miehen iskeminen on nostettu sanoituksen pääteemaksi, vaikka se on alkutekstissä mukana vain sivumainintana.

Aihepiirit ja tunnelmat ovat samat. Toisessa rakastutaan (pum pum) ja toisessa biletetään.

Timoteus kirjoitti:Baabelin tornini taas maalaisin vähintään violetiksi. Olin itse asiassa päättänyt kirjoittaa Sveitsin kisaan alkutekstin ajatusta seuraavan sanoituksen. Aikomuksen kumosi se, etten löytänyt alkutekstistä ajatusta.

Selitys hyväksytty

Olin itse asiassa jo valmiiksi tässä kohden kahden vaiheilla.

sziget · Viesti Kirjoittaja **sziget** » 10 Joulu 2009, 00:38

Kommentoin edellisiä hetken kuluttua. Ensin eläinasiaa.

Diggiloon haku ei näköjään tavoita kaikkia sanoja, joten eläinviisuja voi olla enemmän kuin kuvittelen. Esimerkiksi Itävallan 2003 dromedaari löytyi haulla, mutta saman viisun jänikset, torakat jne. eivät löytyneet. Seuraavassa ne viisueläimet, joita ei tarvinnut etsiä kissojen ja koirien kanssa. Hakukielenä englanti, myös muut kuin kilpailuversiot huomioitu. Lintulajeja en etsinyt vaan tyydyin yleissanaan bird. Tätäkin listaa saa jatkaa:

26 - lintu (bird, birds), esim. Iso-Britannia 1959
9 - perhonen (butterfly, -flies), esim. Itävalta 1972
5 - mehiläinen (bee, bees), esim. Irlanti 1970
5 - koira (dog, dogs), esim. Latvia 2006
4 - hiiri (mouse, mice), esim. Norja 1973
3 - kissa (cat, cats), esim. Itävalta 2003
2 - lammas (lamb, sheep) Israel 1986, Suomi 2006
2 - tiikeri (tiger, tigers) Norja 1971, Islanti 2007
2 ? - krokotiili (crocodile) Luxemburg 1985, Belgia 2008 (krokodili)?
1 - dromedaari, apina, karhu, jänis, torakka, kuoriainen, Itävalta 2003
1 - hevonen (horse, horses), Saksa 1979
1 - leijona (lion, lions), Israel 1986
1 - susi (wolf, wolves), Latvia 2008
1 - tulikärpänen (firefly), Kypros 2009
1 - eläin (animal), Espanja 1994

Käännöksissä fauna näyttää olleen paremmin esillä kuin viisuissa. Sanasto on monipuolisempaa, kun ei tarvitse mielistellä koko Eurooppaa. Jos laatisi vastaavia listoja vaikka urheilulajeista, ammateista tai ruoista ja juomista, veikkaisin niitäkin löytyvän enemmän meiltä kuin alkuteksteistä. Olisi kiinnostavaa poimia omat suosikit jonkin viisuvuoden alkutekstien sanoista. Mistä muusta on laulettu kuin rakkaudesta ja bailaamisesta?

sziget · Viesti Kirjoittaja **sziget** » 13 Joulu 2009, 00:32

Huilumies kirjoitti:Sittemmin, vuonna 2006 tai viimeistään 2007, kääntäjäkaartin vaihduttua merkittävästi, päästiin tilanteeseen, jossa ”hulvattomia” tekstejä alettiin arvostaa paljon enemmän kuin tasaisen tyylikkäitä tunnelman ja sisällön säilyttäviä tekstejä, jotka ovat nykyään, armon vuonna 2009, ilmeisesti täysin out ja tuntuvat arvostelijoiden mielestä tylsiltä, niistä saanee jo miinuspisteitä.

Arvostelija ei voi mitään sille, että "tunnelman ja sisällön säilyttäviä tekstejä" joko ei ole tai ne eivät ole tarpeeksi hyviä. Pitäisikö niille antaa säälipisteitä (sen sijaan että arvioidaan tekstien tasoa)? Vai pitäisikö menestyneimpien kääntäjien tehdä enemmän perinteisiä käännöksiä (sen sijaan että yrittävät tehdä sanoituksia, joista itse pitävät)? Tekstin taso vaikuttaa menestykseen paljon enemmän kuin tekstin laji, onneksi. Leikisti rakastamme (pronssia retrogaalassa 2004) olisi hyvä perinteinen käännös minä vuonna tahansa.

UFOPOLI kirjoitti:Rankkasin kauden toistaiset voittokäännökset neljään kategoriaan sen mukaan, miten ne vastaavat alkuperäisiä. Tekstien vastaavuudessa on kaksi kategoriaa, vahvempi ja heikompi yhteys.

Ansiokas tutkimus.

