Viisukuppila

Mulla on 340 kpl viisuvinyylisinkkuja, siis niitä, jotka ovat olleet viisujen loppukisassa. Jokunen karsintasinkku löytyy myös. Koitan kyllä nykyään olla ostamatta lisää...

Saaks Tonywerneriltä kysyä, missä (ja miksi) myyt niitä...

Hapa kirjoitti:Saaks Tonywerneriltä kysyä, missä (ja miksi) myyt niitä...

Totta kai saa Minä en ole levyjenkeräilijä. Olen aikoinaan (1970-1990-luvuilla) ostanut niitä vain koska luulin olevani universumin ainoa euroviisufani ja niitä kappaleita ei mistään muualta saanut levyversioina. Mukana luvussa on siis myös Suomen karsintasinglejä ja joitakin hajasinkkuja muista maista, mutta muiden maiden karsintakappaleista minulla ei ollut mitään hajua vinyylisinglen kulta-aikana.
Sitten kun siirryttiin tietokone- ja internetaikaan alkoi totuus valjeta ja nyt on mukavasti kaikki viisut koneella helposti kuunneltavissa. Ei tulisi mieleenikään, että ottaisin tikkaat, kapuaisin yläkomeroon, etsisin sieltä jonkun singlen, kävelisin olohuoneeseen, kytkisin virran stereoihin, puhdistaisin singlen pölystä mikrokuituharjalla ja asettelisin sen levysoittimelle pyörimään - ja sitten jammaisin siinä sen yhden laulun ajan ja sitten pitäisi tehdä samat rituaalit uudelleen. Musiikki on siis minulle vain kuuntelua varten - ihan sama missä formaatissa sen on

Joskus harmittaa kaikki rahat mitä niihin olen törsännyt, mutta oli se silloin hauskaa keräillä ja koskaanhan kokoelmasta ei täydellistä tullut. Ja täysin arvottomia levyjähän nuo ovat muiden kuin muutamien hassujen viisukeräilijöiden joukossa. Onneksi kerran tein kauppoja erään sellaisen kanssa ja sain edes vähän kipurahoja. Tuossa myynnissäkin on just se ongelma, että parhaat ja harvinaisimmat menee ensin ja mulle jää käteen jotain Bucks Fizziä.

tonywerner kirjoitti:

Hapa kirjoitti:Saaks Tonywerneriltä kysyä, missä (ja miksi) myyt niitä...

Totta kai saa Minä en ole levyjenkeräilijä. Olen aikoinaan (1970-1990-luvuilla) ostanut niitä vain koska luulin olevani universumin ainoa euroviisufani ja niitä kappaleita ei mistään muualta saanut levyversioina. Mukana luvussa on siis myös Suomen karsintasinglejä ja joitakin hajasinkkuja muista maista, mutta muiden maiden karsintakappaleista minulla ei ollut mitään hajua vinyylisinglen kulta-aikana.
Sitten kun siirryttiin tietokone- ja internetaikaan alkoi totuus valjeta ja nyt on mukavasti kaikki viisut koneella helposti kuunneltavissa. Ei tulisi mieleenikään, että ottaisin tikkaat, kapuaisin yläkomeroon, etsisin sieltä jonkun singlen, kävelisin olohuoneeseen, kytkisin virran stereoihin, puhdistaisin singlen pölystä mikrokuituharjalla ja asettelisin sen levysoittimelle pyörimään - ja sitten jammaisin siinä sen yhden laulun ajan ja sitten pitäisi tehdä samat rituaalit uudelleen. Musiikki on siis minulle vain kuuntelua varten - ihan sama missä formaatissa sen on

Joskus harmittaa kaikki rahat mitä niihin olen törsännyt, mutta oli se silloin hauskaa keräillä ja koskaanhan kokoelmasta ei täydellistä tullut. Ja täysin arvottomia levyjähän nuo ovat muiden kuin muutamien hassujen viisukeräilijöiden joukossa. Onneksi kerran tein kauppoja erään sellaisen kanssa ja sain edes vähän kipurahoja. Tuossa myynnissäkin on just se ongelma, että parhaat ja harvinaisimmat menee ensin ja mulle jää käteen jotain Bucks Fizziä.

