Azar Aoi
Azar Aoi on pieni saarivaltio keskellä suurta merta. Siellä ilmasto on sateinen ja kolea ympäri vuoden. Niinä harvoina päivinä kun ei sada, taivas on häikäisevän sininen. Poutapäivät ovat aoilaisessa kulttuurissa kansallisia vapaapäiviä, joina kansalaiset kerääntyvät rannalle katselemaan taivasta, rukoilemaan ja lukemaan pyhää vaaleansinistä kirjaa. Kirjat ovat muutenkin erittäin tärkeitä, sillä oppineisuus on korkeassa arvossa. Maan pääkaupunki Al-Azar on kuuluisa vuotuisista suurista kirjamessuistaan, jotka houkuttelevat turisteja ympäri maailman. Messut järjestetään sisätiloissa, koska muuten kirjat kastuvat.
Itä-Nøgternøn tasavalta
Nøgternø on arktisella alueella sijaitseva saari, joka kuului vuosisatoja kokonaisuudessaan Nøgternøn kuningaskunnalle. Lähinnä nimellistä valtaa omaava kuningasperhe nauttii tänäkin päivänä maassa pääsääntöisesti vankkaa suosiota. Tästä huolimatta saaren itäosissa alkoi muutama vuosikymmen takaperin levitä monarkiaa vastustavia ajatuksia.
25 vuotta sitten kiihkeä monarkian vihaaja Hjalmar Hørgenstrøtten onnistui kampanjoimaan itsensä Itä-Nøgternøn aluevaltuuston johtoon lupailemalla kansanäänestystä alueen itsenäisyydestä. Kansanäänestys myös järjestettiin, ja itsenäisyyden kannattajat voittivat selvin luvuin. Kuningasperhe ja koko muu saari tosin piti äänestystä laittomana, mutta tämä ei estänyt Itä-Nøgternøa julistautumasta itsenäiseksi tasavallaksi. Itä-Nøgternøn asema on tänäkin päivänä kiistanalainen, eivätkä läheskään kaikki valtiot edelleenkään tunnusta alueen itsenäisyyttä.
Itä-Nøgternø on periaatteessa demokraattinen tasavalta, jossa parlamentin edustajat valitaan vaaleilla 5 vuoden välein. Käytännössä maan presidenttinä sen itsenäistymisestä saakka toimineella Hørgenstrøttenilla on diktaattorin valtaoikeudet, joita hän myös kernaasti käyttää. Epäselvästä asemastaan ja kyseenalaisesta maineestaan huolimatta maalta on viime vuosina hyväksytty mukaan edustajia esimerkiksi urheilu- ja musiikkilpailuihin, ja Itä-Nøgternøn Curling-maajoukkue onkin saavuttanut menestystä maailmalla. Maassa on myös rikas musiikkikulttuuri, johon valtion johto ei ole toistaiseksi nähnyt aiheelliseksi puuttua. Talvi on keskeinen elementti maan kulttuurissa - onhan koko Nøgternøn saarella talviset olosuhteet suurimman osan vuodesta.
Patania
Patania on saarivaltio Itämerellä. Sen pinta-ala on noin 90 000 neliökilometriä ja väkiluku noin 4 miljoonaa. Patanian pääkaupunki on Kellos, joka sijaitsee maan keskellä. Patania on monikulttuurinen maa, jossa asuu ihmisiä eri puolilta maailmaa. Maan virallinen kieli on englanti, mutta siellä puhutaan myös monia muita kieliä, kuten mandariinikiinaa, arabiaa, persiaa ja puolaa. Virallisen vähemmistökielen asemassa on makedonian kieli. Patanian kulttuuri on rikas ja monipuolinen, ja siinä on vaikutteita eri puolilta maailmaa. Patania on kehittynyt maa, jossa on korkea elintaso. Maan talous perustuu viihdeteollisuuteen, palveluihin ja maataloustuotantoon. Patania on myös tärkeä matkailukohde, ja siellä on paljon Unescon maailmanperintökohteita.
Bängersaaret
Bängersaaret löydettiin ja luotiin noitavainojen aikaan. Moraalittomat naiset eli niin sanotut noidat oli tarkoitus hävittää ja jättää tuhkineen asumattomalle saarelle. Päätöksen tehnyt kuningas kuitenkin pyörsi ajatuksensa sirtäessään saarelle valtionsa kultavarat, itsensä ja luottohenkilönsä palvelusväkineen.
