Viisukuppila

^ nimenomaan. Ja kidutukset olivat suurta viihdettä nekin. Unohtaa ei myöskään sovi, että ristiinnaulitun kuvat ovat erittäin väkivaltaisia kidutuskauhun ilmentymiä ja niitä roikkuu liki joka kirkon seinällä.

Larry Crowne. Tom Hanksin (ohjaus, pääosa, puoliksi käsikirjoitus) leffa jossa naispääosaa esittään Julia Roberts. Typerä ja urpo elokuva, jossa hyvät aikeet ja aiottu 1930-lukulainen romanttisen komedian viattomuus uppoavat keskinkertaiseen aivottomuuteen, kaikesta pihalla olevaan epäuskottavuuteen ja taitamattomuuteen. Kepeitä nauruja, siinä kaikki.

En ole koskaan tajunnut Tom Hanksin arvoa ja tämä elokuvan perusteella en muuta mielipidettäni. Hanks on poliittisesti korrekti hyvä tyyppi, jota arvostetaan koska on hyvä tyyppi. Larry Crowne onnistuu olemaan tajoamatta yhtään mielenkiintoista ajatusta. Kivoja pieniä nauruja kyllä, ei sillä.

Scream 4 oli oikeesti ihan hyvä. Yllättävä ja ihan hauska. Courteney Cox aivan IHANA. Musta tää oli ihan *** pelottava, mutta se johtu ihan siitä kun en oo kattonut pitkään aikaan mitään kauhua. 4/5

Pientä säätöä leffan on nähny ennenkin ja Meryl Streep Vähän sairas ja kieroutunut leffa, mutta mitä siitä tää on vaan leffa. Loppu oli ihanan virkistävä ja epätyypillinen hollywood leffoille. 4/5

Käytiinpä väijymässä tuo Dark Shadows. Oli hauska, ja lisäksi Eva Green ja Helena Bonham Carter

Sitä lähinnä jäin miettimään että miksi seksikäs nainen on aina se pahis, ja sitten se päähenkilön truu lav on niin tavallisen näköinen naapurintyttö että Vaikka Eva Greenin kanssa nyt on mahdoton kilpailla, mutta olisi ne nyt voineet edes vähän nätimmän tytön siihen Vickyksi/Josetteksi löytää (Ja tuli kyllä semmonenki olo että oliko tarinan opetus nyt se että seksi/seksikkyys on moraalitonta ja pahaa, kun taas viaton naapurintyttö ja sen rakkaus on kaunista ja herkkää ja blaa blaa blaa. Mä kyllä luultavasti nyt ylianalysoin.)

Kauko Röyhkän romaaniin perustuva Miss Farkku-Suomi oli ihan viihdyttävä, mutta näyttelijät eivät kyllä loistaneet taidoillaan. Jäin miettimään, että oliko tarina Röyhkän omasta elämästä.

Kauko Röyhkän romaaniin perustuva Miss Farkku-Suomi oli ihan viihdyttävä, mutta näyttelijät eivät kyllä loistaneet taidoillaan. Jäin miettimään, että oliko tarina Röyhkän omasta elämästä.

Mä muistaisin jostain lukeneeni, että tuo tarina perustuu löyhästi Röyhkän omiin kokemuksiin.

Me käytiin leffassa katsomassa uusin Batman. Leffateatterissa oli äänet niin kovalla, että meni koko leffa ihan sivu suun. Siis tottakai leffassa on aina kovat äänet niin että penkki tärisee, mutta jos koko kolme tuntia kestävän leffan aikana ei totu äänen tasoon vaan haluaa pidellä korviaan niin kyllä jokin on vikana. Laitoin siitä asiakaspalautettakin, koska mun mielestä leffakokemuksen ei pitäisi olla niin epämiellyttävä. En ole saanut vastausta palautteeseeni, mutta yritän muistaa itse ensi kerralla ottaa korvatulpat varmuuden vuoksi mukaan.

^ Ei tuo äänentaso kyllä normaalilta kuulosta. Osattiin sitä tosin jo "ennen vanhaan": Muistan, kun olimme aikoinaan katsomassa Leijonakuningasta, äänet olivat niin kovalla, ettei 5-vuotias veljeni pystynyt katsomaan leffaa loppuun.

