Viisukuppila

UFOPOLI kirjoitti: Saanko lainata tästä itselleni uuden allekirjoituksen?

Siitä vain. Minussa ei selvästi ole poliitikon vikaa, kun en tule ajatelleeksi, miltä jokin lause saattaa vaikuttaa asiayhteydestään irrotettuna.

UFOPOLI kirjoitti:Tutkin muuten myös esiintymälistaa vielä hieman pidemmälle ja poimin myös kolmen ja neljän kerran sanoista kiinnostavimmat:

Njps. Sieltä alkoi jo löytyä epätavallisempia sanoja. Vähemmän yllättäen moni sopii yhteen kansojen ja kahleiden kanssa.

UFOPOLI kirjoitti:Tästä tulinkin tajunneeksi, että kyllähän minäkin olen jo kertaalleen itseäni parodioinut. Tulos tosin oli toisesta päästä pistetaulukkoa kuin Timoteuun tapauksessa. Haluatteko arvata?

Arvaisin jos osaisin. Albania-käännöksen Kuolen pois muistan olleen lähtökohdiltaan parodia, mutta oletin sen parodioivan laulua eikä kääntäjää. Hauskoja käännöksiä on ollut lukuisia, niistä Seiska antaa vastauksen (jolle annoin liian vähän pisteitä) ja Tutkimusmatka sisälsivät myös vihjeen tekijästä, mutta kumpaakaan en veikkaisi itseparodiaksi. Liian hyviä siihen tarkoitukseen. Jokin ei-niin-hyvä mieluummin, esimerkiksi Kosinta.

Pitäisi olla vainu siitä, millaisia aiheita tai sisältöjä kääntäjä pitää itselleen tunnusomaisina, ja niin paljon en voi vielä sanoa edes omista töistäni. Perustan itseni kanssa komitean asian selvittämiseksi.

Mun käännöstekniikka on ihan totaallisesti hukassa. En saa aikaiseksi edes yhtä kelpaavaa lausetta saati koko käännöstä. Apukäännöksen tekemisestä saattaisi olla hyötyä, mutta siihen ei riitä kärsivällisyys. Muutenkin tuntuu että nyt käännetään ihan vääriä biisejä eikä mun nykyiset tunnetilat sovi ympättäväksi niihin. Missä kaikki teiniangst-biisit joihin saan taas tehä jotain tuska-kahleet-aiheista höpönlöpönlöppöä!?

Auttakkee! Tahtoisin niin kovasti kääntää taas mutta kun ei vaan osaa enää.

Minulla alkaa talvihorrokseen vaipunut muusani näyttämään pientä elon merkkiä kylläkin sellaisen kappaleen yhteydessä, joka ei kuulu kauden käännettäviin.

Tässä eilittäin, liikennevaloissa vihreää valoa odotellessani tulin havainneeksi, että Lili & Susien " Gimme gimme gimme...show me heaven"iin sopisi ihan mainiosti käännös "Liki, liki, liki...tuu mun kylkeen".

Herätetäänpä tätäkin keskustelua henkiin! Kollega kysyi pari vuotta sitten, miten käännösprosessit ihmisillä alkavat. Pohjaksi UFOPOLIn vastaus alla:

UFOPOLI kirjoitti: Prosessi alkaa useimmiten siitä, että joko spontaanisti tai kappaletta päässä pyörittelemällä saan jonkinlaisen konsepti-idean, johon yleensä liittyy yksittäinen fraasi johonkin kohtaan kertosäettä, harvemmin muuta osaa.

Näin minullakin. Ja tämä tapahtuu yleensä jossain muualla kuin koneen ääressä. Eli jonkinlainen konsepti on olemassa siinä vaiheessa, kun istuudun koneen ääreen ja ryhdyn käännösprojektin käynnistyspuuhiin.

UFOPOLI kirjoitti: Täytän luonnostelevasti kappaleen valittuun teemaan sopivin, ensimmäisenä mieleen tulevin sanoin. Tavumäärät päättelen kuuntelemalla, sillä olen todennut sen toimivammaksi kuin kirjoitetusta tekstistä laskemisen.

