Viisukuppila

Akuankka13:n tekstit tosiaan tunnistaa helpommin kuin muiden. Tompastakaan en aina mene takuuseen, samoin kuin en ESC93:sta. Nkopin, szigetin, Timoteuksen ym. sanoitukset ovat vaikeasti tunnistettavissa, TOMItun sanoitukset kuitenkin ovat säännön vahvistavia poikkeuksia.

Itse olen siirtynyt runollisempaan tyyliin, koska se on minulle ominainen, mutta kyllä - haluaisin säilyttää anonymiteettini paremmin tekemällä toisinaan enemmän konkretiaa sisältäviä sanoituksia. Olenkin (ehkä) onnistunut siinä jo pari kertaa. Niqabista en olisi arvannut tekijää heti Auringot jäätyneet iltapäiväänin jälkeen, jos olisin ollut joku muu käännöskilpailuihin aktiivisesti osallistuva.

Lyhyt kysymys: Miten riimitätte? Eli keksittekö riimiparin jonka ympärille oppu rakentuu vai yritättekö keksiä riimejä sitä mukaa mitä etenette?

Nimittäin minulla on riimien kanssa oikeasti ongelmaa.

Mutta onneksi on Riimirenki. Mutta silti riimit ovat minulla usein liian yksinkertaisia. Onko vinkkiä?

TomppaJr kirjoitti: Lyhyt kysymys: Miten riimitätte?

Ne tulee itsekseen jos on tullakseen. Mulle loppusoinnut on ylipäänsä toisarvoinen seikka, mutta kylläpä noita tulee useimmiten tehtyä silti.

Tompalle:

Riimittelijäksi oppii riimittelyä harjoittelemalla.

Jokaisella on varmasti oma keinonsa, mutta sopivien riimiparien hakeminen on ihan hyvä tapa. Ei kuitenkaan pidä olla liian kunnianhimoinen ja hakea koko sanan riimejä (esim. toimintaa - poimintaa) silloin kun pelkkä loppusointu riittää.

Itse olen huomannut, että yleisimmin tulee käytettyä -aan-loppuisia riimejä. Niitä on ihan tuhottomasti ja ne useimmiten pelastavat riimittelijän päivän. Tämä esimerkki koskee siis pitkänä laulettavia tavuja.

Siis:

-aan
-daan
-gaan
-haan
-jaan
-kaan
-laan
-maan
-naan
-paan
-raan
-saan
-taan
-vaan

Jos ei halua käyttää yleisimpiä riimejä, niin sitten vain mielikuvitus laukkaamaan. Muistaakseni Timoteus on joskus onnistunut löytämään riimiparin jopa katakombille. Olisiko ollut trombi; en ole ihan varma.

Ei muuta kuin riimittelemisiin!

Jos on kyseessä aa(n)-loppuinen, niin koitan saada siihen sen edeltävänkin tavun mukaan.. Tuo aa(n) itsessään on jotenkin liian helpolla päästävä.

-Statler- kirjoitti:Kun arvioitte sanoituksia, mitkä ovat sellaisia maneereja tai muita seikkoja, joiden perusteella luulette arvaavanne tekijän henkilöllisyyden?

Toisten maneereja on vaikeampi huomata kuin omia, varsinkin siinä vaiheessa kun ei vielä tiedä tekijää. Itse olen käyttänyt ainakin alkusointua usein ja ennalta aikomatta. Jos se tuntuu sopivan tekstiin, en viitsi tapella vastaan vain ollakseni maneeriton.

-Statler- kirjoitti:Mitä yksittäinen kääntäjä voisi sanoitustensa suhteen tehdä, jotta hänen anonymiteettinsä säilyisi mahdollisimman pitkään?

Ensin pohtisin, miksi tunnistamattomuutta pitäisi varjella. Saako huono teksti sympatiapisteitä, jos sitä luullaan uuden tulokkaan työksi? Tuskin ainakaan paljon. Dissataanko hyvää käännöstä, jos sen uskotaan olevan jonkun vakiomenestyjän tekemä? En usko siihenkään. 2010 oli menestyksekkäin kauteni, enkä silti huomannut mitään syrjintää edes silloin kun käännösteni tekijä oli helposti arvattavissa.

