Viisukuppila

Serduchka kirjoitti:Deep Zone & Balthazar - DJ Take Me Away

Miksi tätä haukutaan paljon kuppilassa Tämä on ihana diskoviisu

Minä ainakin tykkään isosti!!

Ja kuuntelen Princess Avenue: Never , never

mpappa kirjoitti:

Serduchka kirjoitti:Deep Zone & Balthazar - DJ Take Me Away

Miksi tätä haukutaan paljon kuppilassa Tämä on ihana diskoviisu

Minä ainakin tykkään isosti!!

Hienoa

Galina Scoda - Your Own Vision

Mä oon nyt lähipäivinä kuunnellut aika lailla tätä biisiä

Duffy - Distant Dreamer

Aivan ihana biisi ja olen niin tykästynyt tähän

-kaitsu87- kirjoitti:Duffy - Distant Dreamer

Aivan ihana biisi ja olen niin tykästynyt tähän

Olitkos muuten -kaitsu87- kattomassa Duffya Jazzeilla?

adelina ismajli - me merr

http://www.youtube.com/watch?v=_QG6G_x1 ... re=related

jatketaan näillä ihanilla albanialaisil artisteilla,näitä maassa riittää kiva discobiisi

Serduchka kirjoitti:

-kaitsu87- kirjoitti:Duffy - Distant Dreamer

Aivan ihana biisi ja olen niin tykästynyt tähän

Olitkos muuten -kaitsu87- kattomassa Duffya Jazzeilla?

En ollut , mutta olisin halunnut mennä.. Harmittaa niin

-kaitsu87- kirjoitti:

Serduchka kirjoitti: Olitkos muuten -kaitsu87- kattomassa Duffya Jazzeilla?

En ollut , mutta olisin halunnut mennä.. Harmittaa niin

Voi sua Kyllä sä varmaan vielä joskus sen näet, kunhan vaan yrität päästä hänen keikalleen

genta ismaili - posesiv

http://www.youtube.com/watch?v=fagmR2Kb ... re=related

ehkä yx gentan parhaita biisejä ois loistava valinta joskus albanialta viisuihin

Sergiu Ilasciuc - Just Be Mine

Upea diskotyrkky Moldovasta vuodelta 2008

Beth - Dime

Espanjan paras 2000-luvulla..

IMBA - Round & Round

Ihana tanssibiisi

Alexander Rybak- Fairytale

Tähän biisiin ei koskaan kyllästy

eurovisiongirl kirjoitti:Alexander Rybak- Fairytale

Tähän biisiin ei koskaan kyllästy

Cristy Rouge - Women's Winner

Ihanaa biisiä kuuntelit, mutta tähän mä en kyllästy ikinä

me so horny

http://www.youtube.com/watch?v=t0oALRL7 ... FC&index=5

tähän aikaan yöstä tällasta,kaikkee sitä tulee kuunneltuu ei yhtään tuhmat sanat

Kate Ryan - Goodbye

Ihana kappale ... Kate

Anna Abreu - Silent Despair

Ehdottomasti Annan paras kappale Now-levyltä

Kate Ryan - Mon Coeur Resiste Encore
- Babacar
- Libertine
Kuuntelen vain Katea tänään.

Alexa - We Are One

Hyvä biisi

Eartha Kitt - I love men

Tätä kuunnellessa huomaa, että kävelee jotenkin silleen et olis korkkarit jalassa ja peppu keikkuu. Look olis tietysti Dynastian Alexisin mallinen. GRRRRAAUUUUUUU!!! Vitsit sentään tää on niin ihana kappale.

^No niin on
Tääki on kaamalan kiva, Pirren äänellä
http://www.youtube.com/watch?v=7vGAa4Fdww8

D'NASH - I Love You Mi Vida

Kuuntelen nyt tätä

Britney Spears - My Prerogative

Yksi Britneyn parhaimmista

Right Round-FLo Rida

Kestokuuntelussa

Love Jazz 1966-1977 (Love Records, FIN 2008)

Eli kotomaamme Love Recordsin kokoelmaa, joka on julkaistu uudelleen vuonna 2008. Levykaupassa nimeltä Keltainen Jäänsärkijä soi tämä levy viime vuonna joskus. Kuulosti liikkeen ämyreissä niin hyvältä, että piti ihan iskeä tarinaa levykaupan myyjän kanssa. Piti siis ihan kysellä, mikäs tämä on, mikä nyt soi!

Levy tulee laitettuu kelkkaan kotonassa mitä erinäisimmissä tilanteissa, nyt se soi putkeen kolmatta kertaa tähän iltaan: takana pyöräilyretki Keravan Taidemuseoon (upea paikka), sen jälkeen vähän saunomista ja syöntiä, parvekkeella viidakon keskellä kynttilämeri, vähän viintä ja tämä levy. Pelkkää issekseen mietiskelyä.

Levyllä on mun muassa musiikkia seuraavilta virtuooseilta: Otto Donner, Juhani Aaltonen, Eero Koivistoinen, Olli Ahvenlahti, Mike Koskinen, Paquito d´Rivera ja Pekka Streng.