Omat käännökseni kuuluvat useimmin luokkaan "käännöksen ja alkutekstin yhteys kohtalainen" (tänä vuonna 14 kpl). Hyödynnän siis jonkin kohdan alkutekstistä, mutta en koe orjallista jäljittelyä mielekkääksi. Jos vahvempi sidos alkutekstiin on syntyäkseen, en yritä sitä estääkään (3 kpl). Odotettua enemmän olin tehnyt myös sanoituksia, joilla ei ole selvää yhteyttä alkutekstiin (10 kpl).

UFOPOLI kirjoitti:Lisäksi otin huomioon tapaukset, joissa käännös noudattaa sävellyksen tunnelmaa vaikkei alkuteksti sitä tekikään. Tässä on se logiikka, että tuskinpa tiukinkaan konservatiivi olisi esimerkiksi halunnut lukea Illusionista kuutta käännöstä teemalla "Anna aikasi sun / Näytä oletko mun" tjsp.

Näiden erottaminen ”ei yhteyttä” -tyypistä on kuitenkin toivottoman subjektiivista. Jos itikan Aariaa kelpaa (viisu on olevinaan oopperaa), miksei yhtä hyvin Me kaksi ja bändi (viisu on olevinaan rokkia)? Väittäisin, ettei sävellyksellä ole mitään tunnelmaa an sich, vaan musiikki ja sanoitus yhdessä luovat kappaleen tunnelman. Jokainen hyvä sanoitus ”noudattaa sävellyksen tunnelmaa” jollain tavalla, muuten se ei hyvä olisikaan. Jos alkuteksti on huono, käännöksen pitää tietenkin olla parempi, ja silloin yhteys alkutekstiin helposti katkeaa.

Toisilla meistä on vain hyvin kapea, toisilla väljä käsitys siitä, millainen sävellyksen & käännöksen tunnelma saa olla sävellykseen & alkutekstiin verrattuna. Minun puolestani tyypit 3 ja 4 voisi niputtaa yhdeksi ”ei yhteyttä alkutekstin ja käännöksen välillä” -luokaksi. Sen jälkeen voisi käydä uuden keskustelun siitä, millainen suhde sanoilla voi olla musiikkiin (tunnelmaa vahvistava, vastakohtainen, ironinen tms.). Levy-yhtiöitä on turha sotkea tähän, kun käännöksiä ei muutenkaan enää levytetä. Jos kaupalliset tahot uskovat, että perinteinen suorahko käännös on ainoa oikea, se on heidän häpeänsä.

Timoteus kirjoitti:Baabelin tornini taas maalaisin vähintään violetiksi. Olin itse asiassa päättänyt kirjoittaa Sveitsin kisaan alkutekstin ajatusta seuraavan sanoituksen. Aikomuksen kumosi se, etten löytänyt alkutekstistä ajatusta.

Minä taas sijoittaisin sen ilman muuta "yhteys kohtalainen" -luokkaan. Baabelin torni rakennettiin, koska ihminen tavoitteli "korkeimpia korkeuksia", ja yritys päättyi lankeamiseen ("Will you catch me when I fall?") eli Jumalan rangaistukseen, joka oli kielten sekoittaminen.

Ilman Sveitsiäkin luokkaan "ei yhteyttä alkutekstiin" kuuluisi 18 voittajaa eli enemmistö. Se voi järkyttää konservatiiveja, joten toistan: sanoituksen taso on tärkeämpi kuin se mihin lajiin sanoitus kuuluu.

Viesti Kirjoittaja **UFOPOLI** » 13 Joulu 2009, 01:11

sziget kirjoitti:Jos itikan Aariaa kelpaa (viisu on olevinaan oopperaa), miksei yhtä hyvin Me kaksi ja bändi (viisu on olevinaan rokkia)?

Tällaisissa tapauksissa ratkaisu syntyi asenteen perusteella. Parodiaa en pitänyt alkuperäisyyden mukailuna. Olen samaa mieltä kategorian subjektiivisuudesta, mutta mielestäni se on silti olennainen välimuoto.

sziget · Viesti Kirjoittaja **sziget** » 13 Joulu 2009, 02:08

UFOPOLI kirjoitti:Parodiaa en pitänyt alkuperäisyyden mukailuna. Olen samaa mieltä kategorian subjektiivisuudesta, mutta mielestäni se on silti olennainen välimuoto.

