Viisukuppila

Arvostan kovasti Anna Erikssonin suoruutta. Mana oli ensimmäinen ostamani AE-levy, vaikka olen jo kauan ottanut hänet vakavasti. Ansaitsee Teosto-palkintonsa. Hesarin jutun olennaisin sisältö oli täysin linjassa esim. vuoden takaisen Aamulehden haastattelun kanssa, jonka Mr Kite linkkasi tänne. En järkyttynyt.

PMMP (Teosto-palkinto 2009) hyväksyy Emmat. Paula Vesala on sanonut nauravansa muka-uskottaville rokkareille, jotka dissaavat Emma-gaalaa. Ihan oikein, mutta Anna Erikssonilla on yhtäläinen oikeus suhtautua asiaan toisin. Musiikkibisneksen arvostelu Emma-pysti kainalossa voisikin olla kiusallista. Antaa niiden iloita, joita palkintojen jakoperusteet eivät häiritse.

Samiasd kirjoitti:Tietenkin Idols-tähdille yms. sanotaan, millainen musiikki heille sopisi, mutta kuten kirjoitin: en usko että monikaan artisti suostuu levyttämään ihan mitä tahansa. Ei edes ne nuoret, ainakin jos heillä on vähänkään omaa päätä.

Ei kai heille mitä tahansa työnnetäkään vaan juuri sitä sopivaksi oletettua. Liikkumavaraa ei ole paljon, jos on 18-vuotias ja laulaa muiden tekemiä lauluja. Kiltteyskään ei enää takaa mitään, koska levy-yhtiöt puristavat uudesta idolista sen mitä irtoaa ja eteisessä ovat jo seuraavat odottamassa.

euroviisuholisti kirjoitti:Koko "paska"-termihän on pelkkää ironiaa otettuna tuosta haastatelusta. Totta kai kirjoittaja itsekin voi asiaan ottaa kantaa jos haluaa, mutta lähinnä kyse on juuri tuosta aikaisemman materiaalin teilauksesta.

Kirjoituksessa "Täysin paska ämmä" tonywerner ilmaisi oman mielipiteensä Anna Erikssonista. Tässä ketjussa hän selittää, miksi AE on hänestä täysin paska, suorastaan "nolo muija". Että sellaista ironiaa tällä kertaa.

euroviisuholisti kirjoitti:Jos tekee omaa musiikkia, niin silloin se antaa enemmän "taiteellisia vapauksia". Eri asia on vain, että ottaako levy-yhtiö riskiä tälläisen musiikin myymisestä.

Totta. On hirveän vaikeaa murtautua onnistuneesti ulos lokerosta, johon on kerran joutunut. Ei siitä mitään tule, jos täytyy lisäksi sensuroida itseään, etteivät vanhat fanit loukkaantuisi. "Kyllä on kusi noussut päähän, kun ei enää iskelmä kelpaa! Mikä se luulee olevansa! Ilman meitä se on pelkkä nolla!"

lharju kirjoitti:En itse suhtaudu Erikssoniin suinkaan niin jyrkästi kuin mitä tuo blogiteksti, totesinhan jo aikaisemmin, että hänellä on hyvä pointti monessa asiassa. Mielestäni tekstejä voi pitää kuitenkin ansioituneina, vaikkei kaikesta täysin samaa mieltä olisikaan.

Ai niin kuin Hytösen ja Lehtolan kolumneja? Myönnän, että blogitekstin ansioiden löytäminen oli haastavaa, vaikka mielestäni ymmärsin joka sanan. Onko olemassa ansioituneita tapoja nimitellä toista paskaksi ämmäksi? Entä mikä argumentti huonosti myyneet tosi-tv-tähdet ovat AE:ia vastaan, kun idolien kertakäyttö ja uusilla korvaaminen on juuri sitä mitä hän arvostelee? Kyllä maailmaan kännisiä sönköttäjiä ja kaunaisia bloggareita mahtuu, mutta ei heitä tarvitse guruiksi korottaa.

