Tosi tylsä jakso. Sinatra on ihana, mutta ainoastaan Michael näistä on mikään crooneri tai jazz-laulaja. Eikä silti kukaan lähtenyt viemään kunnolla omaankaan suuntaan. Parhaiten onnistui Lee ja taidan muutenkin vaan kompata tuomaristoa.
1. Lee - paitsi että Lee on hyvä classic rock artisti, sillä on hienoja sävyjä, mehukasta svengiä ja fraseerausta. Leetä ei tarvitse nähdä, siis kasvonilmeitä, tavoittaakseen tunteen.
2. Michael - hienoa tyylin mukaista laulamista, mutta Lee oli melenkiintoisempi.
3. Aaron - hyvällä tiellä sillä on hyvä ääni ja kun se kasvaa ja varttuu siitä voi tulla mitä vaan.
___________
4. Crystal - no tämä oli taas sitä koulunpäätösjuhlan pikkusievää ja pikkuvanhaa Crystalia, ei tällaista enää. Svengasi kuitenkin.
5. Casey - ajattelin etten sijoita sitä ollenkaan enää kun en kerran tajua. Mutta Casey teki arvostelun helpoksi. Sen ääni on Leehen verrattuna - ja nehän on jossain määrin tyylillisesti samoilla vesillä - kuiva ja ohut, se tuli tässä todella hyvin esiin. Ei svengiä, vaivalloisen kuulosta. Ihan laulullisesti heikoin - ja tässä voi olla syy, miksi sen classicbluesrockitkaan ei kosketa. On mahdollista että sillä ei vaan tekniikka ja ääni riitä siten että ulos tulisi sitä mitä tunnetila sanoo.
gentedimare kirjoitti:koitui Chrisin kohtaloksi sitten KISASSA!! Ja sitä tarkoitin myös Crystalin kohdalla, että minä muun kautena olisi joutunut kritisoiduksi ennalta-arvattavuudessaan, mutta kun taso on mitä on, niin tuomaritkin kehuvat sitten sitä ennalta-arvattavuutta
Ok. Ymmärrän tuon näkökulman kyllä, mutta vaikka on hienoa jos löytyy niitä uusia puolia niin tärkeintä on että se oma homma on niin kasassa, että se kantaa kisan ulkopuolella. Se on musta mielenkiintoisinta. JA Chrisille tai käydä niin, se osoitti osaavansa sen jutun ja sen jälkeen yleisö oli vakuutettu, mutta niitä ei enää kiinnostanut nähdä enempää, kun peli oli selvä, ne halus sen levyn. Heikommalle tuollainen linja on tietty virhe.