Noidat valittiin lähinnä ulkonäönsä perusteella. Heitä lastattiin mukaan kymmenittäin kuninkaan silmäniloksi. Kuningas teki Bängersaarista oman huvittelusaarensa ja jätti entisen maansa ruton kouriin kärvistelemään. Bängersaarten ensimmäiset vuosikymmenet olivat kaikkea muuta kuin seesteisiä. Vuosikymmenet pitivät sisällään valtataistelua sekä lukuisia salamurhia, joihin kuului myös kuninkaan myrkytys.
Salamurhatun kuninkaan rakastajatteret ottivat yllättäen vallan ja onnistuivat masinoimaan saarelle oman valtiomuodon & itsenäisyyden. Sadassa vuodessa viidensadan siirtolaisen joukkio oli kasvanut sataan tuhanteen. Asukkaista miehiä oli vain kahdeksasosa. Alhaista mieskantaa yritettiin paikata muun muassa Lähi-idän orjakaupoilla.
Bängersaarista ja sen orgioista kohistiin etenkin 1800-luvulla. Sitä pidettiin maanpäällisenä helvettinä - miehistä moni eli orjuudessa naisten hallitessa. Väkiluku oli kasvanut lähes miljoonaan. Turismi kukoisti, sillä maassa oli lupa tehdä kaikkea sitä, mikä oli muualla luvatonta ja moraalitonta. Bängersaarten rietas elämäntapa halveksutti ulkopuolisia lopulta niin suuresti, että maa miehitettiin ulkovaltioiden yhteistyössä kymmeniksi vuosiksi. Se oli suuri takaisku Bängersaarten omavaraiselle taloudelle ja kulttuurille.
Maailmansotien aikaan Bängersaaret kuitenkin vapautui ulkovaltioiden eripuran takia. Turismi ja juhlinta alkoivat jälleen kukoistaa ja miehet saivat myös viimein oikeuden vaikuttaa maan politiikkaan. Nykypäivänä Bängersaaret tunnetaan nuorten aikuisten biletyssaarena ja mm. kauneuskilpailu Miss Universaalin pitopaikkana. Maan kaunis ja monikulttuurillinen väkilukukin on kasvanut jo kahteen miljoonaan.
Toisaa
Toisaalla ei ole maantieteellisiä rajoja, pelkkiä huhupuheita ja kateellisten saunapieruja. Toisaalle on syntynyt maailman suurin sulatusuuni, jossa kansat ja oravat läpi historian ovat yhtyneet toisiinsa. Toisaalla voi osallistua reggaevisaan, liittyä Mensaan ja jopa lipoa Marin umaamisia haaroja. Toisaalta joku voisi väittää kaiken olevan vain myötähäpeällistä tekotaidetta majakan valokeilassa. Toisaalla kohoaa myös massiivinen tulivuori, jonka kraatterissa kuplii menneisyyden alkuhämäristä pulppuavia helmiä ja lahnoja. Toisaalle pääsee. Toisaalta ei pois. Pönöä, eikö?
Greimpalmia
On vuosi 2094. Greimpalmian tasavalta (esp. República de Greimpalmia, engl. Republic of Graham–Palmeria) sijaitsee Antarktiksen niemimaalla Etelämantereen pohjoisimmassa osassa.
Greimpalmian pääkaupunki on Esperanza. Argentiinan vuonna 1953 perustama tutkimusasema laajeni kaupungiksi vuonna 2058, kun kaivostoiminta Antarktiksen niemimaalla kävi taloudellisesti kannattavaksi jäätiköiden sulamisen seurauksena. Niemimaalle rakennettiin 2060-luvulla useita kaupunkeja ja niiden tarvitsemaa infrastruktuuria. Huoltovarmuuden kehittämiseksi Argentiina perusti kasvihuoneita ja salli kalastuksen ja hylkeenpyynnin niemimaan aluevesillä. Niemimaasta tuli Argentiinan 24:s maakunta nimellä San Martínin maa (esp. Tierra de San Martín).
2070-luvun suuri korventuminen (La Quemazón) aiheutti pakolaisuutta tropiikista kohti napoja. Argentiinan hallitus päätti perustaa Antarktikselle pakolaisleirejä maakunnan kustannuksella. Maakunta kieltäytyi ja julistautui vuonna 2077 itsenäiseksi Yhdysvaltain ja Ison-Britannian tuella. Maan nimeksi valittiin suojelijamaiden käyttämää paikannimistöä kunnioittaen Grahamin- ja Palmerinmaa (esp. Tierra de Graham y Palmer, engl. Graham and Palmer Land). Kansan suussa hankalakäyttöinen nimi lyheni nopeasti muotoon Greimpalmia, joka virallistettiin myöhemmin. Maan lipun syvänsininen ja valkoinen symboloivat vuodenaikojen vastakohtaisuutta. Kuparinen kilpi, hakku ja vasara edustavat maan luonnonvaroja ja kaivosteollisuutta.
