ʔə
ʔə on yksi TOI 700 ə -eksoplaneetalla sijaitsevista valtioista. Maan ovat nimenneet yhdysvaltalaiset kielitieteilijät, jotka olivat ensimmäisten joukossa kartoittamassa aluetta ja sen asukkaita. ʔən kieli on tabukieli, jonka neutraalirekisteri koostuu ainoastaan yhdestä vokaaliäänteestä; merkitykset erotetaan toisistaan moninaisin prosodisin keinoin. Kielessä on myös konsonantteja, mutta niitä on hyväksyttyä käyttää ainoastaan edesmenneistä puhuttaessa.
Albertan Cornfields
Tämä maa on surullinen, suuri ja tyhjä, mutta maissia sentään riittää.
Avaloria
Avaloria on taikuuden ja ihmeen verhottu valtakunta, jossa jyrkät kristallitornit lävistävät taivaan ja kelluvat saaret ajelehtivat smaragdimetsien yläpuolella. Pääkaupunki Luminarum sijaitsee suurimman kelluvan saaren huipulla ja on henkeäsalpaava näky lumoavalla arkkitehtuurillaan. Avalorian asukkaat ovat taitavia muinaisissa elementaalitaioissa, jotka hyödyntävät tulen, veden, maan ja ilman voimaa muotoillakseen maailmaansa.
Ashyel
Valtiomuoto: perustuslaillinen monarkia
Kuningatar: Enika Fayane I
Pääkonsuli: Andar Tamagit Jr.
Pääkaupunki: Ylmiadol (9 450 000 asukasta)
Pinta-ala: 492 295 km²
Väkiluku: 46 070 554
Uskonto: ei valtionuskontoa, joskin alueelle harjoitetaan lukuisia panteistisia luonnonuskontoja.
Ashyel sijaitsee mantereen koillisella rannikolla. Suurimmaksi osaksi vuoristoinen maa on ihanteellisessa asemassa puolustamaan aluettaan, sillä yritykset miehittää valtio ovat käytännössä mahdollisia ainoastaan meriteitse. Vuoriston lisäksi maa koostuu pääosin sen keskiosissa sijaitsevasta ohuehkosta taigavyöhykkeestä ja kaakkoisesta Ylmian tasangosta, jolle suuri osa asutuksesta keskittyy. Vuodenaikojen väliset sääerot eivät ole kovin merkittävät, ja Ashyelin keskilämpötila pysyykin 0-14 celsiusasteen välillä ympäri vuoden.
Ashyelin historiallisena pääelinkeinona on ollut kaivosteollisuus, joka on tehnyt valtiosta verrattain vauraan arvometallien ja korujen runsaan viennin ansiosta. Vain pieni osa maasta on viljelykelpoista, joten ruoantuotanto on pitkälti paikallisen kalastuksen ja muiden elintarvikkeiden ja niiden raaka-aineiden tuonnin varassa.
Vuoriston muusta mantereesta lähes kokonaan erottaman Ashyelin arveltiin pitkään tulleen asutetuksi merkittävästi koko muuta mannerta myöhemmin, mutta nykykäsityksen mukaan väestöä saapui jo lähes vuosituhannen ajan luultua aiemmin, samanaikaisesti pohjoisia merireittejä ja maan lounaisosan solia pitkin. Mantereen eri osista tullut väestö sulautui toisiinsa kielellisesti ja osin kulttuurisesti jo kirjoitetun historian alkupuolella.
Ashyel on perustuslaillinen monarkia, jossa kuningattarella on muodollisen valta-aseman lisäksi vain rajoitetusti poliiittista valtaa. Monarkian suosio ja kunnioitus väestön keskuudessa on kuitenkin läpi historian ollut korkealla lyhyitä kausia lukuun ottamatta, joten pääneuvoston ja sitä johtavan konsulin ei usein kannata joutua kuningattaren epäsuosioon. Ashyelin monarkiamuodossa naisperilliset ohittivat ennen miesperilliset, nykyään perimysjärjestys ei tosin enää katso sukupuolta.