Aivan ensiksi otan Diggiloosta printin ja kuuntelen kappaleen läpi kynä kädessä. Alleviivaan alkuperäistekstin painotetut tavut ja merkitsen myös mahdolliset ve-e-enytykset tai tavujen yhdistelyt samalle nuotille (joita espanjan ja katalaanin kielissä harrastetaan kovasti, "too-does" eikä "to-do es"). Sitten kirjoitan jo luonnostellut peruslauseen ylös ja alan keksiä sanoitusta paperia tuijottaen…

Yleensä mielikuvitukseni jaksaa keksiä vain yhden tai korkeintaan kaksi vaihtoehtoa. Usein se toinenkin vaihtoehto sijoitetaan jonnekin, eri mutta ehkä vastaavaan paikkaan, kun se nyt kerran tuli keksittyä ja rytmikin sopii. Se, mitä olen saanut keksittyä, ohjaileekin sitten juonen kulkua aika tehokkaasti, en siis päätä sitä etukäteen.

Keskityn aika paljon riimeihin. Niiden paikka ei aina ole sama kuin alkuperäistekstissä, ei aina edes eri samanlaisissa säkeistöissä, mutta aina niitä on oltava, mitä syvempiä sen parempi. Pidän joskus kunnia-asiana keksiä mahdollisimman syviä riimejä, jopa 2 tavun riimejä (hyvä-syvä). Aina tosin ei tarvitse, ja monesti yhdenkin tavun riimit riittävät vallan hyvin. Jos tulee rivejä, jotka eivät loppusoinnu minkään muun rivin kanssa, tarkistan asian vielä kerran, voinko jättää riimin keksimisen sikseen.

Jaksan yhtä mittaa keksiä ehkä kertosäkeen ja 1.säkeistön. Sitten jatkan yleisenä seuraavana päivänä. Tarvitsen siis kunnolliseen käännökseen monta eri päivää, joiden aikana saatan päässäni luonnostella uusia kohtia melodiaa ja rytmiä muistinvaraisesti muistaen.

UFOPOLI kirjoitti: Kun joka kohdassa näin on jotain, alan parannella sanoitusta sieltä täältä. Jossain vaiheessa jätän työn hautumaan saadakseni päivän aikana uusia kehitysideoita. Jonkin ajan kuluttua parannuksia ei enää tule tai aika loppuu, jolloin teksti on valmis.

Suoritan koekuunteluita, joiden yhteydessä havaitsen epätäydelliset kohdat ja pyrin korjaamaan ne. Joitakin sanoja joudun yleensä muuttamaan ja ehkä jopa täydentämään nuotteja, joita en ollut havainnut alussa. Mutta pääosin on siis tullut käytettyä yhtä ja samaa perusideaa alusta lähtien.

Epätäydellisyydeksi voidaan myös laskea liian kuluneiden sanojen tai riimien käyttö.

UFOPOLI kirjoitti: Lopullisella versiolla on yleensä enää aika vähän tekemistä ensimmäisen luonnoksen kanssa.

Minulla päinvastoin on hyvinkin paljon yhteistä ensimmäisen luonnoksen kanssa Aika ei elämässä riittäisi tätä täydellisempään yritykseen. Jotkut kuulemma kokeilevat useampia vaihtoehtotekstejä kokonaisuudessaan! En millään jaksaisi sellaista.

Sanoisin, että minulla suurin kynnys on keksiä itse sanoja käännökseen. En lue runoja enkä juurikaan iskelmätekstejä, enemmän tulee luettua asiakieltä, raportteja, sanomalehtiä, asiakirjoja ym. Ei siis kovinkaan hedelmällistä runouden keksimiselle.

Vaatimuksia käännöksille on loppujen lopuksi hirveästi. Listaanpa kaikkia, mitä on kuultu:

- pitäisi olla mielenkiintoisia sanoja
- sanojen pitäisi olla olemassa olevia ja ymmärrettyjä

- ei saisi olla täytesanoja eikä täytetavuja
- jokaiselle nuotille pitäisi saada tavu

- tarinan pitäisi pysyä kasassa
- tarina ei saisi olla liian tavallinen

- pitäisi olla riimejä monissa paikoissa
- ei saisi olla kliseemäisiä riimejä

- painotukset pitäisi olla oikein
- tavujen pituudet pitäisi olla oikein

Listatkaa vain lisää, jos tuli muita mieleen.

Huomasitte varmaan, että jaoin vaatimukset pareihin. Viimeistä paria lukuun ottamatta jokainen pari muodostui kahdesta vaatimuksesta, jotka hankaloittavat saman parin toisen vaatimuksen toteutumista.

Onko jokainen näistä teille arvostellessanne yhtä tärkeä, vai ovatko toiset vaatimukset tärkeämpiä kuin muut? Teenkö esim. virheen, kun satsaan loppusointuihin (riimeihin) joskus painotusten kustannuksella? Onko pahempi, jos tavuja on liikaa kuin liian vähän, vai päinvastoin? Onko tavujen puuttuminen (jolloin edellistä tavua joutuu vee-enyttämään) pienempi paha kuin se, että kyseinen ”tyhjä” nuotti täytettäisiin täytesanalla tai täytetavulla?

