Viisukuppila

Totean tässä vaiheessa tyytyväisyyteni uuteen villien korttien jakotapaan, joka näyttäisi tuottavan aiempaa menetelmää mielekkäämpiä tuloksia. Aiemmat kisat ovat myös indikoineet suurten pisteiden määrän semissä kertovan enemmän finaalin menestysmahdollisuuksista kuin pelkkä korkea yhteispistemäärä. Esimerkiksi alkuperäistä Matti Järvistä olisin voinut ennakoida, jos olisin jo tuolloin osannut katsoa.

Perhana, Alvistar Funk Association olisi finaalissa, jos olisin antanut sille 12 pistettä enkä vain kahdeksaa. Äänestämällä tosiaan voit vaikuttaa! Toisaalta saattoihan se viimeinen tavallinen finalisti ykkössemistä olla hyvä sekin. Make love, not war oli biisejä, joita harkitsin itsekin, mutta joku muu sen sitten lähetti.

Muut mitä jäin kaipamaan olivat Grow ja I See The Lights, jonkin verran myös Arco-íris dentro de mim (eli se Ouro) ja Venti chilometri al giorno (Nicola). She's After My Piano olisi saanut päästä ihan sillä että on niin hauska nimi biisillä.

Nyt Tosca Beat voittoon! Se voisi iskeä moneen makuun, ja ainakin omaani.

Ja joo, villit kortit tuohon tapaan kannatettavaa.

Kas, tuloksia.

Suhtauduin raatikonseptiin skeptisesti. Ajattelin, että tutut tyrmätyt tyrkyt on koeponnistettu viisupuolen puntareissa ja äänestyksissä, ja niiden voimasuhteet voi tarkistaa sieltä. Vähemmän tutuilla tuskin on saumoja mihinkään.

Näin ei käynyt. Jatkoonmenijöissä on kappaleita, joiden oletan olleen melkein kaikille uusia. Kuppilan äänestyksissä aiemmin pärjänneillä ei puolestaan ollut vapaalippua finaaliin. Karsintakarnevaalifinalisti 2 Fabiola heitettiin tällä kertaa pihalle. Toni "Tony Green" Ruohosen Miracle oli täällä aikanaan nettikarsintavaiheen yhteispuntariykkönen ja sai biisiketjussa 39 %:lta viisi tähteä. Escstatsin ulkkaripuntaroijien mielestä kappale oli jo silloin koko revohkan huonoin. Kuppilalaisilla kesti 13 vuotta tulla samaan johtopäätökseen.

Olisikohan Miracle pärjännyt paremmin suomeksi? Rehelliset Suomi-iskelmät menivät läpi, kansainväliseksi popiksi naamioitu ei. Suomenkielisistä vain Leevi and the Leavings putosi. Jouti pudota. Karsintaesityksellä on kuriositeettiarvoa, koska se on tuotteliaan yhtyeen ainoa live-esiintyminen. Valitettavasti biisi kuuluu yhtyeen mitäänsanomattomimpiin.

Suurin osa tärkeistä meni läpi. Kolmea jään erityisesti kaipaamaan.

• Naiseutensa kukkaan puhjennut Waterflower tarjoili aistikkaan lausuntaesityksen, joka onnistuu yhtä aikaa kuulostamaan dramaattiselta ja tuntumaan rentouttavalta, vaikka sellaisen luulisi olevan mahdoton yhdistelmä. En ollut kuullut kappaletta aiemmin, sillä aloitin karsinnan seurannan semifinaalivaiheesta.
• Alvistar Funk Association oli vanha tuttu mutta parempi kuin muistin. Scat-jammailu virkisti ja tuntui ilahduttavan improvisoidun oloiselta. Maiden luettelu oli kai jonkinlainen metataiteellinen lähestymistapa viisuihin.
• Metalähestymistavasta puheen ollen minua viehätti se, miten Venti chilometri al giorno toteutti teemaa myös tarinallaan. Nicola käppäilee 20 km päivässä: 10 km riiuulle ja 10 km takaisin kotiin. Joka kerta tulee rukkaset. Niinpä raadissammekin. Huumori välittyisi ehkä paremmin live-esityksestä kuin studioversiosta.

Lisäksi kiitän Szabyestin, Rino Diluganon, My Body Has Legsin, Constantinovan & Synopsin ja Ouron valitsijoita minulle kokonaan uusien kappaleiden esittelemisestä. Pisteitä niille kaikille ei riittänyt.

^ Tehtävänannon rajaukset olivat tarkoin harkitut, ja lopputulos myös omasta mielestäni onnistunut. Itsekin olen saanut uusia tuttavuuksia. Ei olisi ollut kovin mielekästä jos vastakkain olisivat kisailleet esimerkiksi Cicciolina ja Ram pam pam.

