Viisukuppila

Oivaltava vuosirajaus ja hieno proustilainen otsikko. 50-luvun loppu olisi muuten painottunut liikaa, purkkaa ja jytää kuultiin viisuissakin alusta asti (So geht das jede Nacht, 1956). Voihan sen 50-lukuraadin pitää joskus erikseen. Tässä on sama riski kuin vuosikymmenraadeissa, että tunnetut klassikot jylläävät, toivotaan vaihtelevuutta. Yksi kappale oli valmiina, mutta etsimisen ilosta jätin sen käyttämättä ja löysin vähintään yhtä hyvän.

Koirankuonolainen kirjoitti: ↑19 Marras 2023, 18:25 Mä olen sen verran vanhan liiton musiikin kuluttaja, että rahinat ei haittaa.

Kyllä ei haittaa raksut ja naksut.

Rousku kirjoitti: ↑24 Marras 2023, 17:31 Miten kun on tarjolla digitaalisesti remasteroituja versioita vanhoista tallenteista niin hyväksytäänkö ne? Tarkoituksena niissa kai on ollut saada rahinat ja kohinat pois.

Harmittavan paljon on livetallenteita, joista ei kerrota, milloin ne on tallennettu.

Mitenhän tän asian laita on!

” Harmittavan paljon on livetallenteita, joista ei kerrota, milloin ne on tallennettu. ”

Olen ymmärtänyt että todistustaakka olisi lähettäjällä eikä raadin järjestäjällä. Eli jos ei voi todistaa että tallenne on riittävän vanha ei se kelpaa.

Tosin nyt kun asiaa pohtii tajuan miten hankala tämä voi olla. Joku tuoreempi alle 30v vanha biisi on helppo todistaa että tää on kuvattu vaikka RantaRock 1995 tapahtumassa kun artisti esiintyi ainoastaan sinä vuonna kun kaikki esiintyjälistat on netissä. Mutta joku vuoden 1955 festari olisi vähän vaikeampi

Rousku kirjoitti: ↑20 Marras 2023, 17:48 Vuonna 1956 on julkaistu paljon harmittavan hyviä albumeja, huomaan nyt.

Tai siitä lähtien. Nyt kun näitä on päässyt/joutunut selaamaan, niin tuosta vuodesta eteenpäin tuntuisi löytyvän yhtä sun toista mielenkiintoista...miksiköhän juuri vuosi 1956

^ Samaa ihmettelin biisiä hakiessäni. Onko juuri silloin, tai ihan vuoden 1955 lopussa, tuotu saataville jokin merkittävä äänitallennetekniikan innovaatio, joka on moninkertaistanut tallenteiden määrän?

Discogs-sivusto tuntee 134 255 äänitettä vuosilta 1951–55 ja 323 806 äänitettä vuosilta 1956–60. Peräkkäisten viisivuotiskausien välillä vaatimaton 141 %:n kasvu! Kasvu oli suunnilleen samansuuruista toisen maailmansodan päättymisestä 1950-luvun loppuun. Yhtä nopeaa suhteellista kasvua ei löydy miltään muulta ajanjaksolta, ellei sitten peruutella 1800-luvun ja 1900-luvun taitteeseen, jolloin musiikkia alettiin ensimmäistä kertaa julkaista äänitteinä.

Mitään varsinaisesti tietämättä luulisin 1950-luvun nopeaan kasvuun olleen sekä teknologisia että yhteiskunnallisia syitä. Maailma toipui 1930-luvun lamasta ja toisesta maailmansodasta. Elintason noustessa yhä useammalla kotitaloudella oli varaa muuhunkin kuin välttämättömyyksiin. Levysoitin muuttui ylellisyyshyödykkeestä normaaliksi hyödykkeeksi.

Kysynnän kasvuun kannatti vastata kasvattamalla tarjontaa, vaikka äänitteiden tuotantopuolella ei olisi muuttunut mikään. Luultavasti muuttui, eli äänitysteknologiasta ja äänitteiden massatuotannosta tuli samanaikaisesti aiempaa halvempaa, saavutettavampaa ja luotettavampaa. Kysyntä- ja tarjontapuolen vaikutusten summana syntyi sellainen räjähdys kuin tilastoista nähdään.

Sitä en tiedä, mitä teknologisia innovaatioita tuolloin tarkkaan ottaen tehtiin.

^ "Muistan vielä vuonna viiskytkuus,
tuli rokki, siit' on ikuisuus"

Ja tuli jotain muutakin uutta musiikin saralla, kuten tiedämme

Mut joo, en minäkään tiedä mikä äänitystekniikan innovaatio on juuri silloin voinut tulla... Itsekin olen harmitellut, että monet mielenkiintoiset biisit olisivat olleetkin juuri vuosilta 1956-1959.

Ehkäpä raati-isäntä tietää syyn valinnalleen, miksi vuosiluku -56....siis Euroviisujen lisäksi tarkoitan.
Varmaankin tekniikassa sattui tuonna vuonna jokin mullistava uusi läpimurto.