UFOPOLI kirjoitti:

Kollega kirjoitti: Nyt pyytäisin kommentteja sen suhteen, että onko tässä tekstissä teknisiä virheitä/ häiritseviä kohtia tavutuksen (lyhyet/pitkät) suhteen ?

Katsotaanpa:

Paketti saapuu ja kakarat
tavara kaada arestiin
se meni siihen tilaisuus
kai koski saatiin kauemmaks`
jo moni tulee pakettiin
se otettiin ja kadotus

Yllä ongelmakohdat lihavoituina. Kaksi "paketti" ja "tavara" ovat painotus-, "kakarat" ja "kadotus" pituusongelmia.

Minä en ole ihan samaa mieltä siitä, että nuo painotustapaukset olisivat varsinaisesti ongelmia. Tottahan ne ovat painollisia nuotteja, mutta minua ei haittaa, vaikka niihin on käytetty 2.tavuja. ”ket”-tavu on kuitenkin konsonanttiin päättyvä, mikä kompensoi paljonkin sen normaalia painottomuutta suomen kielessä. Myöskään aivan lyhyt ”va”-tavu ei jostain syystä häiritse. Ainakaan itse en pysty tällaisia tiukkoja painotusohjeita noudattamaan ilman, että juonen loogisuus kärsisi. Helppoahan se olisi, jos voisi käyttää vain satunnaissanoja, jotka olisivat teknisesti oikein.

Tulee mieleen JukkaV:n yksi käännösvuodelta 2002 (Tanska), jossa oli ”avautuvat haat, karkaaVAT lamPAAT, minut valloitTAA ainaKIN oSAAT”. Eivät oudot painotukset häirinneet yhtään, tekivät tekstistä vain persoonallisemman!

Pituusongelmissa olen ehkä minäkin tarkempi, lyhyen tavun venyttäminen pitkällä nuotilla ei kuulosta hyvältä.

Edellisessä viestissä mainitsemiani vaatimuksia on todella vaikeaa noudattaa kaikkia samalla kertaa. Esim. jos välttää täytesanoja kuin ruttoa, laulettavuus kärsii ja siitä joku rokottaa. Pitäisikö siis keksiä jokin aivan muu sana tilalle, jolloin kenties hieno, mielikuvituksellinen ja epätavallinen sana joudutaan pudottamaan pois?

Ja kun varsin moni englanninkielinen teksti alkaa yhden tavun sanalla (vaikkapa ”I”), jota seuraa heti seuraavassa sanassa painollinen tavu (vaikkapa ”know”, siis koko lause ”I know”), mikä pakottaisi käyttämään käännöksessä ekana sanana yksitavuista suomen sanaa, niin miten hitossa te onnistutte keksimään sille jonkin ei-täytesanan?? Yksitavuisista suomen sanoista suurin osa lienee täytesanoiksi luokiteltavia?

Mistä vaatimuksista te muut tingitte mieluummin kuin muista?

Huilumies kirjoitti:Jaksan yhtä mittaa keksiä ehkä kertosäkeen ja 1.säkeistön. Sitten jatkan yleisenä seuraavana päivänä.

Aina on eduksi, jos ehtii ajatella käännöstä useana päivänä. Kun alkuteksti on paperilla, etsin ideaa ja makustelen kertosäettä mielessäni töissä tai missä tahansa. Kahvilat ovat mukavia. Aloitettu teksti on melkein pakko tehdä valmiiksi, vaikka se jäisi viimeiseen yöhön, kuten usein käy. Silloinkin kannattaa välillä keittää teetä ja katsoa vaikka telkkua. Aivot jumiutuvat, jos tuijottaa liian kauan paperia.

Huilumies kirjoitti:Sanoisin, että minulla suurin kynnys on keksiä itse sanoja käännökseen. En lue runoja enkä juurikaan iskelmätekstejä, enemmän tulee luettua asiakieltä, raportteja, sanomalehtiä, asiakirjoja ym.

Kaikki sanat kelpaavat, niitähän kielessä riittää. Sopivat sanat löytyvät kokeilemalla, mutta yhtä tärkeää on kokeilla erilaisia rakenteita: sivulauseita, lauseenvastikkeita, säkeenylityksiä, vaihtoehtoisia sanajärjestyksiä jne., mikä nyt milloinkin auttaa eteenpäin ja ulos umpikujasta.