Kysymykseen vastaisin, että kannattaa tehdä mahdollisimman hyviä käännöksiä. Mielestäni Mattokauppiaan mainitsema TOMItukaan ei ole helposti tunnistettava onnistuessaan. Hätäisesti tehdyissä pikakäännöksissä on luultavasti enemmän maneereja kuin hyvissä teksteissä. Timoteus tai UFOPOLI voisi tietysti tehdä tahallaan mahdollisimman huonon sanoituksen ja yllättää kaikki, mutta niin he kyllä häviäisivät enemmän pisteitä kuin voittaisivat. Arvostelun kannalta on tylsää, jos epäilee antavansa jatkuvasti samat pisteet samojen tekijöiden teoksille, mutta todellisuudessa tekijäarvailut ovat alinomaa vääriä ja pisteet samoja vain lyhytaikaisesti.

Tompan riimikysymys oli vaikea. Palaan pian...

Pidän riimeistä ja riimittelen mielelläni. En siis koe ainakaan monitavuisia riimejä taakaksi. Päinvastoin, riimejä etsiessä löytää tavallisesti muutakin sisältöä sanoitukseen.

TomppaJr kirjoitti:Lyhyt kysymys: Miten riimitätte? Eli keksittekö riimiparin jonka ympärille loppu rakentuu vai yritättekö keksiä riimejä sitä mukaa mitä etenette?

Pitkä vastaus. Yritän useimmiten säilyttää alkutekstin riimirakenteen. Varsinkin monitavuiset riimit ovat niin erottuvia, että riimitön käännös tuntuisi köyhältä. Yksitavuisia loppusointuja voi jättää poiskin, mutta laulun samanarvoisia osia on suositeltavaa kohdella samalla tavalla. Jos sanoitus on kokonaisuutena hyvä, riimityksen keventäminen ei estä sitä menestymästä kilpailussa. Kolmas vaihtoehto on riimityksen vahvistaminen. Jos alkutekstin riimittely on huolimatonta, siitä voi tehdä johdonmukaisempaa. Riimittömiin kohtiin voi lisätä riimit, puolisointuja (puoli / kuori) voi korvata täysriimeillä (puoli / huoli), yksitavuisia riimejä (puristaa / lujempaa) kolmitavuisilla (puristaa / kuristaa) jne.

Riimittelyn pääsääntö: hyvä riimi on samanaikaisesti omaperäinen ja luonnollinen. Muut ohjeet ovat vain tämän periaatteen tarkennuksia. Ja länsimainen filosofia vain reunamerkintöjä Platoniin, vai miten se menikään.

1. Työjärjestys.

Lukiessani alkutekstin voin alleviivata riimit ja puolisoinnut. Sanoittamista en silti aloita riimeistä vaan viisun avainkohdasta, usein kertosäkeestä. Jos siinä on riimi, pitää tietenkin hakea sellaista käännöstä, joka säilyttää riimin. Kun sanoituksen aihe on selvillä (esim. Orfeus), mieleen tulee myös sanoja, joita kenties tarvitaan tekstissä (Eurydike, manala, lyyra, laulaa). Tämän jälkeen voi katsoa, mihin kohtiin ne voisivat sopia ja löytyykö joillekin niistä sopivia riimejä (lauloi / pauloi).

En hae erityisesti riimisanoja vaan aiheeseen sopivia sanoja. Löydettyäni hyvän ehdokkaan kokeilen, onko sille riimiä, joka voisi myös sopia tekstiin. Kokeilen päässäni, mutta käytän sanakirjaa aina kun päähän pälkähtää jokin sana (ei välttämättä riimisana), jonka merkityksestä ja käyttötavoista en ole aivan varma. Jos riimiä ei synny, hylkään ehdokkaan ja jatkan etsimistä. Mahdollisesti koko säepari menee silloin uusiksi. Pitää vain välttää kuluneita ja väkisin tehtyjä loppusointuja. Miten?