Mun mielestä taas tuo sinkkujen kanssa pelaaminen on mahtavaa. Samalla voi myös ihailla värikkäitä kansikuvia... Itse en koskaan kuuntele kevyttä musiikkia taustalla ja sen takia keskityn biiseihin kunnolla niiden soidessa levylautasella. Ja kuulokkeet päässä tietty ja täysillä...

Eihän nuo rahat hukkaan mene, koska viisulevyt (ja muutkin) ovat sijoitus. Arvo senkun nousee vaan vuosi vuodelta. Kunhan muistaa käsitellä levyjä varovasti ja tietysti aina puhtain käsin...

Hapa kirjoitti:Eihän nuo rahat hukkaan mene, koska viisulevyt (ja muutkin) ovat sijoitus. Arvo senkun nousee vaan vuosi vuodelta. Kunhan muistaa käsitellä levyjä varovasti ja tietysti aina puhtain käsin...

(Keräily)levyjen hinnan määrittelee kysyntä ja tarjonta. Mitä halutumpi levy ja mitä vähemmän sitä on tarjolla, sitä korkeampi hinta. Viisusinkkujen haluajia on niin vähän, että ne eivät juuri minkään arvoisia. Toki jos onnistuu tarjoamaan jollekin viisusinkkukeräilijälle jonkun todella harvinaisen levyn, voi siitä saada hyvän hinnankin. Mutta jos arkistoi ne silkkihansikkain omaan kokoelmaansa, ne eivät ole minkään arvoisia.

tonywerner kirjoitti:

Hapa kirjoitti:Eihän nuo rahat hukkaan mene, koska viisulevyt (ja muutkin) ovat sijoitus. Arvo senkun nousee vaan vuosi vuodelta. Kunhan muistaa käsitellä levyjä varovasti ja tietysti aina puhtain käsin...

(Keräily)levyjen hinnan määrittelee kysyntä ja tarjonta. Mitä halutumpi levy ja mitä vähemmän sitä on tarjolla, sitä korkeampi hinta. Viisusinkkujen haluajia on niin vähän, että ne eivät juuri minkään arvoisia. Toki jos onnistuu tarjoamaan jollekin viisusinkkukeräilijälle jonkun todella harvinaisen levyn, voi siitä saada hyvän hinnankin. Mutta jos arkistoi ne silkkihansikkain omaan kokoelmaansa, ne eivät ole minkään arvoisia.

Ei pidä paikkaansa! Esim. lempidivarissani Fredalla on laaja valikoima viisusinkkuja, ja hinnat pyörivät 5-20 euron välimaastossa. Harvinaisimmista voi joutua pulittamaan kolmekymmentäkin euroa tai yli...

Viisufaneja Euroopassa on tuhansia. Eivätköhän aika monet heistä kerää vanhoja viisuvinyylejäkin. Täällä kuppilassa niitä ei kyllä taida kerätä kukaan. Jos kuitenkin, niin voi ilmoittautua vaikka yksityisviestillä...

Hapa kirjoitti:Ei pidä paikkaansa! Esim. lempidivarissani Fredalla on laaja valikoima viisusinkkuja, ja hinnat pyörivät 5-20 euron välimaastossa. Harvinaisimmista voi joutua pulittamaan kolmekymmentäkin euroa tai yli...

Viisufaneja Euroopassa on tuhansia. Eivätköhän aika monet heistä kerää vanhoja viisuvinyylejäkin. Täällä kuppilassa niitä ei kyllä taida kerätä kukaan. Jos kuitenkin, niin voi ilmoittautua vaikka yksityisviestillä...

