Viisukuppila

Skyfallin tunnarin kuulin jo aikoja sitten ja puhelimesta kun katson niin soitetuin se siellä listassa on. Leffan kävin katsomassa viikko sitten ja kyllä täytti odotukseni aivan loistavasti! Tykästyin todella paljon siihen toiminnallisuuteen (josta en oikeastaan muissa leffoissa kauheasti tykkää) ja muutenkin leffan juoneen.

Kuvaus oli leffassa onnistunut ja elokuvateatterissa fiilis muuttui paremmaksi, kun huonolla ja väsyneellä fiiliksellä elokuvaa katsomaan lähdin. Voisin katsoa elokuvan pian uudestaan

paranormal activity 4

surkein elokuva mitä olen koskaan nähnyt juoni ihan lähestulkoon olematon. ois vaan jättänyt kahteen osaan tän leffa sarjan.

Disneyn Urhean juoni oli aivan erilainen kuin odotin. Ihan hyvä niin. Skotlantilaisesta tunnelmasta tykkäsin ja muutamalle vitsille nauroin ääneen.

Kävin pitkästä aikaa elokuvateatterissa Finnkinon superpäivän innoittamana. Elokuvaksi valikoitui kriitikoiden ylistämä Jacques Audiardin Luihin ja ytimiin. Sivuhuomautuksena sanottakoon, että olin suorastaan järkyttynyt, millaista kuraa leffateatterit tuntuvat pyörittävän. Melkein kaikki tarjolla olevat leffat olivat amerikkalaisia toiminta-, draama-, tai komediapätkiä, jotka eivät ainakaan lyhyiden esittelyjen perusteella vaadi katsojalta juuri minkäänlaista aivotoimintaa.

Luihin ja ytimiin on varmasti parempaa katsottavaa kuin mikään muu, mitä tällä hetkellä teattereissa pyörii. Tästä olen kriitikoiden kanssa täysin samaa mieltä. Neljästä ja viidestä tähdestä sen sijaan en ole. Mielestäni kyseessä on keskiverto kolmen tähden leffa, jonka katsoo mielellään, mutta se ei tarjoa mitään uutta. Leffa ei herättänyt sen enempää uusia ajatuksia kuin vahvoja tunteitakaan. Tarina on kaunis, näyttelijät rautaisia ammattilaisia, käsikirjoitus uskottavaa, mutta se jokin jää kuitenkin puuttumaan.

Alkupuolisko melkeinpä hukutti katsojan symboliikan ja vertausten maailmaan, mutta lopulta kaikki langat jäivät ilmaan eikä se tainnut olla tahallista. Elokuva tuntui keskeneräiseltä ajatukselta, alku ja loppu toisistaan irrallisilta. Kaltaiselleni kyynikolle meno meni lopuksi liiaksi tunteiluksi. Kerrottakoon, että vieressäni istunut vanhempi mies taisi loppukohtauksen aikana itkeä.

Kävin katsomassa Cloud Atlasin keskiviikkona. Ensin ajattelin, että olipa huono (lue: liian vaikea mulle), mutta selvitettyäni hieman ennemmän elokuvan ideaa täytyy sanoa, että se on mielenkiintoinen elokuva. Erilainen kuin muut ja pisti miettimään. Suosittelen tosin lämpimästi, että jos menette katsomaan ko. elokuvan, katsokaa sitä ennen vaikka jotain "selitysvideoita" youtubesta tai ainakin lukekaa jotain sen ideasta. Mä ajattelin että se on perus sci-fi-leffa ja odottelin turhaan toimintaa, jota ei koskaan tullutkaan. Jos olisin tiennyt enemmän mistä on kyse, olisin keskittynyt enemmän alusta alkaen. Nyt haluan nähdä sen uudelleen!

Se on kauheen pitkä!

Cloud Atlas tulee Suomeen jostain käsittämättömästä syystä vasta maaliskuussa.

^Oho!

Edit. Mikäköhän ihme logiikka siinä on, että elokuva tulee Suomeen kuukausien viiveellä? Mihin se perustuu ja hyötyykö joku siitä muka jotain?

Ainahan Suomeen tulee kaikki myöhässä.

Mutta ei noin paljon myöhässä.

Suomi on paska maa.

Violette kirjoitti:Ainahan Suomeen tulee kaikki myöhässä.