Ensinnäkin loppusointuja on monenlaisia. Tavallisten sanojen (kuolen / vuolen) lisäksi voi hyödyntää erisnimiä, vieraita kieliä, murteita, lyhenteitä jne., kunhan ei liian usein. Harkitusti käytettyinä epätavalliset riimit voivat piristää tekstiä ja auttaa kääntäjän ulos umpikujasta. Who is Joe Louis? Ken on John Lennon?

2. Yksi- ja useampitavuiset riimit

2.1. Yksitavuiset riimit. Suurin osa euroviisujen loppusoinnuista on yksitavuisia. Niitä ei kai tarvitse hakea Riimirengistä, sillä joukko on suomen kielessä varsin rajallinen. Yksitavuisia sanoja meillä on vähän, joten yleensä toinen tai kumpikin riimiparin jäsen on kolmi- tai useampitavuisen sanan lopputavu: "Etsien käy lapsonen maan / Peittäen turhaan kaipaustaan" (Vexi Salmi).

Pitkiä vokaaleja ja diftongeja näissä tarvitaan useammin kuin lyhytvokaalisia tavuja. Vokaaleja on kahdeksan ja diftongeja 18 erilaista, joskaan kaikki diftongit eivät esiinny sanan lopussa (ey). Mahdollisten riimien valikoimaa kasvattaa se, että riimitavu voi päättyä konsonanttiin (n, t ja s ovat yleisimmät).

Sanoittaja huomaa nopeasti, että jotkut riimitavut ovat hyvin käyttökelpoisia (mm. Statlerin mainitsema -aan) ja jotkut eivät. Esim. yö-riimit ovat kuluneita, ja niiden liikakäyttöä sietää varoa. Riimi ei / vei on myös paljon käytetty mutta niin hyödyllinen, ettei sitä voi bannatakaan. Monet verbit loppuvat yksikön kolmannessa tuu-tavuun (tarjoutuu), jolle ei kuitenkaan tarjoudu pariksi muuta kuin kuluneet yksitavuiset suu, kuu, puu jne. Kyy on uljas eläin, mutta sitä ei pidä tunkea lauluun vain siksi, että tarvitsee riimin sanalle syy.

Yksitavuisten riimien keksiminen on ehkä tylsää ja mekaanista puuhaa, toisaalta myös helppoa. Monitavuiset riimit herättävät enemmän huomiota, joten niiden eteen kannattaa nähdä hiukan vaivaakin.

2.2. Monitavuiset riimit. Vaativia riimityksiä on useammin hauskoissa kuin vakavissa lauluissa (ESP 08, UKR 09). Vaativiin luen myös viisut, joissa on rap-osa (ISR 07, MKD 08 ja 10). Käännöksen pitäisi pyrkiä riimeissä suunnilleen alkutekstin tasolle, muuten vaikutelma voi olla köyhä ja lattea. Jos yksitavuisten riimien valikoima on suomen kielessä pienehkö, monitavuisia on käytännössä loputon määrä. Pitää vain valita riimisanoja, jotka sopivat niin täydellisesti aiheeseen, että lukija hyväksyy riimin mukisematta. Helppoa joskus, mahdollista aina.

Toistetaan pääsääntö: hyvä riimi on samanaikaisesti omaperäinen ja luonnollinen. Näiden kahden vaatimuksen painotus vaihtelee: perinteinen balladi vaatii vähemmän omaperäisyyttä, huumoritekstissä voi helpommin tinkiä luonnollisuudesta. Sääntö on kuitenkin aina hyödyllinen.

3. Pääsäännön soveltaminen

3.1. Omaperäisyys. Kuluneita loppusointuja kannattaa varoa. En tarkoita totaalikieltoa, ovathan yö ja työ tärkeitä asioita ihmiselämässä ja myös laululyriikassa, mutta jos samassa sanoituksessa on paljon kuluneita riimejä, arvostelija saattaa nyrpistää nenäänsä. Hankalaa tässä on se, ettei kuluneisuudelle ole objektiivisia kriteerejä. Kulunut riimi on se, jonka yleisö kokee kuluneeksi.