Eli jos oikein ymmärrän, parodia kelpaisi alkuperäisyyden mukailuksi, jos alkutekstikin olisi parodia. Ja jos parodisuus olisi ainoa yhteinen nimittäjä, käännös maalattaisiin violetiksi. Loogisesti ajatellen sävellyksen huomiointi johtaa siihen, että mahdollisia luokkia on ei vain neljä vaan kuusi:

käännös ja alkuteksti (suora), käännös ja sävellys (mukaileva): esim. Ala painua
käännös ja alkuteksti (suora), käännös ja sävellys (ei mukaileva): esim. Rauhanlaulu
käännös ja alkuteksti (kohtalainen), käännös ja sävellys (mukaileva): esim. Puoli tarinaa
käännös ja alkuteksti (kohtalainen), käännös ja sävellys (ei mukaileva): esim. Käy kiinni peffaan
käännös ja alkuteksti (ei yhteyttä), käännös ja sävellys (mukaileva): esim. Aariaa
käännös ja alkuteksti (ei yhteyttä), käännös ja sävellys (ei mukaileva): esim. Me kaksi ja bändi

Tulkitsen subjektiivisesti, että Ala painua ja Puoli tarinaa ovat uskollisia alkuteoksen tyylille. Rauhanlaulu ja Käy kiinni peffaan taas edustavat asennetta (parodiaa tai muuta komiikkaa), joka viisusta puuttuu. Shine on tavallaan hauska mutta ei parodia, ja Balkan girls on bailuviisu mutta ei hauska.

Viesti Kirjoittaja **Timoteus** » 13 Joulu 2009, 10:21

sziget kirjoitti:Ilman Sveitsiäkin luokkaan "ei yhteyttä alkutekstiin" kuuluisi 18 voittajaa eli enemmistö. Se voi järkyttää konservatiiveja, joten toistan: sanoituksen taso on tärkeämpi kuin se mihin lajiin sanoitus kuuluu.

Järkyttääkö se konservatiiveja? Mielikuvani on, ettei vastaavuus alkuperäisen sanoituksen sisällön kanssa ole juuri kenenkään äänestäjän ensisijaisten arvostelukriteerien joukossa. Paljon sitä ratkaisevammassa roolissa konservatiiveillekin ovat tyyliseikat, sekä suuremmat linjaukset että detaljit.

Ainakaan omien sanoitusteni saamissa pisteissä en ole huomannut alkutekstivastaavuuden vaikuttavan siihen, keiltä tulee parhaita ja keiltä heikoimpia pisteitä. Hiljan päättyneessä Irlannin kisassa sanoitukseni oli minusta alkutekstiä lähin (joku toinen voi katsoa TOMItun sanoituksen olleen lähempänä) mutta kaksi heikointa pistemäärää tuli silti konservatiivisina pitämiltäni äänestäjiltä.

Viesti Kirjoittaja **UFOPOLI** » 13 Joulu 2009, 13:10

sziget kirjoitti:Loogisesti ajatellen sävellyksen huomiointi johtaa siihen, että mahdollisia luokkia on ei vain neljä vaan kuusi:

Hmm. Tämäkin on ihan looginen jaottelu. Haluaisitko toteuttaa sen käytännössä?

sziget · Viesti Kirjoittaja **sziget** » 28 Elo 2010, 02:39

UFOPOLI kirjoitti:Tämäkin on ihan looginen jaottelu. Haluaisitko toteuttaa sen käytännössä?

Toteuttamatta jäi, mutta luulen edellä tulleen osoitetuksi, että kahtiajako alkuperäisen tunnelman säilyttäviin ja siitä poikkeaviin käännöksiin on liian yksinkertainen. Siirryn uuteen aiheeseen:

Huomasin kerran, että olen käyttänyt käännöksissäni omituisen paljon vertauksia. Syytä en tiedä. Yksitavuiset sanat ovat toki hyödyllisiä, ja jos haluaa käyttää kuin-sanaa, joutuu usein keksimään myös vertauksen. En ole silti varta vasten hakenut vertauksia siten kuin riimejä tai sanoituksen aihetta voi joutua hakemaan kissoin ja koirin.

Vertaus tehdään yleensä kuin-sanalla, vaikka pari muutakin vaihtoehtoa on olemassa, esim. kaltainen, lainen, lailla ("Mä tanssin hullun lailla", Matti ja Teppo). Metafora eroaa vertauksesta siten, että se ei vertaile asioita vaan yhdistää ne toisiinsa suoraan, ilman kuin-sanaa ("Elämä on kissanhiekkaa arjen pesuvadissa", Miljoonasade). Metafora jyrää modernissa runoudessa, mutta laululyriikassa vertaukset ovat yhä käypää valuuttaa. Ensin poimintoja omista käännöksistäni:

1. "On yhteishenki kuin kirkkain tähti tai pisteemme päälle i:n" (Yhteistyön aakkoset, AND 07)
2. "Se kasvot saa // Vieraat niin kuin uni / Vieraan raamattuni" (Kirja, GEO 07)
3. "Kuin Mr. Bean toikkaroin, vieraat mulkoilee" (Aikaisin, DEN 08)
4. "Huomispäivään katson kuin tunneliin / On mustaa silmien kantamattomiin" (Jähmettää, GER 08)
5. "Ne nälvii toisiaan kuin lauma hyeenoita" (Koe tosi-tv, näe tosi-tv, ESP 08)
6. "Miesparka koiran lailla uikuttaa / Tai ruikuttaa, haistattaa" (Ei haukku haavaa tee, NED 08)
7. "Haasteisiin kuin magneettiin / Tartun kynsin hampain" (Rautaa, GBR 09)
8. "Haavat jos peitän, kuin muumio oon" (Ote elämään, LTU 09)
9. "Sokrateen lailla funtsaillut oon / Askel vei päivin öin kirjastoon" (Selvää selvempää, AZE 09)
10. "Kuin kasvit vettä juovat juurillaan / Sielu kaipaa, -- toista kaipaa" (Maalaus, BLR 10)

Millaisia kokemuksia muilla on? Muistatteko, oletteko käyttäneet vertauksia usein, harvoin vai hyvin harvoin? Onko niitä vaikea keksiä, vai löytyvätkö ne tarpeen vaatiessa siinä missä muutkin sanat? Yritättekö tietoisesti välttää kuluneita kielikuvia (musta kuin yö, sataa kuin saavista)? Jäävätkö toisten keksimät kielikuvat mieleen?

Vertauksen ja metaforan ero ei ole aina niin absoluuttinen kuin kirjaviisaat saattavat uskotella. Niitä voidaan käyttää sujuvasti peräkkäisissä kielikuvissa. Esimerkki nkorpilta: "Luuloni on kuiske, luuloni kuin ruiske" (Saippuaa vai oopperaa?, ESP 10). Ja toinen UFOPOLIlta: "Oot kuin uljas purjelaiva / Olen hento kaarisilta" (Unimaailmassa, POR 09). Vertaus voi yltää myös otsikkoon: Kuin lyriikkaa (nkorppi, ISR 08).

Nopeasti laskien löysin vertauksia yli 20 omasta tekstistäni (runsas neljännes kaikista sanoituksistani). Voi olla, että muut käyttävät kuin-sanaa hiukan säästeliäämmin. Tässä kuitenkin poimintoja parilta vuodelta. Jään odottamaan täydennyksiä kuin hullu puuroa.

1. "Kuin saanut ois kuolemantuomion / Huominen mahdoton" (Sagapo, Tyhjä sydän, TUR 08)
2. "Kasteeseen on niityt peittyneet / Kuin hopeaan" (itikka, Meidän aamujen tunnelma, ISR 08)
3. "Kuin Hermann Maier oon vauhdissa, kylmänä pidän pään" (Timoteus, Pohjakosketus, FIN 09)
4. "Niin kuin päätön kananen / Taikka yksijalkainen / Joten harjoittele" (akuankka13, Hurja humppa, MNE 09)
5. "Vaatehuone on kuin karkkimaa" (Metsis, Tervetuloa Jollakseen, AND 09)
6. "Neiti XXS kuin nukke on / Pikkuruinen, siro ja nuhteeton" (Timoteus, Miss XXS, GER 09)
7. "Soiton soinnukkuus, kuin harras hiljaisuus" (UFOPOLI, Konsertto, SWE 09)
8. "Kaikkee se tuuli taas huokaa / Kuin sil ois huono päivä" (Serduchka, Jos tahdot tän polun nyt kulkee, EST 09)
9. "Mä yöllä virkoan kuin puuma, sätkin, himoan" (nkorppi, Pokaa vampyyri, HUN 09)
10. "Kirjoittakaa... niin kuin munkit aikoinaan" (UFOPOLI, Harhojen kirja, ISL 10)
11. "Kuin lentoon korkeaan sut luotukin vain ois / Ylitse niitetyn kesäheinikon" (TOMItu, Perhonen, BLR 10)
12. "Kuin kekäleet ovat silmät nää / Muu myssyn, huivin sekä pitkän kaavun alle jää" (Diggari, Saavu, prinsessa, HUN 09)

Viesti Kirjoittaja **UFOPOLI** » 28 Elo 2010, 11:39

sziget kirjoitti:Muistatteko, oletteko käyttäneet vertauksia usein, harvoin vai hyvin harvoin?

Tässäpä onkin taas kiinnostava aihe

Kävin koneellisesti läpi koko käännöshistoriani niin osin kuin se tältä koneelta löytyy (mikä lienee 80-90 %). Tulin siihen tulokseen, että käytän tätä keinoa aika säästeliäästi ja lähinnä luomaan tunnelmaa. Seuraavat osumat sain:

"Kuin taikavoimin houkutti / Hän tuotteitansa tutkimaan" (Simpukka, CZE 07)
"Kuin aallot rantaan mä aina palaan syleilyys / Kuin rannan hiekka en koskaan väsy hyväilyys / Kuin uljas laiva saat purjehtia satamaan / Kuin laivan purjeet mut ylös nostat liehumaan" (Kuin aallot rantaan, POR 07)
"On kuin poissa koskaan ollut en ois / Kun sut nähdä saan" (Kuin aallot rantaan, POR 07)
"Kuin runojaan luo jäljet hankeen" (Jäämorsian, POL 08)
"Kuin unissaan hän kehää on jäänyt kiertämään" (Jäämorsian, POL 08)
"Toinen nainen sua hallitsee kuin lasta" (Toinen nainen, UKR 08)
"Kokeilemaan riennä tätä / Niin kuin olis hengenhätä" (Humppaneitsyt, MOL 09)
"Kaamos, kaamos, kaamos, kuin ikuisuus" (Kaamos, RUS 09)

sziget kirjoitti:Onko niitä vaikea keksiä, vai löytyvätkö ne tarpeen vaatiessa siinä missä muutkin sanat?

Koska en muista kiinnittäneeni asiaan erityistä huomiota, vastaan jälkimmäisen vaihtoehdon.

sziget kirjoitti:Yritättekö tietoisesti välttää kuluneita kielikuvia?

Em. otos on aika pieni, mutta ilmeisesti en ainakaan ihan aina

sziget kirjoitti:Jäävätkö toisten keksimät kielikuvat mieleen?

Aika heikosti, mikä on harmi, koska monia hyviä on kyllä ollut. Toisaalta se kertonee siitäkin, että jos kielikuva istuu kontekstiinsa, sen ei kuulukaan herättää erityistä huomiota vaan solahtaa luontevasti joukkoon.

sziget kirjoitti:10. "Kirjoittakaa... niin kuin munkit aikoinaan" (UFOPOLI, Harhojen kirja, ISL 10)

Tässä ei taida varsinaisesti olla paljon metaforista, koska ajatuksenani oli lähinnä kehottaa kirjoittamaan jossain mielessä samalla tavalla kuin munkit, joko määrällisesti, tyylillisesti tai asenteellisesti

Tämän tutkimuksen sivutuotteena muuten havaitsin käyttäneeni kuinka-sanaa todella paljon, sillä noin 75 % haun tuloksista oli niitä

sziget · Viesti Kirjoittaja **sziget** » 30 Elo 2010, 00:04

UFOPOLI kirjoitti:
sziget kirjoitti:10. "Kirjoittakaa... niin kuin munkit aikoinaan" (UFOPOLI, Harhojen kirja, ISL 10)
Tässä ei taida varsinaisesti olla paljon metaforista, koska ajatuksenani oli lähinnä kehottaa kirjoittamaan jossain mielessä samalla tavalla kuin munkit, joko määrällisesti, tyylillisesti tai asenteellisesti

Tosiaan, tuossa eksyin. Esimerkin voisi korvata vaikka Metsiksen Venäjä 09 -hopeakäännöksellä Vaara, jonka kertsi koostui vertaustriosta: "Vaara – kuin tuntematon ranta, kierräthän sen / Vaara – kuin reitti epävarma, vältäthän sen / Vaara – kuin petollinen naama, väistäthän sen / Vaara, vaara, vaara on välittää".

UFOPOLI kirjoitti:Tämän tutkimuksen sivutuotteena muuten havaitsin käyttäneeni kuinka-sanaa todella paljon, sillä noin 75 % haun tuloksista oli niitä

Kas. Minulla kuinka-sana jää kirkkaasti vähemmistöön: olen käyttänyt sitä kahdeksassa tekstissä (toistot mukaan lukien 12 esiintymää). Kuin-sanaa olen käyttänyt muuten kuin vertauksen osana kymmenessä käännöksessä (yht. 16 esiintymää) ja vertauksiin 23 käännöksessä (yht. 48 esiintymää). Vertauksia oli siis paljon enemmän kuin muita kuin-sanoja ja kuinka-sanoja yhteensä.

Mattokauppias · Viesti Kirjoittaja **Mattokauppias** » 07 Syys 2010, 13:07

En todellakaan tiedä mitä konsteja minun pitäisi käyttää laulettavuuden kohentamiseksi. Tavutkin menee suurimmaksi osaksi oikein, mikä tässä muka aina mättää?

nkorppi · Viesti Kirjoittaja **nkorppi** » 07 Syys 2010, 13:17

Mattokauppias kirjoitti:En todellakaan tiedä mitä konsteja minun pitäisi käyttää laulettavuuden kohentamiseksi. Tavutkin menee suurimmaksi osaksi oikein, mikä tässä muka aina mättää?

Jos laulat nauhalle jotain sanoitustasi, se tullee ilmeiseksi -- tai ainakin voimme kertoa mikä mättää. Se on mun mielestä helpompaa kuin selitellä yleisellä tasolla. Riippuu siitä tohditko meidän kuulevan lauluasi -- voithan koneellisesti muuttaa ääntäsi, jos et muuten uskalla.