Hah, HÖh ja oihhh! ... Olavi Virta ja Meren kuisketta, alkuper. Taisi olla ital. Nilla Pizzin San Remossa kisaillut upea La ledera/ Muratti mut äh tuokin erikoisen hieno ja ultrakaunis laulu on v: 1961...
Arwaa harmittiko!!? Jukka Perkoilan äänellä

Jos näette jollain kirppiksellä levysoittimen niin ilmoitelkaa, tarttisin uuden levarin... olen ostanut sikapaljon lp levyjä kirppareilta joten soittimelle olis ny tarvetta!

Ei edes Marlene Dietrichiä! Mutta muutamia muita aika odotettuja kyllä. Menneistä altoista Zarah Leander on varmaan niin vanha, ettei kukaan enää muista. Noissa rahinaäänitteissä matalat äänet toistuvat paremmin kuin korkeat.

Minua taas yllätti Billie Holidayn puute! Strange Fruit tuntui jotenkin liian ilmiselvältä valinnalta tähän kyseiseen raatiin, mutta ehkä se sitten oli tylsän ilmiselvä valinta ainoastaan oman pääni sisällä. Kävin kyllä läpi Holidayn muuta tuotantoa siinä toivossa, että sieltä olisi päässyt esittelemään jonkin samanveroisen teoksen, mutta mikään muu ei noussut ihan aiemmin mainitsemani tasolle.

Ei hätää. Eiköhän näitä wanhanajan raateja ole tulossa joskus tulevaisuudessakin.

akuankka13 kirjoitti: ↑18 Marras 2023, 23:41

• Marilyn Monroe – Diamonds Are Girl’s Best Friend (1953)

Diamonds Are a Girl’s Best Friend. Artikkeli puuttuu.

Veikkaan, ettei voittajan veikkaaminen ole tässä raadissa yhtä yksinkertaista kuin aikaisemmissa.

ESC Addict 98 kirjoitti: ↑29 Marras 2023, 14:12 Minua taas yllätti Billie Holidayn puute! Strange Fruit tuntui jotenkin liian ilmiselvältä valinnalta tähän kyseiseen raatiin, mutta ehkä se sitten oli tylsän ilmiselvä valinta ainoastaan oman pääni sisällä.

Niin. Rolling Stone -lehden vuonna 2021 järjestämässä äänestyksessä kaikkien aikojen 500 parhaasta laulusta sijalla 21. Jossakin vastaavassa Hesarin äänestyksessä muistelen että sijoittui vielä paremmin. Olisihan se aika klassikko.

Tulee kyllä vaikeuksia juuri tuossa (taas), sakottaako jotenkin liian ilmiselvistä valinnoista. Toisaalta ne ilmiselvyydet voi olla omassa päässä juurikin.

Rousku kirjoitti: ↑29 Marras 2023, 13:55 Ei edes Marlene Dietrichiä!

Oli minulla harkinnassa useammallakin kappaleella. Lopulta päädyin lähettämään kappaleen, joka oli tullut ensimmäisenä mieleen, kun vaihtoehtoja alkoi olla liikaa.

Edit: Näyttää tuolla olevan mukana ainakin viisi esittäjää, joita harkitsin.

romualdo kirjoitti: ↑19 Marras 2023, 11:26 Ei siis tarwi "pelätä" että levyraati täyttyisi jälleen turhista narsistisista tanssinäytösten vyörynnästä, pikkutytön äänellä laulawista järkyttäwistä inisiöistä, tappawan tasatahtisista hytkytyksistä, hipstereiden kummallisuuksista, jne ...

VAAN IHAN OIKEASTA MELODISESTA MUSIIKISTA!!!

Tasatahtiset hytkytykset ovat kuolematon lajityyppi, jota on ollut aina. Myös ennen vuotta 1956. Myös melodiatonta musiikkia osattiin säveltää jo ennen vuotta 1956.

Aika lyhkäisiä kappaleita muuten tällä kertaa noin keskimäärin. Ei ollut rahaa äänittää pidempää? Pidän ihan terveellisenä sitä, että kun (musiikillinen) sanottava on loppu, ei enää keinotekoisesti venytetä juttua.

ESC Addict 98 kirjoitti: ↑29 Marras 2023, 14:12 Minua taas yllätti Billie Holidayn puute! Strange Fruit tuntui jotenkin liian ilmiselvältä valinnalta tähän kyseiseen raatiin, mutta ehkä se sitten oli tylsän ilmiselvä valinta ainoastaan oman pääni sisällä.

Olen joskus harkinnut tuota johonkin toiseen raatiin, mutta nyt ei jostain syystä edes käynyt mielessä

Jahas.... nämä pitäisi nyt sitten osata laittaa niinku johonki järjestykseen vai

Aleksi kirjoitti: ↑29 Marras 2023, 14:30 Veikkaan, ettei voittajan veikkaaminen ole tässä raadissa yhtä yksinkertaista kuin aikaisemmissa.