Mitä enemmän kuulee perinteisiä suomalaisia iskelmiä, sitä herkemmäksi tulee nuhruisille riimeille. Riimit antaa / kantaa / rantaa, illoin / silloin / milloin, vienee / lienee, nainen / -lainen, soutaa / noutaa jne. ovat kuluneita siksi, että niille on helppo löytää käyttöä iskelmässä. Jos sanoittaja ei tiedä tarkasti, onko jokin riimi kulunut vai tuore, hän voi arvata.

Ensimmäisenä mieleen tuleva riimi on usein huono. Jos aiheena on sota, en ehkä käyttäisi riimiä kaatuu / maatuu, koska se on niin itsestään selvä. Sodassa sotilaita kaatuu, ja kaatunut epäilemättä maatuu, ellei pääse ajoissa krematorioon. Lauluissa useimmin käytetyille sanoille on vaikea löytää tuoreen kuuloisia riimipareja, joten ei kannata sijoittaa näitä sanoja rivien loppuun. Esim. rakastin / pakastin voi jättää kylmäksi, jos Mikko Alatalon Syli ja Kari Tapion Viisitoista kesää ovat tuttuja lauluja. Eikä rakkaus / pakkaus ole ainakaan parempi.

Riimi kuuseen / puuseen voisi äkkiseltään kuulostaa hyvinkin luovalta, mutta Slovenia 08 -kisassa se löytyi peräti kahdesta tekstistä. Näin siksi, että "Suksi kuuseen!" oli luonteva vastine laulun nimifraasille "Vrag naj vzame". Molemmat käännökset olivat silti ihan hyviä.

3.2. Luonnollisuus. Väkisin väännettyjä riimejä kannattaa varoa. Vakavassa tekstissäkin voi käyttää vitsikkäitä riimejä - esim. Martti Syrjä on ollut tässä oikein taitava - mutta riimiparin molempien osien pitää istua tekstiin luontevasti eikä elvistellä kukkona tunkiolla.

Väkinäisessä riimissä yksi tai useampi soinnutettu sana tuntuu olevan mukana vain riimin takia. Jos tämä on kovin läpinäkyvää, hauskakin riimi voi menettää hauskuutensa ja arvostelija nyrpistää taas nenäänsä. Uskalsin sijoittaa lampaan, ilveksen ja suden jääkiekosta kertovaan käännökseen, mutta peura ei sopisi mihin tahansa seuraan eikä naali välttämättä maaliin tai edes puolustajaksi.

Lopuksi lisäisin, että riimin omaperäisyys / luonnollisuus riippuu aina myös siitä, miten ja missä yhteydessä sitä käytetään. Marraskuu / mandoliinipuu (Heikki Salo) viehättää enemmän kuin pelkkä kuu / puu.

Kiitokset tästä todella paljon. Tästä tulee vielä hyödyllinen ohje minulla (ja takuulla muillekin).

^ Ei kestä, enkä tiedä, onko siitä ohjeeksi. Yritin vain kuvata, miten itse suhtaudun riimeihin. Yksitavuisista vielä: yksi suosikeistani on oida-loppuinen verbityyppi, jota voi hyödyntää oi- ja oin-loppuisissa riimeissä. Monet oida-verbit ovat harvinaisia laululyriikassa, siksi niitä ei voi ujuttaa jokaiseen käännökseen, mutta joitakin tiedän käyttäneeni: pokkuroida, salamoida, hallinnoida, symboloida...

Listatessani aan-päätteisiä riimejä ylenkatsoin turhaan b-kirjainta. Nimittäin tuli tässä mieleen, että jokin kuuma tanssikäännös saattaisi sisältää vaikkapa riimit rumbaan / zumbaan.