Taidat puhua inhokkidivaristani, joka myy kalliilla tyhmille viisudiggareille ja ei maksa mitään sinne viisusinkkujaan tarjoaville harhaluuloisille keräilijöille, jotka uskovat että he jos jotkut maksaisivat hyvästä tavarasta hyvän hinnan. Nimimerkillä "kokemusta on" (eli olen ostanut sieltä singlen joka maksoi 150 markkaa ja josta he sisäänostovaiheessa myöhemmin tarjosivat 5 markkaa - viimeisellä lukuisista käyntikerroistani kyseisessä liikkeessä).
Arvossaan ovat Etenkin ulos myytäessä

Sinkkuja kerääviä viisufaneja uskon tänä päivänä olevan aika vähän.
Viisufaneja on tuhansia = totta
Ylipäätään vinyylilevysoittimen omistavia viisufaneja on vähän = totta

Minulla on outo tapa hakea ja kerätä viisusinkkuja kirppareilta ja ainoastaan niistä Ostovaiheessa on aina kamalan kiva fiilis, että jee nyt sain taas yhden "harvinaisen" sinkun 50 sentillä tai eurolla, mutta kun sen on sitten kerran kuunnellut, niin se tahtoo jäädä sinne minun viisusinglepahvilaatikkoon, josta hyvin harvoin otan mitään kuunneltavaksi Onhan noissa sinkuissa ns. nostalgiaa kuvineen ja rahinoineen, mutta on totta, että kovan työn joutuu tekemään sen kolmeminuuttisen "nautinnon" eteen
Tämä esc- radio on mainio keksintö, sieltähän kuulee kaikki mahdolliset viisut ja myös remixejä jos vaan jaksaa odottaa, että se oma haluttu viisu kuuluu

tonywerner kirjoitti: Taidat puhua inhokkidivaristani, joka myy kalliilla tyhmille viisudiggareille ja ei maksa mitään sinne viisusinkkujaan tarjoaville harhaluuloisille keräilijöille, jotka uskovat että he jos jotkut maksaisivat hyvästä tavarasta hyvän hinnan. Nimimerkillä "kokemusta on" (eli olen ostanut sieltä singlen joka maksoi 150 markkaa ja josta he sisäänostovaiheessa myöhemmin tarjosivat 5 markkaa - viimeisellä lukuisista käyntikerroistani kyseisessä liikkeessä).
Arvossaan ovat Etenkin ulos myytäessä

Sinkkuja kerääviä viisufaneja uskon tänä päivänä olevan aika vähän.
Viisufaneja on tuhansia = totta
Ylipäätään vinyylilevysoittimen omistavia viisufaneja on vähän = totta

Mulla ei ole kokemusta levyjen myynnistä, en ole vielä koskaan myynyt mitään. Mutta samasta divarista taidetaan puhua...

Nyt on pakko kysyä, että MISTÄ sinkusta maksoit 150 markkaa??????? Oma ennätykseni on 24 euroa (netissä) ja 14 euroa (divarissa)... Joskus 80-luvulla ostelin viisusinkkuja parilla markalla, mutta euroaikana en ole saanut mitään alle 5 euron!

i wanna be a toy kirjoitti:Minulla on outo tapa hakea ja kerätä viisusinkkuja kirppareilta ja ainoastaan niistä Ostovaiheessa on aina kamalan kiva fiilis, että jee nyt sain taas yhden "harvinaisen" sinkun 50 sentillä tai eurolla, mutta kun sen on sitten kerran kuunnellut, niin se tahtoo jäädä sinne minun viisusinglepahvilaatikkoon, josta hyvin harvoin otan mitään kuunneltavaksi Onhan noissa sinkuissa ns. nostalgiaa kuvineen ja rahinoineen, mutta on totta, että kovan työn joutuu tekemään sen kolmeminuuttisen "nautinnon" eteen
Tämä esc- radio on mainio keksintö, sieltähän kuulee kaikki mahdolliset viisut ja myös remixejä jos vaan jaksaa odottaa, että se oma haluttu viisu kuuluu

Juu kun te piilottelette viisuja ylähyllyihin ja pahvilaatikoihin... Viisusinkkujen pitää olla esillä!