Musiikilla on Ashyelilaisessa kulttuurissa ajateltu olevan korvaamaton ja elintärkeä merkitys henkisen hyvinvoinnin kannalta, ja opiskelijat ja työväestö nauttivatkin ruokataukojen lisäksi musiikkitauoista. Kulttuurin keskiössä on läpi historian ollut erottuva, pääosin sukupuolineutraali pukeutuminen, johon kuuluvat jalokivin kirjaillut kansallisasut, hiuskoristeet ja muut asusteet. Myös luonto on tärkeä osa kansallista mielenmaisemaa, ja suuri osa metsistä ja vuoristosta on suojeltua ja rauhoitettua, osin uskonnollisista syistä.
Azar Aoi
Azar Aoi on pieni saarivaltio keskellä suurta merta. Siellä ilmasto on sateinen ja kolea ympäri vuoden. Niinä harvoina päivinä kun ei sada, taivas on häikäisevän sininen. Poutapäivät ovat aoilaisessa kulttuurissa kansallisia vapaapäiviä, joina kansalaiset kerääntyvät rannalle katselemaan taivasta, rukoilemaan ja lukemaan pyhää vaaleansinistä kirjaa. Kirjat ovat muutenkin erittäin tärkeitä, sillä oppineisuus on korkeassa arvossa. Maan pääkaupunki Al-Azar on kuuluisa vuotuisista suurista kirjamessuistaan, jotka houkuttelevat turisteja ympäri maailman. Messut järjestetään sisätiloissa, koska muuten kirjat kastuvat.
Bängersaaret
Bängersaaret löydettiin ja luotiin noitavainojen aikaan. Moraalittomat naiset eli niin sanotut noidat oli tarkoitus hävittää ja jättää tuhkineen asumattomalle saarelle. Päätöksen tehnyt kuningas kuitenkin pyörsi ajatuksensa sirtäessään saarelle valtionsa kultavarat, itsensä ja luottohenkilönsä palvelusväkineen.
Noidat valittiin lähinnä ulkonäönsä perusteella. Heitä lastattiin mukaan kymmenittäin kuninkaan silmäniloksi. Kuningas teki Bängersaarista oman huvittelusaarensa ja jätti entisen maansa ruton kouriin kärvistelemään. Bängersaarten ensimmäiset vuosikymmenet olivat kaikkea muuta kuin seesteisiä. Vuosikymmenet pitivät sisällään valtataistelua sekä lukuisia salamurhia, joihin kuului myös kuninkaan myrkytys.
Salamurhatun kuninkaan rakastajatteret ottivat yllättäen vallan ja onnistuivat masinoimaan saarelle oman valtiomuodon & itsenäisyyden. Sadassa vuodessa viidensadan siirtolaisen joukkio oli kasvanut sataan tuhanteen. Asukkaista miehiä oli vain kahdeksasosa. Alhaista mieskantaa yritettiin paikata muun muassa Lähi-idän orjakaupoilla.
Bängersaarista ja sen orgioista kohistiin etenkin 1800-luvulla. Sitä pidettiin maanpäällisenä helvettinä - miehistä moni eli orjuudessa naisten hallitessa. Väkiluku oli kasvanut lähes miljoonaan. Turismi kukoisti, sillä maassa oli lupa tehdä kaikkea sitä, mikä oli muualla luvatonta ja moraalitonta. Bängersaarten rietas elämäntapa halveksutti ulkopuolisia lopulta niin suuresti, että maa miehitettiin ulkovaltioiden yhteistyössä kymmeniksi vuosiksi. Se oli suuri takaisku Bängersaarten omavaraiselle taloudelle ja kulttuurille.