Kuunteleekos muuten muut jazzia? Mulle uppoo sillon, kun on tarve mietiskellä jotain. Tai esimerkiksi Tinttejä lukiessa jazz on oivaa taustamusaa. Tai miettiessä, miten vaihtais taulujen paikkoja kotona.

Tämän Love Jazz 1966-1977 -levyn jazz on kyllä suussa sulavaa ja niin herkullista, että se on melkein tupakin paikka.

Scissor Sisters (GBR 2004)
Tämä saundi, tämä fiilis, järkyttävän mukava retrous, joka tulee mulle vasta jälkijunassa (aina kaiken hienouden tajuan nykyään jälkijunassa). Aivan täydellistä ja taitavaa hömpötystä. Comfortably Numb on ihan täyttä jöötiä: just näin! Juuri näin! Ihan just tälleeesti! Namua täydellä kaupallisuudella.

Ota minut, vie minut, rahasta minut! Tässä levyssä on kuitenkin myös mukava muisto yökerhojen vilkkuvimmien valojen jälkeisistä katalimmista tunnelmista. Taitavaa markkinointia, tuskinpa bändillä on annettavaa parin levyn jälkeen, paitsi ihkuimmassa Suomessa, joka tuntuu olevan kaikkien jätebändien kotimaa. Kun kaikki muu on jo rahastettu. Hieno levy joka tapauksessa.

Edit: onpa tosiaan hieno levy! mut eihän kukaan hohkaa tästä SS:n ekasta levystä?

CHIC - Take It Off (Atlantic/Warner USA, 1981)

Okei, eipä enempää kuin vähempää, tässäpä kaikkein ikinä mahtavin ja upein pop-levy maailmanhistoriassa... siis minulle!

Tätä ei voi sanon kuvata, tämä saa hyppimään joka solulla. Oma musikaalisuuteni on tämä levy. Joka solulla. Joka tahdilla ja rytmillä, jokaisella nuotilla. Joka hetkellä. Sanomani on liian latteaa, en pysty kuvailemaan.

Kuuntelin tätä aikoinaan kirjastossa vinyylinä, jolloin sai levyjä kuunteluun pyytämällä. Ja aina mulle uudestaan kuunteluun tämä levy. Viikosta toiseen. Uudestaan ja uudestaan. En käsitä, miksi. Järkyttävän upeaa musiikkia!

Kaikki soittimet ja soittajat ovat aitoja. Ihan hirvittävää...
Kaikki laulajat ja tämä raju tunnelma.
Kaikki soittajat repivät soittimistaan juuri sellaisen tunnelman kuin olla ja voi mahdollista.
Kaikki sävellykset tukevat hyvin tiukasti kunkin kappaleen tunnelmaa.
Järkyttävää ammattitaitoa.

Aina kun loppuu usko musiikkiin, kaivan esiin tämän totaalisen musiikkipommin.
Tämä levy on hyvin kiihkeä, seksikäs, raaka, urbaani, olisi hauska jos joku muukin kuulisi saman levyn ja kertoisi omista vaikutelmistaan?

Se on kulkenut elämäni eri vaiheissa, aina nostanut päätään jossain, useimmiten heikoimmilla hetkillä. Usko musiikin riemukulkuun. Nämä tekijät ovat tehneet jotain uskomatonta. En mainitse nimiä.

Levyä voi ehkä olla vaikeaa saada hyppysiinsä, koska CHICiltä on olemassa myös Best Of 1 ja 2, mutta niissä ei välity tämän levyn hirvittävä läheisyys. Eikä läheisyys tarkoita lällyä, vaan musiikkia rytmeineen, vuoropuhelua soittimien ja vokalistien kanssa, täydellisyyttä, silloin kuin kaikki on hyvin tiukasti lähellä toisiaan, musiikki kuulostaa tältä.

Juuri kun pääset yhdestä kappaleesta eroon, joudutkin toisen kurimukseen. Eikä se kurimus ole oleenkaan paha: se on musiikin riemukulkua! Kaikki rullaa kuin itsekseen.

Biisiin numero 8 asti: Take It Off! Jos sen kohdalla ei kenelläkään hypi mikään, voi sanoa olevansa seniili.
Ehkä kiihkein biisi, minkä olen koskaan kuullut!

Ja siitä eteenpäin tunnelma ei suinkaan sammu...

Minua syytetään ehkä siitä, että en keskustele, vaan tuon omia ajatuksiani, mutta jos tätä levyä ei saa kukaan hyppysiinsä mistään, voin sen jotenkin hyppien keikkuen tuoda... jotta saisin aikaan keskustelua!

Enrique Iglesias feat.Ciara - Takin' Back My Love

Yksi Enriquen parhaimmista ja tykkään paljon ... Ihana Ciara myös

CHIC - Take It Off (Atlantic/Warner USA, 1981)



Okei, eipä enempää kuin vähempää, tässäpä kaikkein ikinä mahtavin ja upein pop-levy maailmanhistoriassa... siis minulle!