Suurvaltojen välisten jännitteiden kiristyessä Greimpalmia kauppasi maaoikeuksia miljardööreille, jotka rakennuttivat maahan bunkkereita pahimman varalta. Luokkaerot kärjistyivät. Vuoden 2086 tapahtuma (El Evento) ei koskettanut Etelämantereen valtioita suoraan. Ne välttyivät myös pahimmalta laskeumalta. Koska Greimpalmia oli tuonut suurimman osan tarvitsemistaan elintarvikkeista, muuta maailmaa kohdannut hävitys aiheutti kuitenkin nälänhädän. Työväki nousi kapinaan, jossa yläluokan bunkkerit vallattiin ja ryöstettiin. Muutamassa vuodessa maan väkiluku puolittui. Vaikka pahimman yli on päästy, elpyminen on hidasta. Ulkomaankaupan romahdettua Greimpalmian täytyy monipuolistaa elinkeinorakennettaan, mikä on vaikeaa El Eventon jälkeisessä teknologisesti taantuneessa pääomaköyhässä maailmassa.
Ihmiskunnan kohtaamia katastrofeja pidetään Greimpalmiassa lyhytnäköisen kapitalismin ja vaalisykleihin nojaavan edustuksellisen demokratian valuvikojen aiheuttamina. Vanhan maailman talous- ja yhteiskuntamalleista onkin luovuttu. Uudessa, vuoden 2089 perustuslaissa maan hallintotavaksi valittiin demarkia. Päättäjiä ei valita suosituimmuusäänestyksillä vaan arvalla halukkaiden täysivaltaisten kansalaisten joukosta. Yksityisomistusta on rajoitettu varallisuuden keskittymisen estämiseksi. Toisaalta harva omisti enää muutenkaan kovin paljon.
Kuurinkynnään vapaavaltio
Motto: Non me, sed nos (en minä, vaan me)
Sijainti ja väestö: Niemenin alajuoksulla 5400 neliökilometriä + neliökilometri Kuurin kynnästä, aluevesiä Kuurinhaffissa. Noin 340 000 asukasta. Pääkaupunki Raganita (ent. Tilsit, ent. Sovetsk), 110 000 asukasta. Virallinen kieli saksa, mutta äidinkielenään väestö puhuu myös liettuaa, venäjää, puolaa, ukrainaa, jiddišiä, latviaa ja romaniaa. Maata pidetään kulttuurisesti hyvin yhtenäisenä.
Historiasta: Toisen maailmansodan aikaan maatalousväestö uhrautuvaisesti piilotti perunakuopissaan kymmeniä tuhansia juutalaisia, romaneja ja vasemmistointellektuelleja, ja tästä liittoutuneet palkitsivat heidät omalla valtiollaan. (Lisäksi Neuvostoliitolla saattoi olla asiassa taka-ajatuksensa.) Ulkopoliittisesti valtio on jyrkän puolueeton ja liittoutumaton.
Yhteiskunnasta: Sosialistinen yhtenäisyyspuolue on ainoa sallittu puolue, mutta kukaan ei oikein tiedä, mitä silläkään tekee. Päätöksenteko on hajautettu paikallisille, työpaikkakohtaisille ym. komiteoille, joihin kaikki täysi-ikäiset voivat osallistua. Komiteat keskustelevat loputtomasti ja päättävät hitaasti. Ne lähettävät edustajiaan 120-jäseniseen parlamenttiin, jonka jäsenet vaihtuvat koko ajan ja joka säätää lait, joilla yleensä kielletään jotakin. Tapana on aina ensin kieltää kaikki uusi siksi aikaa, että sen vaikutuksia muualla tarkkaillaan, ja vasta sitten poistaa kielto - jos sittenkään. Hiljattain kiellettiin skuutit, ja mm. taustamusiikki myymälöissä on edelleen kiellettyä. (Motto: Antaa muiden potea lastentaudit puolestamme.)
Valtio omistaa tuotantolaitokset. Ulkomaisia investointeja ei haluta, joten merkittävää teollisuutta ei ole. Tärkeimmät vientituotteet ovat mallasohra ja härkäpavut. Koska vienti on vähäistä, on tuontikin, joten vähän kaikki on vanhaa ja pitää osata korjata itse. Käsityötaidot kukoistavatkin. Maan konservoijat ovat erityisen kuuluja: Heitä lähetetään ulkomaiden museoihin työprikaateina, ja näin hankitaan valtion kassaan tuloja. Kotimaassa miltei kaikki onkin jo konservoitu - mm. 400 historiallista tuulimyllyä, jotka iästään huolimatta ovat tärkeä osa energiahuoltoa.