^ Tosin tuo olisi umbaan- eikä aan-riimi. Pääsäännön mukaan riimin edellyttämä äänteellinen yhtäläisyys alkaa yleensä viimeisestä nousussa olevasta vokaalista tai vokaaliyhtymästä. Kaksitavuinen sana sointuu molemmilta tavuiltaan tai ei lainkaan, paitsi jos tietoisesti rikotaan sanapaino: Tanssitaan / Tuu rumbaan!

Turvautuisin ehkä carambaan, jos kiroillaan, tai marimbaan, jos soitetaan. Edellistä voi espanjalaisesti painottaen käyttää myös amba-riimiin samban kanssa, kuten Kalle Tappinen tietää.

^ Joo, ja jos tehdään matka Karibiaan, mennään Hispaniolaan, Jamaikaan, Antiguaan ja Barbudaan, Dominicaan, Grenadaan, Saint Luciaan, Dominikaaniseen tasavaltaan, Havannaan ja ennen muuta tietysti Kuubaan.

Hmm... tästähän voisi tehdä oivallisen loma-aiheisen käännöksen jo näillä perustein...

^ Saletisti natsaa!

Tein kerran listan, johon poimin jokaisesta siihenastisesta käännöksestäni yhden sanan, jota en ollut käyttänyt aikaisemmin. Myös Timoteus ja UFOPOLI laativat silloin vastaavat listat. Sanojen tarkkailu toimii eräänlaisena terävyysharjoituksena: käännös ei ehkä ole kovin hyvä, jos sen kaikki sanat ovat tuttuja aiemmista töistäni. Tässäkin puuhassa viihdearvo on silti tärkeämpi kuin mahdollinen hyöty.

Uuden sanan ei tarvitse olla millään tavalla erikoinen. Ainoa kriteeri on, että käytän sitä ensimmäistä kertaa. En tarkistanut vanhoja käännöksiä hakutoiminnolla vaan luotin muistiini. Uusi lista alkaa lokakuun 2008 Puola-kisasta ja päättyy äskeiseen Itävaltaan. Myös erikoiskilpailut ovat mukana (paitsi Työlki ellää -englanninnos).

2008
poistattaa - eunukki - viehe - tositeevee - hurtta - lasisokkelo - vuoristolainen - kymmensormijärjestelmä - vaatimattomuus - kierrättää - syöpäläinen - vitilumi

2009
karaoke - nuotintaa - miljöö - faustinen - kosteikko - eetteri - ballerina - lennonjohtotorni - juurtaa - kuolettaa - juudas - kudelma - limppu - ratas - filmaattinen - muumio - metalliaate - sonnustautua - ynnätä - marjanpoiminta - eine - pohatta - suvi - hongikko - roudata - metafora - trapetsi - funtsailla

2010
korvaton - lyyra - pahis - okra - uskalikko - eldorado - parransänki - luokkatietoisuus - hame - verkosto - rikkihappo - surrata - karkaista - muudan - ahjo - seireeni - kansanauto - kirskuna - hybris - vemputtaa - ahtoinen - orgasmi - pääkalloluola - parila - marto

2011
scheisse - mäntysuopa - puola - tornado - nenänkaivu - arkkitehti - sirottua - alkeishiukkanen - papukaija - frisbee

Mattokauppias kirjoitti:Akuankka13:n tekstit tosiaan tunnistaa helpommin kuin muiden. Tompastakaan en aina mene takuuseen, samoin kuin en ESC93:sta. Nkopin, szigetin, Timoteuksen ym. sanoitukset ovat vaikeasti tunnistettavissa, TOMItun sanoitukset kuitenkin ovat säännön vahvistavia poikkeuksia.

Italian kommenttiketjussa osuit oikeaan luonnehtimalla erästä käännöstä minun näköisekseni. Mitkä seikat johtivat siihen, että arvasit sanoituksen olevan minun tekemäni?

Mikä tekee ankan teksteistä helposti tunnistettavia? Onko tekstien tunnistettavuus yleisellä tasolla hyvä vai huono asia? Muutkin saavat vastata.