Maailmansotien aikaan Bängersaaret kuitenkin vapautui ulkovaltioiden eripuran takia. Turismi ja juhlinta alkoivat jälleen kukoistaa ja miehet saivat myös viimein oikeuden vaikuttaa maan politiikkaan. Nykypäivänä Bängersaaret tunnetaan nuorten aikuisten biletyssaarena ja mm. kauneuskilpailu Miss Universaalin pitopaikkana. Maan kaunis ja monikulttuurillinen väkilukukin on kasvanut jo kahteen miljoonaan.
Däblantis
Däblantis on suhteellisen nuori ja pienehkö, reilun miljoonan ihmisen sisämaavaltio luonnonkauniissa Perä-Kaukastaniassa. Sen ovat muodostaneet joukko ihmisiä, jotka ovat kyllästyneet muun maailmaan tylyyteen sekä toisaalta pääosin ideologioihin perustuvaan päätöksentekoon. Däblantiksessa on laitonta jättää tervehtimättä däbäämällä omaan tuttavapiirinsä kuuluvia vastaantulijoita 1000 Däbin (valtion rahayksikkö; 1 Däb ≈ 1,5 €) sakon sekä puolen vuoden ehdottoman vankeustuomion uhalla. Muutoinkin hyvät käytöstavat ovat maassa arvossaan. Niiden täydellistä hallintaa miltei vaaditaankin, sillä maan talousrakenne on 90-prosenttisesti palvelualavaltainen. Kaikki asujaimiston tarvitsemat muut resurssit tuodaan ulkomailta. Lintuja ei kuitenkaan saa tuoda maahan, jottei maan kansalliseläimen, hömötiaisen, asema vaarannu. Lisäksi laki sanoo, ettei hömötiaista saa vahingoittaa missään olosuhteissa karkottamisen uhalla.
Valtio maksaa kaikille asukkailleen elämiseen riittävää palkkaa, minkä vuoksi klassista sosiaaliturvaa ei käytännössä tarvita ja muilla tavoin huono-osaisimmista pidetään erinomaista huolta. Valtiomuodoltaan Däblantis on demokraattinen krytokratia. Tällä hetkellä ylimmän tuomarikollegion puheenjohtajana toimii toisen polven däblantislainen Börje Börgelsson. Tärkeimmät ja samalla oikeastaan ainoat vientituotteet ovat kulttuurisia; niin kirjallisia, musiikillisia kuin tieteellisiäkin. Maan merkittävin turistikohde on tulivuori Däbster, joka purkautuu keskimäärin kahdesti vuodessa. Se onkin inspiroinut lukuisia maan taiteilijoita käyttämään tulivuorikuvastoa luomistyössään. Däblantiksen kansallislaulu virallisissa ulkomaisissa yhteyksissä/tapahtumissa on "My Heart Bleeds For You". Kotimaisissa juhlissa sekä muissa epävirallisemmissa kinkereissä sen sijaan käytetään Blanca Paloman kappaletta "Eaea". Valtion motoksi on vakiintunut vankasti eteenpäin katsova viisaus "Tieto lisää tuskaa mutta entäs sitten?".
Ei kenenkään maa
Ei kenenkään maa on maa, joka ei kuulu kenellekään. Siellä ei asu yhtään ihmistä. Siellä asuu vain eläimiä. Ei kenenkään maa on saari valtamerellä, jossa luonto on hyvin kaunista.
Frisvealand
Frisvealand, viralliselta nimeltään Frisvealandin vapaavaltio, on mikrovaltio Mälarenjärven kivikkoisessa saaressa 35 kilometriä Tukholmasta länteen. Valtion asukasluku on 9, johon kuuluu äiti, kaksi isää, kolme isovanhempaa (isoisä ja kaksi isoäitiä) ja kolme lasta. Valtio muodostui vuonna 1973 protestina sille, että Ruotsiin valittiin uusi kuningas sen sijaan, että maa olisi muuttunut tasavallaksi. Valtion perustajat, nykyiset isovanhemmat (joista yksi kuoli 90-luvulla) pitivät kuningashuonetta täysin elähtäneenä instituutiona. Inspiraationsa he saivat Suomesta, jota ihailevat tässä suhteessa suuresti.