Rousku · Viesti Kirjoittaja **Rousku** » 19 Syys 2010, 03:45

Miten muuten kääntäessänne suhtaudutte alkuteksteihin, jotka eivät itsekään istu melodiaan kovin hyvin? Kuten nyt käännösvuorossa oleva B-H 2010? Siinähän paikoin lauletaan useampi tavu yhdelle sävelelle, tai sitten venytetään yhtä tavua useamman nuotin matkalle.

nkorppi · Viesti Kirjoittaja **nkorppi** » 19 Syys 2010, 10:07

Rousku kirjoitti:Miten muuten kääntäessänne suhtaudutte alkuteksteihin, jotka eivät itsekään istu melodiaan kovin hyvin? Kuten nyt käännösvuorossa oleva B-H 2010? Siinähän paikoin lauletaan useampi tavu yhdelle sävelelle, tai sitten venytetään yhtä tavua useamman nuotin matkalle.

Mun mielestä on erittäin positiivista, jos alkuesityksen virheet korjataan. Eli en ainakaan tietoisesti anna siitä säälipisteitä, että alkuperäisessä sähelletään.

Mattokauppias · Viesti Kirjoittaja **Mattokauppias** » 19 Syys 2010, 17:47

B-H on kyllä yllättävän vaikea käännettävä. Kuitenkin olen jo setvinyt tekstistäni monia epäkohtia ja nyt vain rakennan sitä entistäkin soljuvammaksi ja teen siitä entistäkin laulettavampaa.

YouTube · Viesti Kirjoittaja **TomppaJr** » 19 Syys 2010, 18:09

Ja mulla siinä ei ollut mitään hankaluuksia

Ekassa säkeistössä oli hakemista mutta kyllä sekin alkoi lutviutumaan. ja nyt olen muokkaillut sanoitusta niin hyväksi kun vain sen voin saada

Viesti Kirjoittaja **UFOPOLI** » 19 Syys 2010, 21:52

Rousku kirjoitti:Miten muuten kääntäessänne suhtaudutte alkuteksteihin, jotka eivät itsekään istu melodiaan kovin hyvin?

Kielissä on paljon vaihtelua sen suhteen, miten sallivia ne ovat painojen, pituuksien ym. suhteen. Suomi, jossa on pitkät sanat, kiinteä paino sekä merkitsevät äännepituudet, on nirsoimmasta päästä. Toisesta ääripäästä löytyy muun muassa korea, joka on aidosti painoton ja pituudeton kieli.

Kysymykseesi tämä liittyy siten, että sillä, mitä alkutekstissä tehdään (tai mitä kieltä se ylipäänsä on), ei ole uudelleensanoitusprosessin kannalta varsinaista merkitystä, ainoastaan melodian rytmillä ja nuottien määrällä. Hyvä sanoitus syntyy samalla tavalla käytetyn kielen sääntöjä noudattaen riippumatta siitä, onko kyseessä ensimmäinen vai kymmenes ko. kappaleeseen kirjoitettu teksti.

Rousku · Viesti Kirjoittaja **Rousku** » 19 Syys 2010, 22:27

Sitten tuokin ongelma, että Bosnia-Hertsegovinan kappale on alun perin esitetty bosniaksi, sitten käännetty englanniksi, ja olisiko siinä jouduttu vähän sävelmänkin rytmiä muokkaamaan? En siltikään tajua, miten "bijes, ostaje bijes" on voitu kääntää "only anger will remain", only sullottu sinne alkuun, ja williä pitää venyttää.

YouTube · Viesti Kirjoittaja **TomppaJr** » 01 Tammi 2011, 12:53

Tätä topicia voisi nostaa, kun uusia kääntäjiä on tänä vuonna tullut paljon puhelinlangoille laulamaan

Tahtoisin nyt ensin kysyä yhdeltä potentiaalisimmista sanoittajista, jonka aiheet ovat usein aivan loistavia, mutta laulettavuudessa on suuria ongelmia, eli Mattokauppiaalta, että miten sinä rakennat sanoituksesi, kerro ihan alusta asti. Oikeasti tahdon että saat lahjasi esiin myös teknisellä puolella

Kun olet kertonut pitkästi miten teet sanoituksesi, uskon että kokeneet sanoittajat voivat kertoa puutteesi ja auttaa sinua eteenpäin.

Usko: sinulla on hirveästi 'talenttiaä tähän hommaan

En ymmärrä mikä mättää ja miksi laulettavuutesi aina on mitä on

Tästä ei sitten TODELLAKAAN kannata vetää hernettä nenään, koetan vaan auttaa.