Miten niin? Vai onko tämä taas joku fizzi, jota en ymmärrä
Suurin osa tärkeimmistä ensi-illoista tulee tänne ihan ajallaan ja joku James Bond esimerkiksi aikaisemmin, kuin Yhdysvaltoihin...?

tonywerner kirjoitti:

Violette kirjoitti:Ainahan Suomeen tulee kaikki myöhässä.

Miten niin? Vai onko tämä taas joku fizzi, jota en ymmärrä
Suurin osa tärkeimmistä ensi-illoista tulee tänne ihan ajallaan ja joku James Bond esimerkiksi aikaisemmin, kuin Yhdysvaltoihin...?

Komppaan tätä. Ihan perusteetonta itseruoskintaa jälleen kerran. Muuttakaa sinne Ruotsiin jos ei täällä kelpaa elää.

tonywerner kirjoitti:

Violette kirjoitti:Ainahan Suomeen tulee kaikki myöhässä.

Miten niin? Vai onko tämä taas joku fizzi, jota en ymmärrä

Kyllä tänne vaan monet tulee tosi myöhässä, jos tulee ollenkaan. Mulla ei ole mitään amerikkalaista mainstreamia vastaan, monesta tykkään, mutta kyllä tuntuu, että elokuvatarjonta on kapeutunut ulkomaisen osalta lähinnä jenkkirahasampohin. Kotimaisen menestyksestä kyllä iloitsen, se on parantunut siitä kun aktiivisesti elokuvissa pari kertaa viikossa kävin, mutta nykyisellään en edes keksisi mitä haluaisin käydä teatterissa saakka katsomassa lähellekään niin usein.

Myös amerikalaista art housea saa odotella. Nyt Paul Thomas Andersonin uutuus The Master on saanut ensi-iltansa 14.9. eikä Finnkinon sivuilta löydy tietoa tuleeko se ollenkaan kevään ohjelmistoon. Siis kyse on kuitenkin Paul Thomas Andersonista, hyvänen aika, edellinenkin There will be blood on eräs hienoimpia ikinä elokuvia, ja tämä The Master on saanut ylistävä arviot ja Joaquin Phoenixin sanotaan vetävän siinä käsittämättömän roolisuorituksen, mikä ei ole vähäistä kun Phoenixista on kyse ja samoin Philip Seymor Hoffman ja molemmille veikkaillaan Oscar-ehdokkuuksia. Ja tässäkin on Radiohead Greenwoodin musiikki, joka toimi sellaisella loistolla There will be bloodissa. En oikeasti tahdo kestää tätä, haluan nähdä sen nyt heti isolta kankaalta.

DVDltä toki kotona voi katsoa, mutta kyllä täytyy sanoa että kaipaan paljon menneitä pikkuteattereita, tunnelmaa näiden multiplex-kompelksien oheen, jossa toki on puolensa isojen elokuvien kohdalla.

ta1ja kirjoitti:Nyt Paul Thomas Andersonin uutuus The Master on saanut ensi-iltansa 14.9. eikä Finnkinon sivuilta löydy tietoa tuleeko se ollenkaan kevään ohjelmistoon.

Ainakin sen traileri pyöri Finnkinossa tällä viikolla, joten luulisi lähiaikoina ilmestyvän ohjelmistoon.

Nehaka kirjoitti:

ta1ja kirjoitti:Nyt Paul Thomas Andersonin uutuus The Master on saanut ensi-iltansa 14.9. eikä Finnkinon sivuilta löydy tietoa tuleeko se ollenkaan kevään ohjelmistoon.

Ainakin sen traileri pyöri Finnkinossa tällä viikolla, joten luulisi lähiaikoina ilmestyvän ohjelmistoon.

Ihanaa, kiitos tästä tiedosta, helpotti, mietin että ovatko ne tulleet jo ihan hulluiksi ja täysin tyhmiksi siellä Finnkinolla. - toisaalta ensi-ilta edelleenkin oli jo 14.9.

^ Päivämääristä ei päätä Finnkino, vaan tuotantoyhtiö/maahantuoja. Ensin katsovat, millaisen vastaanoton leffa saa rapakon takana ja vähän muuallakin ja sitten tekevät johtopäätöksiä, milloin ja millä volyymilla kannattaa leffaa täällä pyörittää. The Masterin kohdalla Suomen ensi-iltapäivä ei taida olla vielä selvillä, mutta brittejä, Puolaa, Kreikkaa ja erinäisiä festariesiintymisiä lukuun ottamatta kyseinen leffa tulee kaikkialle Eurooppaan vasta ensi vuoden puolella.