Mitä harvinaisia viisusinkkuja olet löytänyt kirppareilta? Mulla ei ole kirppareista paljoakaan kokemusta, tuntuu ettei niissä koskaan ole mitään erikoista ja jos jotain löytää, niin vinyylin kunto on heikko.

Mikä ESC-radio? Kuuluuko Helsingissä?

Hapa kirjoitti:Mikä ESC-radio? Kuuluuko Helsingissä?

Netissä voi kuunnella. Linkki siihen löytyy mm. tuolta Viisukuppilan oikeasta yläkulmasta. ESC-radio on oikein hauska tapa kuunnella viisuja.

tee kuten minä, guuglaa esc-radio ja siitä sitten eteenpäin... äsken tein niin ja niimpä tietysti, Ruotsi -07 remiksversiona, just joo, harvinaisen kappaleen tyrkkäsivät levysoittimelle taas kerran... hohhoijaa, karsintakappaleita toivoisi enemän soitettavan sielläkin... Se tais olla se Fredan, (kuuskulman) divari (?) josta minäkin aikoinani innostuin (02-04?) ostelemaan mm. Kypros ja Belgia -02 ja kyl ne tais toistakymmentä euroa maksaa kipale, ja toisella kerralla, vielä siihen aikaan kun vinyyleitä keräsin, niin Portugal-innoitukseni huipulla (noin v. 89-93 haalein mm. Amalia Rodrigesin levyn (sis. mm. Ita -66) ja kuin myös portugeesil. miessolistin levyn, sen(kin) pelkästään solistin komean habituksen vuoksi... vaan onhan se tietty aivan toista hypistellä isoa vinyyliälppäriä, jonka takapuolella on vieläpä mahollisesti mainosteltu samaisen levymerkin muita solisteja, kuten mm. saksalaisilla on tapana...
Muutaman levyn olen hölmöyksissäni jopa lahjoittanu eräällekin PK:lle joka ei sitte kuitenkaan ymmärtäny levyjä palauttaa kun aloin lopulta katua tekoani (!) mm. Charlie chaplin (Swe-77) ... samoja mietteitä minunkin nupissani on kiertänyt mitä tuossa edellisilläkin oli, vinyylilevyjen keräys kauteni ajoittui vuosille 1978 - 2004...? saatampa vieläkin ostella hyvin harvakseltaan, jos riittävän mielenkiintoinen sattuu eteen, jopa tälläinen cd-levykin saattaa lähteä mukaani, jos vain joku miehekkään iskelmälaulajamme (Antti Huovila, Jussi Kiiveri jne. ... ) tai yhtyeen (Syke, Souvarit...) levy osuu sopivan alhaiseen hintahaarukkaan...

Hapa kirjoitti:Mulla ei ole kokemusta levyjen myynnistä, en ole vielä koskaan myynyt mitään. Mutta samasta divarista taidetaan puhua...

Nyt on pakko kysyä, että MISTÄ sinkusta maksoit 150 markkaa??????? Oma ennätykseni on 24 euroa (netissä) ja 14 euroa (divarissa)... Joskus 80-luvulla ostelin viisusinkkuja parilla markalla, mutta euroaikana en ole saanut mitään alle 5 euron!