Minäkin kävin katsomassa tuon Batmanin, mutta meidän ( ) teatterissa voluumi ei ollut mielestäni liian kovalla.
Elokuvasta sen verran, että hyvä oli, vaikka joissain paikoin hieman ennalta-arvattava. Mahtava juonikuvio lopussa!

wulfila kirjoitti:Käytiinpä väijymässä tuo Dark Shadows. Oli hauska

Minäkin tykkäsin! Roolijako oli erityisen onnistunut. Leffa olisi tosin voinut olla hieman pidempikin, varsinkin muutamaa kohtaa olisi voinut avata enemmän.

Madagascar 3 ei ollut yhdestä audiovisuaalisesti upeasta kohtauksesta huolimatta aivan yhtä hyvä kuin Ice Age 4.

Christian Petzoldin (s. 1960) Barbara. Lääkäri on siirretty Itä-Berliinistä maaseudulle, koska hän haluaisi muuttaa länteen miesystävänsä luo. Pakoa suunnitellaan. Hän varoo kollegoitaan mutta kiintyy yhteen potilaaseen, kovia kokeneeseen tyttöön.

Minulla on vahvoja DDR-sympatioita, siis ei systeemiä vaan niitä ihmisiä kohtaan, jotka elivät siellä. Nina Hoss (s. 1975) on ihan älyttömän kaunis pääosassa, vaikken yleensä ole heikkona blondeihin.

Puhdistus oli erittäin ahdistava. Onneksi kuitenkaan elokuvasalista ei tarvinnut poistua ahdistuneena. Näyttelijöiden roolisuoritukset olivat vaikuttavia. Kirjaa en ole lukenut.

^ Myös kirja oli mielestäni ahdistava, joten olen miettinyt, haluanko edes nähdä tuota leffaa. Asiat ovat yleensä vielä kamalampia visuaalisina ärsykkeinä kuin luettuina. Vaikka mielestäni kirja oli ahdistavuudestaan huolimatta hyvä.

Seuraavan puolentoista viikon aikana paikallisessa teatterissa menee peräti kuusi elokuvaa, jotka haluaisin käydä katsomassa ja pari niistä (Laittomat ja Total Recall) pitäisi käydä katsomassa jo tällä viikolla, mutta ainakin tänään flunssa pilasi aikeeni. Muut kiinnostavat tapaukset ovat Tie Pohjoiseen, Puhdistus ja Moonrise Kingdom. Lisäksi nimi velvoittaa menemään katsomaan 3Simoa.

Syksy on aina ollut hirmukiireistä leffassa ramppaamisen aikaa.

Veskun ja Samulin Tie Pohjoiseen oli hyvä! Suomalaiseksi elokuvaksi mukavan duurivoittoinen. Näyttelijäkaarti oli myös erittäin vakuuttava.

Katsottiin media-alaa opiskelevan tyttöystäväni kanssa viikonloppuna Bitch Slap, joka oli kuulemma myös teknisesti niin kieli poskessa tehty kuin se on tarinallisestikin Itsehän en siis siitä puolesta mitään ymmärrä. Mutta aivan loistava leffa yhtä kaikki, suosittelen lämpimästi kaikille

Arkisto esittää neljä kylmän sodan aikaista vakoojaelokuvaa Itä-Euroopasta. DDR:läinen Streng geheim (For eyes only) (1962) oli loistava. Länsivallat aikovat hyökätä itään, mutta rohkea Stasi-agentti sieppaa huippusalaisen suunnitelman kapitalistiroistojen kassakaapista. Hanke menee pieleen, kun DDR paljastaa sen ja lehdistö kautta maailman uutisoi paljastuksen, mm. Observer ja Uusi Suomi.

Rakkautta & Anarkiaa -festivaali alkaa. Ainakin Leos Carax -elokuva Holy motors täytyy nähdä. En taaskaan ehtinyt tehdä ennakkovarauksia ajoissa.

Moonrise kingdom oli visuaalisesti erittäin viehättävä elokuva täynnä kellastunutta 60-lukulaista tyyliä, vähän kuin olisi katsonut valokuvia oman isäni nuoruudesta. Tarina oli kerrottu kiinnostavasti ja sen tunnelma säilyi outona ja kevyensyvällisenä läpi leffan. Ja leffan soundtrackin on mahtava. Tykkäsin!

Puhdistuksen kävin eilen illalla katsomassa. Aika ahdistavia kohtauksia toki sisälsi. Minua häititsi huomattava kiroilu elokuvassa, mutta ehkäpä se oli realistista. Näyttelijöiden roolisuoritukset olivat kyllä vakuuttavia. En suosittele elokuvaa herkimmille.