Ja ihmekös se, ettei "tänne koskaan mitään tuu", kun suomalaiset eivät oikein käy elokuvissa. Kalle Kinnunen Suomen Kuvalehden Kuvien takaa -blogissaan kirjoittaa:

The Guardianissa julkaistiin juttu Etelä-Korean elokuvatuotanto- ja menestysihmeen syistä. Jutun pointti oli muualla, mutta mukana oli lista maista, joissa elokuvissa käydään eniten suhteessa asukaslukuun.

Tartutaan siihen, kymmenen kärki tässä:

1. Islanti (5,4 leffalippua vuodessa per asukas)
2. Singapore (4,5)
3. Australia (4,1)
4. Yhdysvallat (4,0)
5. Irlanti (3,7)
6. Uusi-Seelanti (3,5)
7. Ranska (3,4)
8. Hongkong (3,2)
9. Kanada (3,1)
10. Etelä-Korea (3,0)

Iso-Britanniassa käyntejä kertyi 2,7 vuodessa.

No, mikä on Suomen luku?

Se on Länsi-Euroopan huonoimpia: käymme elokuvissa keskimäärin 1,4 kertaa vuodessa. EU:n keskiarvokin on yli kaksi käyntiä per vuosi. (Olemme sentään vähän petranneet, viisi vuotta sitten Suomen luku oli 1,16 kertaa vuodessa.)

Kyseessä siis vuoden 2010 luvut. Miksi tuoda tänne mainstream-elokuvien ulkopuolelta elokuvia, jos yleisöä ei riitä? Toki joidenkinin blockbustereiden tyyliin Hobitti, Bondit ja niin edespäin siivillä voidaan tuoda pienempääkin yleisöä palvelevaa elokuvaa, mutta ei niin runsaasti, että tuoton pitäisi mennä plusmiinusnolla-tasolle; Finnkinokin kun on liikeyritys, jonka tavoitteena on saada sitä tuottoa. Eli toisin sanoen suomalaisten pitäisi ensin oppia käydä elokuvissa ennen kuin edes kaikista hehkutetuista ei-mainstream -elokuvista voidaan täällä päin haaveilla. Valitettavasti! Niin ja toki Finnkinon monopoliasemakin ketuttaa!

Mutta joo, olen huomannut, että tämänkin ongelman voi soveltaa myös paikallistasolle, sillä itsekin tuli jossain vaiheessa itkettyä sitä, kuinka minulta jää paljon sellaisia elokuvia näkemättä, joita tulee lähinnä Helsinki-Tampere-Turku -akselille. Tosin tää itku on ollut vähintäänkin kyseenalaista, sillä tänäkin vuonna kaikkien kymmenien nähtyjen elokuvien lisäksi on ollut 2-3 minua kiinnostanutta leffaa (ainakin Shame ja The Cabin in the Woods), jotka ovat jääneet näkemättä, koska asun Porissa. Siis peräti muutama!

Viisi legendaa oli ajoittain erittäin kaunis ja hymähdyttävä. Tykkäsin lasten voimaannuttamisesta. Hieman ihmettelin joulupukin vihjailtua äidinkieltä ja lisäksi mietin, aukeaako pakkasukko suomalaisille lapsille. Näkemättä jäi kolmisen minuuttia seuralaisen vessahädän vuoksi.

Näin Edvin Laineen Tuntemattoman sotilaan ensimmäistä kertaa eilen YLE Teemalta. Juoni oli kyllä melkoisen pitkästyttävä, samaa ampumistahan se lähes oli, mutta olivat muutamat yksittäiset vitsit oikein osuvia, ja pidin monista näyttelysuorituksista.

Nehaka kirjoitti:Vuokrasin eilen pari leffaa, jotka ansaitsevat muutaman sanan tähänkin ketjuun.

The Cabin in the Woods. Tätä on useissa arvosteluissa hehkutettu yllättäväksi, hauskaksi ja kauhufaneille pakolliseksi leffaksi. Yllättävyyttä en ymmärrä ollenkaan. Kaikki kortit paljastettiin jo ensimmäisessä kohtauksessa, joten "luulet tietäväsi tarinan..."-hehkutukset menivät kyllä aivan metsään. Jos katsoja on nähnyt edes muutaman kauhugenren klassikon, on leffan pointti aika nopeasti ennakoitu. Hauskaksikaan en tätä sanoisi. Posket kyllä hieman häpeästä punottivat, kun tajusin, että tekijät luulevat vakavissaan olevansa nokkelia.