Valtion infrastruktuuri ja talous on täysin riippuvaista Ruotsista, sillä valtiolla ei ole historiansa aikana ollut lainkaan teollisuutta, jalostusta tai maataloutta.
Greimpalmia
On vuosi 2094. Greimpalmian tasavalta (esp. República de Greimpalmia, engl. Republic of Graham–Palmeria) sijaitsee Antarktiksen niemimaalla Etelämantereen pohjoisimmassa osassa.
Greimpalmian pääkaupunki on Esperanza. Argentiinan vuonna 1953 perustama tutkimusasema laajeni kaupungiksi vuonna 2058, kun kaivostoiminta Antarktiksen niemimaalla kävi taloudellisesti kannattavaksi jäätiköiden sulamisen seurauksena. Niemimaalle rakennettiin 2060-luvulla useita kaupunkeja ja niiden tarvitsemaa infrastruktuuria. Huoltovarmuuden kehittämiseksi Argentiina perusti kasvihuoneita ja salli kalastuksen ja hylkeenpyynnin niemimaan aluevesillä. Niemimaasta tuli Argentiinan 24:s maakunta nimellä San Martínin maa (esp. Tierra de San Martín).
2070-luvun suuri korventuminen (La Quemazón) aiheutti pakolaisuutta tropiikista kohti napoja. Argentiinan hallitus päätti perustaa Antarktikselle pakolaisleirejä maakunnan kustannuksella. Maakunta kieltäytyi ja julistautui vuonna 2077 itsenäiseksi Yhdysvaltain ja Ison-Britannian tuella. Maan nimeksi valittiin suojelijamaiden käyttämää paikannimistöä kunnioittaen Grahamin- ja Palmerinmaa (esp. Tierra de Graham y Palmer, engl. Graham and Palmer Land). Kansan suussa hankalakäyttöinen nimi lyheni nopeasti muotoon Greimpalmia, joka virallistettiin myöhemmin. Maan lipun syvänsininen ja valkoinen symboloivat vuodenaikojen vastakohtaisuutta. Kuparinen kilpi, hakku ja vasara edustavat maan luonnonvaroja ja kaivosteollisuutta.
Suurvaltojen välisten jännitteiden kiristyessä Greimpalmia kauppasi maaoikeuksia miljardööreille, jotka rakennuttivat maahan bunkkereita pahimman varalta. Luokkaerot kärjistyivät. Vuoden 2086 tapahtuma (El Evento) ei koskettanut Etelämantereen valtioita suoraan. Ne välttyivät myös pahimmalta laskeumalta. Koska Greimpalmia oli tuonut suurimman osan tarvitsemistaan elintarvikkeista, muuta maailmaa kohdannut hävitys aiheutti kuitenkin nälänhädän. Työväki nousi kapinaan, jossa yläluokan bunkkerit vallattiin ja ryöstettiin. Muutamassa vuodessa maan väkiluku puolittui. Vaikka pahimman yli on päästy, elpyminen on hidasta. Ulkomaankaupan romahdettua Greimpalmian täytyy monipuolistaa elinkeinorakennettaan, mikä on vaikeaa El Eventon jälkeisessä teknologisesti taantuneessa pääomaköyhässä maailmassa.
Ihmiskunnan kohtaamia katastrofeja pidetään Greimpalmiassa lyhytnäköisen kapitalismin ja vaalisykleihin nojaavan edustuksellisen demokratian valuvikojen aiheuttamina. Vanhan maailman talous- ja yhteiskuntamalleista onkin luovuttu. Uudessa, vuoden 2089 perustuslaissa maan hallintotavaksi valittiin demarkia. Päättäjiä ei valita suosituimmuusäänestyksillä vaan arvalla halukkaiden täysivaltaisten kansalaisten joukosta. Yksityisomistusta on rajoitettu varallisuuden keskittymisen estämiseksi. Toisaalta harva omisti enää muutenkaan kovin paljon.