Huilumies kirjoitti:Onko jokainen näistä teille arvostellessanne yhtä tärkeä, vai ovatko toiset vaatimukset tärkeämpiä kuin muut? Teenkö esim. virheen, kun satsaan loppusointuihin (riimeihin) joskus painotusten kustannuksella?

Ks. esim. Timoteuksen näkemys Alankomaat 2007 -kisan kommenteissa (Käännösarkisto > 2007 > sivu 2). Oma tärkeysjärjestykseni on 1) tavumäärät, 2) sanapainot ja 3) tavujen pituudet. Jos tavumäärät heittelevät, käännöstä on vaikea arvioida. Jos painot ontuvat, kieli ei kuulosta suomelta. Toistojen ja riimityksen säilyttäminen ovat enemmän makuasioita. En vaadi sataprosenttista uskollisuutta alkutekstin rakenteelle muilta enkä itseltänikään. Riimit yleensä säilytän, koska pidän riimittelystä.

Huilumies kirjoitti:Ja kun varsin moni englanninkielinen teksti alkaa yhden tavun sanalla (vaikkapa ”I”), jota seuraa heti seuraavassa sanassa painollinen tavu (vaikkapa ”know”, siis koko lause ”I know”), mikä pakottaisi käyttämään käännöksessä ekana sanana yksitavuista suomen sanaa, niin miten hitossa te onnistutte keksimään sille jonkin ei-täytesanan?? Yksitavuisista suomen sanoista suurin osa lienee täytesanoiksi luokiteltavia?

Pakolliset yksitavuiset kiusaavat ehkä enemmän sanoituksen tekijää kuin lukijaa. Totta, yksitavuisia on suomen kielessä niukasti, mutta monet niistä ovat hyvin yleisiä ja helposti tekstiin solahtavia. Hyvässä sanoituksessa ei ole täytesanoja, vaan jokaisella sanalla on jokin mielekäs tehtävä. Yritän kyllä vähän varoa, etten käyttäisi täsmälleen samoja yksitavuisia joka käännöksessä.

Voisitteko UFOPOLI ja muutkin vastata tähän:

Huilumies kirjoitti: Edellisessä viestissä mainitsemiani vaatimuksia on todella vaikeaa noudattaa kaikkia samalla kertaa. Esim. jos välttää täytesanoja kuin ruttoa, laulettavuus kärsii ja siitä joku rokottaa. Pitäisikö siis keksiä jokin aivan muu sana tilalle, jolloin kenties hieno, mielikuvituksellinen ja epätavallinen sana joudutaan pudottamaan pois?

Niin, oudoksun kammoa täytesanoja kohtaan. Nehän vain tekevät tekstistä näppärämmän, kun jokaista säveltä vastaa yksi tavu tekstissä, sen sijaan että joutuisi venyttämään ko. tavua! Eli täytesanat parantavat laulettavuutta, onko se huono asia? Vaihtoehtoja niiden käytöllehän ovat:
a) jättää ne laittamatta, jolloin "laulettavuus kärsii" kun tekstissä on "aukko", siis joutuu venyttämään yhtä tavua kahdelle sävelelelle
b) vaihtaa rivin muita sanoja matemaattis-rytmisesti osuvimpiin sanoihin, jolloin saatetaan joutua vaihtamaan ne omaperäiset, tunnelmalliset sanat jotka jo keksi, tylsempiin tai epäloogisempiin sanoihin. Sitäpaitsi arkielämässä on muutakin tekemistä kuin rukkailla jo muuten kelvollista tekstiä...

Eivätkö sekä a) että b) ole mielestänne huonoja asioita? Minusta ovat.

Kyllä minä sen myönnän, että jos yhdellä rivillä on peräkkäin esim. sanat "kun nyt siis vain taas", niin sopiikin sakottaa, koska selkeästi ei ole yritettykään keksiä mitään mielenkiintoisempia sanoja. Mutta hyvin sijoitettu yksittäinen täytesana, joka auttaa laulettavuutta ja saa kauniit sanat säilymään, ei mielestäni saisi pelkällä olemassaolollaan pudottaa muuten hyvää käännöstä alaspäin. Jokainen arvostelkoon miten tahtoo, mutta ilmoitan tässä vain sen, että minua tällaiset "hyvät" täytesanat EIVÄT häiritse.

Huilumies wrote:Teenkö esim. virheen, kun satsaan loppusointuihin (riimeihin) joskus painotusten kustannuksella?

Teet.

Itse arvostan riimejä ja sakotan vähintäänkin "muuten tasatilanteessa" sitä, jolla riimit ovat vähissä.