Lainaus viikonvaihteen Ilta-Sanomien painetussa lehdessä olleesta Anna Eriksson haastattelusta:
"Jutun tarkistettuaan hän arvasi, että joku saattaa siitä pahastua".
Toisaalta tuo on kyllä toimittajan muotoilema lause eli hän on saattanut keksiä sen itse tai lisätä tai poistaa jotakin

Poimintoja Wikibooksista

Hyvän blogin ja blogikirjoituksen ominaisuuksiin kuuluu ajankohtaisuus, sillä bloggaamalla ollaan läsnä, osallistutaan keskusteluun, viitataan nyt tapahtuvaan ja kommentoidaan ajan ilmiöitä.

Blogikirjoituksessa on mahdollista rajata aihe ja kärjistää esitystapa - jopa provosoida, sillä se on yksi keino herättää keskustelua ja saada aikaan mielipiteitä puolesta ja vastaan.

Jokaisella ihmisellä on oma persoonansa ja äänensä myös kirjoittaessaan. Blogikirjoitus välittää ihmisen tyylin ja sävyn myös verkossa - blogia on verrattu ihmisen kotiin, johon hän kutsuu vieraita: persoonallinen koti (blogi) ja hauskat juhlat (blogikirjoitus) kiinnostavat enemmän kuin steriili ympäristö ja liturgiset juhlapuheet.

Blogitekstiesi on erotuttava muista saman alan tai aiheen teksteistä, jotta voittaisit lukijat puolellesi niin, että he haluaisivat palata blogiisi ja ryhtyä kommentoimaan, jakamaan ja keskustelemaan. Erotut omalla tyylilläsi: oletko viiltävän ironinen ja tarkkanäköinen analysoija, oletko hervottoman hauska pakinoitsija, tarjoatko ennenkuulumattomia näkökulmia pureskeltuihin aiheisiin vai tuotatko jotain muuta, mitä kukaan muu ei tee?

Yksi teksti ei toimi kaikille ihmisille. Blogillasi on sinusta ja aiheestasi kiinnostunut yleisö, ja tälle ryhmälle kirjoitat tekstisi.

^^ tottakai Anna on tarkastanut jutun, eikö se ole yleinen käytäntö? Ei se muuta sitä, että toimittajan asenne, näkökulma ym ohjaa lukijaa. Onko sinua haastateltu ja aineistosi ollut lehtijutun pohjana? Oma kokemukseni tarkastamisesta ihan asiajuttujen kohdalla päivä/viikkolehdissä on, että joskus asiat ovat sinällään oikein, mutta jutun sävyssä on sellaista joka aiheuttaa itsessä kiusaantuneisuutta, mutta korjaaminen vaatisi käytännössä koko jutun uudelleen kirjoittamista. Eikä sellaista viitsi vaatia. Ihan omakohtaista kokemusta on myös siitä, että yritetetään väkisin haastattelussa saada sanomaan jotain tai ottamaan joku kanta. Ja nyt puhun ihan kuivista asioista, joilla ei ole mitään mediaseksikästä merkitystä, eivätkä ole mitenkään provokatiivisia, kunhan toimittajalla vain on etukäteismielipide, jonka haluaa jutussaan osoittaa oikeaksi.

Mitä blogitekstiin tulee, niin siihen pätee sama kuin muuhun. Ilkeillä voi ja se on sallittua. Tyylitajusta ja tyylitajujen yhteensopivuudesta on sitten kiinni miten se koetaan. Minusta henkilökohtaisuuksiin meneminen on yleisesti vahva virhe normitekstissä ja blogitekstissäkin niin vahva ase, että niiden käyttö vaatii aivan erityistä taitoa että niiden kanssa selviää kuivin jaloin. Yleensä ei.

Tietysti Anna Eriksson ymmärsi, että juttu voisi ärsyttää. Jos joku nöyryyspuheita harrastava laulaja lukee, että kollega epäilee tällaisten puheiden olevan paskanjauhantaa, niin voi voi. Ketään ei silti osoitettu sormella. Lähinnä kai ne ärsyyntyvät, joita artistin nykyinen tyyli ei muutenkaan miellytä.

tonywerner kirjoitti:Blogikirjoituksessa on mahdollista rajata aihe ja kärjistää esitystapa - jopa provosoida, sillä se on yksi keino herättää keskustelua ja saada aikaan mielipiteitä puolesta ja vastaan.