-Statler- kirjoitti:Italian kommenttiketjussa osuit oikeaan luonnehtimalla erästä käännöstä minun näköisekseni. Mitkä seikat johtivat siihen, että arvasit sanoituksen olevan minun tekemäni?

Tekstisi oli omasta mielestäni tyylillesi uskollisesti hyvin kerronnallinen, sikäli miten olen tyylisi mieltänyt. Jälki on usein puettu hyvin suorasukaiseen muotoon, eikä kaikkea automaattisesti ymmärrä luettavaksi vertauskuvallisena, kuten eräiden sanoittajakollegoidesi. Toki suurimmasta osasta sanoituksistasi löytää myös toisen puolen, mutta pääasiassa olen käsittänyt, että pidät tarinan etenemistä merkittävimpänä seikkana. Riimittelyssäkin onnistut kerta toisensa jälkeen, sanavalintasi ovat eläviä, joskaan eivät ylilennokkaita. Kokemus näkyy ja tuntuu. Työsi ovat vain niin statlereita - ja ainoastaan hyvällä tavalla.

-Statler- kirjoitti:Mikä tekee ankan teksteistä helposti tunnistettavia? Onko tekstien tunnistettavuus yleisellä tasolla hyvä vai huono asia?

Vastaan lyhyesti: Ankan teksteistä tunnistettavia tekee absurdius ja hänen oikeisiin paikkoihin viljelemänsä sivistyssanat.

Yleisesti tekstien tunnistettavuus on hyvä asia. On kääntäjälle eduksi, jos hänelle kehittyy oma persoonallinen tyylinsä. Vaikka juuri jokin tietty sanoitus kääntäjältä ei olisi niinkään lukijansa mieleen, lukija voi silti antaa lisäpisteitä tyylistä, jolla teksti on kirjoitettu. Tietenkin kääntäjän pitäisi myös osata rikkoa rajojansa sekä kokeilla erilaisia tapoja kirjoittaa, jotta kisoista saataisiin mahdollisimman eläviä.

^ Kiitos vastauksista. Kuten muissakin asioissa, tässäkin on arvokasta saada palautetta omasta työstään ulkopuolisen silmin.

Mattokauppias kirjoitti:pidät tarinan etenemistä merkittävimpänä seikkana.

Ainakaan Belgian-käännöksessäni ei tapahtunut mitään, joten ehkä se oli poikkeus "tuotannossani". Yleisesti ottaen linjaisin, että jos viisussa on vain vähän rivejä tai jos rivit vain toistavat itseään, mitään tarvetta moniulotteiselle tarinalle ei ole. Jos taas kyse on hyvin tekstipainotteisesta viisusta (Italia, San Marino), käännöksessäkin täytyy "tapahtua" jotain. Jos alkuperäiskappale vyöryttää koko ajan uusia rivejä, kääntäjäkään ei voi jäädä ainoastaan pyörittelemään samoja juttuja.

Mattokauppias kirjoitti:Riimittelyssäkin onnistut kerta toisensa jälkeen

Olet aiemmin todennut riimittelyn rajoittavan liikaa käännöstyötä. Oletko yhä samaa mieltä vai näemmekö pian omissa sanoituksissasi riimejä riimien perään? Se voisi tuoda melkoisen määrän lisäpisteitä. Oma linjaukseni on ollut, että jos alkuperäistekstissä on riimi, sellainen tulisi olla myös käännöksessä. Sanoitusten arvioinnissa ja pisteidenannossa otan tämänkin asian huomioon.

Mattokauppias kirjoitti:Yleisesti tekstien tunnistettavuus on hyvä asia. On kääntäjälle eduksi, jos hänelle kehittyy oma persoonallinen tyylinsä. Vaikka juuri jokin tietty sanoitus kääntäjältä ei olisi niinkään lukijansa mieleen, lukija voi silti antaa lisäpisteitä tyylistä, jolla teksti on kirjoitettu.

