Mainitse joku uudempi suomalainen naislaulaja, joka inisemisen sijasta laulaisi. (Okei, Diandra, mutta onko muita?)UsvaAuer kirjoitti:Laula, nainen, älä inise!
Rönsy Ida Bois - Kumbaya -ketjusta /bm
Viisukuppila . Euroviisuaiheinen uutis- ja keskustelusivusto
Mainitse joku uudempi suomalainen naislaulaja, joka inisemisen sijasta laulaisi. (Okei, Diandra, mutta onko muita?)UsvaAuer kirjoitti:Laula, nainen, älä inise!
Mielenkiintoinen OT - ininä ja hönkäilymaneeri on kyllä tosi vahva trendi. Huomasin tämän ennen töihin lähtöä ja olin että onhan niitä, mutta sitten en muistanut ... nyt muistin. Mutta kuinka uusi pitää olla? Johanna Försti - taitaa olla jo vanha? Suvi Teräsniska? Hevarit eivät tietenkään inise kaksi uutta, samassa bändissä jopa peräkanaa , upeat Nitte Vänskä ja Noora Louhimo (ja molemmilta irtoaa myös se lyyrisempi ilmaisu) jne ... viimevuoden MIAUn naiset eivät minusta inisseet.Rousku kirjoitti:Mainitse joku uudempi suomalainen naislaulaja, joka inisemisen sijasta laulaisi. (Okei, Diandra, mutta onko muita?)UsvaAuer kirjoitti:Laula, nainen, älä inise!
Tästä oli kolumni tänään Hesarissa ja se stadilaisässä on kuulema faktojen valossa enemmän Helsinki-muu maa vastakkainasettelua eli muun maan Helsinki-inhoa kuin faktisesti totta.pmyllyma kirjoitti:Se mikä mua enemmän ärsyttää on ns. hesalainen laulutyyli (olen Lahesta). Ässä on suhinaa ja ä-pisteet puuttuu. Todella ärsyttävää!
Historioitsija Samu Nyströmin mukaan ässän halveksunnassa on pohjimmiltaan kyse maaseudun ja kaupungin mielikuvatason vastakkainasettelusta. Helsinki oli aikoinaan ruotsinkielinen, ja siellä oli tarjolla suurkaupungin paheet. Kaupunki ei mahtunut fennomaanien kansalliseen kertomukseen, talonpoikaisen Suomen ihannointiin.
Asetelma jatkui pitkään. Hyvä maaseutu, paha Helsinki.
Jo varhain sanottiin, että Helsinki runtelee kaupunkiin muuttavien kielen. 1890-luvulla lehdistössä paheksuttiin helsinkiläisnäyttelijöitä, joiden ässä kuulosti "teeskennellyltä ja ilkeältä".
Myöhemmin ässäpaheksuntaa ylläpiti 1950- ja 1960-lukujen viihdeteollisuus ja toki myös slangi. 60-luvulla puhuttiin "itse hankitusta puheviasta" ja "iskelmätähtiässästä". Kieltämättä – muistattehan Laila Kinnusen ja Marion Rungin ässän?
1990-luvulla ässäleiman saivat pissikset ja pissispopparit.
Nyt joku helsinkiläinen varmasti sanoo, että hänellä ei ainakaan ole sössöttävää ässää. Se voi olla totta. Erikoista onkin se, että minkälaiset ässät tahansa voidaan kuulla helsinkiläisinä, jos puhuja muuten kuulostaa stadilaiselta.
Kielentutkijat ovatkin pohtineet sitä, onko helsinkiläistä ässää loppujen lopuksi edes olemassa. Vaattovaaran ja Halosen mukaan stadilainen ässä ei ole lingvistinen fakta, koska kaikkialla Suomessa kuulee erilaisia ässiä. Stadiässä on silti todellinen asia, koska se on ihmisten ajatusmaailmassa.
Vaattovaara ja Halonen päätyvät siihen, että suomalaisilla on pitkän linjan ässätrauma. Muissa maissa kuulemma ihmetellään sitä, että meillä korjataan lasten s-äänteitä puheterapiassa.
Oli niin tai näin, ässä herättää selvästi paljon tunteita.
Komppaan! Lauralla on ihan omakin ketju. Minua harmittaa, kun en ole koskaan ollut Lauran keikalla. Televisiossa häntä on näkynyt ilahduttavan paljon.ta1ja kirjoitti: Nimittän Laura Voutilainen on kyllä u s k o m a t o n ja varmasti ylittämätön naislaulaja tässä maassa.
Samaa mieltä, mutta Anna on vielä parempi laulaja-laulunteijänä. Soundinsa on kova, mikä rajoittaa materiaalia, joka Annan laulamana kuulostaa ihan parhaalta.Elvis kirjoitti:Minusta Anna Eriksson kuuluu myös ehdottomasti maamme parhaimpiin naislaulajiin.
http://www.rumba.fi/live/voiko-soitossa ... nsertissa/Aktiiviset vuoteni popjournalismin parissa opettivat, millainen musiikkimaku tuo uskottavuutta ja mitä ei sovi diggailla edes ironisesti. Statuspisteitä ei pahemmin ropissut arvostamalla ammattimuusikkoja, joiden soitto on nopeaa, tarkkaa ja muutenkin teknisesti liian vaativaa.
Progesuuntautuneisuuttani kommentoitiin monet kerrat ilmoittamalla, että musiikissa tunne on tekniikkaa tärkeämpää. Taustaoletus oli, että tunne ja pitkälle jalostettu tekniikka sulkevat toisensa pois; molempia ei voi saada.
No onhan meillä kehittynyt hyvinkin vaativan oopperalaulumisiiki - ja muun klassisen musiikin kulttuuri, samoin perinteinen suomi-iskelmä tangoineen ym on hyvinkin vaativaa - minusta ensisijainen syy tällä hetkellä liittyy makupreferensseihin, jossa eletään toisaalta dylanilaisen singer&songwriter perinteen, toisaalta, punkin, toisaalta keep it calm brittipopin kanssa ja kaikessa mennään lyriikka edellä, eli jätetään musiikiliilnen ilmaisu minimiin ja kerrotaan asiat sanoin.akfan33_ZZ kirjoitti:Suomi on lian pieni maa, ei ole kehittynyt vaativan laulumusiikin kulttuuria, Ei kannata panostaa osaamiseen, kun ulkonäkö ja halpahintainen suomi-iskelmä riittää.
Samat lainalaisuudet pätee kuin muisskin taiteissa, taide kehittyy vain kv. vuorovaikutuksessa, ei käpertymällä omaan, vaan omaksumalla uusia kv. virtauksia.
Tämä aiheuttaa myös kilpailun kovenemista, yleisön maku kehittyy, kun oman tutun ja turvallisen musan rajat laajenee, ja esiin nousee parempia laulajia, osaaminen ja lahjakkuudet menestyy.