Jos joskus myyt tai vaihdat jotakin, sinne ei kannata viedä mitään
Olen tätä tarinaa paasannut täällä Kuppilassa useita kertoja, mutta kerron vielä kertaalleen... Asioin tässä ko. levykaupassa aikoinani hyvin usein. Pari kertaa kuukaudessa ja tulin hyvin tutuksi myyjienkin kanssa. Kerran pääsin liikkeen ollessa suljettuna, sunnuntaina, takahuoneeseen penkomaan varastojakin (tosin sieltä löytyi lähinnä kotimaisia iskelmäsinglejä). Olisi siellä kyllä ollut Fredi & Friendsien saksankielinen "Bump Bump"-single, mutta hintaa oli 300 markkaa, joka oli liikaa. Mitään alennuksia en kuitenkaan koskaan saanut edes varastosta pengotuista, vaikka ostin todellakin kymmeniä sinkkuja kerrallaan.
Sitten kun päätin vuosia myöhemmin luopua singlekokoelmastani, ajattelin että tänne asiantuntevaan ja tämäntyylistä musiikkia arvostavaan liikkeeseen kannattaa ne myydä. He tietävät, mitkä singlet ovat arvokkaampia ja osaavat maksaa kustakin levystä oikean hinnan. Soitin liikkeeseen ja lähetin sinne listan tiedustellakseni mistä he olisivat kiinnostuneita, mutta aina tuli sama vastaus: "Tuo näytille". No minä raahasin sinne valtavan matkalaukullisen levyjä junassa (asun siis Riihimäellä) ja ratikassa, mutta ei heillä ollutkaan aikaa katsoa satsia läpi. Laukku jäi sinne viikkokausiksi, kunnes lopulta sain puhelimessa vastauksen minkäarvoisia levyt ovat: "5 markkaa/pala". Oletin ilman muuta, että vitonen maksetaan paljon liikkeellä olevista sinkuista, mutta harvinaisuuksista enemmän levyn mukaan. Eikä mitään ronttikauppoja.
Mikäköhän se 150 markkaa maksava sinkku oli Joku 1950-60-lukujen suosikkini, jonka halusin välttämättä
PS. 150 markkaa on euroissa suurinpiirtein 24 euroa

Hapa kirjoitti: Mitä harvinaisia viisusinkkuja olet löytänyt kirppareilta?

En tiedä ovatko ne harvinaisia mitkä olen löytänyt mutta minulle vaan tulee sellainen fiilis, kun löytää jonkun sinkun, että enpä olisi uskonut,että tämänkin löydän, niin sillä tavalla se on minulle harvinainen Viimeksi taisi tulla sellainen fiilis kun löysin Askan Halo, halo (Jugoslavia-82) ja Norjan Mata-Hari vuodelta -76, kun kuvapussin sisällä oli vielä "aito" valokuvakortti Anne- Karinasta Oikeesti nämä tuskin ovat ollenkaan harvinaisia,muille kuin minulle
edit: Kytken muuten aina tietokoneen streoihin, kun haluan kuunnella esc- radiota. Sehän on silloin kuin oikea radiokanava ja kuuluu ihan yhtä hyvin tietenkin, kuin kaikki muutkin tavalliset kanavat
Nytkin laitoin sen soimaan kun menen kohta makaamaan parvekkeelle (ilman niitäkään)

Sain päivitettyä cd-listani ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen. Ei ehkä järkevää näin pikkutunneilla, mutta kuitenkin... Tällä hetkellä 4752 cd-levyä, mutta tuosta lähtee siivouksen myötä vielä ainakin satakunta levyä (singlejä) pois.

Jvvv kirjoitti:Sain päivitettyä cd-listani ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen.

Jee! Jvvv:n cd-lista on mitä mainiointa luettavaa esim. yön pimeinä mutta unettomina tunteina.

Mun äänitekokoelma on kasvava, rahaasyövä eikä se mahdu pian hyllyihin. Lisäksi se ei ole järjestyksessä. Onneksi kokoelma on edes rakas.

Naali kirjoitti: Mun äänitekokoelma on kasvava, rahaasyövä eikä se mahdu pian hyllyihin. Lisäksi se ei ole järjestyksessä. Onneksi kokoelma on edes rakas.

Sama "ongelma" mullakin, mutta mikä ihana ongelma..

Naali kirjoitti:Jee! Jvvv:n cd-lista on mitä mainiointa luettavaa esim. yön pimeinä mutta unettomina tunteina.

Mun äänitekokoelma on kasvava, rahaasyövä eikä se mahdu pian hyllyihin. Lisäksi se ei ole järjestyksessä. Onneksi kokoelma on edes rakas.