Suomen marsalkka

Taisinpa juuri katsoa tämän kohuleffan. Uskomattoman tylsä tekele. Onneksi ei ollut sen pidempi (kesto 43 minuuttia), muuten en kyllä olisi jaksanut katsoa loppuun asti. Nytkin teki tiukkaa. Varmaankin tämä on sitten niin suurta taidetta, etten sitä tajua? Vähän niin kuin UMK? Tai sitten molemmat ovat vain rehellistä sontaa.

En oikein tiedä, suosittelisinko tätä kenellekään. Vilkaiskaa, jos ette keksi parempaakaan käyttöä 43 minuutille elämässänne.

**

Sivistin tässä yksi yö itseäni ja katsoin Moulin Rougen.

Vaikuttava leffa. Näyttelijät olivat todella hyviä ja tarina oli hienosti rakennettu. Luulin leffan olevan vähemmän musikaalinen, mutta kyllä tuota silti kelpasi katsoa, vaikken niin musikaaleista välitä.

Ei silti (ehkä) ihan mun leffani, vaikka melkein itkuun purskahdinkin.

Serduchka kirjoitti:Sivistin tässä yksi yö itseäni ja katsoin Moulin Rougen.

Vaikuttava leffa.

Kun näin kyseisen leffan ekaa kertaa, se vasta olikin vaikuttava kokemus. Olin elämäni ehkä ensimmäistä tai toista kertaa humalassa, mentiin sitten ex tempore leffateatteriin, ja näytökseen oli enää eturivin paikkoja jäljellä. Leffan juonesta en saanut kiinni millään, mutta värien, liikkeen ja musiikin sekamelska oli suorastaan psykedeelinen. Koskaan en ole mistään elokuvasta nauttinut niin paljoa

Serduchka kirjoitti:Sivistin tässä yksi yö itseäni ja katsoin Moulin Rougen.

Vaikuttava leffa. Näyttelijät olivat todella hyviä ja tarina oli hienosti rakennettu. Luulin leffan olevan vähemmän musikaalinen, mutta kyllä tuota silti kelpasi katsoa, vaikken niin musikaaleista välitä.

Ei silti (ehkä) ihan mun leffani, vaikka melkein itkuun purskahdinkin.

Itsehän märsään silmät päästäni, kun tuon näen. (Ehkä) Katson tuon kevennyksensä seuraavan kerran Dancer In The Darkin jälkeen. Tulee keveämpi olo tai silleen.

Itsehän katsoisin pelkkiä musikaaleja.

Darhen kirjoitti:Itsehän katsoisin pelkkiä musikaaleja.

Se riippuu musiikista musikaalissa. Esim. Mamma Mia on aivan ihana leffa. Harvemmin musikaalit vaan ovat Serdun mieleen.

Magic Mike Ei mitään juonta, mutta sitä enemmän paljasta pintaa ja hikisiä miesvartaloita Aika pehmopornoa et, ei ei. En pitänyt tästä. Jos olet nähnyt tän leffan julisteen niin olet nähnyt koko elokuvan

Tenavista tehdään elokuva!

http://www.nelonen.fi/uutiset/viihde/uu ... tioelokuva

Katsoin vihdoinkin Dancer in the Darkin. Luultavasti paras näkemistäni Trierin leffoista, koska Trier on selvästi hillinnyt maneereitaan (verrattuna esim. Antichristiin, joka on kyllä hyvä elokuva, mutta Trier-kliseiden takia ajoittain melkein sietämätöntä katsottavaa ärsyttävyydessään). Dancer in the Dark on kaikin puolin mainio elokuva: visuaalisuus, äänimaailma, käsikirjoitus, näyttelijävalinnat, kaikki toimi.

Ainoa miinus tulee synnistä, joka on ilmeisesti väkisinkin palanut kiinni kaikkeen, mitä Trier tekee: elokuvan lopun naivistinen alleviivaus. Se hieman häiritsi, mutta toisaalta oli myös helpotus, koska tuon mokan kautta sai hieman loivennettua omaa ahdistuksen tunnettaan, joka olisi muuten saattanut kasvaa liiankin voimakkaaksi.

Viikonloppuna ehkä aion mennä kattoo Paranormal Activity 4. Facebookista löytyny kivasti materiaalii, sitä odotellessa.

Katsoin eilen Bad Teacherin, aivan mahtava leffa. Kivaa komediaa