Painotuksista olen tosiaan sitä mieltä, että tavallisesti painoton, runsas (konsonanttiin tai pitkään vokaaliin päättyvä) tavu voi toimittaa "painollisen tavun" virkaa, jos muuten on vaikea löytää sopivampaa ratkaisua. Lyhyt painoton tavu ei sen sijaan sovi siihen.

Muistakaamme nyt toki, että Kuppilan käännöskisojen erikoisuushan on juuri tämä tarkka laulettavuus alkuperäisteoksen mukaan. Normaalistihan suomeksi coveroiva artisti mukauttaisi rytmiä suomeksi sanoittajan tekstiin sopivaksi. Meillä ei ole näin, mutta älkäämme olko yliankaria... Teksteissä on muitakin ansioita kuin oikeat painotukset, ja monet etabloituneet suomalaiset artistithan käyttävät tahallaan erilaisia painotuksia, ainakin Kaija Koo ja räp-artisti Mariska

Huilumies kirjoitti:Teenkö esim. virheen, kun satsaan loppusointuihin (riimeihin) joskus painotusten kustannuksella?

Minusta loppusoinnut ja sanapainot eivät kilpaile keskenään. Jos riimi on kaksitavuinen, säkeen toiseksi viimeisen tavun pitää olla painollinen ja sillä hyvä. Sääntöjä voi rikkoa esim. huumorin varjolla, mutta normaalisti sanat tikka ja vasikka eivät muodosta riimiä. Jos sanapainot tuottavat ongelmia muualla kuin säkeen lopussa, niistä ei voi syyttää riimitystä.

Huilumies kirjoitti:Niin, oudoksun kammoa täytesanoja kohtaan.

En tiedosta mitään kammoa. Kun yksitavuisia tarvitaan, täytyy vain nöyrästi valita ne yksitavuiset, jotka toimivat parhaiten osana tekstiä. Ja jos ne toimivat, ne eivät ole täytesanoja.

Huilumies kirjoitti:Vaihtoehtoja niiden käytöllehän ovat:
a) jättää ne laittamatta, jolloin "laulettavuus kärsii" kun tekstissä on "aukko", siis joutuu venyttämään yhtä tavua kahdelle sävelelelle

Tällaista vaihtoehtoa ei oikeastaan ole. Alkutekstin tavumääriä kannattaa noudattaa. Poikkeuksia: joskus tavujen määrä on tulkinnanvarainen, ja joskus tavun venyttäminen usealle sävelelle esiintyy jo alkuteoksessa.

Huilumies kirjoitti:b) vaihtaa rivin muita sanoja matemaattis-rytmisesti osuvimpiin sanoihin, jolloin saatetaan joutua vaihtamaan ne omaperäiset, tunnelmalliset sanat jotka jo keksi, tylsempiin tai epäloogisempiin sanoihin. Sitäpaitsi arkielämässä on muutakin tekemistä kuin rukkailla jo muuten kelvollista tekstiä...

Sanan voi sijoittaa tekstiin monella tavalla, mutta jos mitään luontevaa tapaa ei löydy, on parasta etsiä muita sanoja. Se on tietenkin totta, että teksti voi jäädä raakileeksi aikapulan takia, ja joskus aikakaan ei auta. Parhaissa käännöksissä on usein myös onnea mukana.

Huilumies kirjoitti:-- älkäämme olko yliankaria... Teksteissä on muitakin ansioita kuin oikeat painotukset, ja monet etabloituneet suomalaiset artistithan käyttävät tahallaan erilaisia painotuksia, ainakin Kaija Koo ja räp-artisti Mariska

Pieniä virheitä voin katsoa läpi sormien, jos sanoitus on muuten hyvä. Suomen kielessä sanan pääpaino on kuitenkin yhä ensimmäisellä tavulla, ei koskaan toisella. Räp on oma lajinsa, siinä sääntöjä voidaan rikkoa tietoisesti. Kaija Koosta ja Lauri Tähkästä on kaksi erilaista tulkintaa: 1) He ovat siinä asemassa, että voivat rikkoa sääntöjä, vaikkei musiikin laji sitä oikeuttaisikaan. 2) Heidän sanoituksensa ovat teknisesti huonoja.

Maailma on eläintarha (Timoteus / Itävalta 2003)

Eläimiä ei saa tuoda viisulavalle, mutta laulaa niistä saa. Koira esiintyy Diggiloon hakukoneen mukaan neljässä viisussa (mm. Suomi 1983), kissa vain yhdessä (Itävalta 1995). Kalasta ei ole laulanut kukaan.