Mattokauppias

*vetää herneen nenään*

No ei vaan, yleensä aloitan siitä, että tulostan diggiloosta sanat ja katson tavut. Tämä koskee tosin vain englanninkielisiä kappaleita, sillä vaikka muistankin suunnilleen ainakin näin vuoden lopulla jokaisen kappaleen sävelen ym., ovat muut kielet kuin englanti vaikeita käännettäviä ilman musiikkia. No, käännän joka tapauksessa tekstin - ilman musiikkia tai musiikilla (tietenkin ilman musiikkia kääntämäni tekstit lopulta laulelen lävitse musiikin kanssa), sen jälkeen korjaan mielestäni tyhmät virheet ja mietin olisiko ideassa jotain parannettavaa.

Oikeastaan ajattelen aina, että nyt tulee voitto (

), mutta en tiedä mikä mättää laulettavuudessa kokeneiden mielestä, vaikka omasta mielestäni käännös olisikin teknisin puolin hyvä. Aina on jotain tavupainoista ja muista sanomista, enkä loukkaannu siitä, en todellakaan. Mutta miten oppisin itse löytämään nämä heikkouteni teknisissä jutuissa?

No, heitän nyt kysymyksen teille itsestäni.

Mikä on ollut paras käännökseni, tai sanotaanko, että teknisesti paras?

akuankka13 · Viesti Kirjoittaja **akuankka13** » 01 Tammi 2011, 15:41

Mattokauppias kirjoitti: Mikä on ollut paras käännökseni, tai sanotaanko, että teknisesti paras?

Ranska.

YouTube · Viesti Kirjoittaja **TomppaJr** » 01 Tammi 2011, 16:15

Mattokauppias kirjoitti:No ei vaan, yleensä aloitan siitä, että tulostan diggiloosta sanat ja katson tavut. Tämä koskee tosin vain englanninkielisiä kappaleita, sillä vaikka muistankin suunnilleen ainakin näin vuoden lopulla jokaisen kappaleen sävelen ym., ovat muut kielet kuin englanti vaikeita käännettäviä ilman musiikkia. No, käännän joka tapauksessa tekstin - ilman musiikkia tai musiikilla (tietenkin ilman musiikkia kääntämäni tekstit lopulta laulelen lävitse musiikin kanssa), sen jälkeen korjaan mielestäni tyhmät virheet ja mietin olisiko ideassa jotain parannettavaa.

Minä suosittelisin ettet sanoittaisi näitä musiikitta. Kun olet sen ilman musiikkia saanut rakennettua ja kuuntelet sitä läpi, huomannet joitakin virheitä, mutta et tiedä miten korjaisit ne rikkomatta ideaa. Näin sanoituksista tulee epämääräisiä sekä idealtaan että teknisesti. idealtaan siten kun et saa korjattua musiikittomaan aikaan tehtyjä virheitä musiikin kanssakin älykkääksi, ja tekniikaltaan kun päätät jättää joitain tarinan kannalta tärkeitä kohtia mukaan - vaikka niiden tekninen puoli olisi mitä olisi.

Oikeastaan ajattelen aina, että nyt tulee voitto ( ), mutta en tiedä mikä mättää laulettavuudessa kokeneiden mielestä, vaikka omasta mielestäni käännös olisikin teknisin puolin hyvä. Aina on jotain tavupainoista ja muista sanomista, enkä loukkaannu siitä, en todellakaan. Mutta miten oppisin itse löytämään nämä heikkouteni teknisissä jutuissa?

Ehdottomasti huonointa on se sekavuus. Ei koskaan tiedä miten jotkin kohdat pitäisi laulaa, ja kun tekniikka ei ole parhainta, niin ei joskus edes pääse koko kappaleessa (siis en nyt koko sanoitusta tarkoita vaan sellaista yhtä pätkää) enää mukaan missä kohtaa nyt mennään. Ja se auttamattomasti laskee pisteitä kun ei pääse keskittymään kappaleen ideaan kun täytyy koko ajan miettiä miten pitää laulaa. Suosittelen kertosäkeet edes saamaan laulettavuudeltaan täydelliseksi, silloin se antaa vähän anteeksi säkeistöjen virheitä. Tämä on myös minun suurin ongelma. Kertsit hyviä (kait

) mutta säkeistöt ontuvat

No, heitän nyt kysymyksen teille itsestäni.
Mikä on ollut paras käännökseni, tai sanotaanko, että teknisesti paras?

Iso-Britannia. Helppo kappale, johon onnistuit tekemään aika hyvän suorituksen. Idealtaan vielä vähän kämäinen, joten sen takia ei pärjännyt kovin hyvin.

Metsis · Viesti Kirjoittaja **Metsis** » 01 Tammi 2011, 18:55

Jos laulettavuuteen haluaa panostaa niin ehdottomasti käännöstyö musiikin kanssa, mielummin vaikka ilman alk.per. sanoja kuin ilman musiikkia!