Ħëŧëliđix
Valtiomuoto: Parlamentaarinen korsokunta
Korso: Mýtíá
Pääkaupunki: Ŧdíéŋœbfyś
Pinta-ala: 1 147 522 km²
Asukasluku: 55 937 373
Viralliset kielet: ëthërđ, ælver, żāāç, poiosko, gulwuri
Maantiede ja historia:
Ħëŧëliđix on suuri saarivaltio valtavalla merellä. Se on laajalle alueelle sijoittunut valtio, jonka saarien etäisyydet ovat pitkiä. Tämä monimuotoinen saarivaltio sai alkunsa, kun vuosisatojen ajan tiiviinä ystävyyssaarina ja kauppakumppaneina olleet Ælverin ja Ëthërđin saaret yhdistyivät 94 vuotta sitten Ħëŧëliđixin valtioksi. Ëthërđin hallitsijana toiminut korso Bíbeq alkoi hallita koko aluetta ja valtasi itselleen Żāāçin valtion. Bíbeqin seuraaja, korso Gwewín, valtasi myös Yhdistyneiden legrogniterttien alueen, jonka suurimmat ja tärkeimmät saaret olivat Joí, Feni ja Kylli.
Luonto ja eläimistö:
Ħëŧëliđixin monipuolinen ilmasto mahdollistaa ainutlaatuisen luonnon ja eläimistön. Lukuisat jäätiköt, vuoret, rannikot ja trooppiset metsät sekä saaret tarjoavat elinympäristön monille harvinaisille lajeille. Maan tunnetuimmat eläinlajit lienevät nonsurtti, koralli-itara ja tudu.
Ihmisen ja nonsurtin suhde on ollut vaikea kautta aikojen ja Ħëŧëliđixin muuten nousussa olevan maineen suurimpia häpeätahroja onkin nykyään nonsurtin metsästys, jota ei ole saatu kitkettyä. Alueen asukkaat ovat vuosisatojen ajan uskoneet nonsurtin peniksestä jauhettujen lääkkeiden tuovan apua kuukautiskipuihin ja ummetukseen. Nonsurtti on veden alla elävänä suurena nisäkkäänä aiheuttanut asukkaissa ja erityisesti kalastajissa pelkoa. Arviolta n. 30% metsästystilanteista onkin päättynyt metsästäjän kuolemaan, koska nonsurttia on vaikea havaita vedessä ennen kuin se on todella lähellä.
Politiikka ja hallitus:
Ħëŧëliđix on parlamentaarinen korsokunta. Korso toimii paitsi valtionpäämiehenä, myös kulttuurisen yhtenäisyyden symbolina.
Pitkän perinteen mukaan ainoastaan naiset saivat toimia korsoina ja tehtävä on periytynyt tyttärelle tai lähimmälle naispuoliselle sukulaiselle. Yhdeksän vuotta korsona toiminut Mýtíá on tunnettu vahvasta johtajuudestaan, populismistaan ja karismaattisesta persoonastaan. Vaikka korso on järjestelmänä aiheuttanut suurta kritiikkiä ja sen vastustus on aina ollut erityisesti entisen Yhdistyneiden legrogniterttien alueella erittäin voimakasta, nauttii Mýtíá aiempia korsoja suurempaa suosiota. Mýtíá tunnetaan näyttävistä ja uniikeista vaatteistaan, minkä vuoksi hänestä on tehty nukkemallisto. Myös Ħëŧëliđixin ulkopuolella Mýtíá on päässyt osaksi populäärikulttuuria ja hänestä on tehty kansainvälisesti tunnettu ja palkittu elokuvakin.