Kiteytyneet sanonnat ja vertaukset sisältävät eläimiä (vanha kettu, pirteä kuin peipponen), jotka voivat niiden kautta päästä mukaan käännöksiin. Yllättävän paljon on myös käännöksiä, joissa eläin on jo otsikossa. Olen itse tehnyt 14 eläinkäännöstä, niistä peräti 11 viime vuonna:

Kyykäärme (Kyykäärme, Belgia 07)
Sika (Nainen ja Jumala, Kypros 08)
Nalle (Aikaisin, Tanska 08)
Kana (Huudan, Bosnia-Hertsegovina 08)
Piraija, hai (Ollaan rosvoja vain, Latvia 08)
Hiiri (Mies vai hiiri? Slovenia 08)
Kala (Syötti, Armenia 08)
Hyeena (Koe tosi-tv, näe tosi-tv, Espanja 08)
Koira (Ei haukku haavaa tee, Alankomaat 08)
Kauris (Vuoristolainen, Sveitsi 08)
Kissa (Qwerty, Kreikka 08)
Syöpäläinen (Rauhaa täytyy puolustaa, Georgia 08)
Lohi (Kafkaa, Latvia 09)
Sus(i) (Ote elämään, Liettua 09)

Muuttolinnut ja perhoset ovat iskelmäsanoitusten vakiokalustoa, ja niitä on nähty usein täälläkin. Timoteus on ollut monien eläinsanoitusten takana. Tässä poimintoja viime vuosilta. Listaa saa jatkaa.

itikka - Eläinten yö (Alankomaat 06, 12 lajia)
Horvath - Koiras vai naaras (Sopuli) (Portugali 06)
Diggari - Kissa ja hiiri (Espanja 06, myös tiikeri ja leijona)

AnnFredi - Koira sen tietää (Armenia 07)
Timoteus - Feeniks (Moldova 07)
TOMItu - Perhonen (Slovenia 07)
Nata - Pandat ja naiset (Andorra 07)
Timoteus - Hilda (Ranska 07, sika)
itikka - Kobran voit kesyttää (Turkki 07)
wigwam - Funkhyönteinen (Belgia 07)
itikka - Tunturin balladi (Albania 07, hyttynen)
Timoteus - Sukulainen orangin (Tšekki 07)
nkorppi - Perinne (Tšekki 07, supikoira)
The_Sipi - Muuttolinnun tie (Irlanti 07)
-Statler- - Kalahari (Bulgaria 07, kameli)
Timoteus - Laulaa lintujen kanssa (Ruotsi 07, useita lajeja)

TOMItu - Musta kissa (Kypros 08, kissaeläimiä)
-Statler- - Lintubongari (Tšekki 08, useita lajeja)
AnnFredi - Hevoset (Viro 08)
AnnFredi - Leppäkertut (Bosnia-Hertsegovina 08)
Diggari - Pieni kesälaulu (Belgia 08, mehiläinen, krokotiili)
Timoteus - Baletti laitumella (Israel 08, lammas)
nkorppi - Viehe veteen (Armenia 08, kala, ilves)
Timoteus - Korpille täydet (Irlanti 08)
Metsis - Päästä irti (Slovenia 08, mehiläishaukka)
Sagapo - Kiuru (Kreikka 08)
Halima - Nallekarhu (Kroatia 08)

Timoteus - Sopulit (Kypros 09)
akuankka13 - Kiiltomatojen ihmeellinen elämä (Parodia tulikärpäsistä) (Kypros 09)
UFOPOLI - Luonnotar (Kypros 09, perhonen)
TOMItu - Metsästys (Ruotsi 09, kauris, karhu, kärppä)
Timoteus - Niilin hanhet (Kroatia 09)

Mulla oli jänis mukana Liettua-käännöksessäni 2002 Ja TOMITUlla oli Metto (metso) 2004.

Ja onhan vielä käännös nimeltä "Norsut edelleen lähestyy..."

//UFOPOLIkin taisi käyttää norsua Turkki-käännöksessään Afrikkalainen rytmi.
Apua, näitähän on vaikka kuinka paljon. Nkorpin Belgia-käännös 2008 ja Bulgaria 09-käännökseni sisältävät molemmat eläimen.

En tiedä onko tämä oikea ketju, mutta missä voisi varmistaa, että käännökseni olisi edes oikein riimitelty tai että sanat sopisivat viisun tunnelmaan ja saada käännöksestään palautetta ennen käännöskisaa, vai onko tämä edes mahdollista?

Serduchka kirjoitti:missä voisi (...) saada käännöksestään palautetta ennen käännöskisaa, vai onko tämä edes mahdollista?