Jos kääntäjien tunnistaminen tekstien takaa on hyvä asia, nykytilanne vain muutamine vakiokääntäjineen lienee paikallaan. Välillä kuitenkin muistelen kaihoisasti vuotta 2007, jolloin kisoissa oli säännöllisesti toistakymmentä osallistujaa. Otaksun, että monien kääntäjien tietyt ominaispiirteet hukkuivat tuolloin helpommin massaan. En voi muitta mutkitta hyväksyä, että kääntäjien oikeaan osunut tunnistaminen on pelkästään hyvä asia. Mielestäni jonkinasteinen anonyymius kuuluu pelin henkeen; muutenhan käännösten tekijöiden nimet voisi julkistaa käännösotsikoiden yhteydessä.

Mattokauppias kirjoitti:Tietenkin kääntäjän pitäisi myös osata rikkoa rajojansa sekä kokeilla erilaisia tapoja kirjoittaa, jotta kisoista saataisiin mahdollisimman eläviä.

On hyvinkin mahdollista, että lähiviikkojen aikana teen jotain sellaista, mitä en ole käännöskisoissa koskaan aiemmin tehnyt. Tässä vaiheessa kuitenkin vielä hys...

-Statler- kirjoitti:

Mattokauppias kirjoitti:Riimittelyssäkin onnistut kerta toisensa jälkeen

Olet aiemmin todennut riimittelyn rajoittavan liikaa käännöstyötä. Oletko yhä samaa mieltä vai näemmekö pian omissa sanoituksissasi riimejä riimien perään? Se voisi tuoda melkoisen määrän lisäpisteitä. Oma linjaukseni on ollut, että jos alkuperäistekstissä on riimi, sellainen tulisi olla myös käännöksessä. Sanoitusten arvioinnissa ja pisteidenannossa otan tämänkin asian huomioon.

Silloin tällöin ja toisinaan olen edelleen sitä mieltä, että riimittely rajoittaa käännöstyötä. Kun niin pirusti haluaisi jonkin asian sanotuksi tekstissä, mutta riimiä sanalle ei vain ole. Nykyisin olen kuitenkin huomannut, että taituruus piileekin siinä, kun osaa päästää irti alkuperäisestä ideastaan tai vähintään etsiä sille kiertoilmauksia. Arkisistakin asioista saa riimejä, kieltä kannattaa yksinkertaistaa. Tätä oivallusta olen myös pyrkinyt soveltamaan omissa käännöksissäni viime aikoina. Linjauksesi alkuperäistekstin mukaisista riimeistä on hyvä, neuvo on ohjannut melko paljon myös itseäni.

Mattokauppias kirjoitti: Nykyisin olen kuitenkin huomannut, että taituruus piileekin siinä, kun osaa päästää irti alkuperäisestä ideastaan tai vähintään etsiä sille kiertoilmauksia.

Luulen, että olet sanoittamisen ytimessä - siis sen perusteella, mitä minä siitä ymmärrän. Jos ideaansa ei osaa pukea sopiviksi sanoiksi, on tehtävä jonkinlainen kompromissi. Tämä ei koske pelkkää riimittelyä vaan kaikkea sanoittamista. Minä ainakin joudun käyttämään oikeanlaisten sanojen hakemiseen joka kerta paljon aikaa. Siinä ei briljanteinkaan idea paljon auta, jos sanat eivät ota sopiakseen. Minun näkökulmastani sanoittaminen onkin idean ja varsinaisen toteutuksen välillä käytävää vuoropuhelua.

Tuo sana kompromissi ei taida sittenkään olla paras nimitys kuvaamaan sanoitusprosessin etenemistä. Sillä on tähän tarkoitukseen liian kielteinen kaiku. Ehkä ajatusten muodostumista lopulliseksi tuotokseksi pitäisikin lähestyä ennemminkin idean jalostumisena ja kehittymisenä. Ideat kun ovat jokaisella elämänalueella "vain" ideoita ja toteutunut lopputulos usein varsin erinäköinen. Sanoittaminen ei liene erillinen saareke ihmiselämästä tässäkään mielessä.

Oletko huomannut runojesi muuttuneen jollain tapaa sen jälkeen kun aloitit tämän käännösharrastuksen?