UFOPOLI kirjoitti: ↑15 Marras 2023, 23:10 25. Miracle / Tony Green: 16 (7.)

N'aha.

12: Miracle / Tony Green (Suomen euroviisukarsinta 2011) (5,0)

Muuten ei kauheasti valittamista.

8: Make Love, Not War / Alvistar Funk Association (Eesti Laul 2017) (4,5)
2: Venti chilometri al giorno / Nicola Arigliano (Festival di Sanremo 1964) (3,9)

8: She's After My Piano / 2 Fabiola feat. Loredana (Eurosong 2014) (4,9)

Olin elokuvissa (Critters 2, 1988) ja näin tulokset vasta yöllä. Epäsuosikkejani rynni finaaliin joukoittain tai siltä tuntui. Annoin kuitenkin pisteitä 15 finalistille eli kohtuullinen tulos. Suurin menetys oli Nicola Ariglianon Venti chilometri al giorno, jolle lähti 12 pistettä. Huikea sanoitus ja tulkinta. Vanhimmat viisut ovat täällä aina aliarvostettuja, joten vääryys ei yllättänyt.

Timoteus kirjoitti: ↑16 Marras 2023, 08:18 Olisikohan Miracle pärjännyt paremmin suomeksi? Rehelliset Suomi-iskelmät menivät läpi, kansainväliseksi popiksi naamioitu ei. Suomenkielisistä vain Leevi and the Leavings putosi. Jouti pudota. Karsintaesityksellä on kuriositeettiarvoa, koska se on tuotteliaan yhtyeen ainoa live-esiintyminen. Valitettavasti biisi kuuluu yhtyeen mitäänsanomattomimpiin.

En väittele makuasiasta, mutta näkökulmani on erilainen. Olisin taatusti antanut hyvät pisteet, jos yhtye olisi levyttänyt biisin tai jos siitä löytyisi edes kunnollinen tallenne, vaikkei esitys täysosuma olekaan. Miten voi arvioida biisiä, jota ei ole olemassa? Gösta Sundqvist antoi sen myöhemmin Aarne Tenkasen debyyttilevylle (1996), mutta se ei ole sama asia. YouTubessa on ollut rupinen äänivideo. Tätä VHS-pelastusta en ollut ennen nähnyt, siitä kiitos ja symbolinen piste.

Sinisilmä mansikkasuu edustaa kaikin puolin yhtyeen alkuaikojen tuotantoa, jota on usein luultu iskelmäparodiaksi. Pastissi olisi osuvampi termi: huvittava tyylimukaelma ilman pilkallisuutta. Varhaiset singlet ja ensimmäinen LP Suuteleminen kielletty olivat enimmäkseen tätä tyyliä. Pidän eniten yhtyeen alkukaudesta, joka huipentui sen parhaaseen levyyn Perjantai 14. päivä (1986). Valitettavasti tai tyypillisesti yhtyeestä tuli koko kansan suosikki vasta sen jälkeen.

UFOPOLI kirjoitti: ↑15 Marras 2023, 22:06

Elephant / Elias Bertini

Ihan totta, tanssitauti, sen niminen diagnoosi löytyi vielä 1900 luvun vaihteen lääketieteell. Kirjoista!!!

sziget kirjoitti: ↑16 Marras 2023, 22:31 Sinisilmä mansikkasuu edustaa kaikin puolin yhtyeen alkuaikojen tuotantoa, jota on usein luultu iskelmäparodiaksi.

Minä ja luultavasti moni muukaan ei voi olla kuulematta tuossa Leevien viisutyrkyssä Juokse sinä humman säveltä.

Ompas harrrrrrrrwwinaista ett juuri (tai lähes, noin 2-5 oli tietysti turhia jatkoonmenijöitä...!) NE Oikeat Laulut Jatkosa eli winnaalisa ja kokemassa ns. Enempi och wähempi Happy endin .... jihuuuuuu!!!!!!!


Eka kerta Levyraati historiassa siis!!!!

romualdo kirjoitti: ↑16 Marras 2023, 23:02 Ihan totta, tanssitauti, sen niminen diagnoosi löytyi vielä 1900 luvun vaihteen lääketieteell. Kirjoista!!!

Saanut tuon nimensä tautiin tyypillisesti kuuluvista pakkoliikkeistä. Nykyään virallisena nimenä on Huntingtonin tauti. Kauhea hermostollinen sairaus vaikka onkin suht hitaasti tappava tauti, onneksi harvinainen.

En ole mukana raadissa, mutta katsoin muistin virkistämiseksi Leevi & Leavingsin Mansikkasuu-kappaleen. Se oli ihan erilainen kuin muistin Niin se aika muuttaa mielikuvat. Ja Hummani hei tosiaan kuului vahvasti taustalla.

Tännekin päivitetty tulokset.