Eipä tuo ainakaan käännöskisojen / Viisukuppilan puitteissa ole mahdollista. Jos sanoitukset voisi tarkastuttaa etukäteen, anonymiteetti menisi.

Mutta miksi sanoituksia pitäisi voida tarkastuttaa etukäteen? Eikö kilpailu sinänsä toteuta halutun tarkoituksen eli sanoituksestaan saa pisteiden ja kommenttien muodossa palautetta. Tästä palautteesta voi oppia seuraavia sanoituksiaan varten. Jos palautetta ei saa tarpeeksi tai se tuntuu epäselvältä, kysymällä saa yleensä selvennyksiä.

Serduchka kirjoitti:missä voisi varmistaa, että käännökseni olisi edes oikein riimitelty tai että sanat sopisivat viisun tunnelmaan

Riimien oikeellisuus tai sanojen sopiminen tunnelmaan ei minusta ole ollut ongelmasi. Tekniikkapuolella ongelmasi ovat perustavampaa luokkaa eli tavujen pituudet ja sanapainot ovat liian usein vääriä. Sisältöpuolella taas minua on vaivannut sanoitustesi koherenssin puute, epäjohdonmukaisuus, josta Viron kommenttiketjussa yritinkin virittää kanssasi keskustelua.

Seuraava ei ole avain menestykseen vaan pelkästään henkilökohtainen kannanotto: pitäisin sanoituksistasi hyvin todennäköisesti enemmän, jos et lukittautuisi "viisun tunnelmaan sopiviin" sanoihin. Jos sanoitus on teemallisesti samantyyppinen kuin muut mutta häviää niille toteutuksessa, sille ei ole mahdollista antaa muuta kuin minimipisteet. Jos sanoitus sen sijaan kertoisi siitä, miten kostonhimoiset kertakäyttölautaset särkevät astianpesukoneen tanssimalla vallankumoushenkistä ripaskaa sen päällä, sanoitus ainakin erottuisi joukosta ja voisi viehättävällä absurdiudellaan ohittaa teknisesti onnistuneempia kilpakumppaneitaan. Tietysti sanoitus voi erottua teemallisesti joukosta myös olematta absurdi.

Toisaalta taas alkuperäiseen teemaan pohjautuva käännös saattaa kiilata "kertakäyttölautasten ripaskan" ohi toisilla äänestäjillä. Makuja on monia ja mukaan mahtuu. Ennen kuin rajan ylittää, tulee ne tuntea.

TOMItu kirjoitti:Toisaalta taas alkuperäiseen teemaan pohjautuva käännös saattaa kiilata "kertakäyttölautasten ripaskan" ohi toisilla äänestäjillä.

Siksi sanoinkin, että mielipiteeni on vain omani eikä yleinen. Vaan eipä silti. Auttoiko sovinnaisuus ja tunnelmaan sopivuus Serduchkaa esimerkiksi Albanian ja Viron kisoissa? Pisterivin perusteella ei. Kertakäyttölautasten ripaskalla ei olisi voinut mennä ainakaan sen huonommin.

Timoteus kirjoitti:Auttoiko sovinnaisuus ja tunnelmaan sopivuus Serduchkaa esimerkiksi Albanian ja Viron kisoissa? Pisterivin perusteella ei. Kertakäyttölautasten ripaskalla ei olisi voinut mennä ainakaan sen huonommin.

Eikös tuo liene selviö sijoituksen perusteella?

Mutta takaisin asiaan, itselleni uppoaa tosi harvoin tämmöiset alkuperäissanoitusta tai esitystä jollain muotoa halventavat käännökset. Huumori on tietysti toinen osa-alue, missä taiteillaan kapean nuoran yllä.

Hmm. Kertakäyttölautaset kuuluvat ilmeisesti jälkimmäiseen kategoriaan. Yritin kyllä ensin miettiä, kuka euroviisuesiintyjä olisi muistuttanut kostonhimoista kertakäyttölautasta mutten keksinyt ketään.

Toden totta! Harmi vain, että kyseinen kisa meni jo vuosia sitten ohi. Ja hieno käännösideakin tuli jo paljastettua.

Timoteus kirjoitti:

Serduchka kirjoitti:missä voisi varmistaa, että käännökseni olisi edes oikein riimitelty tai että sanat sopisivat viisun tunnelmaan

Riimien oikeellisuus tai sanojen sopiminen tunnelmaan ei minusta ole ollut ongelmasi. Tekniikkapuolella ongelmasi ovat perustavampaa luokkaa eli tavujen pituudet ja sanapainot ovat liian usein vääriä. Sisältöpuolella taas minua on vaivannut sanoitustesi koherenssin puute, epäjohdonmukaisuus, josta Viron kommenttiketjussa yritinkin virittää kanssasi keskustelua.