Parlamenttiin kuuluu 350 edustajaa, joista 300 valitaan demokraattisella kansanäänestyksellä ja 50 paikkaa ovat valtion korson valitsemia edustajia. Ennen Mýtíán valtakautta korso ei valinnut edustajia, mutta teki suurimman osan poliittisista päätöksistä parlamentin yli. Mýtíá on ottanut vahvan roolin demokratian edistäjänä, mutta ohjailee silti parlamentin päätöksiä. Monet poliittisesti aktiiviset kansalaiset ovatkin kokeneet Mýtíán olevan kiinnostunut lähinnä omasta asemastaan hallitsijana ja ikonina sen sijaan että hän oikeasti tuntisi paloa asioihin, joiden puolesta julkisesti puhuu. Kannattajat taas kokevat korsonsa olevan suuri syy hyviin kansainvälisiin suhteisiin ja edistyksellisen politiikan toteutumiseen. Mýtíá on esimerkiksi päättänyt tehdä pojastaan seuraajansa, eli tulevaisuudessa korsona voi toimia mies tai esimerkiksi transnainen, joka ei tähän asti ole ollut mahdollista.
Korsoihin liittyvä historia on täynnä dramaattisia käänteitä, joista rajuin ja maailmanlaajuisesti kohutuin tapaus oli Mýtíán äidin Sghwunin nousu korsoksi sen jälkeen kun hän myrkytti korsona toimineen sisarensa Dhrainin ja kaappasi vallan itselleen parlamentin ja kansan tukemana. Murhan kohteeksi joutunut Dhrain tunnettiin sadistisena hirmuhallitsijana joka eristi valtion muusta maailmasta ja syvensi eriarvoisuutta, joten Sghwunin ja Mýtíán nousu vallan kahvaan on asia, jota ei sovi ainakaan ääneen kyseenalaistaa Ħëŧëliđixissä.
Kansainväliset suhteet:
Sghwunin ja Mýtíán aikana Ħëŧëliđix on noussut taiteesta ja kulttuurista tunnetuksi valtioksi. Maahan saapuu vuosittain paljon turisteja kokemaan luontoa, kulttuuria ja kaupunkielämää.
Ħëŧëliđixin linja on suosia tiettyjä ystävyysvaltioita ja tehdä kiusaa niille valtioille, joiden kanssa suhde on mutkikkaampi. Tämä on Ħëŧëliđixin ja erityisesti nykyisen korson tapa vaikuttaa maailmanpolitiikkaan ja osoittaa oma voimansa.
Ruokakulttuuri:
Ħëŧëliđixin ruokakulttuuri on yhtä monipuolinen kuin sen maantiede ja siksi eri alueilla syödäänkin hyvin erilaisia ruokia. Trooppisilla alueilla syödään paljon voimakkaasti maustettuja tulisia ruokia, kun taas kylmillä alueilla syödään alueiden perinteisiä ruokia, kuten maidossa kuumennettuja kaloja.
Ħëŧëliđixin tunnetuimmat perinneruoat ovat phgroí ja đoox sparri. Phgroí on jäädytettyjä paikallisia vihanneksia, joihin jäätyminen tuo pehmeän ja samettisen aromin. Đoox sparri taas on meren pohjassa elävistä kuumassa lämpötilassa hehkuvista sparri-madoista tehty ateria, jossa elävien matojen joukkoon kaadetaan kiehuvaa tulista kastiketta.
Turisteille tarjoillaan usein monikerroksista salaattia, jossa on oma kerros jokaisen Ħëŧëliđixin alkuperäisalueen ruokakulttuurista.
Talous ja koulutus:
Ħëŧëliđix on luonnonvarojen, viennin ja turismin ansiosta noussut varsinkin viimeisen vuosikymmenen aikana melko menestyneeksi valtioksi, mutta erityisesti miesten huono-osaisuus on edelleen yleistä. Vielä 15 vuotta sitten miehillä ei ollut äänioikeutta tai oikeutta korkeakoulututkintoon, minkä vuoksi miehet ovat perinteisesti kokeneet osattomuutta ja seuraukset näkyvät edelleen.
Valtiossa on suuria alueellisia eroja työttömyysasteen ja varallisuuden osalta. On olemassa alueita, joissa vain alle puolet lapsista saavat edes kaikille näennäisesti pakollisen peruskoulutuksen, kun taas suurkaupunkien alueilla on korkea koulutustaso.