Tätä ei voi sanon kuvata, tämä saa hyppimään joka solulla. Oma musikaalisuuteni on tämä levy. Joka solulla. Joka tahdilla ja rytmillä, jokaisella nuotilla. Joka hetkellä. Sanomani on liian latteaa, en pysty kuvailemaan.

Kuuntelin tätä aikoinaan kirjastossa vinyylinä, jolloin sai levyjä kuunteluun pyytämällä. Ja aina mulle uudestaan kuunteluun tämä levy. Viikosta toiseen. Uudestaan ja uudestaan. En käsitä, miksi. Järkyttävän upeaa musiikkia!

Kaikki soittimet ja soittajat ovat aitoja. Ihan hirvittävää...
Kaikki laulajat ja tämä raju tunnelma.
Kaikki soittajat repivät soittimistaan juuri sellaisen tunnelman kuin olla ja voi mahdollista.
Kaikki sävellykset tukevat hyvin tiukasti kunkin kappaleen tunnelmaa.
Järkyttävää ammattitaitoa.

Aina kun loppuu usko musiikkiin, kaivan esiin tämän totaalisen musiikkipommin.
Tämä levy on hyvin kiihkeä, seksikäs, raaka, urbaani, olisi hauska jos joku muukin kuulisi saman levyn ja kertoisi omista vaikutelmistaan?

Se on kulkenut elämäni eri vaiheissa, aina nostanut päätään jossain, useimmiten heikoimmilla hetkillä. Usko musiikin riemukulkuun. Nämä tekijät ovat tehneet jotain uskomatonta. En mainitse nimiä.

Levyä voi ehkä olla vaikeaa saada hyppysiinsä, koska CHICiltä on olemassa myös Best Of 1 ja 2, mutta niissä ei välity tämän levyn hirvittävä läheisyys. Eikä läheisyys tarkoita lällyä, vaan musiikkia rytmeineen, vuoropuhelua soittimien ja vokalistien kanssa, täydellisyyttä, silloin kuin kaikki on hyvin tiukasti lähellä toisiaan, musiikki kuulostaa tältä.

Juuri kun pääset yhdestä kappaleesta eroon, joudutkin toisen kurimukseen. Eikä se kurimus ole oleenkaan paha: se on musiikin riemukulkua! Kaikki rullaa kuin itsekseen.

Biisiin numero 8 asti: Take It Off! Jos sen kohdalla ei kenelläkään hypi mikään, voi sanoa olevansa seniili.
Ehkä kiihkein biisi, minkä olen koskaan kuullut!

Ja siitä eteenpäin tunnelma ei suinkaan sammu...

Minua syytetään ehkä siitä, että en keskustele, vaan tuon omia ajatuksiani, mutta jos tätä levyä ei saa kukaan hyppysiinsä mistään, voin sen jotenkin hyppien keikkuen tuoda... jotta saisin aikaan keskustelua!

---------------------------------------------------------------------
Tässä vielä faktoja levystä cduniverse.com:

All songs written by Bernard Edwards and Nile Rodgers.

Recorded at The Power Station, New York.

Chic: Alfa Anderson, Luci Martin (vocals); Nile Rodgers (guitar, vocals); Bernard Edwards (bass, vocals); Tony Thompson (drums).

Personnel: Jocelyn Brown, Fonzi Thornton, Michelle Cobbs (vocals); Ray Maldonado, Randy Brecker (trumpet, flugelhorn); Michael Brecker, Lenny Pickett, Vinny Della Rocca (tenor saxophone); Ronnie Cuber (baritone saxophone); Ray Jones, Rob Sabino (keyboards); Sammy Figueroa, Manolo Badrena, Roger Squitero (percussion).
-------

Huom! Taustaporukoissa mm. Breckerin veljekset, ei siis turhat taustat mukana "personnel"-osastossa... joskushan syntyi myös Jazzin saralle Brecker Bros josta viimeisimpänä mulla Michaelin hurja soololevy Pilgrimage, joka jäi valitettavasti hänen viimeisekseen.

-----

Sori, en halua knoppailla, mutta huomaan vasta itsekin nyt, mitkä taustaporukat ovat olleet vaikuttamassa tähän täydelliseen diskolevyyn Take It Off. Ilmankos kuulosti hyvältä tämä levy herkkänä taiteilijasieluna silloin nuorena poikana! Samoin kuin etelä-afrikkalaisen J.M.Coetzeen Michael K:n elämä. Minä tiesin ja vaistosin, minä vapisin, luin ja kirjoitin. Omasta sielusta se kaikki lähtee, vaikka sitä ei kukaan koskaan uskoisikaan.

----

Nykyisin on kaikki niin helppoa, sen kun klikkaat vaan wikiin, olet jumala?

---

Nykyisessä musiikissa kaikki on toisin? Olen oppinut sen vuodessa, ja se vähän pelottaa minua.

----

Tässä vielä maailman ikinä parhaan disko-levyn biisit:

1. Stage Fright
2. Burn Hard
3. So Fine
4. Flash Back
5. Telling Lies
6. Your Love Is Cancelled
7. Would You Be My Baby
8. Take It Off
9. Just Out of Reach
10. Baby Doll