Valtio määrää jokaiselle koulutus- ja työpaikan. Koska maassa ei ole yliopistoa, sellaiseen määrätyt lähetetään oppiin ulkomaille. Sinne ahneimmat jäävätkin, sillä kotimaassa kaikesta työstä maksetaan sama palkka. Jääjiä ei kuitenkaan parjata tai maanitella takaisin, sillä valtiossa halutaan asuvan vain niiden, joille systeemi on mieleen. Muuttajat sitä paitsi muistavat entistä kotimaataan anteliain rahalahjoituksin. Väkilukua pitää yllä korkeahko syntyvyys, mitä edistävät laadukas äitiyshuolto, lapsilisät, tylsät telkkuohjelmat ja se, että kaikki menee illalla kiinni viimeistään kello 23.00.
Mitenpä sitten tavallinen kansalainen arkeaan elää? Töissä hän käy ja onkin ammatistaan ylpeä ja tekee kiirehtimättä hyvää jälkeä. Epäkohdat hän tuo julki asianmukaisessa komiteassa. (Motto: Virheestä emme rankaise, vaan opimme.) Lautaselleen hän mättää perunaa ja läskisoosia tai silakkaa, ja huuhtoo annoksen alas kirnupiimällä. Illalla jos ei ole jotain korjausaskaretta, hän piipahtaa paikallisen panimon pubiin oluelle. Siellä hän saattaa myös musisoida!
Hexian (和弦)
Kaukoidässä sijaitseva Hexian (和弦) on perustuslaillinen keisarikunta, joka pitää myyttisenä perustajanaan ja suojeluspyhimyksenään taolaista kuolematonta Han Xiangzia. Qingfu (清府) on maan pääkaupunki, joka on nimetty suojelupyhimyksen kohteliaisuusnimen mukaan (Qingfu, 清夫). Maan virallinen kieli on mandariinikiina, mutta myös kantoninkiina, wu-kiina ja hokkien ovat tunnustettuja vähemmistökieliä. Maan väkiluku on 180 miljoonaa ja sen kansallislaulu on Han Xiangzin säveltämä Tian Hua Yin (天花引).
Suuri keisari Hongxian (洪弦) nosti valtakuntansa alueelliseksi suurvallaksi yhdistettyään erään despoottikeisarin seurauksena sekasortoon ajautuneen maan 500 vuotta sitten. Hän perusti myös Keisarillisen orkesterin ja jätti perinnökseen niin taloudellisesti kuin musiikillisesti kukoistavan valtakunnan. Ulkomaisilta vaikutteiltakaan ei olla täysin vältytty - länsimaiset kauppiaat toivat klassisia soittimia, joiden vuoksi on perustettu Keisarillinen länsisoittimien orkesteri. Taloudellista ja musiikillista kukoistusta jatkamaan on perustettu kansainvälisten laulukilpailujen Xuanlüjie (旋律節) -karsinta, jonka tuleva voittaja etenee Kuppilanatia Song Contestiin.
Azar Aoi
Ashbury Heights feat. Madil Hardis - Wild Eyes
Ashbury Heights feat. Corlyx - Tunguska
Itä-Nøgternøn tasavalta
Immortal - All Shall Fall
Sigur Rós - Olsen Olsen
Patania
Behdad & Estrella - Farari
PoLin - Obsession
Elyanna - Ya waylak
Marcin Maciejczak - Obudź mnie
Martinijan Kirilovski - Zlatokosa
Bängersaaret
Ayra Starr - Sability
RAJA - Shiva
Nelly Makdessy - La Tkabber Rasak
FLI:P - want some?
Toisaa
Big King Travel ft. Omega Sapien, Mudd the student, Lil Cherry, GOLDBUUDA - Go Straight
Son Lux - Live Another Life
Tuomas Henrikin Jeesuksen Kristuksen Bändi - Oksat pois
Pamsy - Queen of Broken Hearts
Greimpalmia
Gwendydd – Human Nature
Telefonema – Autoflagelo
VVV [Trippin'you] – Odiar frontal
Kuurinkynnään vapaavaltio
Серебряная Свадьба - Adieu, la tête
Hexian (和弦)
Yisa Yu - Simu (思慕)
Tanya Chua - Shuo Dao Ai (說到愛)
Kaia Lee - Dongjing Yewan Tingzhe Laopai Qingge (東京夜晚聽著老派情歌)
Kay Tse - Wedding Invitation Street (囍帖街)
Muutenkin valtio miellyttää minua.
"jo Karjalan kunnailla lehtii puu". Kunnailla, ei kuntailla eikä kunnaksilla.
Noh, eiköhän niiden jälkeenkin ehdi katsella.