Jep. Älykäs bloggari tietää, että otsikko ja tyylilaji vaikuttavat suuresti tekstin vastaanottoon. Kun provosoit, et voi odottaa pelkkää suitsutusta ja selkääntaputtelua. Naminami-satumaailmassa voisit ajatella, että kriitikkosi ovat lukutaidottomia idiootteja. Todellisuudessa asiat ovat harvoin niin sievästi. Siksi esim. kännisillä sönköttäjillä pitää ehdottomasti olla täydet oikeudet itseilmaisuun, samoin kuin kaikenlaisilla bloggareilla.

tonywerner kirjoitti:Yksi teksti ei toimi kaikille ihmisille. Blogillasi on sinusta ja aiheestasi kiinnostunut yleisö, ja tälle ryhmälle kirjoitat tekstisi.

Facebookissa voit valita yleisösi, Kuppilassa ja julkisessa blogissa et. Kun tekstiä lainataan viisufoorumin Anna Eriksson -ketjussa, ei liene varsinainen megayllätys, että kaikki eivät jaa näkemystäsi "muijan" noloudesta ja paskuudesta. Kun kakkakepposen asiaperustakin oli mitä oli, herättihän se ainakin huomiota.

Vai oliko tämä taas sitä, että rokkikukko saa viljellä paska-sanaa miten tahtoo ja iskelmätähtönen ei saa? Huoh. Kuukausiliitteen taannoisessa Petelius-jutussa näyttelijän puhe oli täynnä v-sanoja, jotka kaino toimittaja korvasi hipsuilla. Oli siinä hipsu poikineen. Eikä mitään kohua tai "Itse olet hipsupää" -pakinoita seurannut.

ta1ja kirjoitti:^^ tottakai Anna on tarkastanut jutun, eikö se ole yleinen käytäntö?

Ja edelleen on oleellista huomata, että Erikssonilla ei ole mitään sanottavaa muuhun kuin siihen, mitä on laitettu jutussa hänen sanomakseen. Omia sitaatteja saa "tarkistaa", koko muun jutun suhteen on vain "oikeus tietää, missä yhteydessä sitaatit ovat". Siinähän on aika iso ero.

Annan hiljattainen suomenkielinen versio tästä Je Suis Maladesta on huikea, Anna on huikea, hurjuus ja kalmaisuus, kovuus, särkyvyys. Onpa harvinaisen upeaa kuultavaa.

^ Siis toi oli aivan upea. Tuli ihan kylmät väreet ku kuulin tuon. Miten dramaattinen kappale. Erittäin ihanaa kuultavaa, loistavaa Anna

Hieno on kyllä tuo Annan versio. Eihän tuo ole mitään "omaa musiikkia", mutta melkein antaisin 10/10 tuosta vedosta.

Annan vuodet -kiertue päättyy Helsingin Savoy-teatterin konsertteihin eilen ja tänään. Runkona syksyllä julkaistu kokoelma. Ensimmäisellä jaksolla kuultiin aiempaa tuotantoa mm. Sinusta sinuun ja Ihode-levyiltä. Toinen jakso keskittyi Garden of Loven ja Manan biiseihin.

Ekstrana ta1jan linkkaama Je suis malade -suomennos. Huikea lopetus se olikin. - Alun perin Serge Laman ja Alice Donan kappale vuodelta 1973. Lama muistetaan myös Ranskan viisuedustajana 1971: Un jardin sur la terre. Taitoluistelussa Je suis malade -sävelmää ovat tulkinneet mm. Jevgeni Plushenko ja jäätanssijat Kaitlyn Weaver & Andrew Poje.

^^^^
Upea versio Annalta tuosta Je Suis Malade-kappaleesta!

Mutta upeasti hän laulaa, tulkitsee myös Queen-yhtyeen hienon kappaleen Who Wants To Live Forever.

Freddie Mercuryn version voisi sanoa olevan ylittämätön, mutta kyllä tämä Anna Erikssonin versio on minusta myös kaikkein upeimpia versioita tästä laulusta.

Anna osaa todella laulaa, tulkita vahvasti!

............itselläni menee aina kylmät väreet, kun kuuntelen tätä Annan esitystä