Ostin äskettäin yhdeksännen cd- tornin Ikeasta ja ne mun mielestä kamalan käteviä.Ulottuvat melkein kattoon ja eivät vie paljon tilaa. Huomasin, että Ikeassa oli tullut sellaisia ihania metallikaappeja cd/dvd -levyille. Niihin mahtui enempi ja ovat myös pölyltä suojattuna kun oven saa kiinni. Sellaisia haluaisin, mutta mihin tungen nuo vanhat
http://www.ikea.com/fi/fi/catalog/products/30123231

i wanna be a toy kirjoitti:mihin tungen nuo vanhat

Mä voin ostaa HALVALLA Minkä värisiä ne ovat

i wanna be a toy kirjoitti:

Naali kirjoitti:Jee! Jvvv:n cd-lista on mitä mainiointa luettavaa esim. yön pimeinä mutta unettomina tunteina.

Mun äänitekokoelma on kasvava, rahaasyövä eikä se mahdu pian hyllyihin. Lisäksi se ei ole järjestyksessä. Onneksi kokoelma on edes rakas.

Ostin äskettäin yhdeksännen cd- tornin Ikeasta ja ne mun mielestä kamalan käteviä.Ulottuvat melkein kattoon ja eivät vie paljon tilaa. Huomasin, että Ikeassa oli tullut sellaisia ihania metallikaappeja cd/dvd -levyille. Niihin mahtui enempi ja ovat myös pölyltä suojattuna kun oven saa kiinni. Sellaisia haluaisin, mutta mihin tungen nuo vanhat
http://www.ikea.com/fi/fi/catalog/products/30123231

Joo, suunnittelen oikeita sisustusratkaisuita sitten, kun minulla on rahaa ja oikeitten ihmisten kämppä. Tietenkin on hyvä kartottaa jo nyt. Levyt pitäis kyl saada pölyltä suojaan. Tollaset korkeet telineet vie aika vähän tilaa, mutta en tiedä, onko ne muuten kovin kivoja. Joku vetolaatikosto vois olla ehkä aika ihana, paitsi levyt ei oo silloin esillä.

^^ kuusi on tummanharmaata ja kolme hopeanväristä. Kolme eriväristä siksi, koska Ikea päätti lopettaa tuon tummanharmaan valmistamisen Hyvin ne kyllä sointuvat keskenään En ole ihan vielä niitä myymässä, kun tarttis löytää rahat noihin uusiin kaappeihin. Werneri tuskin maksaa näistä yhdeksästä 240€ (kun sillä saa jo uudetkin ) kun tarttisin ainakin kolme noita peltikaappia

i wanna be a toy kirjoitti:Werneri tuskin maksaa näistä yhdeksästä 240€ (kun sillä saa jo uudetkin )

Ei maksa niin, kun piti saada HALVALLA (Sulo Vilénin äänellä)

Naali kirjoitti:Jee! Jvvv:n cd-lista on mitä mainiointa luettavaa esim. yön pimeinä mutta unettomina tunteina.

Nii ovat!

Hyvä kun nyt ei tarvitse kirjoittaa Jvvv:n vieraskirjaan aggressiivisia viestejä tyyliin "päivittäisit V***** näitä S******* sivuja!"

Aika kunnioitettava määrä levyjä jvvv:llä! Montakos omakotitalollista tuollainen määrä muuten on?

Kävinpä pitkästä aikaa päivittämässä, kun on tullut ostettua jokunen viisulevy...

Miten te, jotka omistatte vanhoja vinyylilevyjä, säilytätte levyt? Käytättekö suojamuoveja? Itse en tähän asti ole pitänyt älppäreissä niitä ja sinkuissakin on muovit vain noin viidesosassa. Onhan muovi paikallaan esim. selatessa levyjä, mutta mulla on myös se käsitys, että muovi haalistaa väärejä ajan mittaan. Nyt tekis mieli suojata kaikki singlet, mutta uskaltaako?