En tiedä kenelle tämä leffa on tarkoitettu. Kyllähän tuon katsoi, mutta olen todella onnellinen, etten tuhlannut rahojani leffalippuun, vaan maksoin tästä vain vuokrahinnan. Kauhufanille aivan liian lapsellinen ja ennakoitavissa. Ei-kauhufaneille tässä ei ole mitään kiinnostavaa, koska koko leffa on vain ikään kuin kommenttiraita (mainstream) kauhun historiaan.

Mun avokki hehkutti myös Cabin in the Woodsia sen verran että tuli se katsottua joku aika sitten.
Ehkä se hehkutus sitten nosti munkin odotuksia, mutta valitettavasti leffa ei päässyt sille tasolle. Koitin kyllä. Niinkun sanoit, oli suurelta osin ennakoitavissa. Aika ajoin tuli "koskakohan tää loppuu" olo, mikä ei yleensä tiedä minkään leffan kannalta kovin hyvää...mutta katsoin silti loppuun asti

Vuoden 2012 paras näkemäni leffa: Puhdistus. *****

Tulipa eilen yöllä katsottua sellainen elokuva kuin You and I (Finding t.A.T.u.), kun sellainen puolivahingossa youtubesta löytyi tekstityksen kera. Leffa oli yllättävän hyvä, odotin lähinnä jotakin puolitoistatuntista t.A.T.u.:n mainosta mutta tuossahan oli ihan kiinnostava tarina ja hyvää näyttelemistä. Ja Mischa Bartonin venäläinen aksentti oli aika söpö Ihmettelin sitäkin että osaako se muka venäjää noin hyvin, mutta lopputeksteissä luki sitten että "voice-dub for Mischa Barton: Anastasia Baranova", mikä pisti miettimään että onko ne Mischan venäjänkieliset osuudet kuitenkin dubattu.

Oikein viihdyttävä leffa joka tapauksessa, suosittelen

Kävin viime viikolla katsomassa Nightmare - Painajainen merellä elokuvan. Minä kyllä pidin siitä , vaikka moni kaverini sitä on haukkunut.

^
Samat fiilikset. Miro =

Katseltiin viikonloppuna kauhuleffa nimeltään Hostel . Jos poikaystävän taka-ajatuksena oli saada minut käpertymään kauhuissani hänen kainaloonsa, suunnitelma onnistui. Jotkut kohtaukset olivat niin iljettäviä, etten pystynyt katselemaan niitä. Juoni oli sinänsä ihan mielenkiintoinen, vaikkakin ennalta-arvattava loppua kohden. Myöskään alastomuudessa ei säästelty. En kyllä katselisi toista kertaa, sellainen kahden tähden pläjäys.

Päivää ennen tuli Hostel 2 Neloselta...

Ai tuli vai? No, ei ole mitään hinkua nähdä sitä. Idea on mielestäni aika lailla jo käytetty.

Kävin eilen mieheni kanssa katsomassa leffan Koskemattomat. Olipa pitkästä aikaa ihana hyvänmielen elokuva. Lyhyesti elokuva kertoo neliraajahalvaantuneesta miehestä, joka saa avustajakseen entisen pikkurikollisen ja heidän ystävyydestään. Elokuva oli todella lämminhenkinen ja tykkäsin elokuvan huumorista tosi paljon. Elokuva perustuu tositapahtumiin.

Suosittelen! Viisi tähteä!

Minäkin kävin leffassa! Hobitin kävimme katsomassa. Oli aivan loistava, ja leffan inspiroimana aloin heti lukea kirjaa, sillä haluan tietää, mitä leffasta jäi pois / mitä siihen on lisätty, ja miten tarinassa lopulta käy. Elokuvahan jäi kesken, koska jatko-osia on luvassa. En leffaan mennessäni tiennyt sitä. En osannut ollenkaan odottaa noin mielenkiintoista tarinaa! Haluaisin jo nähdä loputkin! Melkein mielenkiintoisempi kuin rakastamani Taru Sormusten Herrasta. Nykyteknologialla saadaan kyllä aivan uskomattomia visualisointeja aikaan.

Haluan myös leffan soundtrackin, ihan huikeaa elokuvamusiikkia.

Täytyy muuten myös huomioida Sarumanin näyttelijä Christopher Lee, joka on 90-vuotias! Ja täysissä voimissaan.