Onko se muka koskaan ollut yksinkertaista?! Olisiko ainoastaan kerran Levyraadeissa kun olen veikannut voittajan oikein, ja se oli Kate Bushin Wuthering heights...

Huilumies kirjoitti: ↑29 Marras 2023, 16:29

Aleksi kirjoitti: ↑29 Marras 2023, 14:30 Veikkaan, ettei voittajan veikkaaminen ole tässä raadissa yhtä yksinkertaista kuin aikaisemmissa.

Onko se muka koskaan ollut yksinkertaista?! Olisiko ainoastaan kerran Levyraadeissa kun olen veikannut voittajan oikein, ja se oli Kate Bushin Wuthering heights...

No jaa, normaalisti pystyy suurin piirtein päättelemään menestyjiä (tai ainakin joillain on tämä taito). Näin vanhojen teosten menestyspotentiaalin arvioiminen saattaa olla hankalampaa.

Edit: jaa kappas, osa viestistä meni väärään raatiketjuun.

ESC Addict 98 kirjoitti: ↑29 Marras 2023, 14:12 Minua taas yllätti Billie Holidayn puute! Strange Fruit tuntui jotenkin liian ilmiselvältä valinnalta tähän kyseiseen raatiin, mutta ehkä se sitten oli tylsän ilmiselvä valinta ainoastaan oman pääni sisällä. Kävin kyllä läpi Holidayn muuta tuotantoa siinä toivossa, että sieltä olisi päässyt esittelemään jonkin samanveroisen teoksen, mutta mikään muu ei noussut ihan aiemmin mainitsemani tasolle.

Ensimmäinen biisi mikä itselläni tuli mieleen teeman nähtyäni, mutta samoista syistä jätin itsekin lähettämättä

Unohdin sitten lähettää biisin tähän raatiin. Pallottelin sunnuntaina kahden vaihtoehdon välillä, ja sitten tuli uuden viikon kiireet ja söivät ajatukseni. Jääköön siis harkitsemani kappaleet myöhempiä raateja varten. Vuosirajauksettomassa raadissa ne luultavammin myös erottuvat joukosta paremmin.

Tahdon kuitenkin nämä kuunnella ja pisteyttää! Vanha musiikki kiinnostaa!

Huh huh olihan taso raadilla

5/5 2 biisiä
4/5 3 biisiä
3/5 2 biisiä
2/5 6 biisiä
1/5 12 biisiä

^ Rakkaallani on monessa hyvä maku, vaan tässä ei

Onpa tämä raati turhauttava arvioitava. Minulla on vain harvasta kappaleesta jokin varsinainen mielipide. Muista biiseistä pystyn lähinnä toteamaan sen itsestäänselvyyden, että ne todella ovat esimerkkejä aikansa äänitteistä. Ne eivät sellaisina ole "hyviä" tai "huonoja" millään tavanomaisilla arviointikriteereilläni. Vastaavia arviointiongelmia koin aikanaan electro swing -raadissa (Levyraati 13).

Suoranaiset yllätykset olivat vähissä. Valikoiman omintakeisinta musiikkia tekevät nimet tunsin tai ainakin tiesin jo, joten "ai tuollaistakin oli silloin" -ihmetystä ei niistä herännyt. Yhdestä äänitteestä heräsi.

akuankka13 kirjoitti: ↑18 Marras 2023, 23:41

• Lucille Bogan – Till the Cows Come Home (1933)

En tiennyt, että mitään näin räävitöntä on pantu levylle 90 vuotta sitten. Tietenkin tiesin, että kaikenlaisia säädyttömyyksiä on laulettu paljon enemmänkin kuin 90 vuotta sitten. Yllättävää ei ole härskien lyriikoiden olemassaolo. Yllättävää on, että Lucille on päässyt äänitysstudioon asti esittämään ne kenenkään moraalinvartijan asettumatta tielle. Tai kirstunvartijan. Pystyikö tällaista äänitettä markkinoimaan ja myymään 1930-luvun Yhdysvalloissa? (Tämä on oikea kysymys.)

Lucille on sukupuolen moninaisuuden tunnustamisessa aikaansa edellä. "I told him I got a good cock", hän laulaa eikä puhu siipikarjan pidosta. Lucillella on myös pussy.

^ Mulla on todella samanlainen kokemus tästä urakasta kuin sulla. Tsemppiä niille tyypeille jotka alkavat kuunnella näitä vasta viimeisenä päivänä – mun pitää nimittäin jo nyt lähes arpoa mitkä tuolta pisteille nousee. Onneksi sentään n. viisi kappaletta erottui jo edukseen eli ainoastaan tuo samanlainen määrä pitäisi enää osata valita

En kyllä tosiaan keksi heti raatia joka olisi aiheuttanut näin vähän tunteita mussa soittolistan perusteella.

Onko täällä muuten ketään 1940 ja 1950 lukujen musiikin harrastajaa että onko tämä raati edustava kattaus tuon ajan musiikista?

Itse kun en kuuntele noin vanhaa musiikkia niin ei ole vertailupohjaa