Seuraava ei ole avain menestykseen vaan pelkästään henkilökohtainen kannanotto: pitäisin sanoituksistasi hyvin todennäköisesti enemmän, jos et lukittautuisi "viisun tunnelmaan sopiviin" sanoihin. Jos sanoitus on teemallisesti samantyyppinen kuin muut mutta häviää niille toteutuksessa, sille ei ole mahdollista antaa muuta kuin minimipisteet. Jos sanoitus sen sijaan kertoisi siitä, miten kostonhimoiset kertakäyttölautaset särkevät astianpesukoneen tanssimalla vallankumoushenkistä ripaskaa sen päällä, sanoitus ainakin erottuisi joukosta ja voisi viehättävällä absurdiudellaan ohittaa teknisesti onnistuneempia kilpakumppaneitaan. Tietysti sanoitus voi erottua teemallisesti joukosta myös olematta absurdi.

Kiitos Timoteus Pyrin saamaan sisältöä käännöksiini, yksi käännös onkin jo tehty raakaversioksi ja pitäisi sitä vielä parannella... Tavujen pituuksia pitää oikeasti katsoa, jos niissä kerran on ollut joillain ongelmia Todellakin haluaisi sen yhden palkintopallisijan

TOMItu kirjoitti:

Timoteus kirjoitti:Auttoiko sovinnaisuus ja tunnelmaan sopivuus Serduchkaa esimerkiksi Albanian ja Viron kisoissa? Pisterivin perusteella ei. Kertakäyttölautasten ripaskalla ei olisi voinut mennä ainakaan sen huonommin.

Eikös tuo liene selviö sijoituksen perusteella?

Mutta takaisin asiaan, itselleni uppoaa tosi harvoin tämmöiset alkuperäissanoitusta tai esitystä jollain muotoa halventavat käännökset. Huumori on tietysti toinen osa-alue, missä taiteillaan kapean nuoran yllä.

Käännöskisoissa on ollut kaksi suurta trendiä:

Alkuvuosina trendi oli, että piti tehdä tyylikäs ja ”uskottava” sanoitus, joka olisi kelvannut ihan ”oikeaksi”, levytettäväksi ja myytäväksi, jonkun kotimaisen artistin laulamaksi suomenkieliseksi versioksi. Siinä trendissä eivät ”erilaiset” sanoitukset menestyneet, tai ainakin niiden piti olla todella nerokkaita menestyäkseen. Suurin osa kisavoittajista, joita voi ihailla Käännösgaaloissa 2002-2004, oli enemmän tai vähemmän samaa tarinaa tai tunnelmaa kuin alkuperäissanoituksessa eikä ”hulvattomia” tekstejä niiden joukosta löydy juurikaan.

Sittemmin, vuonna 2006 tai viimeistään 2007, kääntäjäkaartin vaihduttua merkittävästi, päästiin tilanteeseen, jossa ”hulvattomia” tekstejä alettiin arvostaa paljon enemmän kuin tasaisen tyylikkäitä tunnelman ja sisällön säilyttäviä tekstejä, jotka ovat nykyään, armon vuonna 2009, ilmeisesti täysin out ja tuntuvat arvostelijoiden mielestä tylsiltä, niistä saanee jo miinuspisteitä.

En kaipaa paluuta entiseen, esim. Käännösgaalasta 2004 hyvin monet kisaajat olivat tylsähköjä tekstejä kun niitä vertaa nykyisiin, mutta en liioin pidä siitä, että tunnelman- ja sisällön säilyttäjällä on nykyisin mahdotonta menestyä. (En tässä tarkistanut tämän vuoden voittajalistaa, toivottavasti olen edes hieman väärässä.) Eikö molempia voisi arvostaa ainakin periaatteessa? Miinuspisteitä tulkoon puutteellisesta tekniikasta tai juonesta tai tunnelman rikkoutumisesta, ja pluspisteitä tulkoon onnistuneesta tekniikasta tai tunnelmasta sekä mielikuvituksellisesta juonesta. Oli teksti sitten alkuperäisajatusta tukeva tai ei.

Ja heh, varmasti kaikilla on sama: alkuperäiskappaletta ”halventavat” tekstit miellyttävät silloin kun alkuperäiskappale ei miellytä, ja toisin päin. Siitä syystä en arvostanut Viron 2009 huumoritekstejä, mutta iloitsin Itävallan 2002 vastaavista