Laitoin levyni viikonloppuna aakkosjärjestykseen ja nyt ahistaa. Ennen levyni olivat kummallisessa assosiaatiojärjestyksessä, jolloin kaikki poikabändit olivat samassa, kaikki Kerkko Koskiseen liittyvät levyt samassa, brittirokit samassa jne. Oli harvinaisen epämukavaa laittaa levyt sekaisin niin, että Choralet koskee Tracy Chapmaniin ja Abbat The 69 eyesiin. OIetan, että tämä liittyy tyyliini kuunnella musiikkia: fiilispohjalta, kausittain. Musiikkimakuni on vähintäänkin laaja, voisin jopa sanoa sekava.

Aakkosjärjestys on kuitenkin ainoa järkevä idea siinä vaiheessa, kun levyjä on yli 500 eikä avokki ole löytänyt hyllystä enää vuosikausiin mitään. Ehkäpä tähänkin tottuu. (Viisu-)kokoelmat, klassisen musiikin ja soundtrackit jätin omiin lohkoihinsa. Olosuhteiden pakosta myös erikoisemmat pakkaukset ja paksut tuplalevyt ovat erikseen hyllyn vieressä. Ne eivät ole missään muussa kuin kivassa järjestyksessä.

Tiedän aika tarkkaan, millaiset hyllyt levyilleni hankin, sitten kun minulla on rahaa. Haluaisin sellaisen tavallisen kirjahyllyn näköisen ja kokoisen systeemin, jossa olisi enemmän ja kapeammat hyllyt. Lasiovet olisivat luxusta, mutta eivät pakolliset. Tosin sellaisia hyllyjä ei taida olla olemassakaan, joten ne täytynee teettää vähintään jollain sukulaisella.

Mitä teidän levykokoelmillenne kuuluu?

Ihan hyvää kiitos.

Epävirallisesti 4900 raja on jo reilusti rikki, mutta miehenkorkuinen (tai Jvvv:n korkuinen) pino levyjä odottaa listaltapoistamistakin. Säälittävää on se, että se poistettavien levyjen pino on ollut olemassa jo pari vuotta, ja siirtynyt muutossakin asunnosta toiseen...

Naalin systemaattisuus kuulostaa hyvältä ja tutulta, itsellänikin ovat kokoelmat, soundtrackit ja viisulevyt erillään artistien pitkäsoitoista. Aakkosjärjestyksessä, tottakai.

Kuukauden aikaiset ostokset vielä hyllyttämättä, pitäisi skarpata! Lisäksi levyhyllyn uusintakuuntelu etenee jo P:n kohdalla. Uusintakuuntelussa turhat levyt joutuvat hyllystä pois, poistopinoon. Vuosiksi. Listalla ne kummittelevat silti.

Minun n. 1300 levyn kokoelmalleni kuuluu huonoa... kokoelma ei ole kasvanut juuri laisinkaan viime aikoina Nykyään ei yksinkertaisesti vain julkaista enää riittävän kiinnostavaa musiikkia, että ostaisin levyn Ja sellaisia vanhoja hienoja helmiä, jotka kokoelmastani puuttuvat, ei saa mistään... Lisäksi en pidä levykokoelmastani muutenkaan, koska se on täysi turha, ruma ja tilaavievä elementti muuten omia silmiäni hivelevässä kodissani. Elementti, johon en koske käytännössä koskaan.

Lisäksi vihaan vinyylilevyjäni, mutta suhde lienee jonkinasteinen viha/rakkaus-suhde, sillä en ole vielä raaskinut niistä luopuakaan

Laskutavasta sen verran, että lasken useitakin cd-kiekkoja sisältävät paketit yhdeksi levyksi (siis oli kyseessä yksittäinen albumi tai Kari Tapion kymmenen cd:n kansio, on se yksi "levy") ja singlejä en osaa laskea, vaikka suurin osa sinkuistani onkin lauluista joita ei löydy miltään albumilta.

Sain postissa 300 kpl single-levyjen suojamuoveja. Nyt vaan sitten viisusinglet suojaan. LP-levyihin en meinaa edelleenkään muoveja hommata.