Tavumäärä ei ainoastaan pelasta, pitää osata löytää painolliset ja painottomat tavut. Suomen kielessä sanapaino on aina ensimmäisellä tavulla, joten jos lasket tavut, merkkaa myös tavujen painot ja pituudet!

Joskus kun käännöstyö oikein pahasti tökkii, käytän ns. apukäännöstä. Lauleskelen biisin päälle jotain aivan sekavaa ja järjetöntä, mutta niin että sanat sopivat tavuilleen. Tämän jälkeen voin vaihtaa järjettömät sanani järkeviksi niin, että niiden muoto (tavujen pituudet, painot) on sama.

Jos olisin oikein viitseliäs niin tekisin tästä nyt esimerkin, mutta en taida nyt olla.

Viesti Kirjoittaja **UFOPOLI** » 02 Tammi 2011, 12:18

Metsis kirjoitti:Joskus kun käännöstyö oikein pahasti tökkii, käytän ns. apukäännöstä. Lauleskelen biisin päälle jotain aivan sekavaa ja järjetöntä, mutta niin että sanat sopivat tavuilleen.

Apukäännökset on parhaita

Pari sellaista on joskus täällä julkaistukin.

-Statler- · Viesti Kirjoittaja **-Statler-** » 01 Kesä 2011, 20:13

Kun arvioitte sanoituksia, mitkä ovat sellaisia maneereja tai muita seikkoja, joiden perusteella luulette arvaavanne tekijän henkilöllisyyden?

Onko kääntäjien joukossa helpommin arvattavia ja toisaalta niitä, joiden tekstejä ei osaa yhdistää tekijäänsä?

Mitä yksittäinen kääntäjä voisi sanoitustensa suhteen tehdä, jotta hänen anonymiteettinsä säilyisi mahdollisimman pitkään?

Koetteko ongelmaksi sen, jos käännöksen tyyli tai muut seikat luovat voimakkaan mielikuvan mahdollisesta tekijästä?

YouTube · Viesti Kirjoittaja **TomppaJr** » 01 Kesä 2011, 20:44

Akuankka13:n ja TOMItun sanoitukset tunnistan aika helposti.

Ja sitten + Viisut +:n.

Miksi?

akuankka13: hirveästi pitkiä sanoja ja muutenkin vähän eriskummallinen aihe.
TOMitu: useasti aika suora käännös biisistä. Laulettavuudessa joskus ne tietyt takut mistä sen tunnistaa.
+ Viisut +: omituisia, mutta tavallaan hyvin hupaisia aihevalintoja. Laulettavuus liki mahdotonta.

Sitten nämä mahdottomat yhdistettävät ovat -Statler-, Diggari, nkorppi (no korpilta olen nyt saanut jotain tunnuspiirteitä) ja ESC93 (sama kun korpilla) jotka sotken vähän väliä.

Mattokauppiaan ja ESC93:n taas sitten joskus sekoitan kun taas myös TOMItun ja Mattokauppiaan.

Minusta tämä arvailu on oikeastaan aika lystiä.

En tahdo että näitä tyylejä muutetaan!

nkorppi · Viesti Kirjoittaja **nkorppi** » 02 Kesä 2011, 03:05

Olen äärimmäisen huono arvailemaan tekijöitä, joskin osa akuankan sanoituksista on muuttunut tunnistettavammaksi. Yllätyn aina yhä uudelleen että olen laittanut kestomenestyjiä kärkeen, silloinkin kun tasoerot eivät vaikuttaneet suurilta. Usein olen onnistunut arpomaan szigetin kärkeen ilman mitään tietoa tekijästä. TomppaJr:n lätkänvastaisuus paljasti viime sanoituksensa tekijän, koska piilokommentti näytti aika irralliselta yhteydessään. Itse teen todella paljon omakohtaisia tekstejä, mutta paljastukset saattavat olla liian abstraktissa muodossa paljastamaan kuka olen.

Viisukuppila

Käännöstekniikka

Re: Käännöstekniikka

Re: Käännöstekniikka

Re: Käännöstekniikka

Re: Käännöstekniikka

Re: Käännöstekniikka

Re: Käännöstekniikka

Re: Käännöstekniikka

Re: Käännöstekniikka

Re: Käännöstekniikka

Re: Käännöstekniikka

Re: Käännöstekniikka

Re: Käännöstekniikka

Re: Käännöstekniikka

Re: Käännöstekniikka

Re: Käännöstekniikka

Re: Käännöstekniikka

Re: Käännöstekniikka

Re: Käännöstekniikka

Re: Käännöstekniikka

Re: Käännöstekniikka

Re: Käännöstekniikka

Re: Käännöstekniikka

Re: Käännöstekniikka

Re: Käännöstekniikka

Re: Käännöstekniikka

Re: Käännöstekniikka

Re: Käännöstekniikka

Re: Käännöstekniikka

Re: Käännöstekniikka

Re: Käännöstekniikka